Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Italialainen

Uusi kansallisruoka – spagettia ja lihapullia

14.02.2012 18:14 \ 10 kommenttia \

Spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa
>Helmikuuhan piti kokata suomalaista ruokaa. Lihapullat nyt juuri ja juuri ymmärtää, mutta miksi ihmeessä spagettia ja tomaattikastiketta?


Vaikka paistettu kala onkin napannut kärkipaikan suosikkiruokakyselyssä, uskaltaisin väittää, että kalaa useammin suomalaisissa keittiöissä laitetaan nykyisin pastakattila tulelle ja useimmin se lienee pasta bolognese. Pastasta on Taloussanomien mukaan tullut liian arkista ravintolaruoaksi. Ulos mennään syömään pihviä, mutta kotona keitetään useammin pastaa.

Pasta on valloittanut suomalaisia keittiöitä makunsa ohella myös helppoudellaan. Vaikka ruokateollisuutta parjataan urakalla, on asiassa toinenkin näkökulma. Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä arvioi, että ilman ruokateollisuutta Suomessa ei enää juurikaan syötäisi maksalaatikkoa sen koetun työläyden vuoksi. Saarioisten maksalaatikko oli ensimmäinen suomalainen eines. Sitä on valmistettu vuodesta 1957 ja myydään päivittäin 30 000 rasiaa. Mutta kuka meistä on valmistanut sitä itse Ankerias Vipusen lisäksi?

Seuraava resepti olkoon siis näkemys siitä, mitä suomalaisissa keittiöissä nykypäivänä usein kokataan. Ruoka ei valmistu ihan kädenkäänteessä, koska kastiketta kannattaa hauduttaa huolella. Mutta jos kestää noin tunnin odotuksen, kyllä tämän jaksaa tehdä myös arkena. Tämä on meillä ruokalaji, joka kokee tasaista evoluutiota, nyt nappasin idean laakerinlehdestä kastikkeessa Kauhaa ja rakkautta -blogin Eevan ohjeesta, joka julkaistiin Hesarissa.

Spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa

4 annosta

spagettia

Tomaattikastike

2 rkl öljyä
1 sipuli
3-5 valkosipulin kynttiä
2 prk kokonaisia tomaatteja tai säilöttyjä tomaatteja
kourallinen kirsikkatomaatteja (jos niitä nyt sattuu olemaan)
reilu loraus punaviiniä
2 tl sokeria
1 chili
2 laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa

Lihapullat

1 rkl öljyä
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
25 g raastettua parmesania
1-2 tl kapriksia
1 kananmuna
1/2 punttia tuoretta persiljaa
suolaa
reilusti mustapippuria

1. Kuumenna öljy ja kuullota silputtua sipulia ja viipaloitua valkosipulia. Lisää tomaatit ja kaikki muut kastikkeen ainekset lukuunottamatta tuoretta basilikaa. Kiehauta ja keitä sitten alhaisella lämmöllä noin tunti kannen alla.

2. Valmista sillä aikaa lihapullat. Kuullota öljyssä silputtua sipulia ja valkosipulia. Raasta parmesaani ja silppua kapriksen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyörittele lihapulliksi. Lisää raa’at pullat kastikkeen joukkoon ja keitä niitä kastikkeen joukossa miedolla lämmöllä noin tunti tai kunnes ne ovat kypsiä. Lisää loppuvaiheessa kastikkeen joukkoon tuore basilika ja tarkista maku.

3. Sekoita kastike ja pullat keitetyn spaghetin joukkoon. Rouhi päälle mustapippuria ja raasta parmesania.

Kategoriat: italialainen, liharuoat, pastat \ Tagit: \ 10 kommenttia

Täydellisen risoton metsästys

01.12.2011 16:17 \ 14 kommenttia \

Karitsan karetta, risotto milanesea
Täydellisen risoton metsästys on loputon matka.  Onneksi epätäydelliset harjoitusversiotkin ovat meidän ruokakunnan lempiruokia.

Jos oikein kaipaan kehuja, niitä saa meillä helpoiten keittämällä hyvän risoton. Vasen laitakokki elää siinä uskossa, että olisin jotenkin erityisen ansioitunut risoton tekijä. Luultavasti kyse on enemmänkin rajallisesta määrästä risottokokemuksia oman kotikeittiön ulkopuolella. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä riisipuuron kuuluu maistua palaneelta. Ehkä tässäkin on kyseessä samanlainen ilmiö, olen ehdollistanut miespolon keskinkertaiseen risottoon.

Tein risotto milanesen BBC Good Food -lehden sivustolta poimimani ohjeen mukaan. Vaihdoin tosin sipulin salottisipuliin, koska se sopii minusta tähän huomattavasti paremmin. Risoton kaveriksi paistoin karitsan karetta, ainoaa osaa lampaasta, josta todella pidän. Risotto sai meillä vuolaat kehut, mutta kuten totesin kyse voi olla ehdollistamisesta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että itsekin olin tällä kertaa vallan tyytyväinen. Lopputulema oli rakenteeltaan sopivan löysä (vaikka kuvassa näyttääkin hämmentävän kiinteältä) ja arborioriisi kypsyydeltään al dente. Hyppysellinen sahramia kruunasi risoton. Ei ihme, että se on lähes kultaa kalliimpaa.

Kynttilänvalo, loistoseura, hyvä viini ja Sarah McLachlan taustalla saattoi vaikuttaa arvostelukykyymme, mutta suosittelen samaa arvostelukykyä heikentävää yhdistelmää myös teille muille.

Risotto milanese
4 hengelle lisukkeena tai väliruokana, annoskoko on pienehkö eli nälkäisille tekisin kyllä suuremman annoksen

50 g voita
2 salottisipulia
150 g arborioriisiä
1 1/4 kuivaa valkoviiniä
8-9 dl kanalientä
50 g parmesania raastettuna
pari reilua hyppysellistä sahramia

1. Keitä kanaliemi.

2. Sulata puolet voista kattilassa ja kuullota silputtuja salottisipuleja voissa, kunnes ne ovat pehmeitä.

3. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

4. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on imeytynyt. Lisää sahrami ja ala lisätä kanalientä noin kauhallinen kerrallaan. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää kunnolla pohjia myöten nestettä lisätessäsi. Jatka tätä kunnes riisi on pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli vain aavistuksen napakkaa (keittoaika on yleensä noin reilu vartti). Nesteen määrä on hyvä arvioida matkan varrella, itselläni sitä meni noin 8 desiä, mutta kannattaa aina varautua hiukan suuremmalla määrällä. Risoton kuuluu olla löysähköä.

4. Lisää lopuksi loppu voi ja raastettu parmesan. Tarjoa samantien parmesanin (reilusti siihen päälle, kuvaushetkellä omassa annoksessani siitä oli säälittävän vähän) kanssa, risotto ei odota syöjää, vaan toisinpäin.

Karitsan kare
noin kolme luuta, käytännössä noin 250 g karetta / ruokailija

1. Mausta kare kokonaisena suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

2. Ruskista se pannulla öljyssä.

3. Hiero pintaan tahna, jossa on valkosipulia, timjamia, rosmariiniä, raastettua sitruunankuorta ja ihan pieni loraus oliiviöljyä. Lisää öljyä vain sen verran, että saat mausteseoksesta hiukan tahnamaisen.

4. Paista 150 asteessa, kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tämä on aika lailla medium).

5. Kääri vetäytymään folioon noin 5-10 minuutiksi, jotta nesteet eivät valu lihasta, kun leikkaat sen annospaloiksi.

Kategoriat: italialainen, liharuoat, lisukkeet, pitkän kaavan mukaan, risotot \ Tagit: , , , , , , , , , \ 14 kommenttia

Pyhä yksinkertaisuus

03.11.2011 14:40 \ 4 kommenttia \

Bresaolacarpaccio granaattiomenalla
Tällä annoksella kieräytettäisiin Neljän tähden illallisessa nopasta esille heikot pisteet, koska sen tekeminen on lapsellisen helppoa. Hyvän ruoan valmistuksen ei aina tarvitse alkaa siitä, että itse teurastaa naudan. Tämä on helppoa ja yksinkertaista ruokaa, mutta aivan törkeän hyvää ja valmistuu kymmenessä minuutissa koko homma.

Bresaola oli minulle uusi tuttavuus, johon tutustuin vajaa vuosi sitten hiihtoreissulla Italiaan. Se on suolattua, ilmakuivattua naudanlihaa, jota kuivatetaan muutama kuukausi. Se on kotoisin nimenomaan Pohjois-Italiasta eli pääsin heti maistamaan sitä autenttisissa olosuhteissa, mutta bongasin sitä joku aika sitten myös Stockalta. Maistuu aivan erinomaiselta myös kotoisissa olosuhteissa. Tällä kertaa siitä syntyi helppo alkuruoka tai iltapala. Carpaccio lienee bresaolan tyypillisin käyttömuoto, mutta varsin paljon löysin myös ohjeita, joissa sitä oli käytetty esimerkiksi raviolien täytteenä.

Tämän ohjeen erottaa peruskaurasta oikeastaan vain granaattiomena. Mutta se onkin sitten koko homman juju, joka raikastaa maut. Luin joskus erinomaisen vinkin (muistaakseni Nigellalta) granaattiomenan käsittelyyn. Siemenet saa parhaiten ehjänä ulos, kun halkaisee granaattiomenan ja taputtelee (lue: hakkaa kiukuspäissään) sitä sen jälkeen ulkopuolelta puukauhalla. Hyvin toimii, vaikka ei kovin nopea tapa olekaan (näin kärsimättömälle hermoja raastavan hidasta).

Ja näin se tehdään:

Asettele bresaolasiivut lautasille.

Laita päälle rucolaa, jota tarvitset kahden hengen annokseen noin puoli ruukkua.

Höylää päälle reilusti parmesania, lorauta oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Laita lopuksi koko komeuden päälle granaattiomenan siemenet (kahteen annokseen vajaa puolikas riittää vallan mainiosti) ja pinjansiemenet. Tämä toimii yhtä lailla myös ilman pinjansiemeniä, jos sinulla ei satu niitä olemaan.

Kategoriat: alkuruoat, helpot ja nopeat, italialainen, liharuoat \ Tagit: , , , , , , , , , \ 4 kommenttia