Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Ruutukaavan tällä puolen – Cafe Peroba Leppävaarassa

Helsingin ravintola- ja kahvilatarjonnassa on yksi iso miinus. Hyvät ravintolat ovat pääosin keskittyneet keskustaan ja sen tuntumaan. Näin ruutukaavan ulkopuolella elävälle se vaatii aina vähän lähtemistä. Siksi aion alkaa nostaa blogissa Ruutukaavan tällä puolen -postauksissa kahviloita ja ravintoloita pääkaupunkiseudulla, jotka eivät ole ihan ytimessä. Mitkä ovat teidän suosikkinne keskustan ulkopuolella?

Parisen viikkoa sitten Leppävaarassa, siinä sievässä punaisessa hirsitalossa, joka ennen näkyi Kehä 1:lle, avattiin Cafe Peroba. Valtavan rempan läpikäyneestä talosta on kuoriutunut valoisa, tunnelmallinen ja kaunis kahvila. Hans J. Wegnerin Y-tuolit yhdistyvät vanhoihin kakluuneihin, tapettiseiniin ja lautalattioihin. Nimi ei ole sattumaa, vaan kahvila on samaa yritysrypästä sisustusliike Peroban kanssa. Yhden huoneen nurkassa on myös pieni kattaus sisustustuotteita, mutta kyseessä on ensisijaisesti kahvila.

Cafe Peroba

Olen käynyt testaamassa paikan kotiruokalounaan ja lisäksi kävimme kahvilan ensimmäisellä oikealla brunssilla. Toiminta on  vasta alussa ja parin kerran perusteella on toki mahdotonta vetää johtopäätöksiä, mutta alku on lupaava.

keksit

 

Brunssilla tarjonta oli sopivan runsas, mutta ei liian ylenpalttinen. Se mitä tarjottiin, oltiin voitu tehdä kunnolla. Ilmakuivattua kinkkua, hyvää makkaraa ja munakokkelia, lohi-munakasrulla, croissantteja, pannukakkuja, juustoja, salaatteja, tuoreita hedelmiä ja kirsikoita. Paikan päällä leivottuja kakkuja, sekä leipää että kakkuja myös gluteenittomana. Pääosin maukkaita ja hyvistä raaka-aineista tehtyjä, niinkuin 22 euron brunssilta on lupa odottaakin. Minun makuuni sopivan aamiaismainen brunssi. Iltaihmisen ruokarytmiin ei sovi tuhti lämmin ruoka aamupäivällä.

Cafe Peroba

Paikka on uusi ja brunssi oli ensimmäistä kertaa. Omistaja kyseli kävijöiltä palautetta, joten brunssi ja sen tarjonta varmasti vielä muuttuvat saadun palautteen perusteella. Oikeastaan ainoa toiveeni liittyy leipään. Kunnon leipä on hyvän brunssin kulmakivi. Sen kanssa maistuu kaikki paljon paremmalta. Vaihtaisin siis ehdottomasti esipaistetut ciabatat ja sämpylät vaikkapa jonkun hyvän leipomon maukkaaseen rapeakuoriseen hapanjuurileipään. Itse jäin kaipaamaan myös ruisleipää, mutta olenkin vähän ruisnarkki. Lounaalla nakkisopan kanssa oli tarjolla oikein hyvää ruisleipää, joten ehkä brunssin osaltakin siihen voisi tulla muutos.

Cafe Peroba
Laturinkuja 10, avoinna ma-pe klo 7-18, la-su 10-18. Brunssi viikonloppuisin.

*****

There is a shortage of good restaurants and cafes outside the city center of  Helsinki. Cafe Peroba located in Leppävaara Espoo opened its doors about a week ago. Based on two visits it has a promising start. Breakfast and lunch (6,90-9,90 eur) on weekdays, a plentiful and tasty brunch (22 eur) on weekends. 

Yhden naisen lounas – parsamunakas

Parsa-parmesanmunakas
Sesonkiruokaa pitää syödä niin paljon, että sitä alkaa tehdä seuraavan kerran mieli vasta vuoden päästä.

parsamunakas

Olen saavuttanut tavoitteeni pienen perheemme toisen osapuolen  osalta. Hän on alkanut vienosti toivoa ruoaksi muuta kuin parsaa. Hänen onnekseen menen kohta sekaisin uusista perunoista. Sitä ennen oli tuhottava vihanneslaatikon viimeiset varret. Kiintiöni ei ole ihan vielä täynnä. Varsinkaan kun olen nähnyt parissakin kaupassa täydellisen ohuita ja vihreitä kotimaisia parsoja. Ainakin se nippu vajaan viiden euron luksusta taitaa vielä päätyä ostoskoriin.

Ehkä minulla on ollut vain huono parsaonni. En ole onnistunut löytämään vielä yhtään nippua hyviä ohuita ja ohutkuorisia parsoja. Monessa nipussa puumainen osuus on yltänyt jo aika suureen osaan parsasta, eikä yhtään nipuista olisi tullut mieleenkään syödä kuorimatta. Juuri siksi taidan maksaa edes kerran tuplahinnan hyvästä napakasta ja tuoreesta parsasta. Tuontiparsasta sellaisia harvoin löytää. Parsa ei pidä matkustamisesta, vaan päätyy parhaimmillaan suoraan pellolta pöytään. Kotimaisen parsan kausi alkaa keskieurooppalaista lajikumppania myöhemmin, mutta toisaalta myös kestää ainakin juhannukseen saakka. Vielä ehtii siis hakea sen yhden nipun ja testata, onko se hintansa väärti.

Kun kokkaa kahdelle, parsanipusta jää usein muutama varsi pyörimään. Parsa ei tunnetusti ole kasvi, joka paranee säilytyksestä, eikä muutamasta parsanvarresta kovin ihmeitä synny. Munakkaaseen ne riittävät kuitenkin oikein hyvin.

Parmesanilla ja ruohosipulilla maustettu parsamunakas on kevään mittaan ollut vakiokamaa etäpäivieni yhden naisen lounaana. Se syntyy nopeasti ja vakiovarastostamme löytyy siihen oikeastaan parsaa lukuunottamatta aina ainekset. Yrttejä vaihtelen sen mukaan, mitä pöydän kulmalla kulloinkin on viikonlopun jäljiltä tarjolla.

Parsa-parmesanmunakas

yhdelle aivotyön nälkiinnyttämälle

3 munaa
3-5 vartta parsaa
3/4 dl parmesania
reilu loraus kermaa (tai maitoa)
muutama rkl silputtuja tuoreita yrttejä (esim. ruohosipulia, kirveliä, lehtipersiljaa, basilikaa)
suolaa
nokare voita

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

2. Kuori parsat (jos haluat), taita niistä puumainen osa pois ja höyrytä tai keitä ne kypsiksi.

3. Laita kulhoon munat ja kerma, mausta suolalla. Riko rakenne kevyesti haarukalla. Raasta parmesan.

4. Kuumenna pannu kuumaksi, sulata nokare pannulla ja kaada muna-kermaseos pannuun. Pyörittele puuhaarukalla, lisää pääosa parmesanraasteesta noin puolen minuutin kohdalla. Pyöräytä se munamassan joukkoon. Nostele päälle parsat, ripottele päälle vähän parmesania ja nosta hetkeksi uuniin. Ota pois, kun pinta on lähes hyytynyt ja juusto hiukan sulanut. Siihen ei mene montaa minuuttia. Ideaalitapauksessa homma on selvä noin minuutissa.

*****

Before the asparagus season ends, I need to make sure I have had enough of it. So much that I have appetite for it first again when the new season starts next year. For a family of two a whole bunch is often a bit too much, asparagus omelette is a next day’s quick lunch from the remains.

Tuontitavaraa – vietnamilainen varhaiskaalisalaatti

Raikas varhaiskaalisalaatti on maustettu Aasia-henkeen.

vietnamilainen varhaiskaalisalaatti

Nostin kuukauden raaka-aineeksi edellisessä postauksessa varhaiskaalin. Ensimmäisessä reseptissä kaali kävi grillin kautta ja silattiin caesarkastikkeella. Toinenkin on muunnelma klassikosta.

Tunnetuin varhaiskaaliresepti lienee coleslaw. Se on hyvä esimerkki, että vaikutteet ovat matkanneet maailmalla paljon  ennen matkailun mahdollistanutta elintason nousua. Amerikkalaisena ikonina pidetty coleslaw on nimittäin vientituote, joka matkasi Atlantin yli Amerikkaan hollantilaissiirtolaisten mukana ilmeisesti viimeistään 1700-luvun lopulla. Jopa sen nimi on paikallinen tulkinta hollanninkielisen nimen kool salade lyhennetystä lempinimestä kool sla.  Coleslawssa kaalia ei alunperin hukutettu majoneesiin, vaan kastike oli viinietikkapohjainen. Majoneesi on nimittäin kaalisalaattia ja viinietikkaa uudempi keksintö ruoanlaitossa.

Kun Thaimaasta tuli suomalaisten uusi Kanariansaaret, rantautuivat muuan muassa kalakastike, riisiviinietikka ja sitruunaruoho aika tavallisenkin marketin hyllylle. Vaikutteita imetään nopeammin, kun niitä ei rahdata ainoastaan rahtilaivoilla ja siirtolaisten mukana. Enää ei tarvita edes matkustamista, maut matkaavat myös virtuaalisesti. Harva meistä on käynyt Meksikossa, mutta silti yksi suurimpia ruokatrendejä on nyt mexmex.

Vietnamilainen varhaiskaalisalaatti syntyy vain kalakastikkeen kokoisella poikkeamisella Aasia-hyllylle. Kastikkeen pohjan muodostaa limen mehu ja makumaailma on päivitetty Atlantin ylittäneestä versiosta tukevasti itään: Chiliä, limeä, kalakastiketta, inkivääriä ja korianteria.

Edellisessä postauksessa kyselin teiltä ehdotuksia kuukauden raaka-aineeksi heinäkuulle. Paljon ehdotuksia tuli jo, mutta vielä ehtii. Mistä raaka-aineesta sinä toivoisit paria reseptiä heinäkuussa? Toistaiseksi eniten kannatusta ovat saaneet herne, mansikka ja tomaatti. Onko suosikkisi joku noista kolmesta vai kenties jotain ihan muuta?

Vietnamilainen varhaiskaalisalaatti – vietnamilainen slaw

kolmelle-neljälle

300 g varhaiskaalia
2 porkkanaa
2 kevätsipulia
1-2 punaista chiliä
1/2 nippua korianteria

kastike

1/2 limen mehu
1 rkl kalakastiketta
3 rkl ruokosokeria
noin 1 sentin pala (vajaa 10 g inkivääriä)

*****

Although often seen as a some kind of American icon the original coleslaw was actually imported overseas by Dutch immigrants. Influences have travelled around the globe for hundreds of years, long before mass tourism. From its origins coleslaw, kool salade, is not a cabbage salad drowned onto mayonnaise, since mayonnaise is a newer invention in the world of gastronomy than vinegar or coleslaw.

This updated version is sort of an import product as well.  A lightly acid sauce with lime, fish sauce, brown sugar and ginger, the best from the season’s crop spring green, carrot and spring onion with chili and a bunch of cilantro. Not truly authentic Asian cooking but strongly influenced by the flavours of it.