Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Syökää silakkaa! – nokkos- ja piparjuurisilakat

Syökää silakkaa, sanoi Harri Holkeri ja sai viime laman kourissa kärvistelleiden kansalaisten vihat niskaansa. Taas ollaan taantuman kourissa ja sanon samaa. En siksi, että silakka on halpaa – se on toki sitäkin – vaan siksi, että silakka on paljon mainettaan parempaa ja voisimme syödä paljon enemmän kotimaista kalaa. Muulloinkin kuin jouluna ja juhannuksena. 

silakat 2

Tuhansien järvien maassa, joka sijaitsee meren, vaikkakin saastuneen sellaisen rannalla, yli puolet S-ryhmässä myydystä tuoreesta kalasta on norjalaista lohta ja kaikkiaan Suomessa syödystä kalasta yli 70 prosenttia tuodaan muualta. Tunnustan, olen itsekin aika surkea. Turhan usein tulee ostettua pala lohta tai korkeintaan kasa ahvenia. Voisin käyttää kalaa paljon nykyistä monipuolisemmin. Järvissämme ja Itämeressä on lähes viisitoista kestävän kalastuksen kannalta suositeltavaa kotimaista kalalajiketta.

Tartuin taas pitkästä aikaa silakkaan. Helppoa se ei tosin ollut, ihan jokaisessa kalatiskissä sitä ei taaskaan ollut tarjolla. Hakaniemen hallista löytyi puoli kiloa juhannuskaloihin. Holkeri oli oikeassa hinnan suhteen, reilu puolen kilon paketti maksoi viisi euroa.

Olen oppinut anopilta oivan kikan silakan nahan poistamiseen. Kun työntää sormen nahan ja lihan väliin ja vetää silakan kahdessa osassa irti nahasta, irtoaa nahka vaivattomasti ja nopeasti. Ruodoista taas ei tarvitse välittää. Pienet ruodot kyllä pehmenevät etikkakylvyssä. Silakat voi tarjota myös nahkoineen.

Juhannuspöytään valmistin silakoita kahdella tapaa ja lisäksi sillikaviaarin. Tänä kesänä olen hurahtanut lopullisesti nokkoseen, joten parhaan nokkoskauden vedellessä viimeisiään tein alkukesään sopivat nokkossilakat Silliä ja silakkaa -kirjan innoittamana, toisessa versiossa silakat kylpevät piparjuurikermassa.

Silakan valmistaminen kannattaa aloittaa edellisenä iltana. Laita ne liemeen kypsymään ja maustumaan yön yli ja sekoita kastike niiden joukkoon muutama tunti ennen tarjoilua. Muista käyttää kylmää vettä kypsytysliemeen, kuuma neste muuttaa silakan rakenteen hiutaleiseksi.

silakat 1

Nokkos- ja piparjuurisilakat

kuudelle

noin 400-500 g silakkafileitä

Kypsytysliemi

3 dl kylmää vettä
1 1/2 dl väkiviinaetikkaa
vajaa 1 tl suolaa
1/2 rkl sokeria

Piparjuurikastike

1 dl smetanaa
1/2 dl kermaviiliä
reilu 1 rkl raastettua tuoretta piparjuurta (tai maun mukaan piparjuuritahnaa)
1 tl dijonsinappia
1 pieni valkosipulin kynsi
vajaa 1 tl hunajaa
ripaus suolaa
mustapippuria
nippu ruohosipulia

Nokkoskastike

noin 1/2 litraa pieniä nokkosen lehtiä
1 dl ranskankermaa
1/2 dl majoneesia tai kermaviiliä
1 tl dijonsinappia
ripaus valkopippuria
ripaus sokeria
2 pientä kesäsipulia
muutama oksa tilliä

1. päivänä

1. Huuhtele silakat kylmässä vedessä, kuivaa talouspaperilla ja poista halutessasi nahka.

2. Lado putsatut fileet laakeaan astiaan, sekoita kypsytysliemen aineksia sen verran, että suola ja sokeri sulavat ja kaada liemi silakoiden päälle. Silakoiden pitää peittyä kokonaan liemeen.

3. Anna maustua seuraavaan päivään.

2. päivänä

1. Jaa silakat kahteen osaan.

2. Valmista piparjuurikastike. Raasta piparjuuri, silppua valkosipuli ja ruohosipuli. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset sekaisin, lisää joukkoon puolet silakoista ja nosta maustumaan kylmään muutamaksi tunniksi.

3. Valmista nokkoskastike. Irrota nokkosista lehdet ja heitä varret pois. Ryöppää nokkoset suolalla maustetussa vedessä, nosta pois kattilasta reikäkauhalla ja nosta jääkylmään veteen hetkeksi. Puristele ylimääräinen vesi huolella pois ja aja nokkoset ja ruokalusikallinen ranskankermaa tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella. Siivuta sipulit ja silppua tilli. Sekoita kaikki ainekset kastikkeeksi ja nostele kastike loppujen silakoiden joukkoon.

4. Nosta silakat tarjoiluastioihin ja koristele nokkossilakat kesäsipulien varsilla ja piparjuurisilakat ruohonsipulin kukilla (tai silputulla ruohosipulilla).

 

Sillikaviaari

kuudelle-kahdeksalle

2 kevytsuolattua sillifileetä
3 keitettyä kiinteää perunaa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
1 pieni punasipuli
150 g smetanaa
2 tl dijonsinappia
muutama oksa tilliä
1 rkl kapriksia
ripaus valkopippuria
(suolaa)

1. Liota sillifileitä vedessä, jotta saat pois osan suolasta. Kuivaa huolellisesti talouspaperilla vedestä poisottamisen jälkeen.

2. Pilko keitetyt perunat, kuutioi silli, silppua punasipuli ja tilli ja hienonna kananmunat.

3. Sekoita kaikki ainekset perunaa lukuunottamatta. Perunat hajoavat helposti, joten ne kannattaa lisätä vasta lopuksi ja sekoittaa kaviaarin joukkoon varovaisesti.

4. Maista ja lisää suolaa tarvittaessa. Silli ja kaprikset ovat suolaisia, joten ole varovainen suolan suhteen.

******

Finland, a nation of thousands of lakes, surrounded by a sea, imports more than 70 percent of the fish on its plates. The ones who have “gone fishing” for us are Norwegian fish factories  farming salmon for the rest of the world. And yet there is lots of sustainable fish in our lakes and in the Baltic Sea, about fifteen different species that are not overexploited. Like Baltic herring, an affordable fish highly recommended by WWF. 

Ihmisen parasta aikaa – Vihreä tilli-fetasalaatti

Kun maistaa sesongin ensimmäisen makeista makeimman herneen tai pehmeänmakuisen kesäsipulin, muistaa taas, miksi kesä on ihmisen parasta aikaa. Olenko joskus väittänyt, että pakasteherneet olisivat lähelläkään kesäherneitä? Miten väärässä olinkaan.

Tilli-fetasalaatti

Kaupassa huomasin, että ruotsalaiset kesäkasvikset ovat vaihtuneet kotimaisiin. Keskelle vihannesosastoa oli ladattu lavoittain tuoretta uutta satoa. Kesällä raaka-aineet ovat sellaisenaan niin hyviä, etteivät ne paljon käsittelyä tai mausteita kaipaa. Juuri nyt ruoanlaitossa pääsee helpolla. Kauden parhaat kasvikset salaatiksi, kala grilliin reiluksi kymmeneksi minuutiksi.

Rakensin fetasalaatin tillin ympärille, sitä alkaa puskea kasvimaalta jo täyttä päätä. Salaattiin päätyi kaikkea, joka sopii tillin kanssa. Uskokaa pois, makea herne rakastaa tilliä, samoin tuhti feta ja kurkku nyt on klassinen seuralainen klassikkoyrtille – yhdelle niistä ainoista, jota Suomessa on syöty jo vuosikymmeniä tuoreena.

Inspiraation sain Truly Kiran Kiran instakuvassa näkyneestä feta-kurkku-tillisalaatista. Reseptiä pukkaa hänen seuraavaan kirjaansa, jota odotan jo kovasti. Kiran salaatti täydensi lammasmunakasta, minä tein runsaan salaatin ja mies grillasi rinnalle meidän tämän kesän klassikomme, kokonaisen siian.

Juhannukseksi hankimme halsterin ja sittemmin kokonaisia kaloja on pistetty tulille urakalla. Se on nimittäin todella helppoa, mausteeksi lähinnä suolaa, pari viiltoa kylkeen, sisälle sitruunaa ja mahdollisesti yrttejä. Grilli kuumaksi ja kalan koosta riippuen 5-10 minuuttia puoleltaan. Onnistuu arki-iltanakin.

grillattu siika

Tilli-fetasalaatti tillivinaigretella

kahdelle
sekoitus erilaisia salaatteja
1/2 kurkku
200 g herneitä palkoineen
3 kevätsipulia (tai 1-2 kesäsipulia)
noin 100 g vahvaa fetajuustoa

Tillivinaigrette

3 rkl oliiviöljyä
1 rkl samppanjaviinietikkaa (tai valkoviinietikkaa)
1 pieni valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
2-3 oksaa tilliä

1. Siivuta kevätsipuli, silvo herneet ja halkaise kurkku, poista siitä siemenkota suurpiirteisesti ja pilko se. Nosta pieneen kulhoon salaatin ainekset fetaa ja salaattia lukuunottamatta.

2. Hienonna valkosipuli mahdollisimman hienoksi. Sekoita haarukalla lasissa kaikki salaattikastikkeen ainekset tilliä lukuunottamatta. Vatkaa hetki.

3. Sekoita vinaigrette salaatin joukkoon ja silppua mukaan myös tilli.

4. Nostele salaattivadille salaatinlehdet, nostele päälle sipuli-herne-kurkkuseos ja murustele feta. Koristele tillillä.

 

These lucky days. An early summer crop has landed to grocery stores, as a promise of a bounty still to come. Local products bursting with flavour do not need dolling up.  Fresh and sweet peas, gentle summer onions, cucumber and feta cheese, which all pair up well with dill, make a beautiful summer salad with nothing more than a dash of dill vinaigrette. 

Tynnyrissä kasvaneet – raparperivispipuuro

Kauniin vaaleanpunainen raparperivispipuuro syntyy punaisimmista raparperin varsista. Niistä nuorista ja ohuista, jotka eivät vaadi kuorimista. Kuohkea ja maukas ei katso kuitenkaan väriä, vihreätkin kannattaa vatkata puuroon.

Raparperivispipuuro_-2

Raparpereja on monenlaisia, en ollut sitä vain koskaan oikein tajunnut. Ne eroavat esimerkiksi lehtiruodin punaisuuden ja oksalaattipitoisuuden suhteen. On sellaisia maatiaislajikkeita kuin meillä takapihalla. Erinomaisen maukas, mutta ei mikään kaunokainen. Se puskee tulemaan paksua vihertävää vartta. Ihmettelin puheita siitä, ettei raparperia tarvitse kuoria. Meidän korstot kannattaa kuoria heti alkukesästä alkaen.

Kun sain ensimmäisen sadonjako-osuuden Kaupunkilaisten omalta pellolta, tajusin lajikkeiden erot. Niputtain pikkusormen paksuisia, kauniin vaaleanpunaisia varsia, joiden kuorissa ei ole tietoakaan säikeisyydestä. Valitettavasti lajike ei ole selvillä, koska se on vanhaa kantaa peltoa hallinnoivan Ruokaosuuskunnan virkistyspuutarhasta. Kaikista pinkeimpiä ovat esimerkiksi Englannissa kasvihuoneissa kasvatettavat aikaisen sadon rapaperit, jotka kerätään jo tammikuussa.

Lajikkeen lisäksi ero voi olla kasvatusmenetelmässä. Sata vuotta sitten joku unohti vahingossa Chelsean puutarhassa ämpärin raparperipuskan päälle ja valonpuutteesta johtuvassa ahdingossa kasvi kasvatti paljon ohuita pitkiä lehtiruoteja paksujen sijaan. Sattumasta kasvoi menetelmä, jota käytetään yhä raparperien kasvatuksessa. Aikainen sato kerätään äärimmillään kynttilänvalossa, jotta vältetään kokonaan altistus valolle ja raparperi säilyttää kauniin sävynsä.

Ensi kesänä aion testata, muuttuuko maatiaiseni ensi vuonna ohutvartiseksi kaunokaiseksi ämpärimenetelmällä. Sillä tekniikalla anoppi saa aina ainakin ensimmäisen sadon todella aikaisessa vaiheessa kevättä.

Oman pihan raparpereista keittämäni vispipuuro jää aina enemmänkin vihertäväksi kuin punertavaksi, mutta makuun väri ei vaikuta. Herkullista ja ihanasti hapanta. Sokeria on ohjeessa aika maltillisesti, vähemmän happaman ystävien kannattaa sitä vähän lisätä keittovaiheessa tai ripotella suoraan puuron päälle.

Raparperivispipuuro

noin 3 dl pilkottua raparperia
5 dl vettä
3/4 dl sokeria
1 dl mannaryynejä

1. Laita kattilaan raparperit, sokeri ja pari desiä vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että raparperi pehmenee.

2. Lisää loput vedestä, kuumenna kiehuvaksi ja vatkaa sekaan mannaryynit. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä tai kunnes puuro on kypsää ja raparperi pehmennyt huomaamattomaksi puuron joukkoon

3. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä ja nosta kattila veteen. Anna jäähtyä ihan kylmäksi.

4. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.

*****

Pretty in pink. The pinkest of rhubarbs are early crop varieties cultivated under a bucket, suffering from a lack of light and thus growing fast in their search for the sun. Those blushing and thin beauty queens are harvested in a candlelight to shield them against even a smallest ray of light. Their outdoorsy cousins grow greener and thicker stalks, maybe not as elegant but luckily as delicious. 

A traditional Finnish breakfast, dessert or snack, a fluffy whipped berry porridge, is made with semolina wheat and berries, vigorously whipped into a light mousse after it has cooled down. Almost any kind of berries will do but I prefer the sourness of lingonberries, red and black currants.

An early summer take calls for rhubarb that gives the whipped porridge a lovely distinctive tartness. The outdoorsy maincrop cousins tend to make a greenish porridge but picking the young, red stalks and leaving them unpeeled colour it pale pink.