Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Alkuruoat

Motissa – lanttucappuccino

Motti on ollut ehdottomasti yksi tämän talven parhaita ravintolakeikkoja. Ihastuin mm. ihanaan lanttucappuccinoon ja ilokseni löysin ohjeen keittoon myös kotikäyttöön.

Tämä postaus sisältää kaksi maksamatonta mainosta. Aloitetaan ensin Motista. Otimme Masutoaitemun kanssa komeammat puoliskomme mukaan ja lankomieheni suosituksesta suuntasimme Mottiin. Ilta meni ihan huokailuksi, koska annos toisensa jälkeen jaksoi yllättää positiviisesti. Motin konsepti on erilaiset pienet annokset (á 9,50 euroa), joista voi koota haluamansa menun tai valita jonkin valmiista kokonaisuuksista. Oikeastaan ainoan miinuksen antaisin tavasta tarjoilla parhaimmillaan jopa kolme ruokalajia samaan aikaan. Syömisestä tulee suorittamista, eikä ehdi kunnolla makustelemaan, kun toiset annokset jäähtyvät siinä vieressä.

Toinen ilmainen mainos menee kiehuu.fi -sivustolle, josta onnistuin löytämään kielen vieneen Motin lanttucappuccinon ohjeen. Sisältöä syntyy varmasti koko ajan lisää, mutta jo nyt Puhtaiden makujen puolesta ry on onnistunut rakentamaan oikein kiinnostavia juttuja sivuille. Yhden palautteen lähetän myös siihen suuntaan kiitosten ohella: ainakin minulle sivun käyttölogiikka jäi hämäräksi, mutta onnistuin kuitenkin kaivamaan sieltä tämän reseptin – ja paljon muutakin kiinnostavaa.

Lanttucappuccino oli yksi meidän kaikkien suosikeista Motin menussa. Lanttua saatteli onnistuneesti fenkoli. Olin innoissani, kun löysin reseptin ja siitä tuli todella hyvää kotioloissakin. Ruokosokeri nosti mahtavasti lantun makeuden esille. Tällä kertaa en saanut maitovaahdosta aivan täydellistä, mutta latteasta koostumuksesta huolimatta se toimi onneksi kuten pitikin eli toi keittoon sopivan aniksen vivahteen. Kieltäydyin kuitenkin uskomasta reseptiikkaa fenkolin määrässä eli sitä olisi pitänyt laittaa melkein pussillinen, itse päädyin kokeilujen jälkeen noin ruokalusikalliseen, mikä oli mielestäni minun makuuni sopiva määrä.

Reseptiä on hiukan muokattu alkuperäisestä kotikeittiössä helpommin toteutettavaksi, mutta muutokset ovat minimaalisia.

Motin lanttucappuccino

neljälle

25 g voita
50 g sipulia
2 valkosipulin kynttä
30 g ruokosokeria
100 g kuorittua porkkanaa
400 g kuorittua lanttua
1/2 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä (itse käytin noin desilitran enemmän, koska ainakin minulla keitto jäi Motissa saamaani paksummaksi)
1 dl kulutusmaitoa
1 dl kuohukermaa
1 laakerinlehti
5 valkopippuria
2 salvianlehteä (minä korvasin tämän kuivatulla salvialla)
suolaa

1. Freesaa pilkotut kasvikset sulatetussa voissa kattilassa. Jos sinulla on maustepussi, voit laittaa mausteet siihen.

2. Minulla ei ollut, joten heitin sekaan vaan ja ongin ennen soseuttamista laakerinlehden pois.

3. Lisää valkoviini, sokeri ja kasvisliemi. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä.

4. Soseuta huolellisesti sauvasekoittimella.

5. Lisää kerma ja maito ja sekoita sauvasekoittimella.

Fenkolimaitovaahto

2 dl rasvatonta maitoa
1 rkl fenkolinsiemeniä
30 g fariinisokeria
(alkuperäisen ohjeen mukaan tähän tulisi myös 2 g lesitiiniä)

1. Sekoita kaikki ainekset ja kuumenna 80 asteeseen. Mittasin tämän lihalämpömittarilla.

2. Nosta pois liedeltä ja anna muhia kannen alla vartti.

3. Siivilöi siemenet pois ja vaahdota sauvasekoittimella. Tarjoa keiton pinnalla.

Blinipannu kuumana – blinit

Helmikuun teeman Omaa ja lainattua mukaisesti mennään nyt itärajan yli. Blinit ovat suoraa lainaa naapurista ja oiva todiste, että vieraat vaikutteet ovat hyvästä.

Saimme mieluisia ruokavieraita, kun siskoni pariviikkoinen poika tuli meille harjoittelemaan kyläilyä. Tuleva kummipoikamme oli varsin salonkikelpoinen tapaus, koska ymmärsi nauttia unista lähes koko sen ajan, kun me muut nautimme kuumista blineistä.

Tein aamulla taikinan porisemaan, ennen kuin lähdin pelaamaan tennistä. Siellä kehuskelin pelikaverilleni tehneeni jo aamulla blinitaikinan. Hän totesi, että siellähän se hyvin kohoaa odotellessa. Kohoaa… Samalla hetkellä tajusin unohtaneeni taikinasta hiivan puoliunessa työskennellessäni. Tekstiviestillä laitakokki onneksi muuttui hiivavastaavaksi.

Reseptin olen poiminut kymmenisen vuotta sitten nykyisin jo edesmenneestä Pressosta. Se on alkuaan Hans Välimäen,  mikä selittää tarkat grammamitat. Olen kuitenkin vuosien varrella muokannut sitä omaan suuhun sopivaksi, joten Hans ei sitä varmaan omakseen tunnustaisi. Taikinasta syntyy mahtavan kuohkeat ja ilmavat blinit. Olen kokeillut muitakin versioita, mutta vielä ei ole tämän taikinan voittanutta tullut vastaan. Ja epäileville tuomaille vielä lisää todistusaineistoa: Näillä blineillä voitettiin aikoinaan myös ruokakerhomme äänestys vuoden parhaasta alkuruoasta.

blinit, resepti Hans Välimäki

noin 12 kpl blinipannulla

Vaihe 1

5 1/2 dl maitoa
3/4 dl smetanaa
25 g hiivaa
2 keltuaista
250 g tattarijauhoja
115 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Vaihe 2

2 valkuaista
1 dl olutta (itse käytän useimmiten lageria, mutta tumma olut sopii myös)

1. Sekoita kaikki vaiheen 1 ainesosat taikinaksi. Anna levätä ainakin kuusi tuntia.

2. Lisää olut ja lopuksi nostele varovasti joukkoon vaahdotetut valkuaiset.

3. Paista pannulla rapeiksi voissa ja tarjoile kuumana haluamasi lisukkeiden kanssa. Jos haluat hifistellä, käytä kirkastettua voita. Saat blineihin rapeamman pinnan. Minusta toimii oikein hyvin myös pehmeämpänä versiona, mutta Hans on tästä kanssani eri mieltä.

Nautitaan raakana – carpaccio

Carpaccio saksanhirvestä ja uunikuivatut tomaatit
Harvoin maistatuksen seurauksena lähtee saksanhirvenfilee kainalossa kassalle.

Saksanhirvicarpaccio

 

Stocka on onnistunut viemään maistatuskonseptin ja neuvonnan ihan uudelle tasolle keskustan Herkussa. Vai milloin olette missään muussa kaupassa maistaneet tuoreeltaan valmistettua saksanhirvicarpacciota? Pavlovin koiran tavoin kävelin kaupasta fileen ja muiden tarvikkeiden kanssa ja oheinen resepti on seurausta maistatuksesta ja hyvistä vinkeistä, jotka sain kylkiäisinä. Tiukkapipoisimman tulkinnan mukaan tämä ei taida kelvata carpacciosta, mutta parempaakaan nimeä en keksinyt ja siinä on raakaa lihaa, paljon.

Sivistin itseäni myös sen verran, että carpaccio on tiettävästi saanut alunperin nimensä kullanruskeista ja lihanpunaisista väreistään tunnetusta renesanssiajan maalarista Vittore Carpacciosta. Ruoan synnystä on ilmeisen monta tarinaa, mutta mikään niistä ei kuitenkaan viittaa siihen, että Vittorella olisi pensselinsä pelissä ruokalajin kehittämisessä.

carpaccio saksanhirvestä ja uunikuivatut tomaatit
4 hengelle alkuruokana

200-300 g saksanhirven ulkofilettä tai sisäfilettä
tryffeliöljyä
suolaa
mustapippuria
pari kourallista kirsikka- tai pisaratomaatteja (mahdollisimman pieniä)
rucolaa
parmesania

1. Laita filee muutamaksi tunniksi pakastimeen kelmuun käärittynä. Siitä on huomattavasti helpompaa leikata ohuen ohuita siivuja.

2. Kuivata tomaatteja reilu tunti uunissa 100 asteessa. Vähän kauemminkaan ei haittaa.

3. Leikkaa fileestä ohuen ohuita siivuja, rouhi päälle suolaa ja mustapippuria ihan reilusti ja pirskota vielä tryffeliöljyä. Asettele vielä rucolat sekä jäähtyneet tomaatit ja raasta reilusti parmesania (mieluiten lastuina) kaiken päälle.