Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että Jamie Oliver on joko poikkeuksellisen mukava ja inspiroiva työnantaja tai antelias palkanmaksaja, koska noin 150 miljoonan punnan arvoista imperiumia ei rakenneta yksin.
Mies on julkaissut viisitoista kirjaa kirja per vuosi tahtia, kustantaa siihen päälle kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, on vuosien varrella esiintynyt yli kymmenessä nimeään kantavassa televisiosarjassa, joita on esitetty kaikkiaan yli sadassa maassa. Suuren luokan tähden tavoin hän heittää keikkaa Sydneyn oopperatalon lavalla – kaksi iltaa putkeen.
Vielä päälle ravintolat, viisi erilaista konseptia, joista osa on ympäri maailmaa levittäytyneitä ketjuja. Erityisesti Jamies’s Italian on levittäytynyt lähes kulovalkean tavoin. Cateringia, tuotantoyhtiöitä, kokkikoulu kotikokkaajille, ruoanlaittovälineitä ja muita tarvikkeita. Jamie Oliverin nimellä on pistetty kassakoneet laulamaan, mutta yksin hän ei olisi siihen pystynyt. Vähän sattumalta televisioon löydetty kokki työllistää nykyään lukemani mukaan noin tuhat ihmistä.
Vaikka kannessa lukee vain yksi nimi, pelkästään uusinta keittokirjaa, vähän kompelösti suomennettua Jamien Fiilisruokaa -kirjaa (Jamie’s Comfort Food) on ollut tekemässä kaikkiaan kahdeksantoista kirjoittajaa, kuvaajaa, ruokatiimin ja ravintotiimin jäsentä sekä tietenkin vielä kustannustoimittaja. Jo useamman vuoden ajan hänen luottomiehiään ovat olleet Jamie Magazine -lehden päätoimittaja Andy Harris ja valokuvaaja David Loftus, joka on kuvannut myös uusimman kirjan.
Oliver on ympäröinyt itsensä ammattitaitoisella tiimillä, joka onnistuu pysymään kiinni ruokatrendeissä tavalla, joka ei karkota myöskään vähemmän kokkaavia. Hänen ravintolansa ovat helposti lähestyttäviä, riittävän tavallisia. Söin työmatkalla Leedsissä yhdessä niistä. Kelpo pastaa, joka ei räjäytä budjettia. Ateria, jolle on helppo poiketa myös arki-iltana.
Hän ei ole maailman paras kokki, ei toki missään nimessä huonokaan. Brittilehti Guardianin toimittaja Jay Rayner kiteyttää sen hyvin: Huippukokin sijaan Oliver on ennenkaikkea menestynyt yrittäjä, jonka menestys nojaa hänen poikkeuksellisten viestintätaitojensa varaan. Hän on itse todennut, ettei hänestä olisi kokkina syntynyt mitään suurta. Hän on kuitenkin riittävän hyvä kokki kotikokkien esikuvaksi. Harva pipertää kotona, Oliverin ruokaa pystyy tekemään suurin osa vähänkään ruoanlaitosta kiinnostuneista.
Kateus saattaa olla suomalainen kansantauti, mutta vauraudesta puhuttaessa se on laajempi ilmiö. Siksi onkin hämmentävää, miten laimeita negatiivisia tunteita miljoonien puntien Oliver herättää. Piikittelyä tulee lähinnä muutamilta saarivaltion huippukokeilta. Vaikkapa Gordon Ramsaylle Jamie Oliver on punainen vaate – ‘cook‘ ei ‘chef‘, ‘one-pot-wonder‘, joka työntää sormensa kulhoon ja pistää kaiken sekaisin. Happamiako, voisi kysyä. Toinen on kerännyt Michelin-tähdet ja miljoonien velat, toinen tuskin kerää ensimmäistäkään tähteä, mutta on onnistunut luomaan yli sadan miljoonan punnan bisneksen ruoan ympärille.
Muutoin kriittiset puheenvuorot ovat aika vähissä, vaikka mies on yhdistelmä äärikaupallisuutta ja hyväntekeväisyyttä. Muutama haja-ääni roskaruoan puolustajilta ja pari fudisfaneilta, joiden maksuhalukkuuden pelissä tarjoillut lähiruokahodarit ylittivät. Ehkä salaisuus on tavallisuudessa ja avoimuudessa. Tavallisen perheen kasvatti on brittien esimerkki omin avuin tehdystä luokkaretkestä. Hän ei piilottele kaupallisista yhteistöistä saamiaan miljoonia, liiketoiminnan ulkopuoliset hankkeet kuten koulupudokkaiden auttaminen ammatin syrjään, taisto paremman kouluruoan, kunnon raaka-aineiden ja eettisemmän eläintenkasvatuksen puolesta ja uusin hanke ruokahävikkiä vastaan tuntuvat nousevan aidosta kiinnostuksesta, eivätkä tarpeesta kiillottaa omaa julkikuvaa.
Välimme Jamien kanssa olivat vähän etäisemmät jokusen vuoden ajan. En juuri piitannut viimeisen kahden kirjan epärealistisesta pikakokkauksesta – toisin kuin ne yli miljoona brittiä, jotka ostivat 30 minuutin aterioihin keskittyneen kirjan. Uusin kirja on sen sijaan ihan eri maata. Kannesta kanteen kokattavaa, comfort foodia eri puolilta maailmaa, kaiken kaikkiaan sata reseptiä. Sulassa sovussa pastaa, puolalaisia pirogeja ja nasi gorengia, shawarmaa ja provencelaista kalapaistosta. Ja mitäpä olisi lohturuokakirja ilman ilmeisiä eli mac ‘n cheeseä ja paksua osastoa makeaa.
Olen kokannut kirjasta kolme ruokaa, yhtä en saanut vielä aivan toimimaan, mutta kaikki muu on ollut hyvää ja helppoa valmistaa. Pientä tarkkuutta kaipaan raaka-aineluetteloihin. Esimerkiksi kanaa tikka masalan reseptissä osa kastikkeen mausteista oli lueteltu marinadin raaka-aineiden joukossa, marinadin raaka-aineista puuttui myös kokonaan suola. Ohjeessa se kuitenkin tulee vastaan. Samantyyppisiä epätarkkuuksia on muutamassa muussakin reseptissä, mikä vaikeuttaa reseptin seuraamista varsinkin, kun raaka-aineluettelo on pitkä.
Brittien makuhermoihin sovitettua kanaa tikka masalaa ei kuulu näinä autenttisuuden nimeen vannovina aikoina hehkuttaa, mutta se lienee saarivaltiossa kokonaisen sukupolven turvaruokaa, nostalgiaosastoon sijoitettu kirjan ensimmäinen resepti. Se oli aikoinaan myös ensimmäinen tutustumiseni intialaiseen ruokaan.
Aitoa tai ei, hyvästä broilerista valmistettuna lämpimän mausteinen tikka masala on oivaa kotiruokaa. Suosittelen vaihtamaan tehotuotetun broilerin joko luomuun tai Huttulan kukon Naapurin kananpoikaan. Olen tehnyt tikka masalaa ohjeen mukaan muutamaan otteeseen, arkeen se on hiukan monivaiheinen, vaikka parin kerran jälkeen aika sujuvasti valmistuukin. Olen lisännyt alkuperäiseen ohjeeseen nähden mausteiden määriä, myös raaka-aineluetteloa on täsmennetty. Olen kypsentänyt kanan uunissa grillivastusten alla, sen voi paistaa myös pannulla. Kesän grillikaudella tämä ruoka tulee olemaan vielä paljon parempaa, kun kana saa kunnolla makua grillistä.
Kanaa tikka masala
kolmelle-neljälle
Kanavartaat
noin 500 g maustamattomia broilerin rintafileitä (tai muuta luutonta ja nahatonta broileria)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl makeaa savupaprikaa
1 tl garam masalaa
2 sitruunaa
4 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2 chiliä (esim. 1 vihreä ja yksi keltainen)
vajaa 1 tl suolaa
4 kunnon ruokalusikallista maustamatonta jogurttia
Kastike
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa
1 tl makeaa savustettua paprikaa
4 rkl mantelijauhetta
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1/2 kanaliemikuutio
ripaus (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vettä
1 tlk (á 400 g) kookosmaitoa
suolaa
lisäksi turkkilaista jogurttia, riisiä tai naanleipää
tarvikkeet varrastikkuja
1. Pilko broileri reiluiksi suupaloiksi. Valmista marinadi. Paahda kuivia mausteita kuivalla pannulla minuutin ajan, jotta maut avautuvat. Laita ne pieneen kulhoon. Pilko valkosipuli ja chilit. Kuori ja raasta inkivääri. Lisää ne kuivien mausteiden sekaan. Raasta joukkoon yhden sitruunan kuori ja purista mehu. Lusikoi kulhoon jogurtti ja lisää suola. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Nosta broileripalat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele pussia niin, että liha peittyy marinadiin. Nosta jääkaappiin marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli.
2. Laita varrastikut likoamaan hyvissä ajoin kylmään veteen, etteivät ne syty grillatessa palamaan. Puolentoista litran pullo on kätevä väline liottamisessa. Pullo täyteen vettä, tikut pulloon ja korkki kiinni.
3. Valmista kastike. Viipaloi sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Silppua chilit, leikkaa korianterista varret ja silppua varret. Säästä lehdet myöhempään.
4. Kuumenna oliiviöljyä pannulla, lisää sipuli, valkosipuli, chilit ja korianterin varret pannulle. Paista noin parikymmentä minuuttia keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla. Älä kuitenkaan päästä palamaan.
5. Lisää pannulle kuivat mausteet, paista muutama minuutti. Lisää mantelijauhe ja paahda hetki. Lisää säilötyt tomaatit, vesi, sokeri ja kanaliemikuutio ja keitä viitisen minuuttia.
6. Lisää kookosmaito ja hauduta maltillisella lämmöllä noin 20-30 minuuttia. Mausta loppuvaiheessa suolalla.
7. Valmista kastikkeen muhiessa vartaat. Laita uuni kuumenemaan täydelle lämpötilalle grillivastuksella tai kuumenna grilli. Voit myös paistaa broilerit todella kuumalla paistinpannulla.
8. Pyyhi kanoista ylimääräinen marinadi, lohko sitruunat lohkoiksi. Pujota varrastikkuihin broileripaloja ja sitruunalohkoja. Grillaa kana kypsäksi grillissä tai uunissa grillivastuksen alla tai paista kuumalla pannulla. Kääntele välillä paistamisen aikana, jotta kana saa tasaisesti väriä. Omassa uunissani vartaat kypsyivät 300 asteessa grillivastuksen alla noin vartissa.
9. Nostele kypsät broilerin palat kastikkeen joukkoon, anna porista vielä muutama minuutti. Purista grillatuista sitruunoista mehu kastikkeen joukkoon, sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele korianterin lehdet ja tarjoa kastike riisin tai naanleivän kanssa.
*****
Years of spotlight have made Jamie Oliver an almost global phenomena. That man needs to be either the most inspiring and fun person to work with or very generous with wages since no one builds an empire like that without helping hands – more precisely about thousand pairs of helping hands. It took altogether nearly twenty professionals to piece together alone his newest book even though only one stated on the cover.
And what a book have they put together – Jamie and the team. The 30 and 15 minute meal books sold millions of copies, but they were still sort of an uninteresting sidetrack to me and I only followed him less than half-heartedly around that time. But alongside with Jamie Magazine which is always packed with wonderful recipes his new book caught me again. Delighting and inspiring dishes an page after another, comfort food from all over the world amicably under the same roof.
*****
Jamien Fiilisruokaa (readme.fi) on saatu lehdistökappaleena.
