Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Joulu

Puurohyllyn klassikoita – Riisipuuro ja karamellisoidut omenat

Puuro. Väittävät sen olevan muodissa, mutta minun pöydässäni se on klassikko. Pysynyt tukevasti lempiruokien listalla vuosikymmeniä.

karamelliomenat-ja-riisipuuro

Pop up -puurobaareja, uusia tuotemerkkejä puurohyllyllä hakemassa kasvua tuoteryhmässä, joka ei ole saanut suurta huomiota vuosiin. Puuroa kahviloiden ruokalistalla. Vuoden lopussa minulla on ollut tapana kerätä vuoden kiinnostavimpia ilmiöitä. Tänä vuonna tuolle listalle nousee itseoikeutusti puuro.

Opiskeluvuosina söin mieluusti viikon puuroa, jos se oli hinta uudesta kivasta hameesta. En edes kovin vastentahtoisesti. En karsastanut koulun ohrapuuropäiviä ja edelleen jos hotelliaamiaisella tai kahvilassa on hyvää haudutettua puuroa, valitsen sen lähes poikkeuksetta. Ihan joka viikko en puuroa keitä, mutta kerran-pari viikossa haen sitä aamupalaksi työpaikan alakerran ruokalasta. Tähtään sinne vähintään riisipuuropäivänä.

Puurohyllyssäni on kotona kauraa, ruista, ohraa, mannaa, riisiä, spelttiä. Se on siis vähän kuin vähän muodista tipahtanut vaatekaappi. Nyt kuuluisi ilakoida chiansiemen- ja kvinoapuuroista ja hurahtaa gluteiinittomiin vaihtoehtoihin. Taidan kuitenkin olla tässä asiassa vähän sukua mielensäpahoittajalle. Joskus vanhassa on vara parempi. Haluan uskoa, että kattilassani kiehuu klassikoita. Sellaisia, joita syömme senkin jälkeen, kun gluteiini pääsee taas pannasta ja kvinoavillitys tasaantuu.

Keitin riisipuuron viikonloppuaamun aamupalaksi. Karamellisoiduilla omenilla ja paahdetuilla mantelilastuilla se on ylevä päivän aloitus. Ohjeeseen otin vinkkiä Truly Kiran Kiran vinkistä, että omenat voi karamellisoida myös päinvastoin kuin tavallisesti. Sen sijaan, että sulattaa ensin pannulla sokerin ja lisää voin siihen ja vasta sen jälkeen omenat, voi ensin sulattaa voin, kuullottaa siinä omenoita ja vasta sen jälkeen lisätä sokerin. Ensimmäinen tapa antaa minusta enemmän karamellin makua omenoihin, jälkimmäinen on helpompi. Puuroon en karamellisoi omenia aivan yhtä tuhdisti kuin vaikkapa jälkiruoaksi. Siksi oheisessa reseptissä on myös vähemmän voita ja sokeria kuin jälkiruokaresepteissä.

Voit katsoa karamellisoidun ananaksen reseptistä ohjeen perinteiseen karamellisointiin.

Riisipuuro

kahdelle

1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
noin 6-7 dl maitoa
suolaa
nokare voita

1. Huuhtele riisit siivilässä kylmällä vedellä.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää riisit ja keittele keskilämmöllä, kunnes vesi on melkein imeytynyt riiseihin.

3. Lisää maito, kuumenna kiehuvaksi, lisää nokare voita, laske lämpötilaa ja hauduta alhaisella lämpötilalla noin tunti. Lisää tarvittaessa maitoa. Hyvän puuron rakenne on sellainen, että sen voi kaataa kattilasta. Ei juokseva tai vetinen, mutta kostea.

4. Mausta lopuksi suolalla.

Karamellisoidut omenat

2 keskikokoista omenaa
iso nokare voita (vajaa 50 g)
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
kanelia
kardemummaa

lisäksi mantelilastuja paahdettuina

1. Lohko omenat ja poista siemenkodat.

2. Sulata voi pannulla, nosta omenat pannulle ja paista kunnes ne ovat pehmenneet (reilu viisi minuuttia).

3. Lisää sokeri, suola, kaneli ja ripaus kardemummaa. Paista vielä pari minuuttia. Nostele puuron päälle, hyödynnä myös liemi.

*****

It seems that the shelf of flakes in my cupboard is an porridge equivalent to an out-dated wardrobe. No raved quinoa or chiaseeds but traditional rolled oats, semolina, barley, rye flakes and small grain rice instead. For the information of all porridge fashionistas I regard them as black. Always in fashion. Also after the ban of gluten will be canceled and quinoa will not be sold as a cure for all ailments. 

I have been a bit of an old bore in my relationship with quinoa and other newcomers, but as an affectionate porridge lover I embrace this something of a renaissance of this old friend, though. All the sudden the supply of long-simmered porridge have namely improved remarkably also outside my domestic circuit.

Only a small knob a butter or berries. That is how I mostly prefer my plateful, but in a need for little something for my sweet tooth I made a rice porridge a tab nobler by topping it up with caramelized apples. Over the years I have learned the path to a smooth and velvety texture; simmering a porridge at low heat for at least an hour and keeping the consistency pourable instead of thick or lumpy.

Tapaninpäivän lihapiirakka

Parasta hävikin ehkäisyä on ennalta ehkäisy. Tänä vuonna määrien laskeminen meni niin nappiin, että tapaninpäiväksi uumoiltu jämäpiirakka vaihtui kalapiirakan sijaan perinteiseksi lihapiirakaksi.

lihapiirakka

Jääkaapissa enää pienet jämät kinkusta ja pari silakkaa. Sopii minulle. Olen se kalatiskin nipo, joka pakottaa myyjän joulukiireessä laskemaan suunnilleen kylmäsavulohisiivut ja pyytää kaivamaan vielä vähän pienemmän palan lohta. Niin paljon kuin jouluruoasta pidänkin, kaksi päivää on optimaalinen annos. Tapaninpäivänä voi vielä rääppiä, mutta koko setti ei enää maistu.

Ennakoin jo ensi vuotta ja kirjoitin perusasioiden osalta tämän vuoden määrät muistiin. Jos ensi vuonna ruokavieraiden määrä on lähellekään sama kuin tänä vuonna, ei tarvitse arpoa tarvittavaa kalan määrää tai kinkun painoa. Eikä upottaa lanttulaatikkoa rieskoihin tai keksiä epätoivoissaan jatkokäyttöä rasiallisille joulukonvehteja tammikuussa. Ainakaan jos löydän muistiinpanoni.

Tapaninpäivänä tarjolla oli jouluruoan sijaan höyryävää lihalientä ja pelmenejä. Kylkeen leivoin Suvi Aholan Hesarissa julkaistun reseptin innoittamana perinteisen lihapiirakan. Jokaisella perheellä lienee oma versionsa, Aholan äiti lisäsi munan täytteeseen raakana, meillä taas kypsänä. Mutta jotenkin turvallista retroherkkua yhtä kaikki. Kaveriksi olisi kyllä kaivannut kipakkaa pikkupakkasta, mutta vesisateisiin oli tyytyminen. Haikeana muistelen viimevuotisia metrin hankia.

Piirakkaa rääpitään hyvällä mielellä meillä tänään ensimmäisenä arkenakin. Joulun intensiivisen keittiöputken jälkeen – uuni päällä aattona yhdeksän tuntia putkeen ja puolet siitä joulupäivänäkin – sohvannurkka, rääppiäiset ja hyvä kirja tuntuvat oivalliselta vaihtoehdolta.

Lihapiirakka

noin 27*27-kokoiseen vuokaan tai uunipannulle

Taikina

5 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 prk (250 g) maitorahkaa

Täyte

400 g jauhelihaa
1 1/2 dl riisiä
2 kananmunaa keitettynä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
tuoretta timjamia tai muita tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
mustapippuria tai maustepippuria

öljyä paistamiseen
kananmuna voiteluun

1. Tee ensin taikina. Nosta voi jo hyvissä ajoin pöydälle pehmenemään. Nypi joukkoon jauhot. Lisää maitorahka ja nosta taikina kylmään ainakin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Keitä riisi kypsiksi suolalla maustetussa vedessä ja kananmunat koviksi (noin 10 minuuttia).

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli kullankeltaiseksi ja läpikuultavaksi. Lisää loppuvaiheessa valkosipuli. Lisää jauheliha ja ruskista.

4. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi ja mausta seos. Lisää lopuksi haarukalla hienonnettu kananmuna.

5. Jaa taikina kahtia. Kaulitse puolet pohjaksi ja reunoiksi. Nosta kaulittu taikina leivinpaperilla suojattuun uunipannuun tai -vuokaan. Kaada päälle täyte. Silppua vielä halutessasi tuoreita yrttejä pinnalle. Käännä taikinan reunat täytteen päälle. Kaulitse toinen puoli taikinasta kanneksi. Sulje reunat huolellisesti. Ylimääräisestä taikinasta voit tehdä koristeita piirakan päälle.

6. Pistele taikinaan reikiä haarukalla ja voitele pinta munalla. Paista noin 225 asteessa (laske lämpö 200 asteeseen, jos piirakka alkaa tummua liikaa kullanruskeaksi. Omassa uunissani piirakka kypsyi noin puolessa tunnissa.

Adventtikalenterin neljäs luukku – Pakettikortit

pakettikortit

Joulun alla löydän itsestäni askartelijan. En kovin taitavaa, mutta askartelijan kuitenkin. Koska tykkään nyhrätä pakettien kanssa, tein tällä kertaa pakettikortit.

Blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista. Se ei suinkaan johdu yrittämisen puutteesta. Nämäkin pakettikortit tein kahteen kertaan, kun luotettavaksi mainostetusta taikataikinasta tuli kasa kauheuksia, jotka päätyivät suoraan roskiin. Tähtipullat, jotka meillä kuuluvat jouluun, lähes räjähtivät uunissa. Sen siitä saa, kun tekee seitsemäätoista asiaa yhtä aikaa.

Remontti on pitänyt edelleen siinä määrin kiireisenä, että tämän vuoden jouluvalmistelut ovat vielä aika vähäiset. Lakritsijoulukalenterissakin olen menossa vasta luukussa kaksitoista. Tämän päivän jälkeen meille laskeutuu remontin suhteen joulurauha. Samaa rauhaa aion noudattaa myös joulun suhteen, sieltä se taas tulee. Aion nauttia ennen kaikkea pitkän kaavan mukaan kokkaamisesta, lukemisesta ja puolentoista viikon lomasta.

Lahjojen hankkimista ja kaupallisuutta kuuluu kauhistella, mutta en aio yhtyä lauluun. Lahjojen miettiminen ja paketoiminen ovat iso osa joulufiilistäni. Siihen on ollut tänä vunna poikkeuksellisen vähän aikaa, mutta minulla on kuitenkin sellainen tunne, että olen tehnyt pari onnistunutta löytöä. Jännityksellä odotan, mitä lahjansaajat mahtavat tykätä. Se on minulle yksi joulun parhaita hetkiä.

Olen kauhea pakettinatsi. Yleensä metsästän kauniita joulupapereita hyvissä ajoin, mutta joka vuosi se on todella vaikeaa. Haluaisin mattaa, puhtaita värejä, vain vähän jos ollenkaan kuvioita – eikä varsinkaan mitään kimalteita ja riemunkirjavia hyppiviä tonttuja. Valkoisen läpinäkymättömän paperin löytämisen olen todennut lähes mahdottomaksi. Se olisi kuitenkin tehtävissä, Stockan valkoinen paperi todistaa sen.

paketit

Pakettikortit tein askartelukaupoista saatavasta Fimo-massasta, joka kovetetaan uunissa. Testasin myös taikataikinaa, mutta sen pinta jäi ainakin minulla aika rumaksi ja väri kaipaa maalia pintaansa. Päädyinkin massaan, koska sen helpompaa ei ole: Kaulitse, leikkaa piparkakkumuotilla, tee haluamasi kuvioita ja koveta uunissa puolisen tuntia. Massa säilyttää värinsä ja muotonsa. Nimet kirjoitin leimasimilla ja muut kuviot painelin puutikulla.

Tämän vuoden joulupaketit ovat mustavalkoisia. Harmittavan mustaa ja synkkää on myös ulkona. Valoa kohti onneksi mennään taas.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

 

Taydellinen_ohje_kirjaRGBPS Jos sisustamisesta innostuneen läheisen lahja on vielä hankkimatta tai haluat ilahduttaa itseäsi ensi vuonna, tässä vielä viime hetken vinkki: Divaani kotiinkannettuna. Blogini kautta sain taas mahdollisuuden tarjota yhtä keittiöni eniten käytetyistä kirjoista tilaajalahjana näin joulun alla.

Divaani-lehti kestotilauksena 6 numeroa 29,90 euroa (norm. 44,16 e) ja tilaajalahjana Suvi Rüsterin ja Sami Revon yhteistyönä syntynyt Täydellinen ohje -kirja (arvo 34,90 e). Voit tilata myös kolmen lehden makupalan 14,90 euroa (norm. 22,95 euroa). Kolmen lehden tilaukseen ei sisälly tilaajalahjaa.

Täydellinen ohje on yksi kirjasuosikeistani: Kaikki Oliviasta banaanilaatikkoon repäisemäni suosikkireseptini (kuten focaccia, köyhät ritarit, jättirapucurry, pavlova) on koottu yksien kansien väliin. Lisäksi reseptin yhteydessä on myös provinkit, kuinka onnistut niiden toteuttamisessa. Siihen päälle Sami Revon kuvat. Toimii!

Jos haluat tarttua tarjoukseen, tee se tästä linkistä avautuvan tilauslomakkeen kautta.