Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Totuutta silmiin – parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

parmankinkkusalaatti-paahdetuilla-kasviksilla

Auringosta ei voi olla iloitsematta, mutta samaan aikaan kevätaurinko on mitä julmin. Syksyn hämärä kietoo hämyiseen oloon, joka peittää pienet pölypallerot ja kutsuu kääriytymään villaan. Kevätaurinko leikkii kodin pölypalleroilla, joita en muutama viikko sitten edes huomannut, paljastaa armottomasti likaiset ikkunat. Peilistä tuijottaa harmaa talvinaama. Kohta on kuoriuduttava villakerroksista ja katsottava totuutta silmiin. Yhtäkkiä tulee pakottava tarve alkaa syödä salaattia.

Tänä vuonna salaattihammasta alkoi kolottaa tavallista aikaisemmin. Ehkä lähes keväisen helmikuun takia. Vihannekset eivät ole vielä kesän veroisia, mutta paahtaminen pelastaa talvivihannesten maun. Paahtamisen innossa paahdoin myös parmankinkun. Söin muutama viikko sitten erinomaisen salaatin ravintola Sinnessä, jossa paahteessa olivat käyneet sekä tomaatit että ilmakuivattu kinkku. Sinnen salaatti ja jääkaapin vihanneslaatikon sisältö innostivat tekemään salaatin, johon paahdoin vihanneslaatikon jämät. Paahtaminen on hyvää hävikinehkäisyä, koska vähän nuukahtaneetkin vihannekset saavat uuden elämän.

Kastikkeeksi surautin ruohosipuli-kaprismajoneesin, mutta kevyempään versioon toimii hyvin myös basilikaöljy. Kastikkeesta tulee iso annos, mutta pienemmän tekeminen on hiukan haastavaa kananmunan takia. Välillä otan kananmunasta vaan puolikkaan ja teen annoksen sen mukaan. Kahdelle kastiketta on muuten ihan liikaa, puolikkaastakin riittää useammaksi päiväksi.

Parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

kahdelle

erilaisia vihersalaatteja
noin 12 kirsikkatomaattia
noin 10-12 pientä nuppua parsakaalia
1/2 avokado
4-6 siivua parmankinkkua
parmesania
oliiviöljyä
suolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi, levitä kukinnot uunivuokaan, pyörittele joukkoon oliiviöljyä ja ripauta suolaa.  Paista parikymmentä minuuttia.

2. Kuumenna (valurauta)pannu ja paahda tomaatteja kuumalla pannulla sen aikaa, että ne saavat hiukan ruskeita pilkkuja, mutta eivät vielä ala pehmentyä.

3. Paahda parmankinkku rapeaksi, malta paistaa riittävän pitkään, ettei kinkku jää löysäksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Poistan myös rasvaraidan, mutta se on makuasia. Revi kinkku reiluiksi lastuiksi.

4. Pilko avokado juuri ennen kuin kokoat salaatit.

5. Revi pohjalle reilusti vihreää salaattia, nostele joukkoon kirsikkatomaatit, avokado ja parsakaalin nuput. Sekoita kevyesti ja valuta vähän kastiketta päälle ohuena nauhana.

6. Asettele päälle parmankinkkulastat ja vedä juustohöylällä reiluja lastuja parmesania.

Ruohosipuli-kaprismajoneesi

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
1 tl kapriksia
2 rkl ruohosipulia silputtuna
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
noin 2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi, kaprikset, valkosipuli pieneksi silputtuna ja ruohosipuli silputtuna. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

 ******

The spring sun will reveal what has been hiding in the dark of the winter and under layers of wool. That lady into mirror, a grayish face screaming for vitamins and sun – real me is somewhere on the lurk. Even a small peak into a mirror makes you crave greens.

Veggies are not in their prime at the moment, but roasting bumps up flavor in them. So when tossing a winter salad I went all the way, ultimately roasting even a parma ham on the side of broccoli and tomatoes. 

Valoa kohti – mustaherukkatuorepuuro

mustaherukkatuorepuuro-suolaajahunajaa

Olen hokenut koko pitkän ja pimeän joulu- ja tammikuun muualta Suomeen muuttaneille kollegoilleni: Uskokaa pois, se helpottaa heti, kun alkaa helmikuu. Ja sieltä se taaskin tuli. Valo. Yhtäkkiä havahtuu siihen, että aamulla ei ole enää pilkkosenpimeää. Työpäivän päätteeksi ei taivalla sysipimeässä.

Kaikista talvikuukausista rakkain. Helmikuu. Parhaimmillaan aurinkoisia pakkaspäiviä. Tänä vuonna ennätyksellisen keväinen. Joka vuosi se tuntuu ensimmäiseltä merkkipaalulta kohti kevättä. Se on niin lyhytkin, että ennenkuin huomaakaan on maaliskuu. Kevätkuukausista ensimmäinen. Taas se tuli vähän varkain.

Aika alkaa tyhjentää pakastinta. Ennen kuin huomaammekaan pyllistelemme taas pusikossa ja esittelemme saalista sosiaalisessa mediassa. Kesä on oven takana. Se tarkoittaa sitä, että ihan luokattomassa kunnossa oleva pihamme paljastuu kinoksesta. Myös ne mustaherukkapensaat, jotka kehtasivat viime vuonna olla tuottamatta marjan marjaa.

Kotiliedestä alunperin poimimani idea herukkaisesta tuorepuurosta oli mustaherukan ystävälle vastustamaton. Resepti on vähän muokkautunut aamu toisensa perään. Happaman ystävänä en kaipaa kulhoon makeutusta ollenkaan, ripaus sokeria tai loraus hunajaa voi  kuitenkin tehdä happamasta aamiaisesta monelle houkuttelevamman. Tuorepuuron voi tehdä etukäteen jo edellisenä iltana turpoamaan, mutta puolikin tuntia riittää.

Mustaherukkatuorepuuro

yhdelle

5 mantelia
1 rkl pellavansiemeniä
2 rkl vehnänleseitä
1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl pakastemustaherukoita
1 1/2 dl luonnonjogurttia
(hunajaa)

1. Rouhi mantelit, survo sulatetut mustaherukat.

2. Sekoita kaikki ainekset.

3. Anna turvota yön yli tai vähintään puoli tuntia.

******

Through dark and long December and January I have kept promising to all my expat colleagues, that everything will be so much better in February. No more walking through the darkness. 

Minute by minute the days get longer, a summer gets closer with every passing day and so gets the moment of truth, facing the facts melting snow will reveal.  My neglected garden and blackcurrant bushes stubborn enough not to produce a single strig of fruits last summer.

Perjantai-illan nopea sitruunapasta

Perjantai-ilta, pari lasia valkoviiniä ja raikasta sitruunapastaa. Sopivan simppeliä ja nopeaa pitkän työviikon päätteeksi. 

sitruunapasta

Sitruunapasta on maukas, helppo, raikas ja mukavan nopea pitkän työviikon jälkeen. Juuri sellaista, kun pasta parhaimmillaan on. Hanna Gullichsenin reseptin pohjalta muokattu sitruunapasta sai keittiössäni särmää paistetuista kapriksista. Lisäsin myös pari kourallista tuoreita yrttejä, varsinkin lehtipersilja on hyvää seuraa sitruunalle.

Kun teen ruokaa, yritän aina ketjuttaa ja välttää kaapin pohjalla pyöriviä jämäpurkkejä. Siksi tässäkin käytetään kermaa tasan desi, joka on riittävästi antamaan sekä makua että kermaisuutta. Jos perjantai-iltana keittää kahdelle pastaa, toisen desin voi käyttää viikonlopun jälkiruokaan. Niin tein viime viikonloppuna ja seuraavassa postauksessa tulossa resepti jälkiruokaan, johon tarvitaan desi kermaa.

Yksinkertaisissa pastoissa kannattaa maksaa muutama euro enemmän laatupastasta. Napakka purutuntuma ja tuhti pastan maku ovat rahan väärtejä. Tietty vehnälajike, kylmä vesi, karheat pronssisuuttimet ja pitkä kuivatus alhaisessa lämpötilassa saattavat kuulostaa typerältä hifistelyltä, mutta kerran maistettuaan ei markettikamaan palaa.

Jos etsit artesaanipastaa, tamperelaisen Keittiöelämää-liikkeen Maija kehottaa etsimään mm. seuraavia sanoja pussin kyljestä: semole di grano duro italiano (italialainen vehnälajike), aqua fredda (kylmä vesi), bronzo (pronssimuotit) ja bassa temperatura tradizionale (33°-36°) (matala kuivauslämpötila) sekä ~50 ore (pitkä kuivausaika, mielellään viitisenkymmentä tuntia).

Meillä syödään käytännössä pelkästään artesaanipastaa, myös runsaampien kastikkeiden kanssa. Suosikkejani ovat Martelli, jota varastoin Keittiöelämää -liikkeestä satunnaisilla Tampereen visiiteillä sekä Gragnanon pasta, jota saa Helsingistä Hella & Herkusta Museokadulta.

Sitruunapasta

kahdelle

noin 200 g kuivapastaa esim. spaghettia

1 rkl kapriksia
loraus öljyä 
1 sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunamehua
25 g voita
1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
noin 50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
yhteensä noin 1/2 ruukkua lehtipersiljaa ja basilikaa

1. Raasta sitruunan kuori. Älä raasta mukaan valkoista osaa, se maistuu kitkerältä. Purista sitruunan mehu, raasta parmesan ja silppua yrtit.

2. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä pasta reilusti suolatussa vedessä.

3. Kuivaa kapriksista ylimääräinen neste. Kuumenna öljy pannulla ja paista kapriksia, kunnes ne ovat saaneet reilusti väriä.

4. Pastan kiehuessa valmista kastike. Laita pannulle voi, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Paista noin minuutti. Kaada pannulle valkoviini ja nosta lämpöä reilusti, kiehuta noin minuutti. Lisää pannulle kerma ja keittele noin viitisen minuuttia keskilämmöllä, tai kunnes kastike alkaa paksuuntua.

5. Mausta ripauksella suolaa, rouhi joukkoon reilusti mustapippuria ja suurin osa parmesanista.

6. Kaada pastasta vesi pois ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Sekoita sekaan tuoreet yrtit silputtuna.

7. Annostele pasta lautaselle, ripottele päälle paistetut kaprikset ja parmesania.

 

*****

A creamy lemon pasta with fried capers, fresh basil and flat leaf parsley. A dash of white wine to the sauce, a couple of glasses for a chef. A fair deal on a Friday night.

In a simple pasta dish like this it is worthwhile to invest a couple of coins to an artiginiale pasta. To ensure your money is well spent look for the following key words on a package label: semole di grano duro italiano (wheat variety), aqua fredda (cold water), bronzo (bronze dies), bassa temperatura traditional (33°-36°) (low drying temperature) and ~50 ore (long drying time, preferably around 50 hours). 

Seuraa suolaa & hunajaa