Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Jälkiruoat

Harvain herkkua – clafoutis

Karviaisclafoutis
Milloin sesonkiruoasta on tullut harvain herkkua? Vaikka kaupat ja torit tulvivat parasta kotimaista satoa, liian monien ravintoloiden listasta ei vuoden satoisinta aikaa huomaa. 

karviaisclafoutis

Neljän viikon Suomen kiertäminen avasi silmät. Kauden sadon saaminen lautaselle ei ole suomalaisessa ravintolassa ollenkaan itsestäänselvää. Matkan varrella söimme mahtavia sesongin herkkuja: Ihanaa parsaa, uusia perunoita, kerrankin kypsiä tomaatteja. Jos on valmis raottamaan kukkaroa, ei ole pulaa ravintoloista, jotka kaivavat sesongin antimet lautaselle.

Tiedän kyllä kotikaupunkini ravintolat, joissa panostetaan raaka-aineisiin, joskus ne jopa kasvatetaan osin omassa maassa ja niihin suhtaudutaan ylitsevuotavalla rakkaudella. Nämä rakkauden hedelmät eivät irtoa halvalla ja maksan niistä mielellään sen kolminumeroisen summan, joka kahden hengen illallisesta maksetaan. Siihen tuskin meistä kenelläkään on kuitenkaan varaa kovin usein.

Mutta kurkkaapa perusketjuravintolan tai monen paikallisen lounasravintolan listaa. Sama jäävuorisalaatti ja Espanjasta lennätetyt tomaatit silputtuna salaattipöydässä kuukaudesta toiseen. Uusia perunoita ei varmaankaan saa esikäsiteltynä, koska lohkoperunat kannattaa laittaa lautaselle pakastimesta olipa kesä tai talvi.

Kun etsimme lomalla lounasta useammassakin suomalaisessa kaupungissa, tarjolla oli esimerkiksi valmislihapullia ja perunasosetta keskellä kesää ja spagettia bolognesekastikkeella, mutta kertaakaan listalla ei näkynyt vaikkapa kesäkeittoa. Erään suomalaisen kaupungin torin laidalla sijainneen kahvilan salaattibuffetissa ei ollut heinäkuun loppupuolella yhtään raaka-ainetta kurkkua lukuunottamatta kotimaasta. Pienellä otannalla Suomessa on lukuisa määrä ravintoloita, joiden lista on sama vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Niille mahtuu kaloista useimmiten lohi, satunnaisesti kuha. Missä ahvenet, hauet ja muut lähivesien sintit? Kuka hauduttaisi lounaaksi kaalilaatikkoa ja rinnalle puolukoita? Ihan kohta olisi niiden aika.

Kauppojen valikoima on onneksi parantunut huimasti sesonkituotteiden osalta. Marjoista löytyy ennen hyllyt täyttäneen mansikan rinnalla valtavasti vaihtoehtoja. Itse kokkaamalla on helppo herkutella uudella sadolla. Omat karviaiseni poimin taas kerran anopin puskista, mutta ilokseni niitä sai ostettua jopa meidän lähikauppamme edessä olevalta marjatiskiltä. Sesongin kunniaksi tein karviaisista clafoutiksen, jonka maustoin vaniljalla ja kardemummalla. Happamat karviaiset raikastavat makean paistoksen. Nimeään myöten täyttävä – clafoutis tulee murresanasta täyttää – paksu pannukakku valmistetaan tyypillisimmillään kirsikasta. Muunnelmia on kuitenkin lukuisia.

Keneenpäs muuhun kuin Juliaan sitä ihminen luottaisi ranskalaisten klassikoiden ollessa kyseessä? Tämänkin Limousinen alueen perinneherkun reseptin mittasuhteet on kaivettu tietenkin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista. Valmistuksessa uskaltauduin hieman soveltamaan.

Karviaisclafoutis

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-neljälle, noin 20-senttiseen vuokaan tai valurautapannulle

2 dl maitoa
2 munaa
1 dl jauhoja
1/2 dl sokeria
noin 3 dl karviaisia
1 tl vaniljasokeria tai lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
1/2 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
hyppysellinen suolaa
1 rkl voita
muutama rkl sokeria

tomusokeria pinnalle ennen tarjoilua

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen

2. Kaada kulhoon maito, riko munat, lisää sokeri, vaniljasokeri ja kardemumma. Vatkaa sekaisin.

3. Vatkaa joukkoon jauho, vatkaa taikina kuohkeaksi ja tasaiseksi.

4. Laita voi valurautapannun pohjalle ja nosta pannu kuumaan uuniin. Kun voi on sulanut ja saanut hiukan väriä, nosta pannu uunista, pyörittele voita kauttaaltaan pannun pohjalle ja reunoille ja kaada ylimääräinen taikinan joukkoon.

5. Kaada vajaan sentin verran taikinaa pannun pohjalle, nosta se uuniin muutamaksi minuutiksi eli kunnes taikina hiukan jähmettyy.

6. Ripottele pinnalle karviaiset ja sokeria. Kaada loput taikinasta päälle ja paista noin 45 minuuttia tai kunnes clafoutis on kauttaaltaan kypsä eli pannukakku on ruskistunut ja kohonnut, eikä siihen pistettyyn tikkuun enää tartu taikinaa.

facebookissa-lätkä

Kymmenen kirosanaa ja yksi kakku – mantelikakku

Sitruunainen mantelikakku

manteli-sitruunakakku

Olen varma, että leipojat ovat jotenkin eri rotu. He mittaavat siistissä keittiössä vaa’alla ainekset grammantarkasti, muistavat nostaa kaiken tarvittavan huoneenlämpöön hyvissä ajoin, lukevat ohjeen kokonaan ennen aloittamista. Eivät sovella, eivätkä laita voin sekaan kananmunia sokerin sijaan, kun eivät jaksa tarkistaa reseptiä toistamiseen.

Olen sellainen omissa mielikuvissani ennen kuin aloitan leipomisen. Parhaimmillani olen leipojana, kun itsevarmana selailen keittokirjoja ja lehtiä varmana siitä, että tässä keittiössä syntyy kakku kuin kakku. Jos vain viitsisin.

Todellisuus tarkoittaa yleensä hirvittävää määrää kiroilua – kymmenen kirosanaa ei keskivertokakun ollessa kyseessä riitä. Sohvalla kärsivännäköisenä istuvaa miestä, joka ei kestä kuunnella meuhkaamistani. Hirvittävää manausta: “Taas tämä h****n kakku menee pilalle. Minä en enää kyllä koskaan leivo. En koskaan!”

Yllätykseksi jopa itselleni uunista useimmiten kuitenkin ilmestyy ihan kelpo kakku. Onneksi. En nimittäin suhtaudu epäonnistumisiin tyynesti. Haluaisin kyllä toteuttaa zeniläistä lähestymistä, mutta kuulun siihen persoonallisuustyyppiin, jonka kiukku voimaannuttaa. Ne tyynet leipojatyypit, joiden keittiössä jauhot eivät tipu lattialle ja joiden valkuaiset vaahtoutuvat aina täydellisesti, eivät varmaankaan tarvitse kiukkua noustaakseen alhosta.

Sitruunakakku on ollut suunnitelmissa jo hetken. Parasta ennen -päivää lähestyvä turkkilainen jogurtti ja laatikon pohjalla pyörineet mantelijauhot olivat tämän reseptin lähtökohtina. Tavoitteena oli tehdä mantelinen sitruunakakku, mutta lopputulos oli ehkä enemminkin sitruunainen mantelikakku, niin tukevasti pähkinä maistuu kakussa.

Jauhoina käytin pääasiallisesti mantelijauhoja, jotta kakusta tulisi mahdollisimman mehevä. Mantelijauhon ansiosta kakku on kostea ja kestää herkullisena myös seuraavaan – ja sitä seuraavaan – päivään. Ohjeisessa ohjeessa on aika maltillisesti sokeria, koska en halunnut kakusta kovin makeaa. Voit huoletta nostaa määrää hiukan halutessasi.

Kakku toimii ihan sellaisenaankin, mutta voit laittaa tarjolle sen kanssa esimerkiksi tomusokerilla makeutettua turkkilaista jogurttia tai jäätelöä. Anopin puskista poimitut punaviinimarjat sopivat hyvin rinnalle. Mihin ne nyt eivät sopisi?

Sitruuna-mantelikakku

20-24-senttiseen vuokaan

4 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna)
120 g voita
150 g sokeria
1 vaniljatangon siemenet
3-4 luomusitruunan kuori raastettuna (vajaa 1 dl)
140 g mantelijauhoa
80 g vehnäjauhoa
300 g turkkilaista jogurttia
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

pinnalle mantelilastuja ja tomusokeria

1. Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Voitele ja korppujauhota noin 20-24-senttinen kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.

2. Kuutioi kulhoon pehmeä voi ja lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja vaniljatangon siemenet. Vatkaa kunnes saat vaaleaa vaahtoa, noin viitisen minuuttia.

3. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten voi-sokerivaahtoon.

4. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.

5. Lisää voi-sokeri-keltuaisseokseen ensin jogurtti ja sen jälkeen mantelijauhot. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda ja sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.

6. Nostele lopuksi taikinan joukkoon valkuaisvaahto muutamassa erässä.

7. Kaada taikina kakkuvuokaan. Ripottele pinnalle kerros mantelilastuja ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

facebookissa-lätkä

Marjassa

Kuningatarletut lemon curd-kermalla

kuningatarletut

Kävin marjassa. Lähikaupassa. Linnut ehtivät ennen minua mökille ja napsivat lupaavan mustikkasadon parempiin suihin lähitienoilta. Pakastimessa on nyt talven tarpeisiin mustikkaa, vadelmaa ja lakkaakin laitoin muutaman rasian. Kun niitä nyt oli tänä vuonna riittänyt meille etelän vetelillekin myytäväksi.

Varastin kuormasta matkalla pakastimeen sen verran, että tein erittäin paljon oikaistun version kesän Glorian Ruoka & Viinissä olleista mustikka-valkosuklaaletuista. Kerma ja helle on huono yhdistelmä, edes rahka ei pitänyt vaahtoa kuosissa. Esteettisesti ei mieltä ylentävä näky, mutta onneksi oltiin ihan kotioloissa, eikä kyse ollut kermakakusta kesäjuhlissa. Aina voi syödä silmät kiinni ja juksata ruokaseuraa, että kyseessä on sitruunainen kastike.

Kuningatarletut lemon curd-kermalla

neljälle

Peruslettutaikina

noin 4 suurta lettua

2 1/2 dl maitoa
1 kananmuna
vajaa 1/2 tl suolaa
noin 1-1 1/2 dl vehnäjauhoja (laitoin puolet spelttiä)

voita paistamiseen

1. Sekoita kaikki ainekset. Laita jauhoja vähitellen. Paras taikina on ohut.

2. Anna turvota, lisää jauhoja tarvittaessa.

3. Paista voissa kullanruskeiksi.

Lemon curd-kerma

1 dl kuohukermaa
1 dl rahkaa tai turkkilaista jogurttia
noin 1 rkl lemon curdia
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka. Lisää makusi mukaan lemoncurdia tai vaniljasokeria

Kuningatarletut lemon curd-kermalla

neljälle

neljä lettua
annos lemon curd-kermaa (ks. ohje yllä)
noin 3 dl vadelmia ja mustikoita
3 rkl mantelilastuja paahdettuna

1. Nosta lettujen sisään lemon curd-kermaa sekä marjoja. Kääräise rullalle. Nosta lautaselle, koristele marjoilla ja paahdetuilla mantelilastuilla.