Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Vahinkolaukaus – Tarte Tatin -pannukakku

Tarte Tatin -pannukakku mantelimaidosta
Tarinan mukaan vahinkolaukauksesta syntynyt klassikko, Tarte Tatin, taipui vähän vahingossa mantelimaidosta valmistetuksi karamellisoituneeksi pannukakuksi. Vähän nuhjaantuneita omenia ja viimeistä käyttöpäivää lähestyvä maito jääkaapissa? Tässä ruoassa ne aateloituvat karamelliseksi herkuksi.

tarte-tatin--pannukakku2

Tatinin rouvien ylösalaisin paistettava ranskalaisklassikko on ollut to-do-listallani jo hyvän aikaa ennen blogin aloittamista. Lykkään ja lykkään sitä. Aina kun hetken mietin piirakan tekemistä, muistan kertomukset pannuista, joista torttua on hakattu pohjasta pois.

Lämmittelyversiona tortusta suunnittelin sunnuntain jälkiruoaksi mantelimaidosta paistettuja ohukaisia ja karamellisoituneita omenia. Kun omenat karamellisoituivat pannulla sain idean – pannukakkutaikina pannulle ja koko komeus uuniin. Syteen tai saveen, olihan sitä testattava. Makean karamellisoitunut omenainen pannukakku korvasi riskinoton. Ei jäänyt murustakaan jäljille meidän kahden jäljiltä.

Pannukakun valmistamiseen tarvitset uuninkestävän paistinpannun, jonka kahva kestää myös kuumuutta esim. valurauta tai hiiliteräs sopivat mainiosti. Sokerin voi periaatteessa karamellisoida ilman paistolastaa ravistelemalla pannua tasaisesti, mutta ainakin minä joudun useimmiten turvautumaan apuna puuhaarukkaan. Sulanut sokeri jämähtää siihen kiinni, mutta sen saa helposti sulamaan irti keittämällä puuhaarukkaa kiehuvassa vedessä.

Voit tehdä pannukakun ihan yhtä hyvin mistä tahansa maidosta. Mantelimaito ei juurikaan maistu paistamisen jälkeen erilaiselta kuin tavallinen maito. Käytä sitä maitoa, jonka viimeinen käyttöpäivä kolkuttelee ovella: Kevytmaitoa, täysmaitoa, mantelimaitoa, soijamaitoa. Rasvatonta maitoa en suosittele paistamiseen ja mantelimaidosta kannattaa valita makeuttamaton versio.

Tarte Tatin -pannukakku

noin 22-24-senttiseen uuninkestävään paistinpannuun

3-4 omenaa
1-2 rkl sitruunamehua
1 dl ruokosokeria
50 g voita
3 dl mantelimaitoa (makeuttamatonta) tai kevytmaitoa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

1. Vatkaa munan rakenne rikki, lisää maito tai mantelimaito ja lopuksi vehnäjauhot ja ripaus suolaa. Anna turvota noin tunti.

2. Kuumenna uuni 230 asteeseen.

3. Kuori ja viipaloi omenat, pirskottele viipaleiden päälle sitruunamehua.

4. Sulata sokeri uuninkestävässä paistinpannussa. Kun sokeri on sulanut ja karamellisoitunut kauniin paahteiseksi, sekoita joukkoon kuutioitu voi.

5. Lisää pannulle omenalohkot ja pyörittele niitä pannulla, jotta karamelli leviää tasaisesti niiden ympärille. Kaada omenalohkot ja suurin osa karamellista syvälle lautaselle. Kaada pannulle pannukakkutaikina ja nostele omenalohkot taikinan päälle. Lorottele joukkoon myös osa karamellista.

6. Paista pannukakkua noin 20 minuuttia tai kunnes se on kullanruskea ja kypsä.

7. Tarjoa jäätelön ja lopun karamellin kanssa.

 

facebookissa-lätkä

Viiden minuutin lounas ihmesoosista – Avokado-srirachaleivät

Avokado-srirachaleivät kananmunalla tai mozzarellalla
Voi, jospa voisi elää pelkällä leivällä – ja avokadolla. Niistä taikoo lounaan noin viidessä minuutissa. 

avokado-kananmunaleivät

Juuri nyt minulla on menossa pitkään jatkunut avokadokausi. Aika terveellinen ruokakoukku. Nannan blogista löytynyt Kiran avokado-uppomunaleipäresepti ja kesästä asti lähes korkkaamattomana pyörinyt srirachapullo tekivät avokadoleivistä lounas- tai brunssikelpoisia.

Sriracha on käsittämätön tuote. Se keksittiin yli 30 vuotta sitten ja keksijänsä Vietnamista Amerikkaan paenneen David Tranin mukaan tuotteen myynti on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta lähtien lähes joka vuosi kaksinumeroisia lukuja. Samaan kyenneitä yritysjohtajia on harvassa. Ehkä menestyksen salaisuus oli halu tehdä mahdollisimman hyvä tuote. Mammonan sijaan David Trania motivoi halu luoda soosi, joka olisi riittävän hyvä hänen ja muiden maamiesten pho-keittoihin.

Yksinkertainen chilikastike on hullaannuttanut amerikkalaiset ja sen sanotaan olevan yksi tämän vuosikymmenenen kuumimpia ruokailmiöitä (mm. Bon Appétitin vuoden elintarvike 2010) – ilman ensimmäistäkään myyntimiestä tai minkäänlaista mainontaa. Monet tosin povaavat, että sen suosio olisi nyt saavuttanut lakipisteensä. Edelleen kuitenkin kysyntä on niin kovaa, ettei edes lähes 50 miljoonaa kiloa kastikkeeseen tuotettua chiliä riitä vastaamaan huutoon.

Suurin osa vuoden sadosta kerätään muutaman kuukauden aikana, chilit murskataan päivän sisällä sadonkorjuusta ja kasvatetulla chilimäärällä on katettava koko vuoden myynti. Pullonkaula onkin se, kuinka paljon chiliä yritys pystyy tuottamaan. Tosin suuremmaksi pullonkaulaksi uhkasi muodostua se, että yrityksen uusi tehdas määrättiin rajoittamaan tehtaasta aiheutuvia hajuhaittoja, mikä johti sen osittaiseen sulkemiseen noin kuukauden ajaksi. Suurin osa chileistä oli kuitenkin jo murskattu, Irwindalen asukkaiden vuotavat silmät eivät pysäyttäneet pullojen matkaa hyllyihin.

Versioita tein kaksi, pohjalla molemmissa täysjyväpaahtoleipää, avokadoa ja srirachaa. Kiralta ja Nannalta lainatussa versiossa päällä on uppomuna ja korianteria, toiseen versioon asettelin vähän tomaattia ja revin päälle buffalomozzarella ja pari basilikalehteä. Molempiin vielä rouhaisu mustapippuria ja suolaa. Viiden minuutin lounas oli valmis.

Uppomunan tekeminen ei ole yhtään niin vaikeaa kuin luulisi. Ei niistä aina superkaunottaria tule, mutta ei se ole niin vakavaa. Kaunein muna syntyy omien testieni perusteella, kun malttaa pitää veden kiehumisen maltillisena ja liu’uttaa (ei siis pudota) raa’an kananmunan pyörteeseen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Sain vahvistusta kotikeittiössä koetulle lukemalla Huffington Postin artikkelin asiasta. Lehden mukaan myös suola pitäisi jättää vedestä pois.

Uppomuna

1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.

2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.

3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen.

4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia. Kuvan munassa valkuainen suojasi hyvin keltuaista, joten kolmen minuutin kohdalla sisus oli vielä todella valuva.

5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla vempeleellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.

Varaa leipiin lisäksi

pari viipaletta paahtoleipää
1 kypsä avokado
srirachaa
suolaa
mustapippuria

sekä

buffalomozzarellaa ja basilikaa TAI 2 uppomunaa ja korianteria

Lähteet: Forbes, Los Angeles Times, Quartz, Wikipedia.

Hitaita aamuja – pippuriananas

Pippuriananas
Jos ei poistuisi kotoa koko päivänä. Lojuisi vaan. Lukisi Taivaslaulua ja neuloisi vähän. Puuhastelisi jotain pientä. Mutta ei luopuisi pyjamanhousuista eikä villasukista. Hyvä suunnitelma. Lomapäivä. Yksin kotona. 

pippuriananas

Tarvitsen hitaita aamuja. Sellaisia kun ei ole kiire minnekään. Voi lukea Hesarin kannesta kanteen. Sitten kun on ensin jaksanut nousta hakemaan sen. Sellaisia jolloin ehtii paistaa sokerissa ja voissa silattuja pippuriananaksia ja syödä niitä aamupalaksi, vaikka väittävät sen olevan jälkiruoka. Tänään on ollut täydellisen hidas aamu.

Tämän joulun keittokirja keittiössämme on ollut HS:n julkaisema Peppi Aralehdon, Ari Ruohon, Jouni K. Kemppaisen ja Juha-Pekka Laakion yhteistyönä syntynyt Kuukausiliitteen keittokirja. Sain syksyllä kutsun kokkaamaan yhdessä Ruohon kanssa ravintola Nokan opetuskeittiöön Kokkaan ja kirjan lahjaksi tilaisuudesta. Jouluna tulille pääsisi useampikin resepti kirjasta.

Olen Kuukausiliitteessa julkaistavan sarjan fani. Luen innolla Kemppaisen kirjoittamat kuvaukset raaka-aineista ja useamman kerran olen myös kokannut  Aralehdon ja Ruohon resepteistä. Ihailen Laakion eleettömiä kuvia. Ne erottuvat nykyisestä hurjasti stailatusta romuromantiikkaa viljelevästä kuvaustyylistä virkistävän erilaisina. Pääosassa on ruoka – vain ja ainoastaan ruoka. Yleensä kuvassa on myös paljon ylimääräistä tilaa lehden taiton takia. Vaatii taitoa saada ruoka loistamaan siitä huolimatta.

Kolmen vuoden aikana pääraaka-aineita on ollut käsittelyssä kaikkiaan 43. Kirjan alkusanojen mukaan muut kotimaisia, tuontitavaraa vain appelsiini. Minä laskisin tuontitavaraksi myös pippurin. Sarjaa on luvassa ainakin vuosi lisää. Jatkon kannalta ongelmallista voi olla raaka-aineiden valinta. Miten löytää lisää kotimaisia raaka-aineita, joita ei jo olisi käsitelty ja joita olisi riittävän laajalti saatavilla. Ehdotin Ruoholle lehtikaalia. Nyt jännitän, kokataanko siitä ensi vuonna.

Pippuriananaksen ohje on Pepin käsialaa. Vaniljajäätelön kera se on salonkikelpoinen jälkiruoka, maustamattoman jogurtin kanssa täydellistä hitaan aamun luksusta. Ohje on yhdelle, jos teet ruokaa neljälle kokonaisesta ananaksesta pippuria on alkuperäisessä ohjeessa 2 ruokalusikallista ja vaniljaa yksi tanko. Yhdelle tehdessä vedin pippurin hiukan käsivaralla – sitä saa olla reilusti – ja käytin vaniljana 100 % vaniljajauhetta. Ripottelin pinnalle myös paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä makean vastapainoksi.

pippuriananas-annos

Pippuriananas

(ohje Peppi Aralehto)

yhdelle-kahdelle jogurtin kera aamupalaksi, yhdelle jälkiruokana

1/4 tuore ananas
1/4 dl (ruoko)sokeria
rouhittua mustapippuria myllystä
hyppysellinen 100 % vaniljajauhetta
nokare voita

1. Pilko ananas kuutioiksi.

2. Sulata sokeri kuivalla pannulla ja paahda se kullanruskeaksi.

3. Lisää ananas karamellisoitumaan.

4. Rouhi pannulle pippuria ja ripottele vaniljaa. Sekoittele ananaspalojen joukkoon.

4. Lisää lopuksi nokare voita ja pyörittele tasaiseksi.

5. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai vaniljajäätelön kera.