Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kakut

Kuukauden lempiraaka-aine: Raparperi

Raparperi-rahkapiirakka
Kesäfiilis alkaa virallisesti anopin puhelinsoitosta: Täällä olisi raparpereita, tuletteko hakemaan? Mieluisampaa raaka-ainetta en olisi voinut keksiä kuukauden raaka-aineeksi.

raparperi-suolaajahunajaa

Suvi Rüster on taas loihtinut tänään ilmestyvään Divaaniin kolmen ruokalajin aterian yhdestä raaka-aineesta. Sesonkiin sopivasti se on ihana raparperi. Täydennän sarjan yhdellä lisäreseptillä enemmän kuin mielellään. Raparperi on nimittäin yksi sesongin suosikkejani. Sopivasti kirpeä herkku, joka taipuu moneen. Meidän keittiössämme erityisesti moneen makeaan.

Usein unohtuu, että tämä muutama vuosisata sitten lääkekasvina kasvatettu kasvi on vihannes. Raparperia on alunperin pidetty myrkyllisenä ja syömäkelvottomana. Totta toinen puoli, raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, syömäkelpoisia ovat vain varret.

Jotain raparperihulluudestani kertoo se, että minulla on leikekirjoissani varmaan sadan erilaisen raparperipiirakan, -tortun, -paistoksen ja -hillon ohje. Niiden tekemiseen ei riitä ihmisikä. Varsinkaan kun joka vuosi on pyöräytettävä mansikka-raparperibritaa ja ikisuosikkiani, pähkinäistä raparperikakkua. Puolet nautinnosta on kuitenkin niiden huolella varastoitujen reseptien selailu. Viimeistään huhtikuussa voi alkaa selailla raparperiherkkuja ja fiilistellä, mitä siitä tekisi, ja odottaa kasvukauden alkua – ja sitten ensimmäisten varsien puskiessa esille kaiken pohtimisen jälkeen päätyä tekemään jokavuotinen britakakku. Ihminen elää perinteistä, pidän siis kiinni britastani.

raparperi-rahkapiirakka-suolaajahunajaa

Raparperissa on jotain kovin nostalgista: Siitä tulee mieleen mummolan kasvihuoneen seinustalla kasvaneet valtavat raparperipuskat, jotka tuntuivat ulottuvan lapsena lähes nenänpäähän. Siksi halusin tehdä reseptin, joka maistuu lapsuuden kesiltä. Päädyin tekemään perinteisen rahkapiirakan, johon laitoin reilusti raparperia. Pienen koukun piirakka saa inkivääristä. Se on vienosti taka-alalla, mutta komppaa raparperia mukavasti. Makupari minun makuuni.

Juuri helpommaksi leipominen ei voi mennä. Ei vaahdottamista, ainoastaan sekoittamista ja vähän pilkkomista ja sen jälkeen uuniin. Luvassa onnistumisen iloa.

piirakkaresepti-suolaajahunajaa

Raparperi-rahkapiirakka

yksinkertainen annos noin 20*30 piirakkavuokaan, kaksinkertainen uunipellille

2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 pieni kananmuna
1 dl piimää

Täyte

2 pienehköä vartta raparperia
2 rkl sokeria
1 tl kuivattua inkivääriä
1 prk rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai 1/4 vaniljatangon siemenet)

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Kuori raparperit ja pilko ne pienehköiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään kattilassa raparperit, sokeri ja inkivääri ja keittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä, kunnes raparperit pehmenevät hiukan. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, vain hiukan pehmeitä ja maustuneita. Uuni kyllä kypsentää ne loppuun. Anna jäähtyä sen aikaa, kun valmistat piirakan muuten.

3. Sulata voi. Sekoita keskenään kaikki pohjataikinan kuivat aineet. Lisää joukkoon voi. Ota vajaa puolet taikinasta erikseen tässä vaiheessa ja sekoita reiluun puolikkaaseen kananmuna ja piimä.

4. Valmista rahkatäyte: Sekoita rahka, sokeri ja vaniljatangon siemenet.

5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai uunipellille (kaksinkertainen annos). Levitä seuraavaksi raparperit, valele päälle myös mahdollisesti kattilassa oleva sokeri-inkivääriliemi. Levitä raparpereiden päälle rahkatäyte ja sirottele lopuksi pinnalle taikinamuru, jonka otit erikseen ennen piimän ja kananmunan lisäämistä.

6. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä ja pinta kullanruskea.

facebookissa-lätkä

Sitruunajuustokakku

Sitruunajuustokakku
Jos on saanut naimakaupan myötä suvun täynnä makean päälle ymmärtäviä herkkusuita, kannattaa aina kerätä irtopisteitä tuomalla yhteiseen pöytään jälkiruoka. Luvassa paljon kehuja ja suitsutusta. Mahdollisesti tällä kertaa jopa ansaittuja. Kaivattu revanssi edellisen pääsiäisen sitruuna-marenkipiiraasta, joka oli kuivempaa kuin Gobin autiomaa. 

sitruunajuustokakku-suolaajahunajaa

Juustokakkujen ongelma on lähinnä ikuinen dilemma, miten laskea liivatemäärä, joka hyydyttää kakun, mutta jättää sen kuitenkin kuohkeaksi ja ilmavaksi. Juustokakun voi toki tehdä myös kokonaan ilman liivatetta, mutta tässä reseptissä olen keventänyt ja raikastanut täytettä turkkilaisella jogurtilla, joten päädyin käyttämään liivatetta, jotta kakku ei leviä pöytään pääsiäisaterialla.

Tutkin lukuisia juustokakkureseptejä ja päädyin Kauhaa ja rakkautta -blogin kommenttiketjuun, jossa ohjeistettiin laskemaan liivatteen määrä prosentteina painosta. Sen perusteella laitoin kakkuun neljä liivatelehteä, joka oli merkittävästi vähemmän kuin monissa ohjeissa. Lopputulema oli  pehmeämpi rakenteeltaan kuin usein kotitekoisissa kakuissa, mutta samaan aikaan se pysyi oikein hyvin koossa. Tästä lähtien juustokakkuni kuuluvat prosenttijengiin: Korkeintaan 1 % liivatetta massan painosta. Koska hyydytettyä täytyy saada vain nestemäinen osuus, laskin tarvittavan liivatteen siitä. Se osuu kolmen ja neljän liivatelehden väliin. Laitoin ohjeeseen neljä, mutta jos teet kakun jo edellisenä päivänä, voit laittaa vain kolme.

Reseptin juju on kerros lemon curdia juustotäytteen keskellä. Kakku on tehty 22-senttiseen vuokaan, koska yritän välttää tarjoiluja, joita täytyy syödä päiväkaupalla juhlien jälkeenkin. Jos teet kakun 24-senttiseen vuokaan, kannattaa tehdä täyte 1,5-kertaisena. Saat näyttävän kakun, mutta syöjiä pitää toki olla aika paljon. Pohja on tällä annostuksella ohut, koska pidän siitä sellaisena.

sitruunajuustokakku-3-suolaajahunajaa

Sitruunajuustokakku

(tulostettava versio reseptistä)
20-22-senttiseen vuokaan, kahdeksalle

Pohja

125 g digestivekeksejä
50 g voita sulatettuna

Täyte

200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl turkkilaista jogurttia
4 rkl sitruunamehua
1 dl sokeria
1 luomusitruunan kuori
3-4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
3/4 dl lemon curdia
1/2 vaniljatangon siemenet

Koristeluun

esimerkiksi marjoja ja mintunlehtiä

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan kunnes ne ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia).

2. Aja keksit monitoimikoneella tai sauvasekoittimella muruksi tai murusta ne esimerkiksi painelemalla metallikauhalla. Sekoita joukkoon sulatettu voi.

3. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele pohjataikina tiiviisti vuoan pohjalle.

4. Vatkaa sekaisin tuorejuusto, jogurtti, raastettu sitruunankuori, sokeri ja vaniljatangon siemenet.

5. Vatkaa toisessa kulhossa kerma vaahdoksi.

6. Kuumenna 2 rkl sitruunamehua kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet kuumassa mehussa yksi kerrallaan huolellisesti, Purista liivatelehdistä huolellisesti ylimääräinen vesi ennen kuin laitat ne kuumaan mehuun.

7. Sekoita liivateseos tuorejuusto-jogurttiseoksen joukkoon huolellisesti.

8. Lisää joukkoon vatkattu kerma.

9. Notkista lemon curd 2 ruokalusikallisella sitruunamehua.

10. Kaada puolet juustotäytteestä pohjan päälle. Tiputtele kerroksen päälle lemon curd ja vedä se haarukalla tasaisesti pyörteiksi koko kakun pinnalle siten, että välissä on myös juustotäytettä näkyvissä. Älä laita lemon curdia reunoihin saakka, muuten se tihkuttaa tarjoiluvaihteessa.

11. Kaada loput juustotäytteestä lemon curdin päälle, tasoita kakun pinta ja nosta kylmään hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut

10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute

150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun

tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.