Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Kasvisruokapäivä – pinaattiletut

Kasvisruokapäivä, eikun kuukausi, tai ainakin lihaton kuukausi. Blogissa vietetään maaliskuussa lihatonta kuukautta ja käynnistän sen ikisuosikeilla eli pinaattiletuilla.

Lihattomalla kuukaudella ei toki muuteta maailmaa ja vaikka taustalla on myös ekologisia ja ennenkaikkea eettisiä pohdintoja, ajattelin kuitenkin lähestyä asiaa hurskastelun sijaan positiivisesta lähtökohdasta – haastan itseäni nykyistä monipuolisemmaksi kasvis- ja kalaruokakokiksi. Nykyinen repertoaari on niin kapea, että kaikki vinkit hyvistä resepteistä otetaan kiitollisena vastaan.

Kuukausi ei ole lihaton pelkästään blogissa, vaan ystäväni yllytyksestä päätin kokeilla lihatonta kuukautta myös virtuaalimaailman ulkopuolella. Tosin kylässä syön, mitä tarjotaan.

Maaliskuun teemaan on helppo tarttua kasvisruoalla, jota jopa kaikki koululaiset rakastavat. Sus siunatkoon niitä porvoolaisvanhempia, jotka hakivat pinaattilettukieltoa kouluruokailuun lisäaineiden vuoksi. En tiedä, miten heidän kävi, mutta joutaisivat nyt hyvitellä paistamalla oheisella ohjeella ison kasan lettuja. Pinaattiletut olivat kuitenkin kasvisruoista ainoa, joka ylsi koululaisten suosikkiruokalistalle.

Resepti on kaivettu vanhasta kotitalouden kirjastani, joka on lähes esihistorialliselta ajalta. Mutta resepti on pitänyt pintansa, sillä suhteet olivat aika lailla samat kuin mm. Kauhaa & rakkautta– ja Chicling-blogien ohjeissa. Kirjan ilmestymisen aikaan paikallisessa T- tai E-marketissa ei ollut tarjolla tuoretta italiaista pinaattia ympäri vuoden. Ohjeessa käytetäänkin pakastepinaattia. Chicling-blogin Hannalta nappasin idean muskottipähkinästä. Itse laitoin sen jo taikinaan.

Ja ei, näitä ei syödä sokerin kanssa, vaikka niin kuulema laitakokin partioleirillä ne aina syötiin. Selvisipä nyt samalla tuo partiomenneisyys, joka ei valitettavasti ilmene millään lailla arjessamme.

Pinaattiletut

kahdelle-kolmelle

5 dl maitoa
3 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl sulatettua voita
150 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria
ripaus muskottipähkinää (todellakin vain ripaus, muuten se jyrää kaikki muut maut voimakkuudellaan)

1. Sekoita taikina.

2. Anna sen turvota vähintään puoli tuntia.

3. Paista voissa mieluiten valurautapannulla.

Top Chef -haaste: Koko menu mullan alta vol. 3 – selleripannacotta

Selleripannacotta “Waldorf”
Makeaa mullan alta eli perinteiset waldorfin salaatin ainekset, mukulaselleri, omena ja saksanpähkinä, taipuivat myös jälkiruokaan. Selleripannacotta omenagranitella päätti Top Chef -haasteeseen rakennetun juuresmenun.

Juureksia alkoi viime syksynä vilahdella enemmänkin jälkiruokaohjeissa. Monessa lehdessä ja blogissa yhdisteltiin ainakin punajuurta suklaaseen. Porkkanakakku on tietenkin ihan klassikko. Selleriä sen sijaan en olisi yhdistänyt jälkiruokaan kovin helposti. Totuuden nimissä on todettava, että selleri ei käytännössä tässä maistu, vaan kerma, sokeri ja omena kyllä ottavat oman paikkansa. Selleri jäi ainakin minun tekeleessäni aika lailla sisarpuolen rooliin ja jäin miettimään sen tarpeellisuutta.

Olen keskimäärin aika hulda huoleton, mitä tulee reseptien noudattamiseen. Tässäkin reseptissä teki mieli heti alkaa muunnella lisukkeita, karamellisoida omenoita ja ties mitä, mutta kerrankin seurasin ohjetta aika kirjaimellisesti. Yhden vaniljatangon menin lisäämään, mutta sitä voitaneen pitää aika lievänä rikkeenä. Pisteet Luomon ja Top Chefin Jounille. Bongasin tämän hänen reseptinsä Mandatumin asiakaslehdestä ja reseptin tarkka noudattaminen palkitsi. Minun suuhuni loistavasti tasapainossa oleva jälkiruoka: Makea pannacotta, jonka omenagranite raikasti.

Top Chef -haasteessa haastettiin tekemään ruokaa juureksista. Tässä siis minun menuni: Haudutettua lanttua ruiskuoressa, punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa sekä selleripannacotta. Mitä sinä kokkaisit juureksista?

    

Selleripannacotta “Waldorf”

2 hengelle

Pannacotta

1/4 mukulaselleri
3/4 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
1-2 liivatelehteä

1. Kuori ja pieni selleri. Kiehauta kerma, maito, vaniljatanko, sokeri ja juuriselleri.

2. Ota pois liedeltä. Anna maustua kannen alla reilu puolisen tuntia.

3. Liota liivatteita viitisen minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna samalla keitos uudelleen ja kun se on kuumaa, lisää liivatteet ja sekoita huolellisesti. Siivilöi pannacotta ja kaada se vuokaan tai annosvuokiin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia (kannattaa varata enemmän aikaa).

Omenagranite ja omenaliemi

1 dl sokeria
0,5 dl vettä
1 kanelitanko
2 dl tuorepuristettua omenamehua (älä tingi tästä eli käytä vain tuorepuristettua mehua)

1. Kiehauta sokeri, vesi ja kanelitanko.

2. Lisää tuorepuristettu omenamehu, siivilöi kahteen astiaan. Laita toinen jääkaappiin ja toinen pakastimeen. Toisesta saat omenaliemen ja toisesta graniten.

3. Raaputa jäätynyt omenaliemi haarukalla graniteksi juuri ennen tarjoilua.

Karamellisoidut saksanpähkinät

1/2 dl saksanpähkinöitä
1/4 dl sokeria
1/2 rkl suolatonta voita (minulla oli kyllä suolaista)

1. Sulata sokeri paistinpannulla.

2. Lisää voi ja sekoita.

3. Lisää saksanpähkinät ja kääntele pannulla muutama minuutti. Älä päästä sokeria palamaan. Been there, done that.

4. Laita pähkinät jäähtymään leivinpaperin päälle. Varo, ne ovat TODELLA kuumia.

Ota pannacotta huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen tarjoilua. Kokoa annos joko lautaselle tai annosvuokaan. Laita omenalientä joko lautasen pohjalle tai pannacottan päälle, raaputa omenagranitea ja koristele karamellisoiduilla pähkinöillä.

 

Ehtaa kasaria – broileri-currykastike

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Syksyn vaikuttavin lukuelämys avasi minulle uuden näkökulman viime vuosikymmenien Suomeen. Ruokamuistoissa se innosti palaamaan 80-luvulle.

Kun aloin kirjoittaa blogia, ajatuksena oli myös nostaa esille kirjahelmiä. Ensimmäistäkään postausta aiheesta en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Kirjoista kirjoittaminen on osoittautunut vaikeammaksi, kuin luulinkaan. Jatkossa aion kuitenkin nostaa satunnaisesti myös lukuelämyksiä ja yhdistää postaukseen kirjan henkeen sopivan ruoan.

Syksyn ehdottomasti vaikuttavimpia lukuelämyksiä on ollut Miika Nousiaisen Metsäjätti. Se on tarkka ajankuvaus 1980-2000-lukujen Suomesta teollisuuspaikkakunnalla tehtaan piipun varjossa. Se on kasvukuvaus kylän omasta pojasta, joka palaa lapsuuspaikkakunnalleen saneeraajan roolissa. Nousiainen on kuvannut kirjaa kuin esikoisekseen, niin paljon se poikkeaa hänen aiemmista tragikoomisista teoksistaan. Kirjassa on ilmeisen paljon myös omakohtaisia kokemuksia, sillä hänen isänsä ja veljensä ovat ymmärtääkseni työskennelleet metsäteollisuuden palveluksessa.

Olen itse melko samanikäinen Nousiaisen kanssa ja minuun teki vaikutuksen tarkalla kynällä kuvattu 80-luvun Suomi. Vaikka itse olen kotoisin huomattavasti suuremmalta paikkakunnalta, sen aikainen kulttuuri oli vaihtoehtojen puutteessa nykyistä yhtenäisempi. Pystyin siis samaistumaan kirjan kuvaamaan lapsuuteen, ja ajan ilmiöt tuntuivat hyvin tutuilta. Itse en muista aikaa niin politisoituneena vastakkainasettelun aikana, kuin se kirjassa kuvataan ja omat muistot ovat huomattavasti huolettomammat ja lämpimämmät. Kyllä varmasti myös tehtaan porteista mentiin onnellisiin koteihin.

Nykyajan kvartaalikapitalismi näyttäytyy kirjassa raakana ja sitä se usein saattaa ollakin. Itse olen kuitenkin sen verran idealisti, etten halua uskoa täydellisen tunteettomaan ja empatiakyvyttömään johtajuuteen. Vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä on tietenkin dramaturgisesti kiinnostava, mutta yksisilmäiseen musta-valkoisuuteen tarinassa ei onneksi sorruta.

Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei kuitenkaan ole ahdistava vaan hyvin koskettava, ja minusta siinä on myös paljon toivoa. Ehdottomasti oman syksyni vaikuttavin lukuelämys, ajatuksia herättävä kirja, jonka pariin tulen poikkeuksellisesti palaamaan varmasti toisenkin kerran jo pelkästään Nousiaisen nautinnollisen kielen takia.

*****

Kana-currykastike

Kirja on toki myös viiltävä kuva tästä ajasta ja luokkaeroja havainnollistettiin myös ruoan kautta. Törmälän kaupan valikoima ei vastannut pääkaupunkilaisten makutottumuksia vielä nykypäivänäkään. Itse halusin kuitenkin palata 80-luvun tunnelmiin, kun broilerit kaivettiin kokonaisina pakastealtaasta.

Kävimme joskus keskustelun työkavereideni kanssa kunkin turvaruoasta (Kulinaarimurulasta poimimani Kati Tervon mainio käännös soul foodille). Minulle turvaruoka on äidin kanakastike, joka keitettiin kasaan edellisen päivän uunikanan rippeistä. Sisareni kanssa suhteemme curryn tuoksuun ja kastikkeeseen on edelleen erinomaisen lämmin. Siitä turvaruoassa lieneekin kysymys, se edellyttää vuosien mittaan kultautuneita lapsuusmuistoja.

Kokkaan tätä itselleni, kun olen yksin kotona. Nykyään tosin oikaisen pakastealtaan sijaan grillitiskin kautta. Aluksi mietin, ettei kukaan nyt näin  yksinkertaisesta ruoasta ole kiinnostunut, mutta sitten minulle selvisi tuttavapiirissäni tehdyssä kyselyssä, että aikalaisteni kouluruokasuosikkien kärkipäässä on kanaviillokki. Tässä siis oikotie onneen ilman mitään kikkailuja. Samalla periaatteella otin myös kuvan. Ruokalajin luonteen vastaista olisi ollut yrttikikkailu tai muunlainen stailaaminen. Se on räps ja haarukka käteen.

Broileri-currykastike 80-luvulta
2 hengelle

1 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1 kanaliemivalmiste (en usko, että näiden e-koodeista oltiin huolestuneita 80-luvulla)
grillattua broileria (yksi rintaleike riittää kahdelle)
currya maun mukaan
(suolaa tai muita mausteita, jos nyt haluat kikkailla)

1. Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja kypsennä niitä jonkin aikaa, mutta älä  anna ruskistua eli pidä lämpötila riittävän alhaisena.

2. Lisää vesi vähitellen kunnolla sekoittaen. Lisää kanaliemivalmiste. Keittele kunnes kastike sakenee. Ole kärsivällinen se vie jonkin aikaa. Lisää joukkoon curry ja lopuksi kana paloiteltuna melko pieniksi paloiksi. Keitä, kunnes kana on lämmennyt.