Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Broileri

Jyväjemmari – pilahvi freekehistä

Jyvämaailman nuorikko kahdessakin mielessä on freekeh. Erityisesti Lähi-idässä käytetty muinaisvilja on ruokamaailman uusin villitys kvinoan jälkeen, jonka se kepittää esimerkiksi kuitupitoisuudessa. Nuorikko se on myös siinä mielessä, että se korjataan raakana, mikä selittää sen vihertävän värin. 
pilahvi freekehista

jyvatKäytin työmatkan ainoan vapaahetken Englannissa paikallisessa ruokaupassa ja kävin hyllyt läpi freekehiä metsästäen ja lensin takaisin Suomeen jyvät jemmattuna matkalaukkuun. Vain noin viikko Suomeen tuloni jälkeen luin, että freekehiä saa myös Helsingistä ilmeisesti ainakin Hämeenkadun Kaiku-kaupasta, jolla on myös verkkokauppa. Lienee vain ajankysymys, kun se rantautuu vähän laajemmin hyllyille.

Freekeh on durumvehnälajike, joka kerätään raakana ja sen jälkeen kuivataan ja paahdetaan. Ennen teollista valmistusta freekeh paahdettiin avotulella. Edelleen siinä kuuluisi olla hiukan paahteinen ja pähkinäinen maku. Helsingin Sanomissa Helsingin yliopiston viljateknologian lehtori Tuula Sontag-Strohm toteaa freekehin vaikuttavan saksalaisen vihreän spelttiviljan ja turkkilaisen vihreän bulgurin sukulaiselta. Myös spelttiä korjataan Saksassa alkukaudesta vihreänä ja käytetään mm. keitoissa.

Freekehin terveellisyys perustuu kahteen asiaan, joiden ansiosta sitä ennustetaan terveystietoisten seuraavaksi kvinoaksi. Ensinnäkin siinä on täysjyväviljana paljon ravinteita ja kuituja – jälkimmäisiä kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi kvinoassa. Sen lisäksi sillä on hyvin alhainen glykeeminen indeksi eli sen hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, mikä tarkoittaa, että se pitää kylläisenä pitkään. Tämä tuli todettua ihan käytännössäkin. Sunnuntailounas livahti iltapäivän puolelle, seuraavan kerran nälkä tuli vasta myöhään illalla – osansa saattoi tosin olla myös jälkiruoaksi syödyllä mokkapalalla.

Rakenteeltaan freekeh muistuttaa minusta eniten ohraa tai spelttiä, maun sanotaan olevan bulgurmainen. Ihan suoraa makusvastinetta en löydä, mutta ruoan kannalta hienoa on, että freekehissä itsessään on paljon makua. Sitä myydään kokonaisina jyvinä tai rikottuna. Löysin kaupasta vain rikotun lajikkeen, joka on lukemani perusteella hiukan kokonaista puuromaisempi rakenteeltaan.

Freekehiä käytetään mm. keitoissa ja padoissa tai lisäkkeenä, mutta tein siitä pilahvin Donna Hayn vanhan numeron innoittamana. Loppujen lopuksi siinä on kai kolme samaa ainesosaa jäljellä alkuperäisestä reseptistä, tärkeimpänä tilli. Se oli raikas lisä pilahviin, vaikka miehen mukaan sitä ei pitäisi päästää kalaruokien ja uusien perunoiden ulkopuolelle.

Resepti lähti liikkeelle siitä, että halusin tuhota kalakeitosta ylijääneen puolikkaan fenkolin, kaapissa oli kanaa ja kasvislisänä sai toimia parsakaali. Olen päättänyt sisällyttää arkiruokaan enemmän kasviksia. Koska olen huono tekemään erillisiä salaatteja, on sotkettava kasvikset mukaan varsinaiseen ruokaan. Pilahvi on oiva hävikkiruoka, koska sinne voi upottaa yhtä sun toista – esimerkiksi juuri viikonlopun kanan jämät, mutta yhtä hyvin tästä voisi tuunata kasvisversion vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja lisäämällä lisää kasviksia kattilaan. Esimerkiksi vihreät pavut olisivat erinomainen lisä.

Sama ohje toimii varmasti myös täysjyväriisillä, ohralla tai risottospeltillä. Muista katsoa kypsymisajat ja muokkaa ohjetta sen mukaan.  Freekehin kypsymisaika on 45 minuuttia eli ihan pikaruoasta ei ole kyse, mutta toisaalta kaikki syntyy yhdessä kattilassa, eikä aktiivinen kokkausaika ole kymmentä minuuttia enempää. Meillä tämä täyttää vielä arkiruoan valmistusajan. Odotellessa voi vaikka silmäillä päivän uutiset.

Pilahvi freekehistä

kahdelle reilu annos

2-3 rkl öljyä
1/2 fenkoli
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 3/4 dl freekehiä (tai ohraa, rikottua risottospelttiä, täysjyväriisiä)
5 dl kanalientä
1 kypsä broilerin rintafilee tai koipi
noin 2 1/2-3 dl pieniä parsakaalin nuppuja
1/2 sitruunan kuori
yhteensä noin 1 dl tilliä ja lehtipersiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
vajaa 75 g fetajuustoa

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Siivuta fenkoli ohuiksi siivuiksi.

2. Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipulit sekä fenkoli ja kuullota maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää freekeh ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa ja keitä kannen alla 40 minuuttia. Tarkista välillä, että kattilassa on riittävästi nestettä.

4. Freekehin kiehuessa revi broileri paloiksi ja leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi. Raasta sitruunan kuori ja hienonna yrtit.

5. Lisää kattilaan sitruunankuori, broileri ja parsakaali, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä vielä viitisen minuuttia tai kunnes parsakaali on kypsää, mutta edelleen napakkaa. Voit keittää pari viimeistä minuuttia ilman kantta niin freekeh hiukan kuivahtaa. Se jää joka tapauksessa risottomaiseksi eikä riisin tapaan irtonaiseksi.

6. Sekoita joukkoon yrttisilppu, nostele lautasille ja murenna päälle fetaa.

*****

Freekeh, an ancient grain, is picked when it is still young and green, after picking it is dried and roasted – traditionally over wood fire. It carries similarities to spelt and turkish green bulgur. This early summer variety is high in fibre, proteins and minerals and low in glycemic index. A combination that might make it the next quinoa for health conscious foodies.

Uunibroileri 2.0 – Chili-sitruunaruoho-currybroileria ja kookosriisiä

Tuhdisti currya, kasariklasaria. Komppaamassa myös uudemmat tulokkaat chili ja sitruunaruoho. Uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.
chili-sitruunaruohobroileri-suolaajahunajaa

Ihan perinteinen curry –  ei ehkä juuri nyt trendikkäin vaihtoehto – saa minussa aikaa välittömän lämpimän nostalgia-aallon. Kiitos äidin uunibroilerin, jossa se taisi olla pääasiallinen mauste. Reilusti sitä on tässäkin, mutta rinnalla myös vähän tuoreempia makuja, jotka eivät kuuluneet T-kaupan valikoimiin 80-luvulla. Olkoon tämä siis uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.

Yksi uudemman sukupolven lempimausteistani on limenlehti. Pelkästään sen huumaava tuoksu saa veden kielelle ja lehtiä on minulla aina pussillinen pakastimessa. Tipautin pari lehteä riisin keitinveden joukkoon ja korvasin osan vedestä kookosmaidolla – 2.0 sekin tavallaan. Kookosmaidon takia enemmän tosin viikonlopun herkku.

Chili-sitruunaruoho-broileri

1 kokonainen broileri (suosittelen luomua tai Naapurin maalaiskanaa) 
suolaa
mustapippuria

Marinadi

1-2 sitruunaruohoa
2 isoa punaista chiliä
3 valkosipulin kynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 rkl curryjauhetta
loraus hunajaa
nippu korianterin oksia (ja -juuria)
1/2 dl öljyä

1. Halkaise broileri kahteen osaan, huuhtele se ja pyyhi pinta huolellisesti talouspaperilla. Hiero molempien broilerin puolikkaiden pintaan suolaa ja mustapippuria.

2. Poista sitruunaruohosta uloin kuori ja leikkaa se viipaleiksi. Viipaloi chilit ja valkosipulin kynnet. Kuori ja raasta inkivääri hienoksi. Silppua korianterin oksat (ja juuret), säästä lehdet erikseen.

3. Laita kaikki marinadin ainekset esimerkiksi sauvasekoittimen myllyyn tai vastaavaan monitoimikoneeseen ja aja marinadi melko tasaiseksi tahnaksi.

4. Hiero marinadi kaikkialle broilerin puolikkaiden pintaan ja nosta broileri marinoitumaan vähintään tunniksi pariksi esimerkiksi vahvassa pakastepussissa.

5. Nosta broileri huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittamista. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita broilerin puolikkaat nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan (pääset vähemmällä tiskaamisella, jos suojaat sen leivinpaperilla) ja paista noin tunti tai kunnes broileri on kypsää.

Kookosriisi

Korvaa noin neljäsosa nesteestä kookosmaidolla. Kiehauta vesi, lisää suola, pari limenlehteä ja riisi. Keitä noin 7-8 minuuttia ja lisää kookosmaito. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi, nosta pois liedeltä ja anna hautua kannen alla. Poista limenlehdet ennen tarjoilua ja silppua joukkoon hiukan tuoretta korianteria.

 *****

Even the faintest whiff of a curry powder gets a wave of nostalgia to sweep over me. The spice mix not in vogue nowadays brings me back to the kitchen of my childhood home and to weekend dinners with mom’s roasted chicken. That as a heritage to build on I revamped the recipe with newcomers like lemongrass, chili and fresh ginger all more or less unheard of back in the 80’s. My homage to the most comforting food of all time, mom’s roasted chicken 2.0 served with coconut lime leaf rice.

Kaikenmaailman kotkotuksia – Mehevä uunibroileri

Uunibroileri. Ei enää pelkästään hyvää, vaan onneksi myös hiukan aiempaa eettisempää. Kaupan hyllyille on rantautunut varteenotettavia kotimaisia vaihtoehtoja tehotuotetulle linnulle.  

uunibroileri1

Tämän vuoden tervetulleimmat tuotteet kaupan hyllylle ovat omalta kannaltani kotimainen luomubroileri ja Naapurin maalaiskananpoika. Olen tuskaillut broilerin kasvatuksen epäinhimillisyyden kanssa. Ylijalostuksesta kärsivät eläimet, joiden jalat eivät kanna kunnolla rintalihasten painoa ja jotka eivät näe päivänvaloa lyhyen elämänsä aikana. Ajatus on soimannut omaatuntoani joka kerta, kun olen tarttunut koipeen. Vaikka broilerin syönti on meillä ollut aika satunnaista, kokonaan en ole siitä kuitenkaan pystynyt luopumaan. Huonosta omatunnosta huolimatta. Lihani on heikko.

Luomubroileri yritti jo muutamaan kertaan markkinoille. Ensin ulkomailta tuotuna pakasteena ja sitten sitä toi kasvatustestinä ja koemarkkinointina kauppoihin hetken aikaa Pajuniemi. Suksee ei ollut suuri. Nyt parikin uutta yrittäjää on ottanut askelia eettisempään suuntaan.

Jos tehotuotetun, eettisemmäksi väitetyn maalaiskananpojan ja luomubroilerin tuotannon erot tiivistää muutamaan asiaan, ne ovat käytännössä rotu, kasvuaika, kasvuolosuhteet ja ruoka. Lisäksi luomu on sertifioitu ja valvottu järjestelmä.

Rotu ja kasvuaika

Yleisimmin Suomessa kasvatettava broilerirotu on Ross, joka on nopeasti kasvava lajike, joka kasvattaa suuret rintalihakset. Nopea kasvu aiheuttaa ongelmia linnuille, eivätkä niiden jalat pysy mukana painon kehityksessä. Ainoa kotimaista luomubroileria kasvattava L’uomu Nokka on valinnut lajikkeeksi Hubbard CY:n, Naapurin maalaiskananpojat ovat Cobb-lajiketta. Molemmat ovat hitaampikasvuisia lajikkeita ja broilerit saavat elää noin tuplasti pidempään kuin tavalliset serkkunsa, jotka elävät vain reilun kuukauden. Luomussa on myös yksiselitteinen kasvurajoite eli lintu saa kasvaa korkeintaan 35 grammaa päivässä, mikä varmistaa sen terveyden.

Kasvuolosuhteet ja käsittely

Linnuilla on luomutuotannossa ja Huttulan Kukon tuotannossa tuplasti enemmän tilaa kuin jättihalleissa kasvavilla sukulaisillaan. Lintuja saa olla yhdessä hallissa vain murto-osa siitä mitä tehotuotannossa pahimmillaan. Luomubroilerien halleissa on luonnonvaloa ja linnuilla on mahdollisuus myös ulkoilla toukokuusta lokakuulle. Naapurin maalaiskana kasvaa hallissa, eikä pääse ulkoilemaan.

Katsoin Michael Mosleyn dokumentin eläinten kasvattamisesta ja yksi omalla kohdallani pysäyttävimpiä hetkiä oli nähdä, kun sadat ja tuhannet kananpojat pyörivät liukuhihnalla ja niitä poimittiin koneellisesti kuin esineitä. Sekä L’uomu Nokka ja Huttulan Kukko poimivat broilerit käsin.

Ravinto

Broilerien rehuun lisätään soijaa, koska se nopeuttaa kasvua. Huttulan kananpojat kasvavat kokonaan ilman soijaa, L’uomu Nokka käyttää rehussa vain luomusoijaa, tehotuotannossa broilerien rehussa voi olla myös GMO-manipuloitua soijaa.

Mitä valita?

Asiasta lienee yhtä monta mielipidettä kuin on ostajaakin. Puhtaasti luonnonvarojen kannalta ajattelevalle vastaus on päinvastainen kuin eläinten inhimillisempää kohtelua painottavalle. Luonnonvarojen kannalta tehotuotanto on tehokkain tapa kasvattaa kanoja, mutta luonnonvaralaskelmat eivät ota huomioon eläinten kohtelua. Toisaalta esimerkiksi eettiseen lihantuotantoon perehtynyt Lappalainen näkee luomutuotannossakin edelleen liikaa kompromisseja. Itse olen kelpuuttanut pöytääni sekä Naapurin maalaiskananpoikaa että luomubroileria. Jokainen voi tehdä omaan arvomaailmaansa sopivan valinnan.

Tiedostan, että kyse on hyvin lyhyen elämän elävistä eläimistä, jotka eivät missään tuotantomuodossa ehdi kasvaa aikuisiksi. Silti kehitys on mielestäni oikeansuuntaista. Kaupan hyllyille on oikeasti tullut vaihtoehtoja, valintoja on aidosti mahdollista tehdä. Esimerkiksi Naapurin maalaiskana on niin maltillisesti hinnoiteltua, että useimpien meistä on mahdollista tarttua siihen myös hinnan puolesta. Luomubroileri on noin tuplasti tavallista kalliimpaa, sen selittää pitkälti siitä maksettava kolminkertainen tuottajahinta. Moneen muuhun lihaan tai kalaan nähden kokonaisen broilerin alle 15 euron kilohinta on kuitenkin edelleen varsin edullinen.

Tartuin tällä kertaa naapurin kananpoikaan ja tein pitkästä aika lapsuuden suosikkiruokaa, uunibroileria. Silloin sen kanssa syötiin sekä riisiä että perunaa, koska äidin mielestä peruna tiellä pitää, eikä riisissä ole tarpeeksi ravinteita. Seuraavana päivänä tähteistä tehtiin aina kanakastike, joka oli vähintään yhtä hyvää kuin varsinainen pääateriakin. Se on periaatteeni nykyäänkin. Pyrimme pitämään huolta, että lihaa ei päädy meillä roskiin, vaan se syödään aina kokonaan.

Väittävät, että uunibroileri on helpoista helpoin, mutta uskallan olla eri mieltä. Olen tuskaillut vuosia kunnon uunibroilerin kanssa. Miten saada reidet kypsiksi ilman, että rintapaloista tulee kuivia. Luin, että jopa Henri Alén oli kokkiuransa alussa saanut sapiskaa raa’aksi jääneiden reisien takia.

Olen päätynyt siihen, että parhaat kaverini matkalla mehevään kanaan ovat voi ja paistolämpömittari. Siitä huolimatta arvon tasaisesti kypsyyden kanssa. Tämäkin broileri kävi välillä kuvassa ja päätyi sitten taas uuniin kypsymään lisää. Se oli noin puolitoistakiloinen ja kaikkiaan kypsytin sitä noin puolitoista tuntia. Eviran mukaan broilerin sisälämpötilan pitää olla 75 astetta, jotta kaikki salmonellabakteerit ovat varmasti kuolleet. Kannattaa huomioida, että broileri kypsyy vielä hiukan vetäytyessään folion sisällä.

Ohje on alunperin jostain vanhasta Jamien kirjasta, mutta se on muuttunut matkan varrella. Ydin ja olennaisin on kuitenkin suoraa lainaa. Yrttinen ja sitruunainen voitahna mehevöittää tiukemmankin linnun. Samasta ohjeesta on peräisin myös tahnan joukkoon silputtava ilmakuivattu kinkku. Ainakin broilerin veroisia ovat tässä reseptissä kanan kanssa kypsyvät juurekset. Linnun pinnalta valuva yrttivoi maustaa myös ne. Käytin tällä kertaa yrttivoin pohjana Valion uutta sitruunavoita, joka oli sitruunaisuudessaan positiivinen tuttavuus. Samaan lopputulokseen pääsee käyttämällä tavallista voita ja sitruunankuorta.

Tämä on ollut luottoreseptini jo vuosia, se on odottanut julkaisuaan koko blogin olemassaolon ajan, mutta kana on niin viheliäinen kuvattava, että olen hyllyttänyt reseptin luonnoksiin kerta toisensa jälkeen. Se on siis moneen kertaan testattu.

Mehevä uunibroileri

1 kokonainen broileri
1 sitruuna

Sitruuna-yrttivoi

100 g Valion sitruunavoita (tai 100 g voita ja 1 luomusitruunan kuori)
5-6 siivua ilmakuivattua kinkkua
2 oksaa rosmariinia
vajaa ruukku timjamia
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
mustapippuria

Uunijuurekset

6 perunaa
pari pientä palsternakkaa
pieni pala selleriä
pala lanttua
oliiviöljyä
suolaa
rosmariinia

Lisäksi paistinarua (ei välttämätön)

1.Kuumenna uuni 225 asteeseen. Huuhtele broileri ja kuivaa se huolellisesti talouspaperilla. Hiero suolaa linnun sisuksiin.

2. Silppua ilmakuivattu kinkku, valkosipuli ja yrtit. Sekoita joukkoon sitruunavoi, suola ja mustapippuri.

3. Työnnä sormi varovasti nahan alle rintaleikkeen päällä ja irrottele nahka lihasta. Varo, ettei nahka repeä ja ettei siihen tule reikiä.

4. Levitä reilusti voita nahan alle. Leikkaa kolme viiltoa kumpaankin reisilihakseen, jotta paksuin kohta kypsyy hyvin. Laita viiltoihin yrttivoita. Levitä loppu yrttivoi linnun pinnalle.

5. Leikkaa sitruuna muutamaksi lohkoksi ja työnnä ne linnun sisuksiin. Jos sinulla on paistinarua, sido sillä linnun jalat nilkoista yhteen. Sitruunat pysyvät paremmin linnun sisällä.

6. Laita kana uunivuokaan ja nosta se uuniin 15 minuutiksi. Kuori ja pilko sillä aikaa juurekset melko suuriksi paloiksi. Perunat voi halutessasi vain pestä todella huolellisesti.

7. Ota kana pois uunista, nosta se pois vuoasta. Pyörittele juurekset kanasta valunneessa voisulassa, nosta kana takaisin vuokaan juuresten päälle, laita vuoka uuniin ja laske lämpötila 180 asteeseen. Kypsennä, kunnes sisälämpötila paksuimmasta kohdasta on 75 astetta. Jos sinulla ei ole sisälämpömittaria, kana on kypsä, kun pistät sitä hammastikulla reiden paksuimpaan kohtaan ja ulostuleva lihasneste on kirkasta. Kannattaa varautua paistamaan kanaa vielä reilu tunti. Valele kanaa joko ruoan pohjalla olevalla nesteellä tai oliiviöljyllä.

8. Nosta kana uunista ja kääri se folioon vetäytymään 10 minuutiksi. Jos vihannekset eivät ole saaneet yhtään ruskeaa pintaa, nosta uunin lämpötilaa ja laita ne vielä uuniin siksi aikaa, kun kana vetäytyy.

*****

It took years to get free-range and organic chicken meat to the Finnish supermarket shelfs. Even though I do not fool myself by thinking about a poultry idyll with a flock of happy little chicks strutting around in a green grass, I still consider this as a step forward. Now we have at least a chance to vote with our wallets for more ethical poultry production. 

A recipe after another claims that nailing a perfect roast chicken with juicy meat and crispy skin is a downhill. I must contradict that. After years of practice I still struggle how to get thighs ripe before breasts have lost all their juiciness. More than once I have been forced to put the bird back to the oven from the table. I gave up and took two not-too-secret weapons in use: I spread a good knob of butter under the skin and use thermometer to estimate when a chicken is done. The latter part, so amateurish, I know.

 

Postauksen lähteinä olen käyttänyt mm. Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -blogia sekä useita muita verkkosivustoja liittyen broilerin kasvatukseen. Faktat ovat omalta osaltaan tarkistaneet Jyrki Sukula Huttulan Kukosta sekä Arto Jokinen L’uomu Nokasta. Kummaltakaan yritykseltä ei ole saatu postausta vastaan tuotteita tai muuta palkkiota.