Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category Archives: Hyväksi Koettua

Ruoka-apua Tampereelta – omena-mantelimuffinssit

Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa “rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit

kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Viikon ateriat kotiovelle

Kuinka paljon arkea helpottaa, jos joku toinen suunnittelee arjen ruokaostokset ja huolehtii ostokset puolestasi? Päätin kokeilla. Sain kokeiltavaksi viikon ruokakassin Middagilta. Valmiit ruokalistat ja raaka-aineet saapuivat kotiovelle kannettuna maanantai-iltana. 

Tiedättekö, että tutkimuksissa Suomi on ainoa maa, jossa ruoan verkkokaupan kasvun esteenä on ollut kuluttajien pelko siitä, että heille toimitetaan huonoa tavaraa? Voi tosin olla, että asenteet ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Luin suomalaisten tuntemasta epäluulosta tutkimuksesta, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Muistan silloin miettineeni, kertooko tulos enemmän suomalaisesta kansanluonteesta vai silloisesta tuoretavaran laadusta. Middag läpäisi tämän testin kirkkaasti, kaikki raaka-aineet kasviksia myöten olivat ensiluokkaisia. Kassissa suositaan yrityksen mukaan luomua ja lähiruokaa ja reseptit pyritään rakentamaan sesongin mukaisesti. Ainakin omalla testiviikollamme molemmat lupaukset toteutuivat.

Sain kassin maanantai-iltana puoli kahdeksan aikaan ja meillä kahden aikuisen taloudessa se on vielä oikein hyvä päivällisaika. Puoli tuntia odottelua, noin kymmenen minuuttia aktiivista ruoanlaittoa ja lautasella oli paistettua kuhaa salviavoilla paahdetun kukkakaalin, broccolin ja punasipulin kera. Juuri yksinkertaisempi resepti ei olisi voinut olla, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan maistui meille erinomaisesti. Sopivan kevyt ateria työpäivän päätteeksi.

Sama linja jatkui myös viikon muina päivinä. Ateriat syntyivät suunnilleen luvatussa puolessa tunnissa ja ruokalista oli huomattavasti tavallista arkiviikkoamme monipuolisempi: Kuhaa ja paahdettuja kaaleja, kanasalaattia, possuwokkia, hernesosekeittoa ja pannukakkua. Tavallisena viikkona meillä lipsahdetaan yleensä ainakin kerran leipälinjalle.

Resepteissä oli hienoja pieniä oivalluksia, jotka kohottivat perusarkea: Kanasalaatin broileri leivitettiin pankojauhoissa, pannukakku tehtiin speltistä, wokissa ja salaatissa oli tuoretta ananasta ja molemmissa myös Spoon Maman kastikkeet. Pääosin reseptit olivat toimivia, mutta esimerkiksi possuwokia muokkasin omaan makuumme. Se oli alkuperäisessä muodossaan vähän mauton. Samalla tavoin kuitenkin sovellan reseptejä ylipäänsä, aika harvoin kokkaan mitään kovin orjallisesti reseptin mukaan.

Kovin nirsoa valmiiksi suunniteltu ruokaviikko saattaa kauhistuttaa. Kassia eivoi tuunata omien toiveiden mukaan, mikä sulkee palvelun ulkopuolelle esimerkiksi kasvissyöjät. Kaltaisillemme suhteellisen kaikkiruokaisille sekasyöjille palvelu toimii. Ruokalistan pystyy tarkistamaan verkosta ennen tilausta, jolloin inhokkiviikkoina kassin voi jättää väliin. Meillä raaka-aineista jäi käyttämättä ainoastaan kanasalaattiin tarkoitettu varsiselleri, jota karsastan, lisäksi salaattikastiketta oli reilunpuoleisesti. Ihastuttavan pieni ruokahävikki siis.

Paljon hyvää
+ hyvät, pääosin toimivat ja helpot reseptit
+ helppoa ja vaivatonta, mutta ei kuitenkaan mautonta valmisruokaa, vaan hyvistä raaka-aineista valmistettua kunnon ruokaa.
+ mukavasti vaihtelua: Ruokaviikkomme mahtui kaksi kasvisruokapäivää, kerran kalaa, kerran kanaa ja kerran possua
+ raaka-aineiden määrä oli optimoitu niin, ettei hävikkiä jäänyt. Tarpeen mukaan niitä oli myös ketjutettu, esimerkiksi tuoretta ananasta käytettiin sekä kanasalaatissa että possuwokissa.
+ hyvälaatuiset, kunnolliset raaka-aineet, joissa suositaan luomua ja lähiruokaa.

Muutama pieni kehitystoive
– neljän tunnin aikaikkuna toimituksille on aika pitkä aika odottaa kotona. Ymmärrän, että logistiikkassa on omat haasteensa, kun jokainen kassi tilataan erikseen ilman jatkuvaa tilausta. Ainakin minun ostokynnystäni madaltaisi kuitenkin merkittävästi se, että vaikkapa edellisenä päivänä saisin tarkemman tiedon kuljetusajasta esimerkiksi tunnin tarkkuudella. Mieluummin tekisin pienen happihyppelyn, enkä viettäisi iltaa neljän seinän sisällä odottamassa ruokakassia.
– Osasta resepteistä puuttuivat ihan perusmausteetkin kuten vaikkapa suola ja pippuri. Lisäksi esimerkiksi possuwokki kaipasi hiukan reippaampaa maustamista. Kun ruoka suunnitellaan monenlaisten perheiden tarpeisiin, makuja on toki monia, mutta ehkä resepteissä voisi olla ehdotuksia sopiviksi lisämausteiksi.

Halpa vai kallis, se on toki jokaisen henkilökohtainen näkemys. Minusta hinta viidestä ateriasta neljälle hengelle on varsin kohtuullinen 99 euroa. Varsinkin kun raaka-aineet olivat todella laadukkaita.  Meidän taloudellemme sopivampi koko on kolmen aterian setti, josta kahden hengen talous syö kyllä melkein viikon. Se maksaa 79 euroa.

Summasummarum, palvelun hyvät puolet voittivat. Sain tällä kertaa kassin Middagilta, mutta kiireviikkoina maksaisin kassista mielellään pyydetyn hinnan. Arkikokkaaminen ei ole nautinnoista suurimpia varsinkaan, jos aika on kortilla. Tilaan kassin varmasti joskus tulevaisuudessakin helpottamaan tiukkoja viikkoja – ainakin, jos kuljetusaikataulusta saa tarkemman arvion.

Mites te muut: Olisitko itse valmis tilaamaan vastaavan ruokakassin helpottamaan arkea – tai helpottaisiko se ylipäänsä?

Viikon ruokakassin lahjoitti kokeiltavaksi Middag.

Lounaalla portinpielessä

Tunnetko jo Teurastamon? Ellet, kannattaa pistäytyä kurkkaamassa lupaavaa alkua Kalasataman ja Sörkän kainalossa.

Syksyllä avautunut Teurastamo on minusta kenties parasta, mitä helsinkiläiselle ruokakulttuurille on tapahtunut tänä vuonna. Toiminta on toki vasta alkutekijöissään. Alueella on kuitenkin kaikki ainekset kehittyä todella mielenkiintoiseksi, kunhan toiminta nousee kunnolla siivilleen. Jo nyt siellä tapahtuu yhtä sun toista: Maalaisten markkinoita, keittiökirpputoreja ja ravintolapäivänä piha toivottavasti täyttyy ravintoloitsijoista. Minä ainakin hingun lisää. Olisi hienoa, jos näistä tulee vakio-ohjelmaa ja vaikkapa maalaisten markkinat olisivat säännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa. Lisäksi alue kaipaa lisää kiinnostavia liikkeitä, jotka vetävät ihmisiä paikalle. Ensi vuoden aikana Teurastamolla avaa ovensa onneksi monta uutta ravintolaa mm. keittiönsä kiinalaiseen katuruokaan pohjaava Ho’s Food ja BBQ-kulttuuriin uskova B-Smokery.

Olen käynyt syksyn mittaan mm. keittiökirpputorilla, lounaalla Kellohallissa ja viime viikonloppuna kävimme noutamassa tuorepastaa Pasta Factorystä, lihaa Roslundilta ja possuburgerin innoittama jäimme samantien Roslundiin myös lounaalle. Suosittelen lämpimästi. Possun lavasta valmistettu savunmakuinen pulled pork burger (7,50 euroa) vei kielen mennessään. Saimme yllätyksenä myös maistiaiseksi pienet ankanrintaburgerit. Toivottavasti niitä löytyy jatkossa myös lounaslistalta: Mureaa ankanrintaa komppasi kevyesti sinapille vivahtanut majoneesi ja raikas viipale appelsiinia. Muuta ei tarvittu, raikas ja maistuva makupala. Ja hyvän palvelun ansiosta ruoka maistui vielä tavallistakin paremmalle. Miten niin Suomessa ei muka olisi palvelukulttuuria? Täältä lähdimme hymyssä suin ja hyvillä mielin.

Vakiovalikoima Roslundilla kattaa lähinnä peruslihat, koska heillä ei ole liikkeessä omaa sahaa. Tilaamalla saa kuitenkin kuulema vaikka krokotiiliä. Heidän lihatukkunsa sijaitsee lähes naapurissa, joten koko tukun valikoima on käytännössä saatavilla. Eikä perusvalikoimakaan huono ole: Meidän mukaamme tarttui mm. pancettaa ja maissikanaa. Ensi kerralla aion testata ainakin landekinkkua eli suomalaista ilmakuivattua kinkkua.

Lihakauppiaiden mukaan lounasasiakkaita on jo ilahduttavasti, mutta muutoin Teurastamon liikkeitä ei ole vielä oikein löydetty. Hei helsinkiläiset, poikkeaminen Teurastamolla vaatii meistä useimmille pienen kiepauksen, mutta mitäs jos äänestetään lompakoilla ja pidetään paikka hengissä. Se on nimittäin sen arvoinen jo nyt ja sitä kehitetään innolla ja intohimolla koko ajan paremmaksi ja kiinnostavammaksi. Menkää siis kokeilemaan, toivottavasti tekin yllätytte yhtä iloisesti. Seuraavaksi me testaamme Kellohallin illallista, jota olivat käyneet maistelemassa ainakin Siskot kokkaa-blogin Nelle, Avaruusaseman Arietta ja Sillä Sipulin Merituuli.

Teurastamosta ja sen tapahtumista löydät lisätietoja heidän Facebook-sivuiltaan ja verkkosivuiltaan. Jos ravintoloitsijana toimiminen on ollut tilan puutteesta kiinni, marraskuussa sekään ei ole este: Teurastamo tarjoaa pihansa ravintoloitsijoiden käyttöön.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa.