Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kananmuna

Piirakkaa joulupöydän jämistä – lohipiirakka

Lohipiirakka
Joko riittää joulukala? Loput piirakkaan ja taas maistuu uudelta. Niin hyvää, että meillä tämä meni viimeiseen muruun.

lohipiirakka-suolaa&hunajaa

Selailin joulunajan lehtiä ja kaikissa niissä oli vinkkejä siitä, miten hyötykäyttää loput jouluruuista. En siis ole ainoa, jolle oikean määrän ostaminen on mahdottomuus vuosi toisensa perään. Tällä kertaa onneksi meillä oli maltti mukana jo kaupassa, eikä esimerkiksi kahden kilon kinkusta juuri hernekeittotarpeita jäänyt. Tomi Björck ehdotteli iltapäivälehdessä karkkipossun tekemistä kinkun jämistä.  Itse pitäydyin klassisemmassa vaihtoehdossa: Lohipiirakka on oikeasti hyvää, eikä vain epätoivoinen yritys minimoida hamstrauksen aiheuttamia vahinkoja.

Tein piirakan jo glögijuhliin. Päätypala jäi aamuksi, ja sain siitä vielä kuvan napattua. Heti ensimmäisen otoksen jälkeen sekin meni parempiin suihin viimeiseen muruseen. Taikinana käytin voitaikinan sijaan rahka-voitaikinaa ja täytteissä pitäydyin perinteisissä: Riisiä, kuullotettua purjoa, kylmäsavulohta, kananmunaa ja reilusti tilliä.

Lohipiirakka

noin kuudelle – kahdeksalle

Rahkavoitaikina

200 g voita
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

Täyte

1 1/2 dl riisiä
3-4 kovaksi keitettyä munaa
300-400 g kylmäsavulohta (tai graavilohta, jos sitä nyt jäi)
isohko purjo
noin 1 dl tilliä
mustapippuria tai valkopippuria

Voiteluun

kananmuna

1. Nypi voi, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekaisin. Lisää rahka, sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin noin tunniksi vetäytymään peitetyssä astiassa tai kelmuun käärittynä.

2. Valmistele sillä välin täytteet: Keitä riisi kypsäksi. Pilko purjosta valkea ja vaaleanvihreä osa ja kuullota se. Keitä kananmunat koviksi ja viipaloi ne.

3. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toisesta noin puolen sentin paksuinen levy.

4. Nosta täytteet levyn päälle: Riisi pohjalle, sitten kuullotettu purjo, lohisiivut, tilli ja lopuksi päällimmäiseksi kananmunat.  Muista jättää reunoille pari senttiä tyhjää, jotta saat piirakan suljettua helposti, eikä se vuoda.

5. Kauli toinen puoli taikinasta samankokoiseksi levyksi ja nosta täytteen päälle. Sulje piirakan reunat huolellisesti painelemalla.

6. Voitele piirakka kananmunalla ja tee veitsellä muutama ilmareikä. Paista kullanruskeaksi 200 asteessa. Piirakka kypsyy noin 25 minuutissa.

facebookPsst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Marenkitehdas – suklaamarengit

Rustiikkisia marenkeja syntyi juhlapöytään sarjatyönä.

Tuntien oman jauhopeukaloni ymmärsin suosiolla jättää lankomiehen tasakymmenvuotisjuhlien kakut ammattilaiselle. Sen sijaan tarjouduin tekemään jotain pientä makeaa kakun kaveriksi. Juhlat olivat lauantaina, vielä perjantaina minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä se mysteerinen pieni makea olisi. Taas kerran tuli onneksi todistettua työpaikkalounaiden hyödyllisyys. Työkaverini nimittäin ehdotti lounaan lomassa pieniä marenkeja. Muistin Soul Kitchenin Annan muhkeat marengit ja päädyin tekemään suklaamarenkeja.

Olen tehnyt lukuisat kerrat pavlovaa ja vielä useammin britakakkua, mutta suklaamarengit olivat kokeilematta. Edellisen kerran pavlovassa sokeri alkoi hikoilla saumoista, vaikka olin lisännyt sen todella hitaasti. Annan reseptissä sokeri sulatetaan valkuaisten sekaan vesihauteessa. Silloin ei ole vaaraa, että sokeri ei sulaisi riittävästi valkuaisvaahdon  joukkoon. Metodi on hauista vaativa. Tärkein vinkkini onkin: Jos joku tarjoaa vatkausapua vaikkapa ihan kohteliaisuuttaan, tartu tarjoukseen. Minä vatkasin nimittäin vaahtoa käsin vesihauteessa melkein puolisen tuntia ja voin vakuuttaa, että allit olivat aika kovilla. Valitettavasti silminnähtävää kiinteytymistä ei tapahtunut ankarasta hikoilusta huolimatta. Pitkä aika johtui minun kohdallani siitä, että tein todella ison satsin ja toisekseen vesihauteeni ei ollut aivan niin tiivis kuin se olisi voinut olla, joten ei kannata antaa tuon puolituntisen karkottaa näiden herkkujen äärestä.

Annan resepti osoittautui ihan lyömättömäksi, ei puhettakaan saumoista hikoilevasta sokerista, vaan lopputulemana oli täydellisen rapeita suklaisia marenkeja. En muuttanut reseptiä ollenkaan, oma annokseni on vain suurempi. Tällä annostuksella urakkaa voitaneen jo kutsua tehtailuksi: Annoksesta syntyy kaikkiaan noin 60 pientä marenkia, muhkeita jättimarenkeja saat kahdeksan munan taikinasta vajaa parisenkymmentä. Omien marenkieni ulkonäkö oli sanalla sanoen aika rustiikkinen, mutta sovitaanko, että rustiikkinen on nyt trendien aallonharjalla.

Ja lopuksi kätevä emäntä -vinkki: Opin aikoinaan Bon Appetit -lehdestä, että valkuaisvaahto on sopivan jämäkkää marengiksi, kun vatkaimen päässä olevan huipun kärki osoittaa kohti kattoa kuvan osoittamalla tavalla. Kohokkaaseen taas tarvitaan vaahtoa, jonka kärki taipuu alaspäin. Tämä tieto jos mikä on hifistelyä, mutta edesauttaa kummasti marenkiesi onnistumista.

Suklaamarengit

60 pientä, vajaa parisenkymmentä muhkeaa jättimarenkia

8 kananmunan valkuaista
450 g erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
60-80 g tummaa suklaata

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti. Laita valkuaiset isoon leivontakulhoon ja mittaa joukkoon sokeri.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa ja laita valkuais-sokerikulho vesihauteeseen. Vatkaa koko ajan, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos on kuumaa, kun testaat sitä sormenpäällä. Tässä kestää jopa 20-30 minuuttia, kun vaahdon määrä on näin suuri. Ole siis kärsivällinen. Oma vesihauteeni ei tosin ollut ihan tiivis, minkä vuoksi lämpeneminen kesti kauemmin.

3. Ota kulho pois vesihauteesta ja vatkaa vielä sähkövatkaimella tai monitoimikoneella 10-15 minuuttia, kunnes vaahto on jäähtynyt ja ja se on kauniin valkoista, eikä tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin. Ja muista myös yllämainittu huipputesti…

4. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa tasaisena nauhana. Kauniin marmorisia marenkeja saat, kun sekoitat suklaan joukkoon aika suurpiirteisesti.

5. Nostele nokareita pellille, suurempia tai pienempiä makusi mukaan. Kuivata 100-asteisessa uunissa noin tunti tai 150-asteisessa noin 45 minuuttia. Jos teet pieniä marenkeja, noin 10 minuuttia lyhyempi aika riittää. Laita uuni pois päältä, mutta jätä marengit vielä uuniin kuivumaan.

Jäätelön korvike – semifreddo

Minttu-suklaasemifreddo
Tämän kesän hitti tuntuu olleen kotitekoinen jäätelö. Tässä lohturesepti kaikille jäätelökoneettomille. Meidän perheen ikisuosikki, italialainen jäädyke semifreddo.

Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna on jäätelökonekauppa käynyt kohtuullisen hyvin. Ainakin jos voin vetää yhtään laajempia johtopäätöksiä hakusanoista, joilla blogiini on päädytty, on konekauppiaiden ovipumppu laulanut. Hakusanojen ehdoton ykkönen on nimittäin ‘jäätelö koneella’.

Luulen kuitenkin, että Suomenniemellä on vielä lukuisia talouksia, joissa massiiviset Ariettat tai pienemmät Philipsit eivät varasta pöytä- tai kaappitilaa. Tässä ohje kaikille teille koneettomille jäätelönhimoisille. Jäätelökoneella saa toki ihanan ilmavan rakenteen, mutta tämän valmistan itsekin aina ilman koneellista apuvoimaa. Meillä ei ole kovin montaa ruokavierasta käynyt, joka ei jollain vierailulla olisi saanut semifreddoa jälkiruoaksi. Sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, ajoitus ei ole tarkka ja makua voi muunnella loputtomasti vaihtelemalla makuaineita.

Semifreddon pohja on Jamien ensimmäisestä kirjasta ja se on pysynyt matkassani vuosia. Tuoretta minttua ja suklaata keksin käyttää ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä, kun parvekkeen villiintynyttä minttua ei mojitoilla olisi pystynyt käyttämään loppuun – ainakaan ilman jatkuvaa hiprakkaa. Kerralla mintun ja suklaan yhdistelmästä tuli yksi meidän perheen suosikkimauista.

Minttu-suklaasemifreddo

neljälle

2 kananmunaa
vajaa 1 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1/2 vaniljatanko (tai vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
3-4 oksaa tuoretta minttua
20 g tummaa suklaata

1. Hiero mintunlehdet sokerin kanssa (1 tl) morttelissa tasaiseksi tahnaksi (jos et omista morttelia, voit tehdä tahnan myös monitoimikoneella tai sitten vain pilkkoa mintunlehdet niin pieneksi silpuksi kuin veitsellä saat).

2. Raasta tumma suklaa.

3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa yhdessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja vaniljatangon siemenet vaaleaksi vaahdoksi.

4. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi

5. Ripauta vähän suolaa valkuaisten joukkoon ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi (valmis, kun vaahto ei tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin).

6. Sekoita keltuaisvaahdon joukkoon minttu ja suklaa. Nostele joukkoon varovasti kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto. Ole helläkätinen, mitä paremmin saat vaahdot pysymään ilmavina, sitä parempi on semifreddosi.

7. Kaada tarjoiluastiaan ja pakasta vähintään neljäksi tunniksi. Laakeassa tarjoiluastiassa neljä tuntia saattaa riittääkin, mutta varsinkin korkeammassa semifreddo saatta jäädä turhan löysäksi neljässä tunnissa. Pyrin itse aina pakastamaan sitä vähintään 6 tuntia, mutta oikein hyvin voit tehdä sen jo edellisenä päivänä.

Psst…. Tiesithän, että suolaa & hunajaa löytyy myös Facebookista.