Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Tuli ihan pannukakku – ricottapannukakut

Jos reseptin kehittäjän takia loppuu voi kaupoista, ei lopputuloksesta tule ainakaan mauton. Pannukakut paistoon siis ja katsotaan, onko voi oikotie onneen.

ricotta pannukakut

 

Ostin muutama viikko sitten ruotsalaisen julkkiskokki Leila Lindholmin uusimman, juuri suomeksi julkaistun kirjan Vielä yksi pala. Leila, Ruotsin vastine Nigella Lawsonille, on noussut kotimaassaan sellaiseksi ilmiöksi, että Aftonbladetin mukaan hän on aiheuttanut akuutin voipulan naapurimaan maitohyllyille.  Uutinen ylitti julkaisukynnyksen myös Guardianissa: Ruotsalaiset ovat hullaantuneet voihin niin, että kermaa joudutaan tuomaan Tanskasta, jotta hyllyille saadaan täytettä. Olipa uutisessa perää tai ei, puhtaan ruoan puolestapuhujia ei liene koskaan liikaa.

Kirjan reseptit eivät ensi selailulla vaikuta mullistavilta, mutta toisaalta yksinkertaiset perusohjeet toteutettuna hyvistä raaka-aineista ovat usein parhaita. Lisätäytettä jo ennestään täyteen keittokirjahyllyyni hankin kuitenkin kirjan kuvien vuoksi. Kun omassa valikoimassani on noin kaksi kuvakulmaa, en voi olla  ihastelematta värikylläisiä, houkuttelevia ja vaihtelevia kuvia. Pisteet kuvaajalle ja kuvausjärjestelijälle.

Ensimmäisenä otin kirjasta kokeiluun ricottapannukakut, joita Leila tosin kutsuu ohukaisiksi. Itse olen kuitenkin sen verran puritaani, ettei ohukaistaikinaan kuulu mielestäni leivinjauhe ja siksi nimeäisin nämä paksukaiset ennemminkin pannukakuiksi.

Ja kuten todettu, hyvä perusohje auttaa parhaaseen lopputulokseen. Niin tässäkin tapauksessa. Jos pidät amerikkalaisista pannukakuista, nämä ovat hyvä vaihtoehto. Kokeilin myös suomalaisemman version, jossa korvasin ricotan rahkalla. Se oli näistä kahdesta oma suosikkini. Samalla perusohjeella onnistuu myös erilaiset versiot, kun lisää marjat jo taikinan joukkoon. Taikinan valmistamisessa olennaista on lähinnä muistaa sekoittaa valkuaisvaahto mahdollisimman kevyellä kädellä taikinaan, jotta koko homma ei läsähdä alkuunsa.

Leilan ohukaisia tarjotaan meillä varmaan toisenkin kerran vaikkapa sunnuntaibrunssilla. Äidin perinteistä pannukakkua haastaja ei kuitenkaan vielä peitonnut. Mitä ohuempi taikina ja suuremmat ilmakuplat, sitä parempi.

Leilan ricottapannukakut

noin 20 pientä, paksua pannukakkua

3 kananmunaa
250 g ricottajuustoa
2 1/2 dl maitoa (Leila suosittelee täysmaitoa, itse käytin kevytmaitoa)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Erota keltuaiset valkuaisista.

2. Sekoita maito, keltuaiset ja ricotta.

3. Sekoita leivinjauhe ja suola vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti taikinan sekaan.

5. Paista keskilämpöisellä pannulla kullanruskeiksi.

Siskonmakkaraa ja salsicciaa – pappardelle con salsiccia

Siskonmakkara-salsicciapasta
Menin Hakaniemen halliin hakemaan etuselkää, mutta tulin ulos pappardellen, tomaattien ja salsiccian kanssa. Päivälliseksi syntyi tuhti tomaattinen makkarapasta. Jos pidät vain jauhomakkarasta, tämä pasta kannattaa unohtaa. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä.

pappardelle con salsiccia

Jos jokaisella ihmisellä on yksi heikko kohta, niin minulla se on herkkukaupat. Yksi ehdottomista suosikeistani on Hakaniemen hallin DeliDeli, josta harvoin poistun tyhjin käsin. Juuri DeliDeli oli tällä kertaa syynä menun muutokseen, koska löysin sieltä ihanaa pappardelleä. Joten sitten vaan Hakkaraisen lihakaupan ja torin vihannestiskien kautta kotiin ja pastan keittoon.

Salsiccia on italiaksi yleisnimi makkaralle. Useimmiten se viittaa kuitenkin porsaasta valmistettuun raakamakkaraan. Itse tein pastan Hakaniemen hallista Hakkaraisen pojilta ostetusta raakamakkarasta, joka oli valmistettu porsaasta ja maustettu basilikalla ja fenkolilla.

Pastan ohje on alunperin Stockmannilta, mutta olen muokannut sitä hiukan mausteisemmaksi parin kokeilukerran perusteella. Lisään joukkoon joko chiliä tai reilusti erilaisia yrttejä vähän päivän mukaan. Heidän versiossaan salsiccian rinnalla käytetään siskonmakkaraa (kuten olen käyttänyt kuvassa näkyvässä annoksessa), mutta itse suosin yleensä versiota, jossa käytetään joko kahta erilaista, siskonmakkaraa vahvempaa raakamakkaraa tai sitten salsiccian kaverina chorizoa, joka tuo pastaan lisää makua. Jos lähikaupassasi ei siis löydy salsicciaa, ei hätää, käytä makkarana vaikkapa siskonmakkaraa ja chorizoa.

Salsiccian kimppuun oli käyty myös Pinjansiemen-blogin keittiössä. Siellä oli syntynyt juustoisempi pasta samasta makkarasta.

pappardelle ostokset

Pappardelle con salsiccia

4 annosta

vajaa 500 g:n pussi pappardellepastaa

n. 500 grammaa erilaisia makkaroita (salsicciaa, chorizoa tai siskonmakkaraa)
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
3 tuoretta, kypsää tomaattia kaltattuna
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
1 erittäin pieni säilötty peperoncino (vajaa tl) tai tuoretta/kuivattua/säilöttyä chiliä maun mukaan (jos käytät chorizoa, huomioi, että se on jo itsessään tulista) tai kuivattuja yrttejä.
reilusti silputtua basilikaa
öljyä
suolaa ja mustapippuria
parmesania

1. Kalttaa tomaatit ja pilko sipulit sekä makkarat pieniksi paloiksi. Itse poistan salsicciasta kuoret.

Laita pastan keitinvesi kiehumaan.

Jos käytät siskonmakkaraa, purista se todella pieninä palloina kiehuvaan veteen ja anna kiehua kaksi minuuttia ja nosta pois reikäkauhalla.

2. Kuullota pannulla sipuleja sekä makkarat.

3. Lisää tuore tomaatti ja hauduta hetki. Lisää säilötyt kirsikkatomaatit ja peperincino/chili/kuivatut yrtit ja keitä hiljaa noin 15 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa muut mausteet ja reilusti silputtua basilikaa.

Laita pasta kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kastikkeen hautuessa.

4. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa raastetun parmesanin kanssa.

Meillä tuoksuu pulla! -omena-tuorejuustoboston

Jos kotikadullamme tuoksui lapsena pulla, sisareni kertoi toivoneensa koko koulumatkan, että tuoksu tulisi meiltä. Aika usein tulikin. Naapureille tiedoksi: Tänään pullantuoksu tulee meiltä.

bostonkakku

Äitini on armoitettu jauhopeukalo ja meidät siskokset on ehdollistettu pullahiiriksi. Rakastamme korvapuusteja. Äitini veroiseksi leipojaksi minulla on vielä valitettavasti matkaa ja ainoa tie taitaa olla sormituntuman hankkiminen.

Muutaman vinkin olen saanut matkaevääksi:
1. Vaivaa, vaivaa, hyvä pulla ei synny ilman vaivaa. Taikinaa on jaksettava alustaa sinnikkäästi.
2. Mehevä pulla syntyy vain löysästä taikinasta. Kaikissa – toistan kaikissa – ohjeissa on aina liikaa jauhoja. Tässä auttaisi se aiemmin mainitsemani sormituntuma. Minulla se on vasta työn alla.
3. Vähän ohjetta pienempi määrä hiivaa riittää.
4. Kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa.

Olen aiemmin tehnyt bostonkakkua, johon tuli täytteeksi vadelmia ja tuorejuustoa. Syksyn kunniaksi vaihdoin vadelman omenaan. Näistä kahdesta paremmat pisteet antaisin nyt kokeilun jälkeen kyllä vadelmalle.

Kakun ulkonäkö jätti aika lailla toivomisen varaa, olin leikannut palat liian mataliksi. Maku oli kuitenkin huomattavasti parempi. Maun kannalta olennaista on laittaa reilusti sekä omenia että kanelia. Minulla oli molempia liian vähän. Perheen rockhenkisempi jäsen lurautti omaan osuuteensa rokkimeininkillä hiukan Laphroaig-viskiä ja väitti sen toimivan. Itse suosin perinteistä versiota.

Samalla syntyi sopivasti myös korvapuusteja tuliaisiksi töihin. Taikinasta tuli tällä kertaa löysähkö – sormituntumaa opetellessa – ja seurauksena oli puustien epämääräinen ulkonäkö, mutta toisaalta niistä tuli sitten sitäkin pehmeämpiä.  Eivätpä näytä ainakaan raakapakasteilta. Ehkä joskus onnistun vielä yhdistämään herkullisen maun ja houkuttelevan ulkonäön. Onneksi tuoksu on takuuvarma.

puustituliaiset

 

Omena-tuorejuustobostonkakku

Vajaa puolet 5 dl:n pullataikinasta. Hyvän ohjeen löydät esim. Sunnuntai-vehnäjauhopussin kyljestä, kun muistat vähentää jauhon ja hiivan määrää. Itse käytän aina tuorehiivaa.

Täyte

100-150 g maustamatonta tuorejuustoa
maun mukaan vaniljasokeria
3-4 omenaa raastettuna (kannattaa laittaa reilusti, laitoin vajaa kolme ja se oli liian vähän)
1 rkl sokeria (maun mukaan ja riippuen omenoiden happamuudesta)
1 rkl kanelia

Vadelmaversio syntyy samoista raaka-aineista, mutta marjat – erityisesti pakastetut – kannattaa pyöritellä perunajauhossa, muutoin leipomus jää turhan kosteaksi.

Koristeluun:

tomusokeria
vettä

Raasta omenat ja mausta raaste sokerilla. Poista ylimääräinen neste raasteesta. Kauli taikina suorakulmion muotoiseksi levyksi. Levitä vaniljasokerilla ja kanelilla maustettu tuorejuusto ja omenaraaste levylle ja rullaa levy. Leikkaa rullista yhtä korkeita paloja (n. 4-5 cm) ja nosta ne väljästi voideltuun irtopohjavuokaan. 24 cm vuokaan tarvitset noin 7-8 palaa paksuudesta riippuen.

Kohota puolisen tuntia.

Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Koristele vähän jäähtyneenä tomusokeri-vesiseoksella.