Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Top Chef -haaste: Koko menu mullan alta vol. 2 – punajuuricarpaccio

24.02.2012 16:31 \ 9 kommenttia \

Paahdettu punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa
Top Chef -haasteessa pääosaan nostettiin juurekset. Innostuin kokkaamaan viikonloppuna koko menun mullan alta. Pääruokaan valitsin punajuurta. Vuohenjuuston kruunaamasta carpacciosta tuli niin hyvää, että se kaavittiin meillä viimeiseen viipaleeseen. Ehdottomasti yksi tämän vuoden onnistuneimpia ruokia.

Helmikuussa olen kokkaillut blogissa erityisesti suomalaista ruokaa. Alkukuusta pohdimme kommentoijien kanssa, mitä se oikeastaan on. Jokaisella on siitä varmasti oma näkemys, mutta minusta Mari Kivistössä-blogista kiteytti omankin näkemykseni tarkasti: “Minä näen suomalaisen ruokakulttuurin omassa elämässäni mieluiten nykysilmälasien läpi: miten ammattilaiset (kokit, toimittajat…) käyttävät kussakin muotivirtauksessa niitä raaka-aineita, joita meillä kotoperäisesti milloinkin on. Miten suomalaiset ruokablogit ottavat vaikutteita vaikka jenkkiblogien hypetyksistä ja tekevät niitä meidän makuumme ja raaka-aineisiin ja vuodenaikoihin sopiviksi. Miten perinneruoat elävät nykypäivässä. Miten tätä kaikkea toteutetaan arjessa”. Lähellä kasvaneet, sesonkin parhaat raaka-aineet ovat minustakin suomalaista ruokaa parhaimmillaan. Kokkaapa niistä ruokaa aasialaisella, italialaisella tai kotimaisella twistillä.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että suomalaiset valitsivat lempiruoakseen paistetun kalan. Tämä annos istuu siis aivan nappiin suomalaisen ruoan pohdintaan. Kun olin Saksassa au pairina kala oli luksusta, mikä oli tuhansien järvien (ja halvan tarjouslohen) maassa kasvaneelle hämmentävää. Me söimme Saksan perheessäni tuoretta kalaa vajaan vuoden aikana kerran – jouluna, jolloin puoli kaupunkia pakkasi paikalliseen kalakauppaan.

Kuten jotkut teistä ehkä muistavatkin, tämän vuoden projektina on ollut antaa vuohenjuustolle mahdollisuus. Tämä on nyt kolmas kerta, kun käytän sitä ja täytyy sanoa, että se alkaa itse asiassa olla aika hyvää, ainakin miedommat versiot: Maistelin kastiketta jo suoraan kupista lusikalla. Tämä siis tukee vahvasti teoriaani, että makuaisti on tottumusten summa. Ehkä ensi kesänä otan listalle sienet…

Paahdettu punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella

4 annosta

4 punajuurta
timjamia
rosmariinia**
suolaa
hunajaa
öljyä (minulla oli rosmariiniöljy)
balsamicoa

**(lähikauppamme rosmariini oli huonoa, joten käytin tällä kertaa Santa Maria Forest Blend -mausteseosta (sieniä, timjamia, rosmariinia), jonka sain heiltä testiin. Hyvin toimi sekin, pidän näistä uusista myllyistä)

Kastike

100 g vuohenjuustoa (käytin sitä pehmeää kolmionmuotoista versiota)
2-3 rkl smetanaa (voit korvata myös kermalla tai ranskankermalla)
mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
(suolaa)

Tarjoiluun

viinisuolaheinää tai rucolaa
paahdettuja pinjansiemeniä
timjamia

1. Kuori raa’at punajuuret ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Mausta ja pyörittele öljyssä ja balsamicossa.

2. Paista kypsäksi 200-asteisessa uunissa (paksuudesta riippuen noin 30 minuuttia). Pyörittele välillä, etteivät pääse kuivumaan ja lisää tarvittaessa öljyä.

3. Valmista punajuurten kypsyessä vuohenjuustokastike ja paahda pinjansiemenet. Notkista vuohenjuusto kermalla, ranskankermalla tai smetanalla ja mausta kastike.

4. Tarjoile viinisuolaheinän tai rucolan sekä paahdettujen pinjansiementen kera.

Kategoriat: kalaruoat, kastikkeet, kasvisruoat, lisukkeet \ Tagit: , , , , , , , \ 9 kommenttia

Top Chef -haaste: Koko menu mullan alta – lanttua ruiskuoressa

22.02.2012 11:14 \ 15 kommenttia \

Haudutettua lanttua ruiskuoressa
Punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa
Selleripannacotta “Waldorf”
Top Chef -haasteen aiheena olivat tällä kertaa juurekset. Yksikin ruokalaji olisi riittänyt, mutta päätin haastaa itseni juuresmenulla. 

Ajatuksenani oli kokata kolmen ruokalajin ateria siten, että juureksia on haasteen mukaisesti löydyttävä jokaisesta ruokalajista, eivätkä ne saa olla statistin roolissa. Lisäsin vielä muutaman oman ehdon: Samaa juuresta ei saa käyttää kahdessa ruokalajissa, eikä menu saa sisältää lihaa – liivatteen tosin sallin, koska minulla ei ollut agar agaria.

Top Chef -haaste osui taas onnistuneesti blogin helmikuun teemaan. Jos aiemmat sukupolvet, ovat pysyneet hengissä muun muassa nauriin ansiosta, voi kai ansaitusti sanoa, että juurekset ovat suomalaisen ruoan kulmakivi. Ilokseni olen huomannut, että ne ovat kokeneet mahtavan renesanssin viime vuosina. Palsternakka, kaskinauris, lanttu ja monet muut herkut mullan alta toistuvat ruokaohjeissa yhä useammin. Tähän aikaan vuodesta ne voittavat helposti tuontisalaatit tai kasvihuoneissa kasvatetut kotimaiset kasvikset.

Tästä lähdettiin liikkeelle: Lanttu, punajuuri ja mukulaselleri. Ja tähän päädyttiin: Alkuun modernisoitu mummon lanttukukko ja kirnuvoita, pääruoaksi punajuuri-vuohenjuustocarpaccio ja paistettua siikaa ja lopuksi juuriselleripannacotta Waldorfin hengessä. Muut ovat omia kehitelmiäni eli niihin voi rauhassa suhtautua varauksella, mutta juuriselleripannacotta on osuvasti napattu Top Chefissä kisaavalta Luomon Jouni Toivaselta. Alkuperäinen ohje on julkaistu Mandatumin asiakaslehdessä ja pannacotta on kokattu ainakin Sillä Sipulin keittiössä.

Lapsena mummolassa oli tarjolla usein lanttukukkoa, mummo oli taiturimainen kukon teossa ja tiesi, että pidin siitä kovin. Kehittelin kukosta modernimman version. Idean fenkolin ja lantun yhdistämiseen sain Motista, jossa listalla on samettinen lanttucappuccino, joka tarjotaan fenkolivaahdon kanssa. Ohensin myös kukon ruiskuoren ohueksi, jotta pääosaan nousee haudutettu lanttu, yksi suosikkijuureksistani. Alkuperäisenä versiona tämä olisi todellista suomalaista slowfoodia, sillä sitä haudutetaan huolella uunissa, tämä on merkittävästi nopeampi versio, mutta ottaa toki oman aikansa näinkin.

Julkaisen tämän postauksen yhteydessä lanttukukkosten ohjeen, kaksi muuta ohjetta saatte tämän viikon aikana. Muutoin tästä postauksesta tulee nälkävuotta pidempi.

Modernisoitu lanttukukkonen eli haudutettua lanttua ruiskuoressa

6 kpl keskikokoisia kukkosia

Kuori

3 dl vettä
1-2 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
30 g voita sulatettuna

Täyte

noin 400-500 g lanttua (kuorittuna)
pari oksaa timjamia
puolikas fenkoli
3 rkl voita
loraus hunajaa
suolaa, valkopippuria

1. Kuori lanttu ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Siivuta fenkoli melko suuriksi paloiksi. Se otetaan pääosin pois hauduttamisen jälkeen.

2. Ruskista voi padassa liedellä ja hauduta siinä samalla fenkolia ja timjaminoksia.

3. Lisää lanttu ja hauduta kannen alla, kunnes viipaleet ovat kypsiä. Lisää hauduttamisen aikana.

3. Leivo kuoritaikina samalla, kun haudutat lanttuja. Sekoita keskenään vesi, suola ja ruisjauhot. Ruisjauhoja kuuluu olla sen verran, että kuoritaikina on paksu puuro. Alusta joukkoon vehnäjauhot ja lisää sulatettu voi.

4. Kauli taikinasta ohuehkoja suorakaiteita, jotka ovat reunoilta keskustaa ohuempia. Ihan ohueksi ei kannata kaulita, ettei kuoresta tule kovaa ja kuivaa. Kuvassa olevassa kukossa se on turhan ohut, paksukuorisemmat olivat parempia, mutta eivät yhtä valokuvauksellisia. Moni kakku päältä kaunis…

5. Lisää suorakaiteen keskelle haudutettuja lanttuja (jätä fenkoli pääosin pataan). Taita taikinan reunat täytteen päälle ja tee tiivis sauma veden avulla. Toimi samoin päiden kanssa. Saumojen kanssa kannattaa olla huolellinen, muutoin kukot vuotavat.

6. Paista 180-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kääri kukot ensin leivinpaperiin ja sitten folioon (ellei sinulla satu olemaan paperia, jossa on yhdistetty voipaperi ja folio). Laske uunin lämpö 150 asteeseen ja paista paperissa vielä ainakin tunti. Paperissa muhittamisen ansiosta kuori pehmenee hiukan helpommin syötäväksi. Ei haittaa, vaikka annat kukkosten muhia paperin sisällä kauemminkin. Jos lämmität niitä uudestaan, kannattaa se tehdä leivinpaperiin käärittynä.

Kategoriat: jälkiruoat, kasvisruoat, lisukkeet, pitkän kaavan mukaan \ Tagit: , , , \ 15 kommenttia

Sunnuntaikirjeitä Suomesta – briossit

17.02.2012 16:48 \ 20 kommenttia \

Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta
Briossit
Yksi hyvän mielen kirjasuosikeistani ansaitsee tulla nostetuksi esille, vaikka pokkariversionkin ilmestymisestä on jo parisen vuotta. Sunnuntaikirjeitä Suomesta tarkastelee Suomea ranskalaisesta näkökulmasta ironisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Aika usein osuu ja uppoaa, vaikka kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Olkoon tämä ranskalainen näkemys helmikuun teemaan.

Kirja on syntynyt Suomeen ranskaa opettamaan muuttaneen Philippe Guicheteaun kirjeistä ystävälleen kotikonnuille. Hän tuli Suomeen jo 1989 ja vieraassa kulttuurissahan aistit ovat terävimmillään havaitsemaan uuden asuinympäristön kummallisuudet. Kirjan kirjeet ovat ymmärtääkseni kirjoitettu useamman vuoden aikana, niin tarkalla kynällä suomalainen mielenmaisema on maalattu. Lopputulos on hykerryttävä, mutta ei missään nimessä pelkästään myötäsukainen.

Kirja vastaa täydellisesti suomalaisten epävarmuuden siivittämään huoleen: Mitähän muut meistä mahtavat ajatella. Kovin huonolla itsetunnolla varustetun ei kannata kirjan näkemykseen tutustua, Philippe Guicheteau (tai kuten sukunimi suomalaisten suussa vääntyy Philippe…Herra Jumala! tai Philippe… onpa vaikea sukunimi) ei tyydy pelkästään silittelemään myötäkarvaan. Kirja on täynnä oivaltavia huomioita ja tuoreita näkemyksiä.  Kirjassa ihmetellään suomalaista elämänmenoa välillä myös aika terävästi ja monia näkemykset saattavat myös ärsyttää. Itsekään en aina ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se juuri on kirjan suola.

Suomalainen aikakäsitys, hätäsisu ja luontosuhde tulevat käsiteltyä ranskalaisesta näkökulmasta. Enää en voi sopia treffejä Stockan kellon alle muistamatta kirjassa kuvattua suomalaisten odotusrituaalia Stockmannin valvovan silmän alla: Katse Stockan kelloon, rannekelloon, vaivaantunutta painonsiirtoa ja kaikki alusta. Miksi ei odottaisi mukavasti lämpimässä – tai mikä parasta viettäisi aikaa mukavasti ja odottaminen hoituisi siinä sivussa. Seurana vaikkapa Sunnuntaikirjeitä Suomesta.

* * * * *

Tähän kirjaan sopivin resepti olisi ehdottomasti fasaanipata. Kirjassa Helsingin Malmille vierailulle saapunut isä näkee takapihan kesyssä fasaanissa potentiaalisen paistin ja pistää siltä niskat nurin – ja äti nylkee sen sukkelasti parvekkeella. Meilläpäin ei ole tapana metsästää fasaaneja kaupunkiolosuhteissa, eikä varsinkaan paljain käsin, joten jätän tällä kertaa fasaanit rauhaan. Luulen, että minulta jäisi kaula katkaisematta.

Olen  jo pitkään halunnut tehdä briosseja, joita saa Suomesta aivan liian harvoista paikoista. Reseptiikassa nojauduin Viva Ciabattan briosseihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Aleksi on taitava ja asialleen omistautunut. Tein omistani kuitenkin suolaisemman version ja lisäsin niihin pinjansiemeniä.

Jos et ole poikkeuksellinen voimanyrkki, taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, koska sitä vaivataan ja vaivataan loputtomasti, mutta lopputulos palkitsee. Tämä oli ensimmäinen taikinani yleiskoneella ja ihmettelen enää, miksi en ole kaivanut laitakokin aikoinaan mukanaantuomaa konetta aikaisemmin esiin, eihän näin täydellistä taikinaa ole olemassakaan. Kymmenen vuoden toimettomuuden jälkeen kone pääsee jatkossa huomattavasti useammin tositoimiin ja minä olen liikuttunut, taisin juuri päästä niin lähelle täydellistä briossia, kuin näillä taidoilla on mahdollista. No, ulkonäköä ei lasketa, mutta pitäähän sitä jättää kehittymisen varaa.

Pinjansiemenbriossit

noin 15 kpl

185 g maitoa
2 munaa
30 g hiivaa
390 g jauhoja
50 g pinjansiemeniä
11 g sokeria
1 tl suolaa
165 g pehmeähköä voita

1. Paahda pinjansiemenet ja halutessasi voit myös hiukan rouhia niitä.

2. Sekoita kaikki ainekset voita lukuunottamatta kunnolla sekaisin yleiskoneessa ja vaivaa noin viisi minuuttia.

3. Lisää voi kolmessa-neljässä osassa. Seuraava erä, kun edellinen on kunnolla sekoittunut taikinan joukkoon.

4. Vaivaa taikinaa yleiskoneella vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes siinä on kunnon sitko.

5. Anna nousta muovin alla pari tuntia (tai yön yli jääkaapissa, jos haluat tarjota näitä aamulla).

6. Leivo briosseiksi esim. muffinssivuokiin, voitele ja anna kohota vielä tunti. Jos haluat autenttisen näköisiä briosseja, käy kurkkaamaan Viva Ciabattan Aleksin vinkit. Kannattaa huomioida, että taikina nousee todella paljon, eli aika pieni nokare vuoan pohjalla riittää. Voitele uudestaan ja paista 185 asteessa. Itse tein keskikokoisia versioita, niiden paistaminen vei vajaan vartin.

Kategoriat: brunssi, kirjat, leivät, leivonta \ Tagit: , , , , \ 20 kommenttia