Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Reseptejä pienestä pariisilaisesta keittiöstä – pistoupavut

Pistoupavut

pistoupavut

Luulen, että olen löytänyt uuden ystävän – ystävyys on tosin kovin yksipuolista, koska toinen osapuoli ei tiedä olemassaolostani. Mutta onhan se nyt vaan lohduttavaa lukea keittokirjaa, jossa kaikkea ihanaa kokataan pariisilaisessa minikeittiössä kahden levyn ja pienen uunin varassa. Tuskailen hiukan vähemmän pienen keittiöni puutteita – ehkä.

Tilasin Pariisissa asuvan englantilaisen Rachel Khoon The Little Paris Kitchen -kirjan jo melkein puolisen vuotta sitten. Sen välistä vilkkuu melkoisesti pieniä tarralappuja, joilla merkitsen reseptit, joita haluan kokeilla. Ensi vilkaisulla reseptit vaikuttavat varsin yksinkertaisilta, jopa vähän tavanomaisilta, mutta ne toimivat kerta toisensa jälkeen. Ei mitään mullistavia oivalluksia, mutta maukkaita, riittävän simppeleitä reseptejä, joiden kokkaaminen onnistuu pääosin arjessakin. Kotimaastaan kanavan toiselle puolelle leivonnaisoppien perässä muuttanut Khoo on onnistunut poimimaan ranskalaisista klassikoista oivan kokonaisuuden ja modernisoidut ne juuri sopivasti. Kirja on käännetty jo seitsemälle kielelle ja sen menestys on silannut kirjoittajalleen tien myös televisioon.

Kaikki kirjan reseptit on testattu Khoon pikkuisessa keittiössä – niillä parilla levyllä ja uunilla. Jos hän, niin kyllä minäkin hoitelen tämän vähemmissäkin neliöissä. Kalliiden neliöiden Helsingissä en taida olla ainoa, joka kiroilee vähäistä laskutilaa ja täyteen ahdettuja kaappeja. Voi toki olla, että kirjan menestyksen myötä Rachel on jo saanut itselleen ihan kunnon keittiön, uusi kirjakin on jo tulossa.

Pistoulla maustettuja papuja napsin laitakokin lautaselta pariisilaisessa kulmabistrossa, jossa ne tarjoiltiin karitsankareen kanssa. Pistin annoksen heti muistiin. Tätä on ranskalainen keittiö parhaillaan; vähän raaka-aineita, paljon makua. Pistou on Ranskan vastine pestolle: basilika-oliiviöljytahna ilman parmesania ja pinjansiemeniä. Pariisissa pavut oli pyöritetty ihan klassisessa pistoussa, itse lisäsin hiukan purutuntumaa rouhimalla annoksen päälle paahdettuja pinjansiemeniä. Seuraavan kerran aion testata pinjansiementen sijaan manteleita. Ne voisivat toimia myös erinomaisesti. Pistoun mittasuhteet ovat aika lailla suoraan Khoon kirjasta, mutta lisäsin joukkoon myös ripauksen suolaa. Olen tehnyt pistoun kirjasta jo muutamaan kertaan, se on aivan ihanaa myös esim. tomaattipohjaisen kasviskeiton päällä.

Tarjosin pavut tällä kertaa grillatun entrecoten, yrttimaustevoin ja vihersalaatin kaverina.

Pistoupavut 

(tulostettava versio reseptistä)
neljälle

noin 400 g vihreitä papuja
2 rkl pinjansiemeniä

Pistou

1/2 ruukkua basilikaa
2 pientä valkosipulin kynttä
ripaus suolaa
noin 3-4 rkl hyvää oliiviöljyä

1. Aloita tekemällä pistou. Hienonna yrtit ja silppua valkosipuli. Hiero yrttisilppu ja valkosipuli tahnaksi suolan kanssa morttelissa tai sauvasekoittimella. Lisää vähitellen oliiviöljyä, kunnes pistou on tahnamaista, mutta melko jämäkkää. Anna maustua jääkaapissa.

2. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita. Kaada leikkuulaudalle ja rouhi krouvisti.

3. Leikkaa pavuista päädyt ja höyrytä tai keitä ne kypsiksi.

4. Pyöräytä papujen joukkoon osa pistousta makusi mukaan. Nosta ne tarjoiluvadille ja lusikoi loput pistousta halutessasi päälle. Ripottele pinnalle rouhitut pinjansiemenet.

 

facebookissa-lätkä

Hyvän maun jäljillä – guacamole

Guacamole

guacamole-suolaajahunajaa

Kemikaalicocktail-blogin Noora Shingler yhden naisen taistelu Pirkka guacamolen harhaanjohtavaa nimeä vastaan päättyi yllättävästi. Guacamoleksi kutsutussa tuotteessa oli avokadoa 0,7 prosenttia. Lopputulos: Eviran totesi nimen olevan harhaanjohtava, Kesko nimesi sen uudelleen. Hyllyihin ilmestyi Pirkka avokadonmakuinen dippi. Tuotesisältö on edelleen sama: 0,7 prosentilla avokadoa jauheena saadaan siis riittävä avokadon maku.

Mikään ei olisi nyt helpompaa kuin heristää sormea: Iso paha kaupan keskusliike tarjoaa meille tällaista sontaa. Miten surullista. Mutta eikö surullisempaa ole, että meille kuluttajina tämä kelpaa? Purkki ei olisi siellä hyllyllä puolta vuotta kauempaa, jos se ei kelpaisi ostoskoreihimme. Olisikohan totuudenmukaisella nimeämisellä kuitenkin yllättäviä vaikutuksia myyntilukuihin? Lihapullia vai kanannahkapullia? Guacamolea vai avokadojauheella maustettua dippiä? Kumpaan tarttuisi suomalainen kuluttaja, joka Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskasen mukaan tekee ostopäätöksensä lähinnä hinnan perusteella?

Heiskasen väitettä puhtaasti hinnan perusteella päätöksensä tekevästä kuluttajasta eivät tue luvut suomalaisen ruoanlaittokulttuurin muutoksesta: Taloustutkimuksen Suomi syö -tutkimuksen mukaan vuonna 2006 yksikään vastaajista ei valmistanut arkena kaikkea kotiruokaa itse, viisi vuotta myöhemmin niin kertoi tekevänsä yli neljännes. Kauppalehti Optiossa esille nostetun kyselytutkimuksen perusteella ainoastaan 3 % suomalaisista pitää valmisruokia hyvänmakuisena. Hei ruokatehtailijat, voisiko tässä olla markkinarako? Uskomaton innovaatio: Hyvältä maistuva valmisruoka.Mutta ai niin, alan liiton edustajien näkemyksen mukaan laaduksi vaikuttaa riittävän, että toimitaan lakien mukaan ja kuluttajaa nyt ohjaa vain hinta.

Kokkikartanon toimitusjohtaja Kati Rajala arvioi Kauppalehti Optiossa valmisruokamarkkinoiden kooksi noin 500 miljoonaa euroa eli lähes 100 euroa suomalaista kohti myös lapset ja imeväiset mukaanlukien. Radikaali ajatus: Entäs jos valmisruokateollisuus on menettänyt maksuvalmiit asiakkaat tarjoamalla pahalta maistuvaa ruokaa? Suurin osa suomalaisista käyttää edelleen eineksiä ja puolivalmisteita, mutta viidessä vuodessa sen laivan on jättänyt siis 26 % suomalaisista, joka ei joko käytä tai halua tunnustaa käyttävänsä eineksiä. Viikonloppuisin valmisruokaan tarttuu vielä harvempi. Tässähän voisi olla teollisuudelle peiliin katsomisen paikka. Minun kaltaisteni satunnaisten maksalaatikon ja valmispelmenien ostajien rahoilla ei yhtään ruokatehdasta pidetä pinnalla, mutta uskon, että useampikin olisi valmis helpottamaan arkeaan puolivalmisteilla ja eineksillä, jos mausta ja laadusta ei tarvitsisi tinkiä.

Guacamolen osalta Pirkka joutui syyniin, mutta eivät sen kilpailijatkaan avokadopitoisuuksilla häikäise. Parhaimmillaankin kaupan hyllyllä löytyvästä guacamolesta avokadoa on noin neljännes, suurimmassa osassa vaihtoehdoista vain murto-osa siitä. Tässä klassisessa reseptissä sitä löytyy senkin edestä. Se tarkoittaa tuhdin kermaista avokadon makua ilman pisaraakaan mitään maitotuotteita. Guacamoleja on monenlaisia, tämä on klassisista klassisin – vain olennaisimmat raaka-aineet, ei edes tomaattia. Paljon, paljon parempaa kuin yksikään kaupan hyllyltä löytyvä. Valitsen siis itsetehdyn – ja elintarviketeollisuudelle terveisiä, en tee valintaani hinnan perusteella.

Guacamole

neljälle

2 avokadoa
1/2 pienestä punasipulista tai 1/4 suuresta
1/2 punainen chili
1/2 tl suolaa
1/2-1 limen mehu
1 pieni valkosipulin kynsi
muutama oksa tuoretta korianteria silputtuna
mustapippuria

1. Jos haluat sileän tahnan: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili. Kaiva avokado kuoresta. Laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

TAI

1. Jos haluat rustiikkisemman guacamolen: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieneksi silpuksi. Laita puolet niistä mortteliin suolan kanssa ja hiero tasaiseksi tahnaksi. Muussaa avokado haarukalla melko suurpiirteisesti. Lisää joukkoon maustetahna ja loput ainekset. Sekoita.

facebookissa-lätkä

Kokkaaksä koko ajan? – grillattu perunasalaatti

Kesäinen grillattu perunasalaatti
Kokkaaksä koko ajan? Jos uusien ihmisten kanssa tulee puhetta, että pitää ruokablogia, ensimmäinen kysymys lähes poikkeuksetta on: Miten sinä jaksat kokata koko ajan?

grillattu-perunasalaatti-suolaajahunajaa

Jokaisen on syötävä. Joka päivä. Jotain. Joten tuskinpa ruokabloggaajan kokkaaminen määrällisesti eroaa keskivertoihmisen kokkaamisesta. Ero tulee enemmän tuosta sanasta jaksaa. Minulle kokkaamisessa ei ole useimpina päivinä mitään jaksamista – arkisinkin mennään pääosin ilon kautta. Kun kuorii kiloa porkkanoita porkkana-vuohenjuustokeittoon pystyy parhaimmillaan tyhjentämään pään kaikesta ylimääräisestä ja joutuu pakosti pysähtymään hetkeksi. Perunankuorimisella tai varsinkaan muhkuraisilla maa-artisokilla ei kuitenkaan ole samanlaista mielenterveysvaikutusta. Porkkana on zenpyrkimyksiin sopivan simppeli juures, joka ei koettele ihmisten kärsivällisyyttä piilottelemalla multapaukkuja koloihinsa.

Ymmärrän toki, että arkiruoan laittaminen nälkäiselle lapsilaumalle voi välillä olla pelkkää perkelettä, mutta kahden aikuisen taloudessa verensokeri harvoin on niin alhaalla, että se veisi kokkaamisesta ilon tyystin pois. Niinpä meillä kokataan harva se päivä jotain, vaikka sitten jatkojalostetaan edellisen päivän tähteitä tai pyöräytetään nopea munakas tai salaatti.

Viime aikoina olen kuitenkin viettänyt harvinaisen vähän aikaa keittiössä. Olen hautautunut A4-pinojen alle arkisin, alkukesän ihana helle vei ruokahalun ja viikonloput ovat täyttyneet mukavista juhlahetkistä poissa kotoa. Ainakaan mitään uusia juttuja ei ole ehtinyt edes miettiä. Sääli, sesonkihan sen kun paranee viikko viikolta. Kaikki on nyt niin maukasta, että muutama hyvä raaka-aine lautasella riittää. Vaikka lomaan on vielä hetki aikaa, aion taas palata keittiöön ja nauttia todenteolla alkukesän sadosta. Omat viljelykset ovat vasta kasvuvaiheessa, mutta pihalta löytyy jo onneksi runsaasti yrttejä, eikä salaattia ole hetkeen tarvinnut kaupasta hakea.

Kesäinen perunasalaatti on raikkaampi versio klassisesta versiosta: Suolakurkku on vaihdettu kurkkuun ja majoneesi ranskankermaan tai kermaviiliin. Kolmen pääraaka-aineen superhelppo salaatti valmistuu nopeasti ja helposti, yrttejä ja mausteita muokkaamalla se taipuu yhtä lailla kalan kuin lihan seuraan. Kun tarjoan sitä kalan kanssa, laitan fenkolinsiemeniä, reilusti tilliä ja ruohosipulia, lihan kanssa vaihdan yrtit sopivaan yhdistelmään timjamia, oreganoa, lehtipersiljaa ja ruohosipulia. Fenkolinsiemenet voi lihan kanssa korvata Keski-Euroopassa suositulla perunasalaattimausteella eli kuminalla. Alkuperäinen resepti Food & wine -sivustolta.

Grillattu perunasalaatti

(tulostettava versio reseptistä)
neljälle

12 uuden sadon perunaa
1 pieni kurkku
1 pieni punasipuli
1/2 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
1/4 dl oliiviöljyä
1 tl dijonsinappia
3 rkl valkoviinietikkaa
hyppysellinen chilihiutaleita
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2-1 tl fenkolinsiemeniä tai kuminansiemeniä
tuoreita yrttejä (ruohosipulia ja oreganoa/lehtipersiljaa/timjamia tai tilliä ja ruohosipulia)
suolaa, mustapippuria

1. Pese perunat ja keitä ne melkein kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja halkaise perunat kahtia.

2. Siivuta kuorittu kurkku ja punasipuli. Punasipuli kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi.

3. Sekoita kastike, vatkaa kevyesti ranskankermaa, sekoita joukkoon sinappi, viinietikka ja murskattu valkosipuli. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta chilihiutaleilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon reilusti tuoreita yrttejä silputtuna. Jos tarjoat salaatin kalan kanssa, tilli ja ruohosipuli toimivat hyvin. Lihan kanssa esim. lehtipersilja, oregano ja ruohosipuli.

4. Grillaa perunat ja anna niiden jäähtyä hetki. Sekoita kaikki ainekset. Lisää kastiketta vähitellen, kunnes sitä on omaan makuusi sopivasti. Raikkaimmillaan salaatti on, kun käytät kastiketta suhteellisen säästeliäästi.

facebookissa-lätkä