Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Hävikistä Herkuksi

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.

Täydellisen pannukakun anatomia – pannukakku

Paras pannukakku on kuohkeaa, ilmavaa ja pehmeää. Äidiltä opittu maun salaisuus on ruskistettu voi.
pannukakku

Äiti tekee kiistatta maailman parasta pannukakkua. Sellaista, joka kohoaa täyteen isompia ja pienempiä vuoria ja kukkuloita uunissa ja tulee sieltä ulos kuohkeana ja pehmeänä. Se syntyy tietenkin sormituntumalla, tarkkoja mittoja on ollut turha kinuta. Niitä ei ole olemassa. Mutta vieressä seuraamalla olen kehittänyt omaa näppituntumaani ja muuntanut sen reseptiksi.

Ruskistettu voi on ollut viime vuosien blogihitti varsinkin kansainvälisissä blogeissa. Eikä syyttä, siinä on mahtava pähkinäinen maku. Äiti on selvästi ollut kymmeniä vuosia aikaansa edellä.  Emme toki osanneet kutsua uunissa pannukakun sekaan ruskistettavaa voita ruskitetuksi voiksi, mutta juuri se on äidin pannukakun salaisuus. Se voitelee pellin ja ylimääräinen sekoitetaan taikinaan antamaan makua.

Täydellisen pannukakun anatomia on yksinkertainen:

  • Ohut taikina. Ohut taikina jaksaa kohota kuohkeaksi ja ilmavaksi. Pannukakku alkaa kohoilla aika pian uuniin laittamisen jälkeen. Kummut pitää puhkoa veitsellä paistamisen aikana, etteivät ne pala ja pannukakku paistuu tasaisesti. Useimmissa ohjeissa on liikaa jauhoja. Silloin pannukakusta tulee paksu, tiivis  ja littana.
  • Maltillisesti taikinaa pellille. Alla oleva mitoitus on juuri sopiva 60 senttiä leveään uuniin. Pienempään uuniin tai uunipannulle taikinan määrää kannattaa vähentää. Ohut pannukakku pysyy ilmavana ja mehevänä.
  • Jauhojen turvottaminen. Taikinan pitää seisoa vähintään puolisen tuntia ennen uuniin laittamista.
  • Kuuma uuni, 240 astetta on aika optimaalinen. Pannukakun pitää ruskistua, mutta myös ehtiä kypsyä.
  • Ruskistettu voi antaa pannukakkuun makua. Samalla uunipelti tulee rasvattua huolellisesti ja myös reunat pääsevät nousemaan kuohkeiksi, kun taikina ei jää kiinni peltiin.

Pannukakku

(60-senttiä leveän uunin uunipeltiin)

9 dl maitoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
noin 4 1/2 dl vehnäjauhoja

reilusti voita
pinnalle sokeria

1. Vatkaa kananmunia kevyesti kuohkeaksi. Lisää sokeri, suola ja maito.

2. Lisää vehnäjauhot. Taikinan kuuluu olla ohutta, jotta se jaksaa nousta uunissa kuohkeaksi.

3. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin.

4. Kuumenna uuni 240 asteeseen.

5. Kuutioi korkeareunaiselle uunipellille reilusti voita. Laita uuniin. Anna voin ruskistua, mutta pidä huolta, ettei se pala. Voin ruskistumista kannattaa seurata uunin luukusta, jotta se ei pääse palamaan. Oikea hetki ottaa pelti ulos on silloin, kun voin sihinä on pääosin lakannut.

6. Pyörittele peltiä sen verran, että voi leviää tasaisesti kaikkialle (myös reunoille) ja valuta sen jälkeen ylimääräinen voi taikinan sekaan ja vatkaa nopeasti tasaiseksi.

7. Kaada taikina pellille, nosta uuniin. Kun taikina alkaa kohoilla kukkuloiksi, pistele niihin veitsellä ilmareikiä, jotta ne laskeutuvat.

8. Paista puolisen tuntia uunin keskitasolla, kunnes pannukakku on paistunut kauniin ruskeaksi.

9. Ripottele päälle sokeria, kun pannukakku on vielä lämmintä.

Rupinen tie omenankasvattajana – omenapiirakka

Tieni omenankasvattajana on ollut rupinen ja homeella silattu. Se on koetellut hermoja ja ajanut minut kaupan omenalaareille.

omenapiirakka

Uuden kodin myötä odotin kaikista eniten puutarhassamme kasvavien hedelmäpuiden satoa. Kirsikoita, luumuja, omenoita. Vuosi sitten ensimmäinen kesä oli vesiperä. Yksi luumu, yksi kirsikka, ei omenan omenaa. Onneksi sitäkin kauniimmat kukinnot keväällä lupauksena alkavasta kesästä.

Tänä kesänä kirsikkapuu oli punaisenaan, maistoin yhden. Happamia, sanoisi kettu. Hilloksi niistä olisi ollut, mutta ihmiselle, joka syö hilloa noin kahdesti vuodessa, makumaailma oli pettymys. Luumujen suhteen vesiperä. Voimat menivät lähinnä siihen, että kiskoin koko kesän villisti leviävää luumupuuta vääristä paikoista. Ja ne omenat. Yksi kerrallaan ne tippuivat mätinä puusta ennen kypsymistä. Koko puutarha haisi käyneelle omenalle.

Kärsivällisyyskoulutusta yläkerrasta. Muistutus siitä, että luonnonvoimat ovat harrastelijaviljelijää vahvempia ja niiden edessä on oltava nöyrä. Väittävät, että tekee hyvää nykyihmiselle, mutta kyllähän se hulluksi ajaa. Ja kaupan omenalaarille.

Helppo ei ollut tie tällä kertaa myöskään omenapiirakan kanssa. Kehittelin versiota speltistä ja kookossokerista – lopputulos maistui terveysvaikutteiselta. Se ei ole kehu. Kunnon omenapiirakka maistuu lähes syntiseltä, tuhdin omenaiselta ja sellaiselta, ettei syömistä voi lopettaa. Palasin siis vanhan luottoreseptin pariin. Ei ehkä nätein, mutta koukuttava.

Muru oli ollut pakkasessa alkukevään raparperipiirakasta saakka. Pakastaminen ei vaikuttanut makuun, mutta muru säilyy kauniimpana, kun se on piirakan päälle laitettaessa kylmää, mutta ei jäässä. Piirakka on myös hyvä tapa hävittää maitotuotteiden jämät. Siihen käy yhtä hyvin piimä tai jogurtti ja täydellinen piirakka syntyy myös kerma-maitoseoksesta (noin puolet molempia).

Omena-murupiirakka

piirakkavuoallinen

Muruseos

50 g voita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Pohja

2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl piimää (tai kerma-maitoseosta tai jogurttia – ei rasvatonta)
100 g voita sulatettuna
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
lusikankärjellinen kardemummaa

lisäksi

4-5 keskikokoista omenaa
kanelia

1. Valmista ensin muruseos. Kuutioi voi, laita kaikki aineet kulhoon ja nypi ne murumaiseksi. Nosta kylmään (joko pakastimeen tai jääkaappiin) siksi aikaa, kun valmistat muuten piirakan.

2. Kuumenna uuni 180-asteeseen.

3. Kuori omenat, poista niistä siemenkodat ja viipaloi ne.

4. Valmista piirakkataikina. Sulata voi ja anna sen jäähtyä ennen taikinaan laittamista.

5. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi ja jämäkäksi vaahdoksi.

6. Lisää taikinaan piimä ja sulatettu voi koko ajan vatkaten.

7. Sekoita leivinjauhe ja kardemumma vehnäjauhojen joukkoon ja nostele seos varovaisesti taikinan joukkoon, jotta se säilyy edelleen kuohkeana.

8. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun vuokaan. Asettele pinnalle tiiviisti omenalohkoja, sirottele reilusti kanelia omenalohkoille ja levitä muruseos päälle.

9. Paista kypsäksi 180-asteisessa uunissa (noin 40 minuuttia). Piirakka on kypsä, kun taikina ei enää tartu puutikkuun.