Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kastikkeet

Eväsretkellä – tsatsiki ja pitaleivät

Tsatsiki ja pehmeät pitaleivät
Tärkeintä retkellä on hyvät eväät ja hyvä seura. Eikä hyvä ilmakaan olisi ollut pahitteeksi. Sateen sattuessa piknik vaihtui Pihlajasaaresta sisätiloihin, mutta eväistä ei tingitty. 

tsatsiki

Lähi-itähenkiselle piknikille kylmälaukkuun pakattiin mm. kesän suosikiksi noussutta ras el hanout -maustettua kanaa, pitaleipiä ja tsatsikia. Piknikin emäntä oli tehnyt lisäksi tabboulehta ja hummusta.

Pehmeä pitaleipä

Gotossa tarjottiin tavallista pitaa pehmeämpää ja paksumpaa pitaleipää. Olin saanut päähäni pakkomielteen, että haluan kokeilla pitaleivissä nesteenä jogurttia. Leivoin taikinan jo edellisenä iltana, kohotin sitä yön yli jääkaapissa öljytyssä ja kostealla liinalla peitetyssä kulhossa, leivoin aamulla leiviksi ja kohotin vielä noin tunnin ajan uunissa, jossa oli päällä ainoastaan valo. Ohje on lähes sama kuin normaalien pitaleipien ohje. Vaihdoin vain nesteen maustamattomaksi jogurtiksi (2 % rasvaa, ei siis turkkilaista jogurttia) ja leivoin leivät hiukan paksumpina. Paistoin ne miedommassa lämmössä (noin 200 astetta) ja tavallisia pitaleipiä kauemmin. Normaalit ilmataskut on tietenkin helpompi täyttää, mutta jogurttileivistä tulee mahdottoman pehmeitä ja mukavia dipattavia vaikka hummukseen. Ja kyllä näihinkin pieni tasku tulee.

pitaleivät2

Tsatsikia on tarjottu meillä monissa juhlissa. Maailman helpoin tarjottava, rinnalle vain tuoretta leipää ja koko juhlaväki tuoksahtaa tasaisesti valkosipulille. Oheisessa reseptissä on suhteet, joita kertomalla tsatsiki on helppo tehdä suuremmallekin joukolle. Helppoa 1:1:1 ja loraus oliiviöljyä perään. Osana juhlapöytää allaolevasta määrästä riittää vähintään neljälle. Pitaleipien sisään tarvitaan vähän suurempi määrä.

Tsatsikin voi oikeastaan pilata vain tekemällä siitä vetisen. Sen vuoksi valutan jopa paksun turkkilaisen jogurtin suodatinpussissa ja puristan tarkasti kurkuista nesteen pois.

Tsatsiki 

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-kolmelle

1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin puolet pienestä kurkusta)
1 iso valkosipulin kynsi
ripaus valkopippuria
suolaa
noin 1 rkl oliiviöljyä

1. Valuta jogurtista ylimääräinen neste suodatinpussissa. Anna valua muutama tunti.

2. Raasta kurkku karkealla terällä. Purista napakasti irtoava neste pois.

3. Silppua valkosipuli pieneksi silpuksi.

4. Sekoita jogurtti, kurkkuraaste, valkosipuli ja mausteet. Anna maustua jääkaapissa. Kaada ennen tarjoilua pinnalle loraus hyvää oliiviöljyä.

facebookissa-lätkä

Vääräoppista pastaa – Pasta All’amatriciana

Mistä sitä kiistelemään ellei makuasioista? Italiassa kaikki tietävät, mikä on ainoa oikea tapa valmistaa pasta All’amatriciana. Tämä olkoon minun oikea tapani – olkoon vaikka jonkun toisen mielestä täysin väärä.

Tosielämässä italialaiset eivät kuitenkaan itsekään osaa päättää, tuleeko all’amatricianaan sipulia vai ei, chilistä nyt puhumattakaan. Roomassa vannotaan sipulin nimeen ja vajaan sadan kilometrin päässä Amatricessä sitä ei vahingossakaan sotketa mukaan. Kumpikin tapa on tietenkin se ainoa oikea. Edes kastikkeen kanssa tarjottavasta oikeasta pastalaadusta ei ole syntynyt yhteisymmärrystä, bucatini lienee kuitenkin yleisin – tai siis useimpien mielestä se ainoa oikea. Ainoa asia, josta ei synny kiistaa on guanciale eli kuivattu sianposki: Siitä tunnistaa aidon All’amatricianan.

Suomessa pieleen alkaa mennä jo sen ainoan asian kanssa, josta Italiassa on päästy yhteisymmärrykseen: Guancialea ei meikäläisiltä tiskeiltä juurikaan saa, joten vaihdoin sen pancettaan. Ja siitä eteenpäinkin päästin mopon irti ihan kunnolla: Sipulia, valkosipulia, kuivattua chiliä ja lopullisena niittinä alkuperäisreseptille sardelleja ja tomaattipyrettä. Nuo yrtit tuossa päällä ovat varsinainen kerettiläisyyden huipentuma, mutta onneksi makuasioista jos mistä kannattaa kiistellä. Minä väitän, että lopputuloksena oli pirun maukas tomaattikastike. Vääräoppinen kyllä, mutta onko sillä nyt niin väliä.

Jos kaipaat arkeen pientä luksusta, näin saat sitä edullisesti: Hae Pasta Factorystä Teurastamolta samana päivänä tehtyä tuorepastaa ja valitse muutama ihanan kypsä tomaatti. Käytä pekonin sijaan pancettaa. Tähän kaikkeen luksukseen et saa montaa euroa tuhlattua – ja maku on joka sentin arvoinen. Todella maukkaaseen lopputulemaan pääsee kyllä myös hyvillä tölkkitomaateilla, kuivapastalla ja pekonilla eli ei huolta vaikka et sattuisi asumaan Helsingissä tai lähikauppasi valikoimassa ei ole pancettaa.

Ja kuten olen luvannut: Lokakuussa arkiruoka valmistuu noin puolessa tunnissa, eikä vaadi kahta kattilaa tai pannua enempää.

Pasta All’amatriciana (tai tomaatti-pekonipasta)

neljälle

500 g tuorepastaa tai 400 g kuivapastaa (esim. bucatini tai spagetti)

6-8 siivua pancettaa tai pekonia
1 rkl tomaattipyrettä
3 sardellifilettä (tai anjovista)
4 valkosipulin kynttä
1 pieni kuivattu chili (tai makusi mukaan) tai kuivattuja chilihiutaleita
1-2 sipulia
1 prk hyviä kokonaisia tölkkitomaatteja tai 8 kypsää tomaattia
ripaus ruokosokeria
suolaa, mustapippuria
pecorinoa tai parmesania

1. Hiero morttelissa sardellifileet, valkosipuli, tomaattipyree ja chili tahnaksi.

2. Paista pancetta tai pekoni rapeaksi ja kullanruskeaksi kuumalla pannulla. Nosta se pois pannulta.

3. Laske lämpöä ja kuullota sipuli pannulle jääneessä rasvassa kullankeltaiseksi. Älä päästä palamaan. Lisää sardelli-valkosipuli-tomaattipyree-chilitahna ja kuullota muutama minuutti.

4. Lisää kaltatut tomaatit pienehköinä paloina ja ripaus ruokosokeria. Leikkaa pancetta pieniksi paloiksi ja lisää kastikkeen joukkoon. Hauduta puolisen tuntia. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

5. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon ja raasta päälle reippaasti pecorinoa tai parmesania.

Lähteet: NY Times, Saku Tuomisen Aglio & Olio, Wikipedia. Reseptin pohjana olevan tahnan lainasin Dash and Bella -blogin kastikkeesta.

Kurkkaa myös suolaa&hunajaa-sivulle Facebookissa

Nostalgiatrippi – munakastike kalalle

Joskus vanhat tutut ovat parempia kuin pussillinen uusia. Munakastike on maukasta ja helppoa nostalgiaruokaa.

Enpä muista, milloin olisin viimeksi syönyt munakastiketta, mutta kun huomasin sen Hovkonditorn-blogissa läikähti välittömästi lämmin tunne rinnassa. Se on ihanaa nostalgiaruokaa lapsuudesta.  Kävin samantien laskemassa ahvenverkot lähikaupan kalatiskillä. Paistettuja ahvenia, kesäperunoita ja munakastiketta sunnuntailounaaksi. Se oli juuri niin hyvää, kuin muistinkin.

Ohje on siis Hovkonditornin. Lisäsin kastikkeeseen vain reilusti ruohosipulia. Se toimii minusta hyvin munan kanssa ja antaa hiukan särmää kastikkeeseen. Kastikkeessa ei ole mitään kikkoja, se on suoraviivainen valkokastike. Kauhan varressa pysyminen palkitsee: Kastiketta kannattaa sekoittaa koko keittoajan, ettei se maitopohjaisena pala pohjaan. Tein kastikkeen täysmaitoon, koska olin ostanut sitä jäätelöä varten. Kastikkeesta tuli ihanan täyteläinen, mutta hyvän lopputuloksen saa myös kevytmaidosta.

Munakastike

kolmelle-neljälle

2 kananmunaa
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
3 1/2 dl täys- tai kevytmaitoa
suolaa
valkopippuria
reilusti tuoretta tilliä ja ruohosipulia

1. Keitä munat melko koviksi (8 minuuttia sen jälkeen, kun vesi alkaa kiehua).

2. Sulata voi kasarissa, sekoita joukkoon jauhot. Kypsennä jauhoja muutama minuutti voissa, mutta älä anna ruskistua.

3. Lisää maito. Kannattaa lisätä ensin pieni erä maitoa ja sekoittaa voi-jauhosuurus siihen huolellisesti. Saat helpommin tasaisen kastikkeen ilman paakkuja.

4. Keitä maltillisella lämmöllä, kunnes kastike sakenee. Kannattaa sekoittaa ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

5. Kuori kananmunat ja hienonna ne kastikkeen kiehuessa.

6. Kun kastike on riittävän sakeaa, mausta se suolalla ja valkopippurilla, lisää hienonnettu muna ja reilusti yrttejä.