Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Brunssi

Leikkaako? – yrttinen nyhtöleipä & arvonta

Yhteistyössä Fiskarsin kanssa. 
Olen asunut riittävästi ulkomailla tajutakseni, että keskimääräisessä suomalaisessa keittiössä on neljä ylivertaista esinettä: Sakset, purkinavaaja, kuivauskaappi ja juustohöylä. Pariinkin otteeseen muutin maailmalle purkinavaaja ja Fiskarsin sakset matkalaukussa. 

nyhtöleipä

Ei liene suomalaista kotia ilman Fiskarsin saksia, lapsuudenkotini ei poikennut muista. Opiskeluaikoina klassikot kuitenkin kolahtivat minuun täysillä. Kolahduksen takana oli mies. Silloinen Fiskarsin pääsuunnittelija Olavi Lindén, jota pääsin kuuntelemaan pariinkin otteeseen. Tämän pitäisi olla yhteistyö, mutta tämä on rakkaudentunnustus. Oivaltavalle muotoilulle ja erinomaiselle käytettävyydelle.

Nykyään eläköityneen Lindénin ansiosta tajusin, miten jokin niin arkipäiväinen kuin sakset – tai kirves tai varrelliset puutarhatyökalut – voi oikeastaan olla käsittämättömän nerokasta. Loppuunhiotun käytettävyyden taakse kätkeytyy paitsi kymmeniä oivalluksia paremmasta toimivuudesta myös lukuisia kierroksia testausta, parantelua ja testausta. Kunnon Pelle Peloton -meininkiä.

Lindénin esiintymisten jälkeen olen katsonut arkisia saksiani ihan uusin silmin. Kehitystyön lopputulos on käytännöllinen ja toimiva esine, jonka ylivertaisuutta ei arjessa muista – mutta jota ilman ei haluaisi elää. Näinä kansallisen tuhkansirottelun aikoina on hyvä muistaa, että tätä suomalaista tuotetta on myyty maailmalla yli miljardi paria. Niiden alkuperäisten yleissaksien rinnalle on kehittynyt liuta erikoissaksia, vasenkätisistä räätäleihin ja ompelusaksista sahalaitaisiin keittiösaksiin.

Taloutemme yleisin keittiössä toistuva lause on: Missä sakset? Se ei tarkoita, etteikö niitä olisi yllinkyllin. Ne vain ovat jatkuvassa käytössä. Keittiössä, neulekorissa, ompelulaatikossa, työhuoneessa ja kylpyhuoneen hyllyllä vilkkuu oranssia, tässä asiassa tunnustamme väriä. Silti ne onnistuvat olemaan aina kadoksissa. Pussien avaamisen ohella meillä leikataan saksilla keittiössä vaikkapa pekonia ja yrttejä. Erityisesti mies on ahkera saksija. Laiskana tiskaajana ilahdun siitä, ettei tarvitse sotkea leikkuulautaa muutaman siivun tai pienen yrttinipun takia.

fiskars keittiösakset

Yrttiseen nyhtöleipään saa silppua reilusti yrttejä. Yrttejä voit vaihdella oman maun mukaan. Käytin tällä kertaa timjamia ja rosmariinia – sekä reilusti valkosipulia. Leipään pätee sama kuin saksiin: Kannattaa valita laatukamaa. Toki voi, juusto ja yrtit antavat sen lopullisen silauksen, mutta homma lähtee liikkeelle hyvästä leivästä. Rapeakuorinen, hapanjuurileipä on nyhtöleivälle mitä parhain perusta, mutta tuoreus ei ole kriittistä eli eilisenkin leivän saa ehostettua voilla, yrteillä ja juustolla uudenveroiseksi.

Oheisen reseptin määrät ovat suuntaa-antavia. Paljon riippuu, minkäkokoinen leipä sinulla on ja miten tiuhan ruudukon siihen leikkaat. Kun leikkaat ruudut harvakseltaan, yrttivoi ja juusto on helpompaa laittaa väleihin.

Arvonta: Leikkaako teillä jo? Sain Fiskarsilta arvottavaksi kassillisen saksia blogin lukijoiden kesken. Paketti sisältää yhteensä viidet Fiskarsin Classic -sakset (paperisakset, oikeakätiset yleissakset, teräväkärkiset kaarevat sakset, keittiösakset sekä kääntösakset)  ja saksienteroittimen (arvo yhteensä 98,90 euroa). Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta viimeistään 6.12.2015.

Muokattu: Onnea Ismolle, joka voitti saksipaketin.

Nyhtöleipä

1 rapeakuorinen vaalea leipä
noin 75 g voita
vajaa 1 dl yrttejä silputtuna (esim. timjamia ja rosmariinia tai lehtipersiljaa)
2-3 valkosipulin kynttä
reilu 2 dl juustoa raastettuna (valitse hyvin sulava juusto)

1. Nosta voi pehmenemään ja laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Silppua yrtit ja valkosipuli. Sekoita ne voin joukkoon haarukalla ja pehmittele samalla voita. Mitä pehmeämpää yrtti-valkosipuli on, sitä helpompaa sen levittäminen leikkuupinnoille on. Muutama sekunti mikrossa auttaa asiaa.

3. Leikkaa leipään ruudukko, älä leikkaa aivan pohjaan asti, jotta leipä pysyy koossa.

4. Levitä väleihin tasaisesti yrtti-valkosipulivoita ja sullo samalla juustoraastetta.

5. Kääri leipä folioon tai leivinpaperiin ja nosta uuniin vartiksi. Poista sen jälkeen folio tai leivinpaperi ja paista leipää vielä viitisen minuuttia, jotta leipä rapeutuu ja juusto saa vähän väriä.

Täydellisen pannukakun anatomia – pannukakku

Paras pannukakku on kuohkeaa, ilmavaa ja pehmeää. Äidiltä opittu maun salaisuus on ruskistettu voi.
pannukakku

Äiti tekee kiistatta maailman parasta pannukakkua. Sellaista, joka kohoaa täyteen isompia ja pienempiä vuoria ja kukkuloita uunissa ja tulee sieltä ulos kuohkeana ja pehmeänä. Se syntyy tietenkin sormituntumalla, tarkkoja mittoja on ollut turha kinuta. Niitä ei ole olemassa. Mutta vieressä seuraamalla olen kehittänyt omaa näppituntumaani ja muuntanut sen reseptiksi.

Ruskistettu voi on ollut viime vuosien blogihitti varsinkin kansainvälisissä blogeissa. Eikä syyttä, siinä on mahtava pähkinäinen maku. Äiti on selvästi ollut kymmeniä vuosia aikaansa edellä.  Emme toki osanneet kutsua uunissa pannukakun sekaan ruskistettavaa voita ruskitetuksi voiksi, mutta juuri se on äidin pannukakun salaisuus. Se voitelee pellin ja ylimääräinen sekoitetaan taikinaan antamaan makua.

Täydellisen pannukakun anatomia on yksinkertainen:

  • Ohut taikina. Ohut taikina jaksaa kohota kuohkeaksi ja ilmavaksi. Pannukakku alkaa kohoilla aika pian uuniin laittamisen jälkeen. Kummut pitää puhkoa veitsellä paistamisen aikana, etteivät ne pala ja pannukakku paistuu tasaisesti. Useimmissa ohjeissa on liikaa jauhoja. Silloin pannukakusta tulee paksu, tiivis  ja littana.
  • Maltillisesti taikinaa pellille. Alla oleva mitoitus on juuri sopiva 60 senttiä leveään uuniin. Pienempään uuniin tai uunipannulle taikinan määrää kannattaa vähentää. Ohut pannukakku pysyy ilmavana ja mehevänä.
  • Jauhojen turvottaminen. Taikinan pitää seisoa vähintään puolisen tuntia ennen uuniin laittamista.
  • Kuuma uuni, 240 astetta on aika optimaalinen. Pannukakun pitää ruskistua, mutta myös ehtiä kypsyä.
  • Ruskistettu voi antaa pannukakkuun makua. Samalla uunipelti tulee rasvattua huolellisesti ja myös reunat pääsevät nousemaan kuohkeiksi, kun taikina ei jää kiinni peltiin.

Pannukakku

(60-senttiä leveän uunin uunipeltiin)

9 dl maitoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
noin 4 1/2 dl vehnäjauhoja

reilusti voita
pinnalle sokeria

1. Vatkaa kananmunia kevyesti kuohkeaksi. Lisää sokeri, suola ja maito.

2. Lisää vehnäjauhot. Taikinan kuuluu olla ohutta, jotta se jaksaa nousta uunissa kuohkeaksi.

3. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin.

4. Kuumenna uuni 240 asteeseen.

5. Kuutioi korkeareunaiselle uunipellille reilusti voita. Laita uuniin. Anna voin ruskistua, mutta pidä huolta, ettei se pala. Voin ruskistumista kannattaa seurata uunin luukusta, jotta se ei pääse palamaan. Oikea hetki ottaa pelti ulos on silloin, kun voin sihinä on pääosin lakannut.

6. Pyörittele peltiä sen verran, että voi leviää tasaisesti kaikkialle (myös reunoille) ja valuta sen jälkeen ylimääräinen voi taikinan sekaan ja vatkaa nopeasti tasaiseksi.

7. Kaada taikina pellille, nosta uuniin. Kun taikina alkaa kohoilla kukkuloiksi, pistele niihin veitsellä ilmareikiä, jotta ne laskeutuvat.

8. Paista puolisen tuntia uunin keskitasolla, kunnes pannukakku on paistunut kauniin ruskeaksi.

9. Ripottele päälle sokeria, kun pannukakku on vielä lämmintä.

Neljä vuotta, neljä kynttilää – mustikkapannukakut ja vaahterasiirappivoi

Havahduin puolivahingossa – blogin neljäs(kin) vuosipäivä meni ohi hiukan varkain. Ensimmäistä muistin vielä juhlistaa. Seuraavat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Neljä vuotta on kuitenkin niin pitkä aika, että se ansainnee muutaman sanasen. 

mustikkapannukakut 14Päähänpisto. Sitä blogin aloittaminen neljä vuotta sitten oli. Niin nopeasti päätetty, että nimen kehittelykin jäi vähän puolitiehen. Oma suosikkini oli varattu, päälle jäi varasuunnitelman varasuunnitelma. En osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea se päähänpisto tuo mukanaan ja millaisen palan se imaisee ajastani. Hienoja ihmisiä, hauskoja kokemuksia. Valtavasti varmuutta kameran kanssa, monta ilon hetkeä kirjoittamisen ääressä. Tuntikaupalla aikaa koneen ääressä viikosta toiseen.

Neljän vuoden kuluessa blogi on laajentunut mm. Facebookiin ja Instagramiin. Facebookissa nostan kiinnostavia artikkeleita, ruoka-alan uutisia. Paljon sellaista, joka ei blogiin asti päädy. Insta on taas enemmän tapa tallentaa tuokiokuvia. Ei todellakaan loppuun asti käsiteltyjä ja aseteltuja ruokakuvia vaan pääosin nopeasti puhelimella räpsäistyjä hetkiä. Vannoutunut emojien karttaja on joutunut taipumaan naamoihin. Pinterest taas on tapa kerätä verkosta kaikkea kiinnostavaa. En tule ehtimään kokkaamaan puoliakaan kaikesta loppuelämäni aikana, mutta sieltä löytyy apu, kun mietin, mitä tänään syötäisiin.

Neljä vuotta olen tikannut kuin kello. Keskimäärin kaksi postausta jokaikinen viikko. Kunnes elokuun lopussa tuli täydellinen stoppi. Yksityiselämässä on ollut menossa tavallistakin enemmän, onneksi pääosin kaikkea hyvää. Kuukauteen en tarttunut kertaakaan kameraan, enkä kirjoittanut oikeastaan ollenkaan. Enpä paljon kokannutkaan. Inspiraatio oli hukassa, vaikka valo ja raaka-aineet olivat parhaimmillaan. Mietin kovasti, vieläkö löytyy se palo jatkaa blogia. Oikeastaan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen sellainen ajatus edes hiipi mieleen.

Tauko teki hyvää. Lokakuun alussa olin kuvauskurssilla työväenopistolla. Tuli kuvattua ilman kiirettä. Ilman ajatusta, että yksikään niistä kuvista päätyy yhtään minnekään ja muistin taas, miten kauniilta maailma näyttää kameran linssin läpi. Seuraavana päivänä rakentelin kuvauspaikkaa jo aamutuimaan. Paistoin pannukakut. Kuvasin tämän sarjan ja nautin. Ja siitähän bloggaamisessa on kysymys. Tekemisen ilosta. Kun viimeinen ruutu oli kuvattu sormeni syyhysivät koneen ääreen käsittelemään kuvia.

Sitä ennen oli tosin syötävä mahtavat pannukakut. Parhaat ikinä. Aamiaisihmiselle asiaan kuuluvasti merkkipäivää juhlistettiin tietenkin pannukakuilla. Munakokkeliin ei olisi saanut aseteltua kynttilöitä. Kakku kuin kakku. Puhalsin kynttilät sammuksiin, mutta nämä juhlat eivät ole ohi vielä. Kuukauden hengähdystauko sai hengen taas kulkemaan.

mustikkapannukakut 1

mustikkapannukakut 2

mustikkapannukakut 3

mustikkapannukakut 12mustikkapannukakut 15mustikkapannukakut 13

Kuohkeiden pannukakkujen salaisuus on valkuaisvaahto, joka lisätään taikinan joukkoon juuri ennen paistamista. Mutta reseptin varsinainen koukku on karamellinen vaahterasiirappivoi – helppo valmistaa, mutta jumalattoman koukuttava. Se on niin makeaa, että pannukakut kannattaa muuten makeuttaa vain maltillisesti. Mustikoita ei sekoiteta taikinaan, vaan ne ripotellaan pannukakkujen pinnalle paistamisen aikana, jotta ne eivät värjää koko taikinaa.

Ohje on muokattu Clinton St. Baking Companyn ohjeesta, josta oman versionsa on muokannut myös Top with Cinnamon. Oma ohjeeni on yhdistelmä niistä ja muokkautunut matkan varrella. New York Times väittää alkuperäisten olevan kaupungin parhaita.

Amerikkalaiset mustikkapannukakut, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi

noin kahdeksan pannukakkua

2 kananmunaa
2 1/2 dl piimää
50 g voita sulatettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tasattu tl leivinjauhetta
1 tasattu tl ruokasoodaa
1-2 rkl sokeria
noin 150 g (pakaste)mustikoita

voita paistamiseen

mustikkakompotti

150 g (pakaste)mustikoita
2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
jos mustikoissa ei ole nestettä, lisää muutama ruokalusikallinen vettä

Vaahterasiirappivoi

50 g voita
1/2 dl vaahterasiirappia
ripaus hyvää merisuolaa (hiutaleita esim. Maldon)

  1. Sulata mustikat kahdessa astiassa, jos ne ovat jäässä. Valuta pannukakkuihin menevistä mustikoista ylimääräinen liemi pois, mutta jätä se kompotin mustikoihin.
  2. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.
  3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset kahteen kulhoon. Nosta valkuaiset sivuun odottamaan.
  4. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
  5. Vatkaa keltuaisten joukkoon piimä, sulatettu voi ja kaikki kuivat aineet. Sekoita suhteellisen tasaiseksi taikinaksi ja nosta sivuun odottamaan.
  6. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto kahdessa otteessa kevyesti nostellen taikinan joukkoon juuri ennen kuin aloitat paistaa taikinaa.
  7. Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Nosta pari lusikallista taikinaa pannulle pannukakuksi ja ripottele päälle reilu teelusikallinen mustikoita. Tee pannulle niin monta pannukakkua kuin siihen väljästi sopii. Paista pannukakkujen paistopinta kauniin ruskeaksi ja käännä ne sen jälkeen. Paista koko ajan melko alhaisella lämmöllä, jotta pannukakut ehtivät kypsyä myös sisältä.
  8. Pannukakkujen paistuessa valmista mustikkakompotti: Mittaa taikinaan sokeri ja mustikat, kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä sen verran, että mustikoiden rakenne menee hiukan rikki. Nosta sivuun odottamaan.
  9. Kun olet paistanut kaikki pannukakut, kaada pannukakkujen paistamiseen käyttämällesi lämpimälle pannulle vaahterasiirappi ja kuutioi voi. Keittele vatkaten sen aikaa, että voi sulaa vaahterasiirapin joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Lipaus ripaus merisuolahiutaleita.
  10. Tarjoa pannukakkuja mustikkakompotin ja vaahterasiirappivoin kanssa.