Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Keittiönostalgiaa – kaura-omenapaistos

Muutama vuosi sitten hifisteltiin, intoiltiin superfoodeista ja maailmalta haettiin vaikutteita niin innokkaasti, että tutut maut olivat vähän sivussa. Nyt ollaan trendeissä otettu askel kohti kotoisuutta, tuttuja makuja, mukana myös annos nostalgiaa. Mummolan ja lapsuuden makuja. Sellaisia klassikoita kuin kaura-omenapaistos. 

kaura-omenapaistos

Tyypillisesti taloudellisessa taantumassa aletaan katsoa taaksepäin, palataan perusasioiden äärelle ja tankataan annos nostalgiaa.  Kesäkeitto, kaalilaatikko, pannukakku, vispipuuro. Viime aikoina olen saanut eniten palautetta blogin tutuista ja kotoisista mauista. Vaikka nautin makumatkaamisesta ja kaapeissani löytyy sulassa sovussa miriniä, maapähkinäöljyä, wasabia ja kaikki kotoisat mausteet, iloitsen siitä, että osaamme taas arvostaa omia ruokaperinteitämme, tavallista kotiruokaa. Juurevaa ja maanläheistä.

Trendeissä ollaan palattu kohti aitoutta ja sama kehitys näkyy myös ruokamaailmassa. Toivottavasti viime vuosien ylenmääräinen syömisen suorittaminen alkaa kääntyä kohti tavallisuutta. Hyvä ruoka on nautinnollinen osa elämää, mutta hyvin ja terveellisesti syöminen ei ole elämäntehtävä, eikä ruokavalio määritä ihmistä. Ehkä juuri ylenmääräinen ruokapuhe kääntyy vastareaktiona paluuksi aikoihin, kun ruoka oli vain ruokaa. Ei täydellisesti optimoitua, terveysvaikutteista ravintoa, eikä toisaalta myöskään väline itsensä brändäämiseen.

Klassinen omenapaistos on juuri sellaista ruokaa, hyvää sukupolvesta toiseen. Ihan tavallista, mutta juuri siksi niin hyvää. Lisäksi myös niin helppoa valmistaa, että jokainen onnistuu varmasti ja ainekset saa pienimmästäkin lähikaupasta.

Kaura-omenapaistos

kahdelle

2-3 (kotimaista) keskikokoista omenaa
sokeria
kanelia

Kaura-mantelimuru

50 g voita
1/2 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl manteleita (tai muita pähkinöitä)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen
Pese (ja kuori) omenat, poista siemenkodat ja lohko omenat. Kotimaisia ei tarvitse kuoria, mutta monille paistos on mieluisampi ilman kuoria.

2. Lado omenat pieneen uunivuokaan kerroksittain ja ripottele väliin vähän sokeria ja reilusti kanelia.

3. Rouhi mantelit rouheeksi, laita kaikki kaura-mantelimurun ainekset kulhoon ja nypi ne sekaisin. Murustele taikina omenalohkojen päälle.

4. Nosta paistos uuniin ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes omenalohkot ovat kypsiä ja muru on saanut värejä.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Meksikolaiset aamiaismunat – Huevos rancheros

Olen kausisyöjä. Jumitun makuihin, tänä kesänä ja syksynä fetaan. Mitä vahvempaa sen parempaa. Oikein tuhtia kreikkalaista fetaa salaatteihin, pastaan, linssipataan. Feta on nimittäin paljon mielikuvaansa monipuolisempi. Apetinalle tekemässäni reseptissä kreikkalainen feta kohtaa meksikolaiset aamiaismunat, huevos rancherokset.

huevos rancheros

Sunnuntain laiska myöhäinen aamiainen, päivän lehti ja huevos rancheros. Mutta yhtä hyvin viikonlopun lounas tai päivällinen. Huevos rancheros osuu suoraan maailmalla jylläävään aamiaisbuumiin tai brinnervillitykseen, jossa illallislautaselle katetaan aamiaiselta tuttuja elementtejä. Aamiaisesta on tullut haastavien taloudellisten aikojen turvaruokaa. Aamiaisruokia rakastavana ihmisenä toivotan vohvelit ja kananmunaruoat tervetulleeksi myös päivälliselle.

Erilaisia huevos rancheroksia on yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Sitä paistetaan shakshukan tapaan uunissa tai kootaan maissitortillan päälle. Tyyli ja täytteet ovat vapaat, kunhan mukana on munaa jossain muodossa. Paistettuna sunny side up, uppomunana tai munakokkelina. Useimmiten mukana on  lisäksi vähintäänkin mustapapuja ja tomaattia jossain muodossa. Chorizoa unohtamatta.

Omaan versiooni huevos rancheroksista kokosin kaiken, mistä pidän ja tein sen aamiaiskokkaajalle ystävällisenä. Mikään ei vaadi pitkää haudutusta tai maustamista, salsakin vain pilkotaan tuoreista aineksista. Chorizosta ja mustapavuista paistoin pikaisen paistoksen. Lisäksi raikasta salsaa, tuhdisti suolaista fetaa, muutama siivu avokadoa ja paljon korianteria. Hyvä balanssi syntyy, kun teet salsasta sopivasti hapokkaan etkä säästele fetassa. Ne raikastavat tuhdin chorizo-mustapapupaistoksen. Kokosin huevos rancheroksen maissitortillan päälle, mutta pohjaksi käy myös paahdettu leipä.

Arla Aperina kreikkalainen feta

Uppomunia ei kannata kaihtaa, ne eivät ole vaikeita – maineensa vastaisesti. Tärkein neuvoni on: Käytä tuoreita munia. Tarkemmat ohjeet löydät alta. Mutta voit toki myös keittää löysän munan tai paistaa munan toiselta puolelta. Sama ohje toimii myös ilman kananmunaa lounaana tai päivällisenä. Tee silloin vain isompi satsi. Kasvisversio taas syntyy ilman chorizoa. Käytä silloin öljyä papupaistoksessa.

Apetinan verkkosivuilta löydät lisää tietoa Apetina-tuotteista ja reseptejä fetasta.

Huevos rancheros

kahdelle

2 maissitortillaa (tai siivua vaaleaa leipää)
mustapapu-chorizopaistosta (ohje alla)
tomaattisalsaa (ohje alla)
1/2 avokado
pala Apetina kreikkalaista fetaa
2 kananmunaa (uppomunien ohje alla)
tuoretta korianteria
(jalapenoa)

1. Valmista tomaattisalsa ja anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

2. Valmista mustapapu-chorizopaistos ja pidä lämpimänä sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

3. Valmista uppomunat.

4. Kuutioi tai siivuta avokado

5. Lämmitä maissitortillat (esim. pakastepussissa mikrossa).

6. Kokoa annos: Nosta pohjalle lämmin maissitortilla, levitä sen päälle reilusti chorizo-papupaistosta, tomaattisalsaa ja avokadoa ja fetaa murustettuna. Nosta päälle uppomuna, sirottele tuoretta korianteria säästelemättä. Jos haluat lisää potkua, siivuta jalapenoa.

Tuoretomaattisalsa

1-2 kypsää tomaattia (tai vastaava määrä kirsikkatomaatteja)
1 salottisipuli
1/2-1 punainen chili
noin 1 rkl limen mehua
suolaa
kourallinen tuoretta korianteria

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä siemenet. Leikkaa ne pieniksi kuutioiksi.

2. Silppua sipuli, chili ja tuore korianteri. Purista limen mehu.

3. Sekoita kaikki ainekset. Säädä hyvä happo-suolatasapaino limen mehulla ja suolalla. Salsan kuuluu olla hapokas ja kohtuullisen suolainen. Silloin se raikastaa annoksen. Älä säästele myöskään korianterissa.

4. Anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan muutoin.

Chorizo-mustapapupaistos

noin 50-70 g chorizoa palana (ei raakamakkaraa)
1 pieni pkt (285 g) mustapapuja
1/2-1 punainen chili
1 tl jeeraa
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
vähän limen mehua
loraus vettä

1. Kuutioi chorizo mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Huuhdo ja valuta mustapavut. Silppua tuore chili ja valkosipulin kynsi.

2. Kuumenna paistinpannu ja nosta siihen chorizokuutiot. Öljyä ei tarvita, chorizossa on tarpeeksi rasvaa. Paista sen aikaa, että chorizo alkaa hiukan paahtua ja siitä on irronnut rasvaa. Lisää pavut ja kaikki mausteet. Kuumenna ja laske lämpötila alhaiseksi ja pidä paistos lämpimänä. Jos se alkaa kuivua, lisää hiukan vettä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Uppomuna

2 tuoretta kananmunaa
1 rkl etikkaa
noin litra vettä

1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.

2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.

3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen. Tee yksi kerrallaan.

4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia.

5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla välineellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.

yhteistyössä

Yhteistyö Arla Apetinan kanssa.

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.