Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Soseessa – perinteinen omenasose

Sipaisu paahtoleivän päälle, lusikallinen puuron kanssa, useampi lettujen kanssa. Ensimmäinen pieni purkki omenasosetta, jonka jätin jääkaappiin soseen keittelyn jälkeen on jo huvennut.

omenasose-resepti

Sain Kivistöstä mieluisia tuliaisia, pieniä mukavasti happamia omenoita. Kotimaisia, joista saa parhaan omenasoseen. Sen ihan perinteisen ilman mitään kikkailuja. Mausteena vain hiukan kanelia ja niin vähän sokeria, että sose säilyy happamana.

Sokerin määrään vaikuttaa paljon myös omenoiden happamuus. Kannattaa aloittaa pienellä määrällä sokeria ja lisätä oman maun mukaan. Tällä kertaa käytin puolet sokerista vaaleaa muscovadosokeria. Sokereita alkaa olla kaapissa värisuora. Ei suotta, tummemmissa sokereissa on karamellinen maku, joka maustaa myös lopputuloksen. Varsinkin muscovadoa vaaleana ja tummana käytän paljon.

Tässä ohjeessa on niin vähän sokeria, että omenasose säilyy vain pakastettuna. Jääkaapissa säilyvään hilloon sokeria tarvitaan moninkertainen määrä ja sokeria pitää myös keittää kauemmin omenoiden kanssa säilyvyyden varmistamiseksi. Kilosta omenia tulee muutama rasia sosetta, parista kilosta tuli kohtuullinen mutta kuitenkin riittoisa erä meidän kahden talouteemme.

Jos soseutat omenat sosemyllyllä, omenia ei tarvitse kuoria. Varsinkin pieni erä menee ihan kivuttomasti ilman myllyjä. Itse usein varmistan samettisen rakenteen pyöräyttämällä soseeksi keitetyt omenat vielä lopuksi nopeasti sauvasekoittimella ja sen jälkeen siivilöimällä soseen.

******

Forget about those imported granny smiths and golden deliousciouses. Heirloom apples are the only sort of apple which tempt me to spend an evening jammed by a stove for a patch of apple sauce.

I used not to play around with a traditional apple sauce recipe. More was not needed, only a hint of cinnamon and a perfectly smooth and velvety texture. But since all those fifty shades of brown have started to take over the sugar section in my kitchen cabinet, I have developed a mild addiction to that delicate caramel flavor of brownish sugars like muscovada. For an apple sauce I use both white sugar and light muscovado in order not to colour the sauce too brown. 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST

 

Korjaussarja – linssikeitto

Viime viikot ovat olleet yhtä korjaussarjaa – blogissa, tietokoneessa ja ruokapöydässä. Terveellisimpänä osasena niistä linssikeitto, lounaan pituinen detox.

linssikeitto

Blogissa on tehty pieniä korjauksia. Suurimpana niistä muokkasin pohjaa siten, että blogia on jatkossa helpompi lukea myös mobiililaitteista. Pohja mukautuu laitteen mukaisesti. Ulkonäkömuokkaukset ovat vielä kesken, mutta enää pieniä asioita jäljellä. Kiitos teille, jotka annoitte palautetta asiasta jo blogin uudistamisen alkuvaiheessa. Kesti hetken, ennenkuin taidot riittivät korjausten tekemiseen. Tai siis kesti hetken, ennen kuin sain jonkun muun tekemään ne puolestani.

Olet ehkä huomannut myös Maistuisiko sittenkin? -noston jokaisen postauksen lopussa. Jatkossa ne ovat relevantimpia ja perustuvat esimerkiksi reseptin raaka-aineisiin tai ruokalajiin. Omenareseptin yhteydessä lisää omenaista makua ja soppien yhteydessä muita suosikkisoppiani. Kannattaa vilkaista niitä jatkossa entistä tarkemmin. Tämän postauksen alle keräsin blogin suosituimmat reseptit kautta aikojen.

Postausten loppuun olen keväästä asti lisännyt englanninkielisen tiivistelmän. Se on minun ilmainen englanninkurssini. Ensin lisäsin sen Helsinkiä koskeviin postauksiin. Tuskin kukaan suomea ymmärtämätön kuitenkaan löytää sinne asti ja muutenkin tiivistelmien välittämä informaatio on aika rajallista. Olen ollut liian laiska kääntääkseni reseptejä. Se on siis enemmänkin minua itseäni varten. Halusin käyttää taas kieltä monipuolisemmin kuin töissä tulee käytettyä ja pitää yllä sanavarastoa. Muutama kappale pari kertaa viikossa on siihen oikein sopiva satsi. Suosittelen.

Korjaukset antavat oivan aasinsillan kuluttajaneuvontaan. Korjauksia on tehty nimittäin myös koneeseeni. Kohta alan purkaa kahden viikon kuvia kamerastani. Vajaa kaksi vuotta sitten hankkimani MacBook Pro alkoi ryppyillä kesällä, päätyi huoltoon ja tuli onneksi ehjänä takaisin (koputan puuta). Ei ollut itku kovin kaukana, kun säikähdin, että sikamaisen kallis kone hajoaa parissa vuodessa.

Tässä tulee tarinan opetus – ainakin minulle. Kun hankkii kalliin koneen, odottaa sen kestävän kauemmin kuin vajaa pari vuotta. Minulle selvisi tässä prosessissa, että on lupakin odottaa. Vaikka esimerkiksi Applen koneissa takuu on vain vaivaisen vuoden pituinen, EU:n tuotevastuulain perusteella valmistajan vastuu on kuitenkin pidempi. Esimerkiksi tietokoneessa vastuu on kahden vuoden pituinen.

En olisi itse osannut asiaan vedota. Asiasta kerrottiin minulle huollosta, kun vein koneen sinne. Oikeus ei ole automaattinen, vaan korvausta haetaan valmistajalta ja samalla tutkitaan, ettei vika ole voinut aiheutua esimerkiksi koneen saamasta iskusta tai muusta käyttäjän aiheuttamasta syystä. Prosessi myös kestää hetken eli itse odottelin konetta vajaa pari viikkoa takaisin, mutta kone on nyt kunnossa ja lasku lähti omppulaan. Onneksi, hajonnut osa olisi ollut kallis.

Tähän postaukseen liittämäni soppa on puolestaan korjaussarja yltäkylläisen viikonlopun jäljiltä. Vietimme vuosipäivää ystävien kanssa. Löysimme toisemme tasan 20 vuotta sitten. Se on kuulkaa ihmisikä. Silloin kun edessä oli loistava tulevaisuus. Nyt se on takana. Sitä juhlistamaan tarvittiiin enemmän kuin yksi ruokalaji ja aika monta lasillista viiniä. Maanantaina oli hyvä keittää linssisoppaa, tasapainoksi. Linssit yhdistettynä pinaattiin. Niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tämä soppa on yhden lounaan pituinen detox-kuuri.

linssikeitto-suolaajahunajaa

Resepti on Hugh Fearnley-Whittingstallin puy-linssikeiton pohjalta muokattu sen perusteella, mitä kaapista löytyi. Keittoon voi halutessaan lisätä myös jauhelihaa, mutta parmesanjuuston ja hyvän leivän kanssa se on ihanan kevyttä mutta maukasta ihan sellaisenaan.

Linssikeitto

kahdelle

2 salottisipulia
1 iso porkkana
pala juuriselleriä (tai juuripersiljaa tai varsiselleriä)
2 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä
2 kypsää tomaattia
1 1/2 dl vihreitä linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
nippu tuoreita timjamin oksia
nippu lehtipersiljaa
70 g tuoretta babypinaattia
parmesanjuustoa
1/2-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1. Silppua salottisipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja juuriselleri pieniksi kuutioiksi. Lohko tomaatti, poista ranka ja siemenet, kuutioi.

2. Lorauta reilusti oliiviöljyä kattilaan, lisää sipulit, porkkana- ja sellerikuutiot ja kuullottele viitisen minuuttia. Lisää tomaattikuutiot ja kuullota taas viitisen minuuttia.

3. Huuhtele sillä aikaa linssit kylmällä vedellä. Lisää kattilaan linssit, timjamin lehdet ja kasvisliemi. Keitä noin 25 minuuttia.

4. Lisää pinaatti ja hienoksi hakattu lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä vielä muutama minuutti.

5. Nostele lautasille, lorauta joukkoon vähän hyvää oliiviöljyä ja raasta parmesania.

 *****

Finally I was able to fix the blog theme so that it is responsive, meaning that all mobile phone and tablet readers should have a better user experience now than before. I am all thumbs when it comes to coding, so it took a while. Luckily I got some help. I mean a lot of help. Or to put it right, finally I found someone to do it for me. 

“I’m strong to the finish cos I eats me spinach.”, knew already Popeye. Spinach and lentils both have so much health benefits that I consider this lentil spinach soup as a lunchlong detox. 

Sokeria ja omenoita lainaamassa – omenakeikauskakku

Yhden sortin yhteisöllisyyttä on se, että voi lainata naapurista sokeria. Kun lähikauppa ei ole juuri naapuria kauempana, arjen yhteisöllisyys hakee toiset muodot. Sokeria lainaamaan minun piti lentää melkein toiseen päähän Suomea. Sain kaupan päälle omenia. Pari vuotta lisää ja valtavan hyvän mielen.

omenakeikauskakku3

Lensin Ouluun. Ei ollut kulunut edes tuntia laskeutumisesta, kun olin saanut seuraavan päivän omenakakun omenat suoraan pihapuusta ensimmäisestä kyläpaikasta. Seuraavana päivänä kaivelin sokeria isäntäväen kuivakaapista, kun leivoin brunssille omenakeikauskakkua isäntien vielä nukkuessa. Tunnustan, lainasin sieltä myös korppujauhoja ja leivinjauhetta.

Lähtiessäni sain mukaan mukin, jonka kyljessä oleva kuva muistuttaa minua reissulla tehdystä veneretkestä. Purjehtiessa merellä yllättänyt ukkosmyrsky tulee nousemaan valtaviin mittasuhteisiin ja syrjäyttää kertomuksissa purjehduksen muutaman solmun keskinopeuden.

Vielä enemmän muki muistuttaa minua kuitenkin siitä, että ihminen on onnekas, jos voi lentää puolen Suomen yli lainaamaan sokeria ja omenia. Yksi noukkii lentokentältä, hakee kadehdittavan satoisalta kasvimaalta muutaman maukkaan punajuuren ja pari syvänvihreää lehteä lehtikaalia ja paistaa niistä pannulla herkullisen lounaan. Toinen kokkaa huikeat ruoanlaittoruoat. Isäntäpari keittää ravut, pistää Weberin tulille, korkkaa kuohuviinin ja tekee pedin työhuoneen lattialle. Siihen päälle pohjoisen ihmisten vähän kiero huumorintaju. Nauroin niin paljon, että vuosia tuli lisää roppakaupalla ja maailmasta kerralla paljon parempi.

Tässä kakussa lainattua on sokerin, omenoiden, leivinjauheen ja korppujauhojen lisäksi myös taikinan resepti. Sanna Kekäläinen oli tehnyt reseptin alunperin Helsingin Sanomiin. Hän puolestaan oli lainannut kakun mehevyyden salaisuuden naapureiltamme ruotsalaisilta. Ruotsalaiseen tapaan taikinan joukkoon on raastettu mantelimassaa. Pelkkää lainaa koko kakku siis.

Kakun valmistaminen aiheutti pari palohälytystä – vaikka tulessa ei ollut kakku eikä talo. Jos irtopohjavuoka ei ole aivan tiivis, voita valuu helposti siitä uunin pohjalle. Vuoan voi halutessaan tiivistää esimerkiksi leivinpaperilla. Laita joka tapauksessa ylimääräinen pelti suojaamaan uunia.

Omenakeikauskakku

noin 22-senttiseen irtopohjavuokaan

noin 6-7 pienehköä kotimaista omenaa
kanelia
50 g voita
1 dl fariinisokeria

Kakkutaikina

150 g mantelimassaa
125 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kuohukermaa (tai maitoa tai ranskankermaa)

Lisäksi korppujauhoja ja nokare voita.

1. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele vuoan reunat, mutta älä pohjaa. Voit halutessasi pingottaa leivinpaperin kakkuvuoan pohjalle. Se auttaa tiivistämään vuoan, voi valuu helposti vuoasta. Kuutioi voi vuoan pohjalle ja mittaa päälle fariinisokeri. Nosta vuoka uuniin, anna voin sulaa. Sekoita voi ja fariinisokeri tasaiseksi esimerkiksi nuolijalla. Jos seos ei sekoitu, anna sen olla vielä hetken pidempään uunissa.

3. Lado halkaistut omenat vuoan pohjalle mahdollisimman tiiviisti ja ripottele päälle kanelia.

4. Valmista taikina. Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksi kerrallaan. Raasta taikinaan mantelimassa. Sekoita leivinjauhe tasaisesti vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi puuhaarukalla taikinan joukkoon. Sekoita lopuksi taikinan joukkoon kerma.

5. Kaada taikina vuokaan omenien päälle ja paista kakkua uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes se on kypsä. Kumoa kakku lautaselle, mutta anna sen jäähtyä vuoan sisällä, jotta se pysyy mehevänä.

*****

This cake will always remind of an extraordinary amount of hospitality and warmth. I flew over to Northern Finland, was picked up from an airport and the rest of the weekend was full of laughter, ever so slightly twisted conversations, great company and food. If laughter is the best medicine, this amount of treatment will carry for the rest of the year. 

I got apples from the garden of a friend and baked an apple upside-down cake as a thank you to our brunch at sea. For the first time ever. The end result was luckily perfect, but there were some hiccups – like a couple of fire alarms – during the process. The cake has a moist almondy cake patter and it is topped with apples nestled in brown sugar. The secret behind the perfect texture is an almond paste, which makes the dough moist and rich.