Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Tynnyrissä kasvaneet – raparperivispipuuro

Kauniin vaaleanpunainen raparperivispipuuro syntyy punaisimmista raparperin varsista. Niistä nuorista ja ohuista, jotka eivät vaadi kuorimista. Kuohkea ja maukas ei katso kuitenkaan väriä, vihreätkin kannattaa vatkata puuroon.

Raparperivispipuuro_-2

Raparpereja on monenlaisia, en ollut sitä vain koskaan oikein tajunnut. Ne eroavat esimerkiksi lehtiruodin punaisuuden ja oksalaattipitoisuuden suhteen. On sellaisia maatiaislajikkeita kuin meillä takapihalla. Erinomaisen maukas, mutta ei mikään kaunokainen. Se puskee tulemaan paksua vihertävää vartta. Ihmettelin puheita siitä, ettei raparperia tarvitse kuoria. Meidän korstot kannattaa kuoria heti alkukesästä alkaen.

Kun sain ensimmäisen sadonjako-osuuden Kaupunkilaisten omalta pellolta, tajusin lajikkeiden erot. Niputtain pikkusormen paksuisia, kauniin vaaleanpunaisia varsia, joiden kuorissa ei ole tietoakaan säikeisyydestä. Valitettavasti lajike ei ole selvillä, koska se on vanhaa kantaa peltoa hallinnoivan Ruokaosuuskunnan virkistyspuutarhasta. Kaikista pinkeimpiä ovat esimerkiksi Englannissa kasvihuoneissa kasvatettavat aikaisen sadon rapaperit, jotka kerätään jo tammikuussa.

Lajikkeen lisäksi ero voi olla kasvatusmenetelmässä. Sata vuotta sitten joku unohti vahingossa Chelsean puutarhassa ämpärin raparperipuskan päälle ja valonpuutteesta johtuvassa ahdingossa kasvi kasvatti paljon ohuita pitkiä lehtiruoteja paksujen sijaan. Sattumasta kasvoi menetelmä, jota käytetään yhä raparperien kasvatuksessa. Aikainen sato kerätään äärimmillään kynttilänvalossa, jotta vältetään kokonaan altistus valolle ja raparperi säilyttää kauniin sävynsä.

Ensi kesänä aion testata, muuttuuko maatiaiseni ensi vuonna ohutvartiseksi kaunokaiseksi ämpärimenetelmällä. Sillä tekniikalla anoppi saa aina ainakin ensimmäisen sadon todella aikaisessa vaiheessa kevättä.

Oman pihan raparpereista keittämäni vispipuuro jää aina enemmänkin vihertäväksi kuin punertavaksi, mutta makuun väri ei vaikuta. Herkullista ja ihanasti hapanta. Sokeria on ohjeessa aika maltillisesti, vähemmän happaman ystävien kannattaa sitä vähän lisätä keittovaiheessa tai ripotella suoraan puuron päälle.

Raparperivispipuuro

noin 3 dl pilkottua raparperia
5 dl vettä
3/4 dl sokeria
1 dl mannaryynejä

1. Laita kattilaan raparperit, sokeri ja pari desiä vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että raparperi pehmenee.

2. Lisää loput vedestä, kuumenna kiehuvaksi ja vatkaa sekaan mannaryynit. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä tai kunnes puuro on kypsää ja raparperi pehmennyt huomaamattomaksi puuron joukkoon

3. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä ja nosta kattila veteen. Anna jäähtyä ihan kylmäksi.

4. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.

*****

Pretty in pink. The pinkest of rhubarbs are early crop varieties cultivated under a bucket, suffering from a lack of light and thus growing fast in their search for the sun. Those blushing and thin beauty queens are harvested in a candlelight to shield them against even a smallest ray of light. Their outdoorsy cousins grow greener and thicker stalks, maybe not as elegant but luckily as delicious. 

A traditional Finnish breakfast, dessert or snack, a fluffy whipped berry porridge, is made with semolina wheat and berries, vigorously whipped into a light mousse after it has cooled down. Almost any kind of berries will do but I prefer the sourness of lingonberries, red and black currants.

An early summer take calls for rhubarb that gives the whipped porridge a lovely distinctive tartness. The outdoorsy maincrop cousins tend to make a greenish porridge but picking the young, red stalks and leaving them unpeeled colour it pale pink. 

Pottumaalla – perunasalaatti savuranskankermalla

Mahtaako kukaan enää muistaa vanhaa totuutta kesäkuun 10. päivästä? Aiemmin se oli raja, jota ennen ei kylvetty eikä istutettu. Kun nyt katsoo vaikkapa Instagramin tai Facebookin kuvavirtaa tomaatit ovat kukkineet jo monessa kodissa komeasti, eikä hentoisista taimista ole enää tietoakaan. Mitä aiemmin sen parempi tuntuu olevan ajan henki.

perunasalaatti ranskankermalla 1Kuin vaivihkaa aikaisesta sadosta on tullut se, mitä tavoitellaan. Oman maan perunoita viimeistään juhannuksena, kasvimaat täydessä kukoistuksessa heinäkuussa. Viljelystä kohkataan ja intoillaan pitkin kevättä heti sen jälkeen, kun lumet ovat sulaneet maasta, ellei vähän aikaisemminkin. Ei enää montaakaan viikkoa ja kuvavirran alkaa täyttää uusi sato.

Huomasin itsekin lapioivani kasvulavoja kuntoon kuin viimeistä päivää toukokuun alkupuolella. Aika aloittelevana viljelijänä ehdin saada jo vähän hengenahdistusta, kun ajattelin olevani ihan kaiken kanssa toivottoman myöhässä. Kasvimaa oli lähinnä suunnittelupöydällä, enkä ollut esikasvattanut yhtään mitään.

Sain mielenrauhan vähän kuin sattumalta. Taatusti vuosia sormensa multaan upottanut Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -putiikin myyjä kehotti toukokuun puolivälissä odottelemaan vielä muutaman viikon perunanistutuksen kanssa ja kertoi samalla sivulauseessa, ettei esikasvata mitään muuta kuin tomaatit. Niille Suomen kesä ei riitä kasvukaudeksi. Ei toki kaikille muillekaan lajeille, mutta useille kyllä. Tuon keskustelun jälkeen lapio upposi maahan asteen nautinnollisemmissa tunnelmissa – ja ehkä kasvatus sujuu myös pienemmin hallavaurioin.

Muutaman kesän perusteella tiedän jo, että viljely opettaa nöyräksi. Se vaatii vaivannäköä, mutta lopputulos ei ole taattu. Citypuput ovat tänäkin vuonna ehtineet pistää poskeensa kaikki metsämansikan taimeni, yhtenä vuonna menivät kaikki kaalit. Toisaalta en ole viimeiseen kolmeen vuoteen ostanut juurikaan yrttejä kaupasta kesän aikana. Viimeisiä napsitaan lumentuloon saakka, sitkeimpiä vielä sen jälkeenkin.

Eikä olennaista ei ole edes lopputulos. Muutama viikko sitten viikonloppuna peittelin pimenevässä illassa kasvatuslaatikoitani harsojen alle, ilmassa tuoksui hentoisesti kirsikankukka. Se samainen puu, joka ei viime vuonna tuottanut yhtään hedelmää, on valkoisenaan kukkia. Vähän kuin varkain on alkanut kukkia myös syreeni. Juuri siinä hetkessä pää oli tyhjä muista ajatuksista. Ei ihme, että puutarhan hoitoa suositellaan lääkkeeksi alakuloa poteville. Kun päästää irti suorittamisesta, siinä on jotain mystisen rauhoittavaa.

Istutin pari viikkoa sitten viikonloppuna istutuslavallisen perunaa. Testissä on parsaperunaa, siikliä ja ruotsalaissa ruokalehdissä paljon näkyvää Annabelleä. Kun palasin juuri reissusta, ne puskivat jo komeaa vartta tulemaan alkukesän koleudesta huolimatta. Niitä nostetaan maasta kenties joskus heinäkuun loppupuolella, varhaisten lajikkeiden kasvuaika on parisen kuukautta. Ei siis omia pottuja juhannuksena, mutta ei niiden kanssa ole kiire.

Vanhan kansan viisauksissa on osin vinha perä. Kaikista hallanarimpia kasveja ei ennen kesäkuun 10. päivää kannata laittaa ulos ja monet muutkin tarvitsevat aluksi harsot turvakseen – myös se peruna. Tuottoisin sadonkorjuuaika on elo-syyskuussa, siihen asti aion nauttia viljelystä – ja kaupan perunoista.

*****

Harri Syrjäsen kesäisestä Saaristoruokaa-kirjasta poimittuun mutkattomaan perunasalaattiin käytin ruotsalaisia varhaisperunoita. Yksinkertaisen perunasalaatin ainoa juju on savuaromi. Sitä kannattaa annostella maltillisesti, pieni häivähdys taustalla riittää. Parhaimmillaan salaatti on aika vahvan kalan kaverina. Kirjassa sen kanssa tarjotaan silliä, me savustimme lohta. Salaatti kaipaa myös kunnolla suolaa ja reilun puristuksen sitruunamehua. Suola avaa makuja ja sitruuna taittaa ranskankerman rasvaisuutta. Ohjetta on muokattu hiukan, käytän mm. huomattavasti vähemmän ranskankermaa kuin kirjan alkuperäisessä ohjeessa.

Perunasalaatti savuranskankermalla

kahdelle

8 varhaisperunaa
1 uuden sadon punasipuli tai puolikas keskikokoisesta vanhan sadon sipulista
2-3 rkl ranskankermaa
muutama tippa savuaromia (Liquid smoke)
yhteensä noin kourallinen ruohosipulia ja tilliä
sitruunamehua
suolaa
valko- tai mustapippuria

1. Keitä perunat kypsiksi, siivuta punasipuli ja sekoita ranskankerman joukkoon savuaromi.

2. Anna perunoiden jäähtyä hiukan, halkaise ne reiluksi paloiksi.

3. Sekoita kaikki ainekset, mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Maista ja lisää tarvittaessa savuaromia tai mausteita.

*****

For the whole of May a feeling of rush was sneaking into my mind. A rush to get the garden ready, plant everything.  A fear of being too late to get any crop. But in the darkening night late May when covering my vulnerable baby plants against the cold night temperatures it then struck me – the beauty of that moment. A faint cherry blossom scent in the air, a true peace of mind, pure joy of sinking my hands into the earth. 

Mainly to get to taste the the home-grown potatoes soon after lifting I decided to plant few sort of potatoes for the first time. The taste of them should be of different order than anything you can buy. But growing the new potatoes myself gives me also an access to varieties not available in shops. In about two months I should have the best of potatoes – or so I hope. Two years of gardening have taught me to be humble under the forces of nature – and of rabbits and snails. You may well saw, but you never know if you reap. 

Puutarhan suuri mysteeri – raparperilimonadi

Kesäjuhlien juomien aatelia on raparperilimonadi. Raikas alkukesän herkku. 

raparperilimonadi

Puutarhan hoito on suurta mysteeriä. Miksi juuri ne kasvit kuolevat, joiden haluaisi elävän, mutta rikkaruohot leviävät heti, kun selkäsi käännät? Miksi saniaisella on kilometrin pituiset juuret? Toukokuu on ollut yhtä kaivamista ja kuokkimista, mutta kasvun kohinasta ei ole vielä pienintäkään merkkiä. Ehkä pian, kuu kääntyi kesäkuuksi kuin varkain. Vähän vihreää puskee jo kasvimaalta.

Onneksi raparperi kukoistaa. Ensimmäistä kertaa se myös kukkii valtavan komeasti. Lukemani perusteella sen ei pitäisi viedä juurikaan voimaa kasvulta, joten annan sen kukkia – edes jotain puutarhassani kukkii. Satoakin olen kiskaissut puskasta jo reilusti. Kirjaimellisesti kiskaissut. Raparperia ei nimittäin leikata, vaan varsi nykäistään pois, jotta puskaan ei jää tynkiä tautien tarttua.

Keitin raparperista helpon pikalimonadin ilman hiivaa. Raparpereja ei tarvitse kuoria, kuori antaa limonadille kauniin vaaleanpunaisen värin. Mitä punaisempia varsia valitset, sitä pinkimpää limonadista tulee. Jos olet makean ystävä, laita enemmän sokeria.

Pikainen raparperilimonadi

noin neljä lasillista

2 isoa vartta raparperia (noin 6 dl pilkottuna)
5 dl vettä
1 1/4 dl sokeria
2 siivua sitruunan kuorta
3/4-1 dl sitruunamehua (noin 3 sitruunaa)
muutama oksa tuoretta minttua
kivennäisvettä makusi mukaan

1. Laita kattilaan raparperi, vesi, sokeri ja sitruunankuori. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele kannen alla 20 minuuttia.

2. Siivilöi kulhoon tai kannuun. Purista tiukasti kaikki neste irti kuiva-aineesta. Anna jäähtyä hetki, purista joukkoon sitruunamehu. Heitä kannuun muutama mintunoksa ja nosta jääkaappiin maustumaan.

3. Laimenna kivennäisvedellä makusi mukaan juuri ennen tarjoilua.

*****

Rhubarb, the star of my garden, has delighted me while everything else is slightly lagging behind. A quick lemonade gets the pinkish colour if you choose the red rhubarb stalks and do not peel them before cooking.