Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Jyväjemmari – pilahvi freekehistä

Jyvämaailman nuorikko kahdessakin mielessä on freekeh. Erityisesti Lähi-idässä käytetty muinaisvilja on ruokamaailman uusin villitys kvinoan jälkeen, jonka se kepittää esimerkiksi kuitupitoisuudessa. Nuorikko se on myös siinä mielessä, että se korjataan raakana, mikä selittää sen vihertävän värin. 
pilahvi freekehista

jyvatKäytin työmatkan ainoan vapaahetken Englannissa paikallisessa ruokaupassa ja kävin hyllyt läpi freekehiä metsästäen ja lensin takaisin Suomeen jyvät jemmattuna matkalaukkuun. Vain noin viikko Suomeen tuloni jälkeen luin, että freekehiä saa myös Helsingistä ilmeisesti ainakin Hämeenkadun Kaiku-kaupasta, jolla on myös verkkokauppa. Lienee vain ajankysymys, kun se rantautuu vähän laajemmin hyllyille.

Freekeh on durumvehnälajike, joka kerätään raakana ja sen jälkeen kuivataan ja paahdetaan. Ennen teollista valmistusta freekeh paahdettiin avotulella. Edelleen siinä kuuluisi olla hiukan paahteinen ja pähkinäinen maku. Helsingin Sanomissa Helsingin yliopiston viljateknologian lehtori Tuula Sontag-Strohm toteaa freekehin vaikuttavan saksalaisen vihreän spelttiviljan ja turkkilaisen vihreän bulgurin sukulaiselta. Myös spelttiä korjataan Saksassa alkukaudesta vihreänä ja käytetään mm. keitoissa.

Freekehin terveellisyys perustuu kahteen asiaan, joiden ansiosta sitä ennustetaan terveystietoisten seuraavaksi kvinoaksi. Ensinnäkin siinä on täysjyväviljana paljon ravinteita ja kuituja – jälkimmäisiä kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi kvinoassa. Sen lisäksi sillä on hyvin alhainen glykeeminen indeksi eli sen hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, mikä tarkoittaa, että se pitää kylläisenä pitkään. Tämä tuli todettua ihan käytännössäkin. Sunnuntailounas livahti iltapäivän puolelle, seuraavan kerran nälkä tuli vasta myöhään illalla – osansa saattoi tosin olla myös jälkiruoaksi syödyllä mokkapalalla.

Rakenteeltaan freekeh muistuttaa minusta eniten ohraa tai spelttiä, maun sanotaan olevan bulgurmainen. Ihan suoraa makusvastinetta en löydä, mutta ruoan kannalta hienoa on, että freekehissä itsessään on paljon makua. Sitä myydään kokonaisina jyvinä tai rikottuna. Löysin kaupasta vain rikotun lajikkeen, joka on lukemani perusteella hiukan kokonaista puuromaisempi rakenteeltaan.

Freekehiä käytetään mm. keitoissa ja padoissa tai lisäkkeenä, mutta tein siitä pilahvin Donna Hayn vanhan numeron innoittamana. Loppujen lopuksi siinä on kai kolme samaa ainesosaa jäljellä alkuperäisestä reseptistä, tärkeimpänä tilli. Se oli raikas lisä pilahviin, vaikka miehen mukaan sitä ei pitäisi päästää kalaruokien ja uusien perunoiden ulkopuolelle.

Resepti lähti liikkeelle siitä, että halusin tuhota kalakeitosta ylijääneen puolikkaan fenkolin, kaapissa oli kanaa ja kasvislisänä sai toimia parsakaali. Olen päättänyt sisällyttää arkiruokaan enemmän kasviksia. Koska olen huono tekemään erillisiä salaatteja, on sotkettava kasvikset mukaan varsinaiseen ruokaan. Pilahvi on oiva hävikkiruoka, koska sinne voi upottaa yhtä sun toista – esimerkiksi juuri viikonlopun kanan jämät, mutta yhtä hyvin tästä voisi tuunata kasvisversion vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja lisäämällä lisää kasviksia kattilaan. Esimerkiksi vihreät pavut olisivat erinomainen lisä.

Sama ohje toimii varmasti myös täysjyväriisillä, ohralla tai risottospeltillä. Muista katsoa kypsymisajat ja muokkaa ohjetta sen mukaan.  Freekehin kypsymisaika on 45 minuuttia eli ihan pikaruoasta ei ole kyse, mutta toisaalta kaikki syntyy yhdessä kattilassa, eikä aktiivinen kokkausaika ole kymmentä minuuttia enempää. Meillä tämä täyttää vielä arkiruoan valmistusajan. Odotellessa voi vaikka silmäillä päivän uutiset.

Pilahvi freekehistä

kahdelle reilu annos

2-3 rkl öljyä
1/2 fenkoli
1 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 3/4 dl freekehiä (tai ohraa, rikottua risottospelttiä, täysjyväriisiä)
5 dl kanalientä
1 kypsä broilerin rintafilee tai koipi
noin 2 1/2-3 dl pieniä parsakaalin nuppuja
1/2 sitruunan kuori
yhteensä noin 1 dl tilliä ja lehtipersiljaa silputtuna
suolaa
mustapippuria
vajaa 75 g fetajuustoa

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Siivuta fenkoli ohuiksi siivuiksi.

2. Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipulit sekä fenkoli ja kuullota maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää freekeh ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi, laske sen jälkeen lämpötilaa ja keitä kannen alla 40 minuuttia. Tarkista välillä, että kattilassa on riittävästi nestettä.

4. Freekehin kiehuessa revi broileri paloiksi ja leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi. Raasta sitruunan kuori ja hienonna yrtit.

5. Lisää kattilaan sitruunankuori, broileri ja parsakaali, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä vielä viitisen minuuttia tai kunnes parsakaali on kypsää, mutta edelleen napakkaa. Voit keittää pari viimeistä minuuttia ilman kantta niin freekeh hiukan kuivahtaa. Se jää joka tapauksessa risottomaiseksi eikä riisin tapaan irtonaiseksi.

6. Sekoita joukkoon yrttisilppu, nostele lautasille ja murenna päälle fetaa.

*****

Freekeh, an ancient grain, is picked when it is still young and green, after picking it is dried and roasted – traditionally over wood fire. It carries similarities to spelt and turkish green bulgur. This early summer variety is high in fibre, proteins and minerals and low in glycemic index. A combination that might make it the next quinoa for health conscious foodies.

Uunibroileri 2.0 – Chili-sitruunaruoho-currybroileria ja kookosriisiä

Tuhdisti currya, kasariklasaria. Komppaamassa myös uudemmat tulokkaat chili ja sitruunaruoho. Uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.
chili-sitruunaruohobroileri-suolaajahunajaa

Ihan perinteinen curry –  ei ehkä juuri nyt trendikkäin vaihtoehto – saa minussa aikaa välittömän lämpimän nostalgia-aallon. Kiitos äidin uunibroilerin, jossa se taisi olla pääasiallinen mauste. Reilusti sitä on tässäkin, mutta rinnalla myös vähän tuoreempia makuja, jotka eivät kuuluneet T-kaupan valikoimiin 80-luvulla. Olkoon tämä siis uuden vuosituhannen kunnianosoitus äidin perinnereseptille. Uunibroileri 2.0.

Yksi uudemman sukupolven lempimausteistani on limenlehti. Pelkästään sen huumaava tuoksu saa veden kielelle ja lehtiä on minulla aina pussillinen pakastimessa. Tipautin pari lehteä riisin keitinveden joukkoon ja korvasin osan vedestä kookosmaidolla – 2.0 sekin tavallaan. Kookosmaidon takia enemmän tosin viikonlopun herkku.

Chili-sitruunaruoho-broileri

1 kokonainen broileri (suosittelen luomua tai Naapurin maalaiskanaa) 
suolaa
mustapippuria

Marinadi

1-2 sitruunaruohoa
2 isoa punaista chiliä
3 valkosipulin kynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 rkl curryjauhetta
loraus hunajaa
nippu korianterin oksia (ja -juuria)
1/2 dl öljyä

1. Halkaise broileri kahteen osaan, huuhtele se ja pyyhi pinta huolellisesti talouspaperilla. Hiero molempien broilerin puolikkaiden pintaan suolaa ja mustapippuria.

2. Poista sitruunaruohosta uloin kuori ja leikkaa se viipaleiksi. Viipaloi chilit ja valkosipulin kynnet. Kuori ja raasta inkivääri hienoksi. Silppua korianterin oksat (ja juuret), säästä lehdet erikseen.

3. Laita kaikki marinadin ainekset esimerkiksi sauvasekoittimen myllyyn tai vastaavaan monitoimikoneeseen ja aja marinadi melko tasaiseksi tahnaksi.

4. Hiero marinadi kaikkialle broilerin puolikkaiden pintaan ja nosta broileri marinoitumaan vähintään tunniksi pariksi esimerkiksi vahvassa pakastepussissa.

5. Nosta broileri huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittamista. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita broilerin puolikkaat nahkapuoli ylöspäin uunivuokaan (pääset vähemmällä tiskaamisella, jos suojaat sen leivinpaperilla) ja paista noin tunti tai kunnes broileri on kypsää.

Kookosriisi

Korvaa noin neljäsosa nesteestä kookosmaidolla. Kiehauta vesi, lisää suola, pari limenlehteä ja riisi. Keitä noin 7-8 minuuttia ja lisää kookosmaito. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi, nosta pois liedeltä ja anna hautua kannen alla. Poista limenlehdet ennen tarjoilua ja silppua joukkoon hiukan tuoretta korianteria.

 *****

Even the faintest whiff of a curry powder gets a wave of nostalgia to sweep over me. The spice mix not in vogue nowadays brings me back to the kitchen of my childhood home and to weekend dinners with mom’s roasted chicken. That as a heritage to build on I revamped the recipe with newcomers like lemongrass, chili and fresh ginger all more or less unheard of back in the 80’s. My homage to the most comforting food of all time, mom’s roasted chicken 2.0 served with coconut lime leaf rice.

Ammattilaisen silmin

Maailma näyttää kovin erilaiselta ammattilaisen silmin. Aasialaiset possunposkeni pääsivät ammattilaisten käsittelyyn ja minä seuraamaan sitä vierestä.

LUUMU070315_0010

Kuva Nico Bäckström, stailaus Teresa Välimäki

Osallistuin Sunsweetin ja Ifolorin luumureseptikisaan ja Teresa Välimäki valitsi reseptini parhaaksi pääruokasarjassa. Kunniakirjan ripustan lapsuuden urheilumitalien viereen (tilaa kyllä riittää). Parasta voittamisessa (siis sen voittamisen ohella – vanha kilparatsu) oli kuitenkin se, että pääsin näkemään reseptini ammattilaisten silmin.

Teresa oli kokannut posket ohjeeni mukaan. Omat poskeni punastuivat, kun hän kehui liemen intensiivistä makua. Jouluun vivahtavien mausteiden vuoksi annos voisi kuulema sopia heidän joulupöytäänsä uunijuuresten kanssa. Resepti toimi lähes sellaisenaan, hän kannusti lisäämään liemeen hiukan happoa, minkä vuoksi ohjeessa on nyt alkuperäistä enemmän valkoviiniä. Maistoin pikkupalan poskea ja edelleen on pakko olla tyytyväinen tuhdin mausteiseen lopputulokseen.

Teresa stailasi annoksen ja sen jälkeen se päätyi paljon hänen kanssaan työskentelevän Nico Backströmin kuvattavaksi. Nicon kädenjälkeä ovat myös mm. suuresti ihailemani Murun keittokirjan kuvat. Annos stailattiin minimalistiseksi ja kuvasta rakennettiin tumma. Jos olet joskus erehtynyt luulemaan, että ammattilaisten salaisuus on kuvankäsittely, olet väärässä. Jo raakakuvat olivat huikeita. Siinä missä valo hallitsee useimpia amatöörikuvaajia, ammattilainen hallitsee valoa.

Oma suosikkini Nicon kuvista on alla. Täydellinen kombositio, jossa ruokailuvälineet ohjaavat katseen annokseen. Valo leikkii ruoassa ja korostaa annoksen muotoja. Yksinkertainen kuva, joka ei kaipaa mitään ylimääräistä stailausta. Ruoka riittää. Sellaisia ovat minusta ruokakuvat parhaimmillaan.

LUUMU070315_0011

Kuva Nico Bäckström, stailaus Teresa Välimäki

Tulevaisuuden tavoite omiin kuviini – enemmän kauniita annoksia, vähemmän lautaspinoja pelastamaan mitä pelastettavissa on. Vähemmän on enemmän. Valoa en varmaan opi nopeasti hallitsemaan, mutta olisi hienoa oppia hyödyntämään sitä aiempaa paremmin. Minä ja pahvinpalaseni, jatkamme yhteistyötä täydellisen ruokakuvan toivossa.

En laita omia kuviani tähän vertailukohdaksi – rikkoisivat vain täydellisen harmonian. Ne, samoin kuin resepti, löytyvät täältä.

*****

My recipe, styled by a food stylist and seen through a lens of a professional photographer. A whole different story. 

******

Kisan järjestivät Ifolor ja Sunsweet.