Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Category Archives: Hyötyviljely

Taimitikkuja kasvimaalle

taimitikkuja-suolaajahunajaa

Rasti seinään – askartelin. Kasvimaalle merkkaajia, jotta muistan, mitä olen istuttanut. Kun homma lähti taas käsistä jo siemenkaupassa, tämä on ainoa tapa yrittää pitää lukua, mitä sieltä maasta nousee. Huomatkaa lauseeseen sisältyvä vahva optimismi, jota viime vuoden sateet eivät saaneet lannistumaan.

Löysin idean merkkaajiin vuosi sitten Pinterestin kautta Wit&Whistle-blogista ja nyt sijaistoimintana suotuisaa kylvämisajankohtaa odotellessa etsin niihin tarvikkeet askarteluliikkeestä. Kaulitsin askartelumassan muutamassa erässä ja leikkasin sen tikuiksi – noin sentin levyisiksi, vajaan viidentoista sentin pituisiksi, toinen pää suoraksi ja toisesta terävä, jotta se uppoaa helposti multaan. Jos et omista erikseen askarteluun käytettävää kaulinta (jotkut kuulema omistavat, luin askarteluliikkeiden sivuilta), kaulitse massa kahden leivinpaperin välissä, jotta voit edelleen käyttää kaulinta myös ruoanlaittoon. Kirjoitin nimet kirjainleimasimilla ja sen jälkeen laitoin tikut kovettumaan uuniin 110 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kovettumislämpötila riippuu hiukan käyttämästäsi massasta. Itse käytin Fimomassaa. Massa kovettuu lopulliseen kovuuteensa, kun se jäähtyy. Se ei ole kivikovaa, mutta kestää kyllä oikein hyvin tökkäämisen multaan. Nyt merkkaajat ovat  olleet tuotetestauksessa kasvimaalla – helleaallosta huolimatta ne ovat ehtineet saada muutamat sateet ja kannuttain kasteluvettä niskaansa. Hyvin ovat kestäneet sekä auringon että veden. 350 gramman pakkauksesta tulee yli 30 tikkua.

Yrtit toki tunnistaa – ainakin omat istuttamansa, mutta tikut näyttävät hyviltä myös yrttiruukuissa eli jos et tarvitse taimitikkuja, kaulitse muutama yrttitikku.

taimitikut-läheltä-suolaajahunajaa

 

Onnellisen puutarhurin vuosi

9789510394427

Olen viettänyt pari iltaa aika tiiviisti sohvannurkassa seuranani suosikkini kevään puutarhakirjavalikoimasta. Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Onnellisen puutarhan vuosi (WSOY) aiheuttaa valtavan kutinan viherpeukaloon. Kirja on visuaalisesti kaunis, mutta ehdottomasti parasta on sen informatiivisuus. Opin valtavasti kirjan ääressä. Se kattaa suuremmankin puutarhan vuoden alkukeväästä talveen. Laajudestaan huolimatta se on kuitenkin riittävän perusteellinen esimerkiksi hyötyviljelyn osalta, juuri sopiva ajatellen keittiöpuutarhaani.

Arvostelukappaleena saamani kirjan oppien perusteella olen nyt suunnitellut istutuksiani. Erityisen hyödyllinen oli listaus kasvukumppaneista eli rinnakkain soveltuvista lajikkeista, jotka parhaimmillaan tukevat toistensa kasvua. Sipulien viereen tulevat porkkanat, jotka auttavat torjumaan sipulin tuholaisia. Tomaatin kylkeen istutan basilikan, joka suojelee sitä jos ei kaikelta, niin ainakin joiltain taudeilta. Etanoita houkuttavat lajikkeet istutan parvekkeelle. Viime kesänä vertailimme salaattilajikkeita, jotka eivät niin houkuttaisi etanoita. Kirjassa sellaisena mainitaan sidesalaatti. Sen siemeniä olin ennättänyt ostaa jo maunkin puolesta, mutta tämä tieto ei ainakaan vähentänyt innokkuuttani sen istuttamiseen. Kasvimaalle taitaa päätyä etanoiden karkottamiseen iisoppia – tai sitten tuhkaa ja munankuoria.

Kiitän myös lopusta löytyvää hakemistoa. Vielä en pystynyt omaksumaan kaikkea vaikkapa tomaatinviljelystä. Oppeihin on helppo palata, koska hakemistoon on listattu kasvit lajikkeittain ja sivut, joilla niistä on kirjoitettu.

Kirja saa aikaan valtavan poltteen upottaa sormet multaan, koska se on ihanan positiivinen. Vai mitä sanotte kannustavasta lauseesta: “Keväällä uurastus kannattaa, tarjoaahan loppukesä yhtä sadonkorjuun juhlaa”. Sehän suorastaan pursuaa optimismia, eikö totta? Näissä tunnelmissa aloitin istutuspuuhat niistä kasveista, jotka eivät säikähdä pienestä, vaan itävät parhaiten kylmässä. Porkkana ja mustajuuri päätyivät jo nyt maahan. Ne olisi voinut istuttaa jo viime syksynä. Yrttien kanssa yritän malttaa odottaa kunnolla kesäkuun puolelle. Vanhan kansan oppien mukaan hallavaara on ohi kesäkuun yhdeksäs päivä. Pimeitä öitä kaipaavat aasialaiset kasvit kuten paksoi kannattaa istuttaa aikaisintaan kesä-heinäkuun taitteessa tai ne innostuvat valon johdosta kukkimaan ja käyttävät kaiken energiansa siihen, eivätkä syötävän osan kasvattamiseen.

Aloittelevana hyötyviljelijänä kaipaan valtavasti tietoa ja moni asia on uutta, joten kirja oli kuin tehty minulle. Kirjasta on varmasti kuitenkin iloa myös kokeneemmalle viljelijälle tai puutarhurille, niin kattava opus se on. Ja niin houkutteleva, että hetkeksi melkein unohdin pioneista, omenapuista ja marjapensaista huumaantuneena, etten ole omakotitaloihminen. Kirjan äärellä en ihmettele, miksi pientalojen kauppa on kiihkeimmillään keväällä.

Onnistuin muuten myös löytämään kaipailemiani shison siemeniä sekä vihreään että punaiseen shisoon. Ne löytyivät Hyötykasviyhdistyksen Alku&Juuri-kaupasta nimellä veripeippi. Kasvin voi löytää myös nimellä perilla. Hyötykasviyhdistys oli aarreaitta hiukan harvinaisempien lajikkeiden osalta. Shison lisäksi ostin mm. salaattifenkolia, vihersipulia sekä punamaltoista pinaattia. Tästä eteenpäin olen virallisesti siementen ostokiellossa.

3 x viljely

Kolme poimintaa kevään tarjonnasta kaikille, jotka hinkuavat työntämään jo sormet multaan. Olisipa pian hallanvaara ohi myös alavilla mailla.

Pihakoivun lehdet komistuvat silmissä ja ruohosipuli puskee tulemaan jo isona mättäänä. Kevät viivytteli tuloaan tuskastumiseen asti, mutta nyt saa taas työntää sormet multaan. Viime kesänä tähän aikaan kasvimaatani peitti tiheä nurmi, nyt suunnittelen laajentamista lähes suurtilalliseksi. Kaivoin nimittäin vielä yhden viljelylaatikon ja maa-artisokkapenkin pihaan. Niille oli oiva paikka siinä rivin jatkona.

sireeni-suolaajahunajaa

Toinen viljelykesä on ensimmäistäkin jännittävämpi. Käyn patsastelemassa tiluksillani päivittäin ja ihmettelemässä, mitä sieltä mullan alta puskee. Oregano ja viinisuolaheinä ovat ainakin paljastuneet monivuotisiksi. Mansikka on lähtenyt leviämään, enkä aio sitä estellä. Sitruunamelissa työntää sitkeästi uutta versoa tulemaan. Viime kesänä se venyi varsinaiseksi hujopiksi ja varjosti parhaan auringon laatikkonaapureiltaan. Taidan siirtää sen kasvimaan kulmaan muita kiusaamasta. Erityisen iloinen olen siitä, että anopilta saatu lipstikka, joka viime vuonna rojahti pitkin pituuttaan ja suuttui siirrosta, ponnistaa nyt uusin voimin. Ehkä olen vuodessa oppinut jotain: Tunnistin maasta nousseen taimen lipstikaksi roskakatoksen kulmalla, jonne sen viime kesänä lykkäsin.

Suomen Gallupin tekemän Kotipuutarhatutkimuksen mukaan neljännes pääkaupunkiseudulla asuvista ja noin kolmannes parvekeviljelyä harrastavista haluaisi kokeilla palstaviljelyä. Suosituimmille palstoille on jo jonot. Suosittelenkin kääntämään katseet kerrostalojen pihoille, pieneenkin pihannurkkaan saa mukavasti sijoiteltua muutaman laatikon ja on paljon helpompaa aloittaa viljely omassa pihapiirissä. Kastelu onnistuu ohimennen roskienvientireissulla ja tarvittavat yrtit saa haettua vaikka kesken ruoanlaiton.

Viime kesänä aloin erikoistua pihabongaukseen: Olen keskittynyt asuinalueemme kerrostalopihojen viljelymahdollisuuksiin. Seulaani on osunut valtava määrä hyödyntämättömiä nurkkauksia, joiden perusteella ei uskoisi hyötyviljelyn olevan yksi tämänhetken trendeistä. Hyötyviljely kerrostalon pihassa on laiskalle puutarhurille optimaalinen tapa: Talonmies hoitaa talven lumityöt ja kesän ruohonleikkuun, muutamasta laatikosta ei valtavaa stressiä saa aikaan, mutta sen sijaan paljon iloa. Valtaosan pöytämme vihreistä antimista kasvattaa edelleenkin suomalainen maajussi, mutta jo yrttiomavaraisuus saa minut hyrisemään tyytyväisyydestä ja suoraan maasta pöytään nostetut porkkanat peittoavat kaupasta haetut.

Asuntonäytössä kuulin itseni sanovan: “Ihan kiva kämppä, mutta eihän tässä yhtiössä ole yhtään pihaa. Missä minä sitten viljelisin?” Mitä lähemmäs kesä on tullut, sitä välinpitämättömämmin olen silmäillyt myytäviä asuntoja. Sehän tarkoittaisi laatikoistani luopumista. Sen takia fillaroinkin pitkin lähiseutujen katuja ja kartoitan potentiaalisia taloyhtiöitä. Viime kesänä talossamme oli asunto myynnissä ja kuulin nuoren parin huokailevan laatikoideni luona: “Tässä taloyhtiössä haluaisin kyllä asua”. Pakko todeta, että niin minäkin. Yhden naapurin kanssa vaihdetaan kahden vihertumpelon viljelyvinkit ja jaetaan kaniverkkorullat, toisen kanssa mittelöidään kesäkurpitsasadolla. Viime kesänä jäin tappiolle, tänä kesänä kurkkumädän on parempi pysyä kaukana kesäkurpitsastani.

Olen valmistautunut kasvukauteen teoriaopinnoilla eli selaamalla sohvannurkassa alan kirjallisuutta ja puutarhalehtiä. Tässä kolme poimintaa tarjonnasta.

3xviljely

Aloittelevalle palstaviljelijälle

satoisa_palstapuutarhaViime vuonna ostamani Marttojen julkaisema Taina Koivusen Satoisa palstapuutarha on jo aika lailla hiirenkorvilla. Se ei masenna kokematontakaan lukijaa ylenmääräisellä alan termistöllä tai liian epämääräisillä ohjeilla. Vaikka viime kesän satoni jäi melko vähäiseksi kosteista sääolosuhteista johtuen, en voi syyttää siitä ainakaan huonoa opaskirjaa.

Kirjassa käydään läpi palstapuutarhan vuosi. Viime viikkoina olen tankannut kevätlannoitusta ja yrittänyt hahmotella sopivia kasvilajeja laatikoihini niiden tarvitseman valon perusteella. Kokeneelle viljeljälle aloittelijoille suunnattu kirja tuskin tarjoaa paljon uutta tietoa, mutta pidän sen informatiivisista kuvauksista liittyen eri lajikkeiden vaatimiin kasvuolosuhteisiin, kylvö- ja kasvuaikoihin sekä uhkaaviin tuholaisiin. Juuri huomasin, että purjon suhteen olen jo auttamattomasti myöhässä. Ilmankos siitä ei viime vuonnakaan syntynyt surkeita pikkutaimia kummempaa.

Taina Kauppinen: Satoisa palstapuutarha (Martat). 2011

Vaihtoehtoviljelijälle

Villiinny_kaupunkiviljelijaksiKaupunkiviljely on saanut sen verran huomiota, että tänä keväänä useampikin kustantaja on iskenyt tähän markkinarakoon. Sain arvostelukappaleen Varpu Tavin kirjasta Villiinny kaupunkiviljelijäksi (Gummerus). Kaupunkiviljelystä voi minun puolestani riisua turhan hippeilyn pois. Enemmän kuin vaihtoehtoliikkeestä kyse on suurimmalle osalle parveke- ja palstaviljelijöitä mukavasta ajanvietteestä, jossa saa työntää sormensa multaan. Tavin kirjassa vallitsi lähes hurmoksellinen henki, jossa kaupunkiviljely nähdään käänteentekevänä muutoksena tehotuotannon pilaamassa maailmassa. Tavi kutsuu kirjassa viljelyn tuotoksia kulinaariseksi terveydenhoidoksi ja mm. listaa basilikan masennuslääkkeeksi ja tuo esille pinaatin ominaisuudet syövän torjunnassa. Koululääketieteen kannattajana käytän hammassärkyyn chilin sijaan särkylääkettä ja hammaslääkäriä.

Tavi näkee katoille ja seinille nousevan kaupunkiviljelyn toisena vihreänä vallankumouksena, joka tuo yhä suuremman osuuden ruoanviljelystä urbaaneihin ympäristöihin. Jos kuitenkin katsotaan kokonaisuutta ruoantuotannon näkökulmasta kaupunkiviljely tulee olemaan marginaalinen ilmiö, joka täydentää ruokakoria. Käytännössä ruokahuoltoon tarvittavat peltoalat eivät sijaitse ruuhka-Suomessa. Se ei tarkoita, etteikö viljely kaupungeissa olisi merkityksellistä ja voisi ilmiönä laajentua.

Lähiruokaa aletaan tuottaa myös Hertsikan pelloilla Helsingissä, jotka Jan Liesaho on vuokrannut Svenska odlingens vänner i Helsinge:ltä. Stadin puutarhuri on kuitenkin verkkosivujensa mukaan Helsingin ainoa vihannesten ammattiviljelijä ja käytännössä hänenkin luomusatonsa suuntaa enimmäkseen Helsingin hyviin ravintoloihin ja viljelyssä painottuvat harvinaisuudet. Suomen vilja-aitat ja perunapellot sijaitsevat todellisuudessa tukevasti kehäkolmosen ulkopuolella. Palsta-, kaupunki- tai parvekeviljely täydentää kaupunkilaisten ruokapöytää, mutta valtaosa tarvitsemastamme ruoasta kasvatetaan muualla.

Kirjassa oli varsin kevein perustein väitetty mm. lähellä tuotettua luomua muuta ruokaa ravinteikkaammaksi. Luomun terveysvaikutuksista ja ravinteikkuudesta on  kuitenkin toisistaan poikkeavaa tutkimustietoa. Luomu ei myöskään yksioikoisesti ole paras valinta ruokkimaan kasvavaa väestöä. Esimerkiksi samasta pinta-alasta saatavat pienemmät sadot voivat itseasiassa tarkoittaa merkittävästi suurempaa peltopinta-alan tarvetta, mikä puolestaan johtaa kiihtyviin sademetsien hakkuisiin. Olisi hienoa, jos maailman ruokatuotantoon ja puhtaaseen ruokaan olisi niin yksioikoinen totuus kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Maailmassa, jossa on helppo suodattaa tietomäärästä vain omaa mielipidettä myötäilevät tiedonsirpaleet, tekee kuitenkin hyvää ravistella ajatuksiaan eri tavoin ajattelevien ihmisten näkemyksillä. Siinä mielessä kirja oli virkistävää luettavaa.

Kirja oli lähes ideologinen julistus kaupunkiviljelyn puolesta, mutta olisin arvostanut hiukan laaja-alaisempaa näkemystä asiaan. Paljon huomiota saaneiden, lehdistön hellimien Dodon, Kääntöpöydän ja Savoyn kattopuutarhan sijaan olisi voinut kaivaa tuoreempiakin esimerkkejä urbaaneista viljelijöistä. Kun pääsin Tavin täydentäväksi lääketieteeksi kutsuman parantamisen yli, sain kirjasta myös paljon hyödyllistä tietoa. Etanoiden riivaamana kaupunkiviljelijänä aion yrittää suojata salaattejani noilta niljakkailta tuholaisilta kirvelin avulla, jonka Tavi mainitsee karkottavan niitä.  Kirjasta selvisi myös, että mm. tillin ja härkäpavut voi huoletta kylvää jo nyt. Kiiruhdin saman tien siemenkauppaan ja lievitin viljelykuumetta kylvämllä tillin ja istuttamalla sipulit. Viljelykausi on nyt virallisesti avattu.

Varpu Tavi: Villiinny kaupunkiviljelijäksi (Gummerus). 2013

Taimikaupoille halajaville

Hyötykasviyhdistyksen Annalan taimitori on tänä vuonna torstaina 23.5. Aion mennä tutkimaan tarjontaa ja toivon tekeväni löytöjä, joita ei lähistön puutarhamyymälän kasvihuoneesta tai siementelineestä löydy. En ole aiemmin käynyt puutarhakauden avajaisissa, mutta kokeneempien innostus on päivien jälkeen ollut niin silmiinpistävää, että merkitsin taimitorin kalenteriin jo hyvissä ajoin. Tiluksillani olisi tilaa myös parille kiinnostavalle uutuudelle. Himoitsen kovasti karhunlaukkaa, mutta siitä saa leikellä satoa vasta toisena vuotena ja kovin pitkäaikaisia suunnitelmia ei tässä vaiheessa kannata tehdä, kun muutto on joka tapauksessa jossain vaiheessa (toivottavasti) edessä.

Annalan puutarha, Hämeentie 154, Helsinki

******

Vihertääkö viljelyinnostus siellä ruudun toisella puolella? Mitä penkkeihinne tai yrttiruukkuihinne on päätymässä? Itse haluaisin kokeilla shisoa – sekä vihreää että punaista, mutta se olisi ilmeisesti pitänyt jo istuttaa. Laitan siis toiveeni Annalaan, ehkä sieltä löytyy jotain kiinnostavaa uutta.

Kirjakuvat: Gummerus ja Martat