Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: äyriäiset

Näin käsittelet simpukat – Simpukka-chorizopasta

Tunnen pientä pelon sekaista kunnioitusta simpukoita kohtaan, niiden käsittely on kuitenkin helppoa ja valmistaminen nopeaa ja helppoa. Maukas simpukka-chorizopasta valmistuu lähes kokonaan pastan kypsyessä, kun olet ensin käsitellyt simpukat. 

Simpukka-chorizopasta

Vedet ovat juuri nyt kylmiä, mikä tarkoittaa, että myös simpukat ovat parhaimmillaan. Syöminen on vähän näpertämistä, mutta valmistaminen nopeaa ja helppoa, vaikka esivalmistelut kannattaa tehdä huolella.

Simpukoiden käsittelyssä on oikeastaan yksi ainoa kultainen sääntö, jonka noudattaminen on ehdotonta: Vain elävät simpukat ovat syömäkelpoisia. Elävän simpukan tunnistaminen on kuitenkin helppoa. Jos olet vähänkään epävarma, heitä simpukka pois. Ennen pataan päätymistä heitetään pois simpukat, jotka ovat auki, eivätkä napauttamisesta huolimatta sulkeudu. Keittämisen jälkeen puolestaan roskiin joutavat simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Tuoreus on simpukoissa vielä kalaakin suurempi hyve, ne on paras pistää pataan ostopäivänä.

Näin käsittelet simpukat:

Pese huolellisesti simpukat juuresharjalla kylmän veden alla ja poista alareunassa olevat karvaiset haivenet eli parta vaikkapa juuresveitsellä. Simpukoiden kuorissa voi olla hiekkaa, siksi niiden peseminen on tärkeää. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä napakasti vaikkapa veitsellä. Jos se ei sulkeudu, heitä simpukka pois.

Tämän postauksen kommenteissa on mainio vinkki bloggaajakollegaltani Campasimpukalta: Pesemisen jälkeen laita simpukat hetkeksi kylmään suolaveteen. Merihenkisessä ympäristössä simpukat sylkäisevät hiekan sisuksistaan astian pohjalle ja hampaissa rahisee merkittävästi vähemmän syödessä.

Kypsennä simpukat. Simpukoiden keittoajan kanssa kannattaa olla tarkkana, ylikypsinä ne ovat kumimaisia.

Jos simpukat eivät ole auenneet kunnolla kypsentämisen aikana, heitä ne pois.

Simpukka-chorizopasta sai innoituksensa Glorian Ruoka & Viinin simpukka-pekonipastaohjeesta. Mausteinen chorizo antaa hyvää potkua pastalle. Kevyesti tulisen pastan kanssa sopii parhaiten kuiva tai puolikuiva valkoviini, jossa on hiukan tavallista enemmän jäännössokeria.

Simpukka-chorizopasta

kahdelle ja puolikkaalle (vähennä pastaa 50 g jos teet kahdelle, mutta kastikkeen voit tehdä ohjeen mukaan)

500 g tuoreita sinisimpukoita
250 g spagettia
loraus öljyä
2 salottisipulia tai 1 pieni sipuli
3 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili
80 g chorizoa
125 g kirsikkatomaatteja
loraus valkoviiniä
suolaa
lehtipersiljaa

Käsittele simpukat: Pese ne huolellisesti kylmän veden alla juuresharjalla ja poista parrat juuresveitsellä. Jos simpukan kuori on auki, napauta sitä veitsellä, jos simpukka ei sulkeudu, heitä se pois. Heitä pois myös simpukat, joiden kuori on rikki. Vain eläviä simpukoita on turvallista syödä.

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuutioi chorizo pieniksi kuutioiksi ja puolita kirsikkatomaatit. Silppua lehtipersilja.

Laita pasta vesi kiehumaan, kun vesi kiehuu, laita veteen reilusti suolaa ja nosta spagetti kiehumaan. Keitä pastapakkauksen ohjeen mukaan.

Vähän ennen kuin laitat pastan kiehumaan, kuumenna paistinpannulla tai isossa kattilassa loraus öljyä, lisää sipuli ja kuullota miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, lisää pannulle valkosipuli, chili ja chorizo. Paista muutama minuutti.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä kolmisen minuuttia, lisää pannulle tomaatit ja loraus viiniä. Mausta kevyesti suolalla, muista, että myös simpukoista itsestään tulee suolaa kastikkeeseen. Lisää simpukat. Nosta pannun päälle tiivis kansi ja kuumenna välillä reippaasti ravistaen noin 4 minuuttia tai kunnes simpukat ovat auenneet.

Kaada pastasta keitinvesi pois. Poista pannulta simpukat, jotka eivät ole auenneet. Kaada pasta pannulle ja sekoita huolellisesti. Nostele lautasille ja ripottele lehtipersiljaa annosten päälle.

SaveSave

Kulhollinen naisten väliselle ystävyydelle – Bouillabaisse

Bouillabaisse, ranskalainen klassikko, jonka vaikein osuus on lausuminen – eikä sekään ole kovin vaikeaa. Sano siis  rohkeasti bujabes ja laita kattila tulille. Vartti pilkkomista ja kolmisen varttia keittelyä. Viimeistään pussillinen sahramia liemeen ja hyvät ystävät sopan ääressä nostavat keiton luksuksen puolelle. 

bouillabaisse

Ympärilläni on aina ollut naisia, jotka epäuskon hetkellä ovat taputtaneet olalle ja sanoneet: “Hyvin vedät”. Auttaneet eteenpäin työelämässä ja laukaisseet pari huonoa vitsiä tukalissa tilanteissa. Pitäneet huolta, että on sitten kiikkustuolissa, mitä muistella. Pitkät siis sille, etteivät naiset tukisi toisiaan.

Nyt kun olen kotona kirpun kanssa sama naisonni jatkuu. Vierellä kaksi yhtä pienen kirpun äitiä. Lohdutamme toisiamme, että se on vaan vaihe, kun pieni suu napsahtaa kiinni ruoka-aikana tai uni ei maistu. Nauramme vedet silmissä huonolle huumorille väsyneen päivän iltana. Olemme hengessä mukana, kun on vaikeaa. Kehotamme kiertämään kaukaa nettikeskustelut, joissa fanaatikot keskustelevat imetyksestä, lasten ruokavaliosta tai kotihoidosta. Muistutamme toisiamme tasaisin väliajoin, että me olemme ihan riittävän hyviä. Ja ennenkaikkea sanomme usein ääneen: Kylläpä tämä elämä on nyt ihanaa. Sellaista naisten välinen ystävyys parhaimmillaan on. Sallivaa ja tukevaa.

Ensimmäisen kerran tällä reseptillä keitettyä bouillabaissea tarjosi minulle sydänystäväni, vähän arjesta kohotettuna torstaina. Laitoin hyvän kiertämään ja keitin kattilallisen jokaviikkoisille kotiäitien lounastreffeillemme. Tiistaisin kaksi meistä istuu vuorotellen valmiiseen pöytään, levitämme kaikki kolme lasta lattialle seurustelemaan keskenään ja vaihdamme kuulumiset. Myös ne pakolliset kakkajutut, ettei muiden kanssa tarvitse ja säilyy maine täysipäisenä yhteiskunnan jäsenenä. Viikon paras arkipäivä.

Tee sinäkin sama. Pistä kattila tulelle ja kutsu hyvä ystävä päivälliselle. Vaikka sitten ihan tavallisena torstaina. Sahramiakin suurempaa luksusta ovat nimittäin hyvät ystävät.

Resepti on muokattu Marc Aulénin Sopat-kirjan reseptistä. Bouillabaissen kanssa voi tarjota valkosipulista aiolia tai paprikaista rouillea. Voit valita soppaan juuri sellaiset äyriäiset ja kalat kuin haluat. Usein keitossa on myös sinisimpukoita, mutta arkena niiden käsittely on hiukan turhan suuri vaiva.

Bouillabaisse

neljälle-viidelle nälkäiselle

2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2-3 porkkanaa
pala juuriselleriä (noin 100 g)
1/2 pieni fenkoli
1 1/2 l kalalientä
2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl appelsiinimehua
70 g tomaattipyreetä
3 rkl (ruoko)sokeria
2 rkl sitruunamehua
1 tähtianis
1 1/2 dl tomaattimurskaa
1 pss (0,5 g) sahramia
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl oreganoa
3 oksaa tuoretta rosmariinia
5 oksaa tuoretta timjamia
6 laakerinlehteä
500-600 g tuoretta kalaa (esim. lohta ja ahventa tai kuhaa)
200 g jättikatkarapuja tai isoja katkarapuja

1. Siivuta sipuli, fenkoli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Kuori porkkanat ja selleri. Leikkaa selleri tikuiksi ja porkkana viipaleiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja valkosipulia matalassa lämmössä viitisen minuuttia.

3. Lisää porkkana, fenkoli ja selleri ja kuullota hetki.

4. Lisää kaikki loput ainekset kalaa ja rapuja lukuunottamatta ja keitä noin 40 minuuttia. Yrtit voi laittaa kokonaisina oksina. Leikkaa sillä välin kalat suupalan kokoisiksi paloiksi.

5. Lisää kalat ja keitä kolme minuuttia, lisää ravut ja keitä vielä pari minuuttia. Poista yrttien oksat, tarjoa bouillabaisse hyvän leivän ja rapsakan rieslingin kera.

Kuin hyvä ystävä – rapupasta aglio et olio

Saanko esitellä: Pasta, vanha ystäväni. Ystävä, josta en hevin luovu.

rapupasta aglio et olio et peperoncino

Jos mietin hetkellisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota jossain mielenhäiriössä, ajatusta ei tarvitse jatkaa kovinkaan pitkälle, kun alan tuntea suunnatonta luopumisen tuskaa. Pastasta, leivästä. Eero Ritala totesi viimeisessä Olivia-lehden numerossa, että pastasta luopuminen tuntuisi kuin luopumiselta hyvästä ystävästä. Omalla kohdallani ulotan saman hyvään leipään. Ja kukapa sitä ystäviään hylkäisi.

Aglio et olio et peperoncino syntyy ruokakomeron perustarvikkeista. Ylevämpi viikonloppuversio ei tarvitse lisäksi kuin jättikatkarapuja, rukolaa ja pienen tujauksen korianterinsiemeniä. Välillä lisään pannulle myös muutaman kirsikkatomaatin, ne paistuvat mehukkaiksi mausteöljyssä.

Jättirapupasta aglio et olio

kahdelle

200 g pastaa

3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1 tl korianterin siemeniä
6-8 raakoja jättikatkaravun pyrstöä
pari rkl lehtipersiljaa silputtuna
nippu tuoretta rucolaa

1. Kuumenna pastavesi kiehuvaksi. Mausta suolalla. Laita pasta kiehumaan ja keitä al dente pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Veden kuumentuessa silppua valkosipuli pieneksi.

3. Kun pastan keittoajasta on jäljellä noin neljä minuuttia, kuumenna reilusti öljyä pannulla, lisää chilihiutaleet, korianterin siemenet ja silputtu valkosipuli. Kuullota niitä hetki, lisää pannulle jättikatkaravut ja paista nopeasti molemminpuolin kypsäksi.

4. Valuta pastasta vesi ja kaada se pannulle. Heitä sekaan lehtipersilja ja rucola. Sekoita hyvin, jotta saat kaikki maut pannulta pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa loraus öljyä.

*****

Ditching pasta from my regimen would feel almost like abandoning an old friend. So no gluten-free or low carb diets for me, but a big bowl of pasta, please.