Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Totuutta silmiin – parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

parmankinkkusalaatti-paahdetuilla-kasviksilla

Auringosta ei voi olla iloitsematta, mutta samaan aikaan kevätaurinko on mitä julmin. Syksyn hämärä kietoo hämyiseen oloon, joka peittää pienet pölypallerot ja kutsuu kääriytymään villaan. Kevätaurinko leikkii kodin pölypalleroilla, joita en muutama viikko sitten edes huomannut, paljastaa armottomasti likaiset ikkunat. Peilistä tuijottaa harmaa talvinaama. Kohta on kuoriuduttava villakerroksista ja katsottava totuutta silmiin. Yhtäkkiä tulee pakottava tarve alkaa syödä salaattia.

Tänä vuonna salaattihammasta alkoi kolottaa tavallista aikaisemmin. Ehkä lähes keväisen helmikuun takia. Vihannekset eivät ole vielä kesän veroisia, mutta paahtaminen pelastaa talvivihannesten maun. Paahtamisen innossa paahdoin myös parmankinkun. Söin muutama viikko sitten erinomaisen salaatin ravintola Sinnessä, jossa paahteessa olivat käyneet sekä tomaatit että ilmakuivattu kinkku. Sinnen salaatti ja jääkaapin vihanneslaatikon sisältö innostivat tekemään salaatin, johon paahdoin vihanneslaatikon jämät. Paahtaminen on hyvää hävikinehkäisyä, koska vähän nuukahtaneetkin vihannekset saavat uuden elämän.

Kastikkeeksi surautin ruohosipuli-kaprismajoneesin, mutta kevyempään versioon toimii hyvin myös basilikaöljy. Kastikkeesta tulee iso annos, mutta pienemmän tekeminen on hiukan haastavaa kananmunan takia. Välillä otan kananmunasta vaan puolikkaan ja teen annoksen sen mukaan. Kahdelle kastiketta on muuten ihan liikaa, puolikkaastakin riittää useammaksi päiväksi.

Parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

kahdelle

erilaisia vihersalaatteja
noin 12 kirsikkatomaattia
noin 10-12 pientä nuppua parsakaalia
1/2 avokado
4-6 siivua parmankinkkua
parmesania
oliiviöljyä
suolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi, levitä kukinnot uunivuokaan, pyörittele joukkoon oliiviöljyä ja ripauta suolaa.  Paista parikymmentä minuuttia.

2. Kuumenna (valurauta)pannu ja paahda tomaatteja kuumalla pannulla sen aikaa, että ne saavat hiukan ruskeita pilkkuja, mutta eivät vielä ala pehmentyä.

3. Paahda parmankinkku rapeaksi, malta paistaa riittävän pitkään, ettei kinkku jää löysäksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Poistan myös rasvaraidan, mutta se on makuasia. Revi kinkku reiluiksi lastuiksi.

4. Pilko avokado juuri ennen kuin kokoat salaatit.

5. Revi pohjalle reilusti vihreää salaattia, nostele joukkoon kirsikkatomaatit, avokado ja parsakaalin nuput. Sekoita kevyesti ja valuta vähän kastiketta päälle ohuena nauhana.

6. Asettele päälle parmankinkkulastat ja vedä juustohöylällä reiluja lastuja parmesania.

Ruohosipuli-kaprismajoneesi

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
1 tl kapriksia
2 rkl ruohosipulia silputtuna
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
noin 2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi, kaprikset, valkosipuli pieneksi silputtuna ja ruohosipuli silputtuna. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

 ******

The spring sun will reveal what has been hiding in the dark of the winter and under layers of wool. That lady into mirror, a grayish face screaming for vitamins and sun – real me is somewhere on the lurk. Even a small peak into a mirror makes you crave greens.

Veggies are not in their prime at the moment, but roasting bumps up flavor in them. So when tossing a winter salad I went all the way, ultimately roasting even a parma ham on the side of broccoli and tomatoes. 

Vielä kerran Jamie – ja tiimi – Kanaa Tikka Masala

Olen vetänyt sen johtopäätöksen, että Jamie Oliver on joko poikkeuksellisen mukava ja inspiroiva työnantaja tai antelias palkanmaksaja, koska noin 150 miljoonan punnan arvoista imperiumia ei rakenneta yksin. 

tikka-masala-suolaajahunajaa

Mies on julkaissut viisitoista kirjaa kirja per vuosi tahtia, kustantaa siihen päälle kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, on vuosien varrella esiintynyt yli kymmenessä nimeään kantavassa televisiosarjassa, joita on esitetty kaikkiaan yli sadassa maassa.  Suuren luokan tähden tavoin hän heittää keikkaa  Sydneyn oopperatalon lavalla – kaksi iltaa putkeen.

Vielä päälle ravintolat, viisi erilaista konseptia, joista osa on ympäri maailmaa levittäytyneitä ketjuja. Erityisesti Jamies’s Italian on levittäytynyt lähes kulovalkean tavoin. Cateringia, tuotantoyhtiöitä, kokkikoulu kotikokkaajille, ruoanlaittovälineitä ja muita tarvikkeita. Jamie Oliverin nimellä on pistetty kassakoneet laulamaan, mutta yksin hän ei olisi siihen pystynyt. Vähän sattumalta televisioon löydetty kokki työllistää nykyään lukemani mukaan noin tuhat ihmistä.

Vaikka kannessa lukee vain yksi nimi, pelkästään uusinta keittokirjaa, vähän kompelösti suomennettua Jamien Fiilisruokaa -kirjaa (Jamie’s Comfort Food) on ollut tekemässä kaikkiaan kahdeksantoista kirjoittajaa, kuvaajaa, ruokatiimin ja ravintotiimin jäsentä sekä tietenkin vielä kustannustoimittaja. Jo useamman vuoden ajan hänen luottomiehiään ovat olleet Jamie Magazine -lehden päätoimittaja Andy Harris ja valokuvaaja David Loftus, joka on kuvannut myös uusimman kirjan.

Oliver on ympäröinyt itsensä ammattitaitoisella tiimillä, joka onnistuu pysymään kiinni ruokatrendeissä tavalla, joka ei karkota myöskään vähemmän kokkaavia. Hänen ravintolansa ovat helposti lähestyttäviä, riittävän tavallisia. Söin työmatkalla Leedsissä yhdessä niistä. Kelpo pastaa, joka ei räjäytä budjettia. Ateria, jolle on helppo poiketa myös arki-iltana.

Hän ei ole maailman paras kokki, ei toki missään nimessä huonokaan. Brittilehti Guardianin toimittaja Jay Rayner kiteyttää sen hyvin: Huippukokin sijaan Oliver on ennenkaikkea menestynyt yrittäjä, jonka menestys nojaa hänen poikkeuksellisten viestintätaitojensa varaan. Hän on itse todennut, ettei hänestä olisi kokkina syntynyt mitään suurta. Hän on kuitenkin riittävän hyvä kokki kotikokkien esikuvaksi. Harva pipertää kotona, Oliverin ruokaa pystyy tekemään suurin osa vähänkään ruoanlaitosta kiinnostuneista.

Kateus saattaa olla suomalainen kansantauti, mutta vauraudesta puhuttaessa se on laajempi ilmiö. Siksi onkin hämmentävää, miten laimeita negatiivisia tunteita miljoonien puntien Oliver herättää. Piikittelyä tulee lähinnä muutamilta saarivaltion huippukokeilta. Vaikkapa Gordon Ramsaylle Jamie Oliver on punainen vaate – ‘cook‘ ei ‘chef‘, ‘one-pot-wonder‘, joka työntää sormensa kulhoon ja pistää kaiken sekaisin. Happamiako, voisi kysyä. Toinen on kerännyt Michelin-tähdet ja miljoonien velat, toinen tuskin kerää ensimmäistäkään tähteä, mutta on onnistunut luomaan yli sadan miljoonan punnan bisneksen ruoan ympärille.

Muutoin kriittiset puheenvuorot ovat aika vähissä, vaikka mies on yhdistelmä äärikaupallisuutta ja hyväntekeväisyyttä. Muutama haja-ääni roskaruoan puolustajilta ja pari fudisfaneilta, joiden maksuhalukkuuden pelissä tarjoillut lähiruokahodarit ylittivät. Ehkä salaisuus on tavallisuudessa ja avoimuudessa. Tavallisen perheen kasvatti on brittien esimerkki omin avuin tehdystä luokkaretkestä. Hän ei piilottele kaupallisista yhteistöistä saamiaan miljoonia, liiketoiminnan ulkopuoliset hankkeet kuten koulupudokkaiden auttaminen ammatin syrjään, taisto paremman kouluruoan, kunnon raaka-aineiden ja eettisemmän eläintenkasvatuksen puolesta ja uusin hanke ruokahävikkiä vastaan tuntuvat nousevan aidosta kiinnostuksesta, eivätkä tarpeesta kiillottaa omaa julkikuvaa.

Välimme Jamien kanssa olivat vähän etäisemmät jokusen vuoden ajan. En juuri piitannut viimeisen kahden kirjan epärealistisesta pikakokkauksesta – toisin kuin ne yli miljoona brittiä, jotka ostivat 30 minuutin aterioihin keskittyneen kirjan. Uusin kirja on sen sijaan ihan eri maata. Kannesta kanteen kokattavaa, comfort foodia eri puolilta maailmaa, kaiken kaikkiaan sata reseptiä. Sulassa sovussa pastaa, puolalaisia pirogeja ja nasi gorengia, shawarmaa ja provencelaista kalapaistosta. Ja mitäpä olisi lohturuokakirja ilman ilmeisiä eli mac ‘n cheeseä ja paksua osastoa makeaa.

Olen kokannut kirjasta kolme ruokaa, yhtä en saanut vielä aivan toimimaan, mutta kaikki muu on ollut hyvää ja helppoa valmistaa. Pientä tarkkuutta kaipaan raaka-aineluetteloihin. Esimerkiksi kanaa tikka masalan reseptissä osa kastikkeen mausteista oli lueteltu marinadin raaka-aineiden joukossa, marinadin raaka-aineista puuttui myös kokonaan suola. Ohjeessa se kuitenkin tulee vastaan. Samantyyppisiä epätarkkuuksia on muutamassa muussakin reseptissä, mikä vaikeuttaa reseptin seuraamista varsinkin, kun raaka-aineluettelo on pitkä.

Brittien makuhermoihin sovitettua kanaa tikka masalaa ei kuulu näinä autenttisuuden nimeen vannovina aikoina hehkuttaa, mutta se lienee saarivaltiossa kokonaisen sukupolven turvaruokaa, nostalgiaosastoon sijoitettu kirjan ensimmäinen resepti. Se oli aikoinaan myös ensimmäinen tutustumiseni intialaiseen ruokaan.

Aitoa tai ei, hyvästä broilerista valmistettuna lämpimän mausteinen tikka masala on oivaa kotiruokaa. Suosittelen vaihtamaan tehotuotetun broilerin joko luomuun tai Huttulan kukon Naapurin kananpoikaan. Olen tehnyt tikka masalaa ohjeen mukaan muutamaan otteeseen, arkeen se on hiukan monivaiheinen, vaikka parin kerran jälkeen aika sujuvasti valmistuukin. Olen lisännyt alkuperäiseen ohjeeseen nähden mausteiden määriä, myös raaka-aineluetteloa on täsmennetty. Olen kypsentänyt kanan uunissa grillivastusten alla, sen voi paistaa myös pannulla. Kesän grillikaudella tämä ruoka tulee olemaan vielä paljon parempaa, kun kana saa kunnolla makua grillistä.

Kanaa tikka masala

kolmelle-neljälle

Kanavartaat

noin 500 g maustamattomia broilerin rintafileitä (tai muuta luutonta ja nahatonta broileria)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl makeaa savupaprikaa
1 tl garam masalaa
2 sitruunaa
4 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2 chiliä (esim. 1 vihreä ja yksi keltainen)
vajaa 1 tl suolaa
4 kunnon ruokalusikallista maustamatonta jogurttia

Kastike

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
nippu tuoretta korianteria
oliiviöljyä
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa
1 tl makeaa savustettua paprikaa
4 rkl mantelijauhetta
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1/2 kanaliemikuutio
ripaus (ruoko)sokeria
1 1/2 dl vettä
1 tlk (á 400 g) kookosmaitoa
suolaa

lisäksi turkkilaista jogurttia, riisiä tai naanleipää
tarvikkeet varrastikkuja

1. Pilko broileri reiluiksi suupaloiksi. Valmista marinadi. Paahda kuivia mausteita kuivalla pannulla minuutin ajan, jotta maut avautuvat. Laita ne pieneen kulhoon. Pilko valkosipuli ja chilit. Kuori ja raasta inkivääri. Lisää ne kuivien mausteiden sekaan. Raasta joukkoon yhden sitruunan kuori ja purista mehu. Lusikoi kulhoon jogurtti ja lisää suola. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Nosta broileripalat pakastuspussiin ja kaada marinadi päälle. Pyörittele pussia niin, että liha peittyy marinadiin. Nosta jääkaappiin marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli.

2. Laita varrastikut likoamaan hyvissä ajoin kylmään veteen, etteivät ne syty grillatessa palamaan. Puolentoista litran pullo on kätevä väline liottamisessa. Pullo täyteen vettä, tikut pulloon ja korkki kiinni.

3. Valmista kastike. Viipaloi sipuli ja valkosipuli ohuiksi siivuiksi. Silppua chilit, leikkaa korianterista varret ja silppua varret. Säästä lehdet myöhempään.

4. Kuumenna oliiviöljyä pannulla, lisää sipuli, valkosipuli, chilit ja korianterin varret pannulle. Paista noin parikymmentä minuuttia keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes ne ovat ruskistuneet kunnolla. Älä kuitenkaan päästä palamaan.

5. Lisää pannulle kuivat mausteet, paista muutama minuutti. Lisää mantelijauhe ja paahda hetki. Lisää säilötyt tomaatit, vesi, sokeri ja kanaliemikuutio ja keitä viitisen minuuttia.

6. Lisää kookosmaito ja hauduta maltillisella lämmöllä noin 20-30 minuuttia. Mausta loppuvaiheessa suolalla.

7. Valmista kastikkeen muhiessa vartaat. Laita uuni kuumenemaan täydelle lämpötilalle grillivastuksella tai kuumenna grilli. Voit myös paistaa broilerit todella kuumalla paistinpannulla.

8. Pyyhi kanoista ylimääräinen marinadi, lohko sitruunat lohkoiksi. Pujota varrastikkuihin broileripaloja ja sitruunalohkoja. Grillaa kana kypsäksi grillissä tai uunissa grillivastuksen alla tai paista kuumalla pannulla. Kääntele välillä paistamisen aikana, jotta kana saa tasaisesti väriä. Omassa uunissani vartaat kypsyivät 300 asteessa grillivastuksen alla noin vartissa.

9. Nostele kypsät broilerin palat kastikkeen joukkoon, anna porista vielä muutama minuutti. Purista grillatuista sitruunoista mehu kastikkeen joukkoon, sekoita kastikkeeseen vähän jogurttia, ripottele korianterin lehdet ja tarjoa kastike riisin tai naanleivän kanssa.

*****

Years of spotlight have made Jamie Oliver an almost global phenomena. That man needs to be either the most inspiring and fun person to work with or very generous with wages since no one builds an empire like that without helping hands – more precisely about thousand pairs of helping hands. It took altogether nearly twenty professionals to piece together alone his newest book even though only one stated on the cover. 

And what a book have they put together – Jamie and the team. The 30 and 15 minute meal books sold millions of copies, but they were still sort of an uninteresting sidetrack to me and I only followed him less than half-heartedly around that time. But alongside with Jamie Magazine which is always packed with wonderful recipes his new book caught me again. Delighting and inspiring dishes an page after another, comfort food from all over the world amicably under the same roof.

*****

Jamien Fiilisruokaa (readme.fi) on saatu lehdistökappaleena.

Valoa kohti – mustaherukkatuorepuuro

mustaherukkatuorepuuro-suolaajahunajaa

Olen hokenut koko pitkän ja pimeän joulu- ja tammikuun muualta Suomeen muuttaneille kollegoilleni: Uskokaa pois, se helpottaa heti, kun alkaa helmikuu. Ja sieltä se taaskin tuli. Valo. Yhtäkkiä havahtuu siihen, että aamulla ei ole enää pilkkosenpimeää. Työpäivän päätteeksi ei taivalla sysipimeässä.

Kaikista talvikuukausista rakkain. Helmikuu. Parhaimmillaan aurinkoisia pakkaspäiviä. Tänä vuonna ennätyksellisen keväinen. Joka vuosi se tuntuu ensimmäiseltä merkkipaalulta kohti kevättä. Se on niin lyhytkin, että ennenkuin huomaakaan on maaliskuu. Kevätkuukausista ensimmäinen. Taas se tuli vähän varkain.

Aika alkaa tyhjentää pakastinta. Ennen kuin huomaammekaan pyllistelemme taas pusikossa ja esittelemme saalista sosiaalisessa mediassa. Kesä on oven takana. Se tarkoittaa sitä, että ihan luokattomassa kunnossa oleva pihamme paljastuu kinoksesta. Myös ne mustaherukkapensaat, jotka kehtasivat viime vuonna olla tuottamatta marjan marjaa.

Kotiliedestä alunperin poimimani idea herukkaisesta tuorepuurosta oli mustaherukan ystävälle vastustamaton. Resepti on vähän muokkautunut aamu toisensa perään. Happaman ystävänä en kaipaa kulhoon makeutusta ollenkaan, ripaus sokeria tai loraus hunajaa voi  kuitenkin tehdä happamasta aamiaisesta monelle houkuttelevamman. Tuorepuuron voi tehdä etukäteen jo edellisenä iltana turpoamaan, mutta puolikin tuntia riittää.

Mustaherukkatuorepuuro

yhdelle

5 mantelia
1 rkl pellavansiemeniä
2 rkl vehnänleseitä
1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl pakastemustaherukoita
1 1/2 dl luonnonjogurttia
(hunajaa)

1. Rouhi mantelit, survo sulatetut mustaherukat.

2. Sekoita kaikki ainekset.

3. Anna turvota yön yli tai vähintään puoli tuntia.

******

Through dark and long December and January I have kept promising to all my expat colleagues, that everything will be so much better in February. No more walking through the darkness. 

Minute by minute the days get longer, a summer gets closer with every passing day and so gets the moment of truth, facing the facts melting snow will reveal.  My neglected garden and blackcurrant bushes stubborn enough not to produce a single strig of fruits last summer.