Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Taste of Helsinki ja lippuarvonta

Vaikkapa Farangin, Smörin, Murun, Juuren ja C:n parhaat makupalat samalla aterialla. Taste of Helsinki kokoaa monta huippuravintolaa samaan paikkaan. Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa liput tapahtumaan, postauksen lopussa lisätietoa arvonnasta.

Nelipäiväisessä Taste of Helsinki tapahtumassa maistellaan yhdeksän huippuravintolan makuja yhdessä tapahtumassa. Pöydän laittavat koreaksi Juuri, Smör, Carelia, Farang, Bistro O mat, Demo, Muru, Toscanini, Aito ja C.  Vastaava tapahtuma on järjestetty ja järjestetään vuosittain lukuisissa kaupungeissa kuten Edinburgissa, Dublinissa, Melbournessa vain muutamia mainitakseni. Tänä vuonna tapahtuma löysi tiensä ensimmäisen kerran Helsinkiin ja järjestetään 14.-17.6. Kansalaistorin puistossa Musiikkitalon kupeessa. Maaotteluhengessä terveisiä Tukholmaan ja Köpikseen, me olemme ensimmäisiä Pohjoismaissa.

Ajatuksena on tarjota hyvää ruokaa ja juomaa sopuhinnalla, alkupalakokoisten annosten keskihinta on viisi euroa. Lista mukana olevista ravintoloista on lupaava. Itse odotan kovasti mm. Murun antimia, koska en ole vielä onnistunut saamaan sinne pöytää. Mukavaa, että mukana on myös turkulainen Smör, joka on yksi suosikkejani – vakiopaikkamme Turun matkoilla. Vihdoin pääsen kokeilemaan myös Farangin kaikkialla kehuttua rapeaa possua. Ruokalista oli ruokahalua herättävä, miten ihmeessä pystyn valitsemaan tarjolla olevista annoksista? Lautaskateuden vaara on olemassa.

Tämäkin tapahtuma on välillisesti suomalaisen naiskauneuden ansiota, koska tapahtuman primus motorina on toiminut Barry McNamara, rakkauden perässä Suomeen muuttanut irlantilainen. Hän on kahdessa vuodessa rakentanut tapahtuman kasaan ja saanut mukaan joukon suomalaisen ravintolakulttuurin kärkinimiä. Ravintoloiden lisäksi tapahtumassa on myös esimerkiksi tastingeja ja kokkinäytöksiä sekä pientuottajien tori.

Tapahtumassa yhteistyökumppanina on myös Tamminen Oy, joka on rotukarjatuotteisiin panostava perheyritys. Heidän lihaansa käytetään tapahtuman ravintoloissa.

Olen ajoittaista huonoa omatuntoa poteva sekasyöjä. Kaikkien kaupunkilaisten tavoin haluan helliä mielikuvaa laitumella kirmaavista lehmistä, mutta se mielikuva ei enää nykyään tunnu vastaavan kovin pitkälle todellisuutta. Jopa maalaistytöksi itsensä mieltävä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen totesi juuri Gloriassa, ettei Suomessa enää juurikaan näe vapaana laiduntavia lehmiä. Sen vuoksi ilahduin, kun aloin lukea enemmän lihantuottamiseen jalostetun rotukarjan kasvatuksesta. Tammisen sopimustiloilla huolehditaan heidän mukaansa eläinten lajinmukaisesta käyttäytymisestä, hyvää lihaa saadaan vain hyvää elämää viettäneestä rotukarjasta. Keväällä syntyvät vasikat laiduntavat koko laidunkauden emänsä seurassa laumassa. MariMaalla kertoi minulle paimenkoiria härnäävistä vasikoista, jotka ottavat torkut pihatossa. Olisi mielenkiintoista päästä joskus tilalle tutustumaan rotukarjan elämään, vastaakohan se mielikuvieni lehmän elämää?

Sain Tammiselta arvottavaksi kaksi pääsylippua Taste of Helsinki -tapahtumaan. Minulle rotukarja on uusi tuttavuus, miten on sinun laitasi? Osallistu arvontaan kertomalla kommenttissasi, oletko maistanut rotukarjan lihaa tai valmistanut itse siitä jotain ja mitä siitä pidit? Kerro myös mihin kattaukseen toivot lippuja. Kattausvaihtoehdot ovat torstaina 14.6. klo 12-16 tai 17.30-21.30 tai perjantaina 15.6 samoina kellonaikoina. Pääsylipun arvo on 18 euroa ja se toimii pääsylippuna tapahtumaan. Molemmat pääsyliput menevät samaan osoitteeseen ja arvontaan osallistuvat kaikki 6.6. klo 19 mennessä kommenttilaatikkoon kommenttinsa jättäneet.

Päivitetty 6.6. klo 19.11: Taste of Helsingin liput voitti random.orgin toimiessa onnettarena kommentin 4 jättänyt Nti Papu. Herkullista makumatkaa!

Liput Taste of Helsinki -tapahtumaan lahjoitti Lihatukku Tamminen.

Summa summarum

Meidän perheessä on nyt kuukausi eletty suu biöjätesäkkiä myöten eli pyritty kaikin tavoin pienentämään ruokahävikkiä. Tavoitteena oli päästä kahden hengen talouden keskimääräisen kuukausihävikin eli noin neljän kilon alle. Kuukauden aikana opin, että luontaiseksi supermartaksi on vielä matkaa.

Kuukauden ajan olemme nyt yhdessä muiden ruokabloggaajien kanssa pyrkineet kannustamaan  lukijoitamme ruokahävikin vähentämiseen Hävikistä herkuksi -tempauksella. Päätin myös itse seurata, miten oman ruokahävikkimme käy kuukauden aikana, jos tsemppaamme oikein kovasti.

Asiat, jotka mummolleni – Martta sekä nimeltään että asenteeltaan – ja muille pula-ajan kasvattamille olivat itsestäänselvyyksiä, eivät sitä minulle tunnu olevan. Ruokaa on kannettu meillä roskiin kuin huomaamatta. Kuukauden ajan pyrin noudattamaan tiukasti kahta periaatetta: 1) En osta mitään raaka-aineita, jos minulla ei ole selvää suunnitelmaa niiden varalle, 2) ostan vain sen verran, kun tarvitsemme. Kahden hengen taloudessa se edellyttää kauppalistaa ja palvelutiskillisten kauppojen suosimista. Niin kauan kuin jaksan muistaa, on puhuttu pakkauskokojen soveltumattomuudesta pienille talouksille. Kuka elintarvikeyrityksistä kääntäisi tilanteen voitokseen? Enkä puhu nyt yhden hengen valmisaterioista.

Hiilaritietoista meidän perheen hävikin vähentämistaktiikka todennäköisesti kylmää, koska Heikki Hietamiehen lausumaa “pizzaan voi laittaa kaiken muun paitsi tiskipöydän” sovellettiin meillä pastaan. Savukylki-chili-purjocarbonara. Herne-purjo-pekonitagliatelle. Primavera kesäkurpitsasta, herneistä ja parsasta. Kesäkurpitsa-porkkana-feta-pinjansiemenlinguine. Kaikkeen kourakaupalla tuoreita yrttejä ikkunalaudalta. Vahingossa löytyi monta erinomaista yhdistelmää.

Aloitin ensimmäisellä viikolla sisukkaasti. Suunnittelin viikon ruoat niin, että sain kaikki vapun jämät ja muut ainekset kiertoon. Esimerkiksi parsaa syötiin pastassa, risotossa ja piirakassa. Onneksi parsasta pitääkin vetää överit nyt, kun sitä saa. Sovelsin reseptejä jääkaapin sisällön mukaan ja kävin koko viikolla vain kerran kaupassa täydentämässä varastoja (kauppalasku alle 10 euroa). Viikon lopussa jääkaappi vaikutti suhteellisen tyhjältä ja alunperin syömäkelpoista ruokaa roskiin päätyi alle 200 g. Se tosin edellytti paria kakkupalaa liikaa. Suurin syyllinen hävikkiin oli salsiccia, josta onnistuin vajavaisilla taidoilla kokkaamaan sellaista jankkia, että sen syömiseen olisi tarvittu pedon kulmahampaat.

Viikot eivät ole veljeksiä. Toisella viikolla jatkoin yhtä sisukkaasti kuin ensimmäiselläkin, mutta kolmen päivän ja kahdentoista juurespihvin jälkeen oli pakko nakata ensimmäisen kerran pois jotain valmista ruokaa. Hävikkiä kertyi muutenkin: kuljetusvaurioinen kananmuna, vihanneslaatikkoon unohtunut kurkunjämä, homehtunut ruisleipäsiivu, kuivahtanut puolikas sitruuna ja väärin säilytetty kvinoamuffinssi, joka alkoi käydä parissa päivässä. Kokonaisuudessaan viikkohävikki oli noin 400 grammaa. Edelleen kaupasta oli haettu lähinnä täydennysostoksia ja aloin tajuta, miten vähän kaksi aikuista, työpaikalla lounaan syövää ihmistä oikeasti syö kotioloissa.

Kolmannella viikolla jääkaappi alkoi loistaa tyhjyyttään, olimme molemmat matkoilla, oli juhlia ja kyläily äidin luona. Sen ainoan kerran kun söimme kotona, haimme take-awaytä.  Kauppakäynti tarkoitti leipäpakettia ja jogurttipurkkia. Kotiinpalatessa ei onneksi tarvinnut lappaa kassikaupalla tavaraa roskiin, mutta maitopurkin jämät ja vihanneslaatikkoon unohtuneen raparperin vapulta jouduin heittämään pois. Seurauksena surkea puolen kilon viikko.

Neljäs viikko oli henkilökohtainen voitto, roskiin ei mennyt grammaakaan syömäkelpoista ruokaa. Kummityttö oli kylässä ja tajusin, että meidän kahden hengen perheelle tämä on huomattavasti helpompaa kuin lapsiperheille, joissa lautashävikkiä ei varmasti voi täysin välttää. Tällä kertaa toimin itse jätemyllynä, mutta jos noudattaisin samaa taktiikkaa pysyvästi, saattaisin tulla valtavaksi.

Viimeinen puristus tällä viikolla. Ollakseni raadollisen rehellinen kävin myös jääkaapin läpi ja tyhjensin sieltä kaiken pilaantuneen. Ilokseni paljoa ei kertynyt: Homehtunut sitruuna, yksi kinkkuviipale ja puoli desiä kermaviiliä. Kaikkiaan noin 150 g. Hiivan jämästä pistin sämpylätaikinan porisemaan eli pian meillä on lämpimäisiä.

Koko kuukauden saldo on reilu kilo – pääsimme siis merkittävästi alle keskimääräisen neljän kilon. Sovittelen itselleni täällä pyhimyksen kruunua, tulos on niin paljon parempi, kuin olin uskaltanut edes haaveilla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että olemme olleet kuukauden aikana vuorovedoin ja yhtä aikaa todella paljon reissussa, mikä on helpottanut hävikin vähentämistä. Kivuitta ei silti ole tähän tulokseen päästy, vaan samaa ruokaa on syöty useammankin kerran vähän liian monta päivää. Asketismiin ei sentään ole jouduttu, vaan olemme syöneet hyvin ja monipuolisesti. Vaivannäköä ja reseptien kaivelua se on tosin vaatinut. Hävikinestokokkaaminen osoittautui kekseliäisyyttä ruokkivaksi puuhaksi. Kesäkurpitsa resepti -hakusanoilla uppouduin useammankin kerran maailman suurimpaan keittokirjaan, Googleen, ennen kuin jättimäismäinen kesäkurpitsa oli hyödynnetty.

Nyt olisi helppo jatkaa elämää entiseen malliin, alkaa syödä, mitä juuri sillä hetkellä mieli tekee ja intoutua impulssiostoksiin. Kuukauden tempaus oli kuitenkin ainakin minulle oikein hyvä herätys. Meillä syötiin aivan yhtä maukkaasti  ja jopa monipuolisemmin kuin tavallisesti. Sain kokkailla ja kokeilla uusia juttuja eli ruoanlaitosta ei myöskään kadonnut tyystin ilo. Se rohkaisee, meillä yritetään kyllä tsempata jatkossakin, mutta nollahävikkiin pääseminen on utopiaa paremmissakin perheissä – tai ainakin meillä. Mutta toivottavasti pystymme kuitenkin tekemään pysyvän parannuksen tapoihimme.

Psst… Juuri nyt Hävikistä herkuksi -sivustolla käynnissä vielä viimeinen kisa, jossa palkintona Otavan keittokirjoja. Sesonkiin sopivasti voittona mm. ohjeita grilliherkkuihin.

Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.

Eilisen potut tuoreeksi rieskaksi – perunarieskat

Pari ylimääräistä perunaa ei haittaa, niistä saa maukkaat rieskat. Ne ovat hävikin vähentäjinä klassikkoainesta.

Täysin subjektiivisen näkemykseni mukaan äitini tekee parhaat perunarieskat. Tekeminen perustuu kuulema sormituntumaan, mutta yritin mittailla oheiseen ohjeeseen vieressä suuntaa-antavat määrät sivusta seuraamalla. Kannattaa treenailla muutaman kerran, että löytää oman maun mukaisen tuntuman taikinaan.

Hävikin vähentämisen kannalta rieskat ovat käteviä, koska pohjana toimivat yhtä hyvin edellispäivien keitetyt perunat tai perunamuussi, muutat vain veden määrää sen mukaisesti. Teetpä pohjan perunoista tai perunamuussista, liikkeelle lähdetään tasaisesta vetisestä löllöstä eli myös muussia kannattaa jatkaa vedellä, niin saat pehmeät rieskat.

Kun rieskat on leivottu, hävikin vähentämisessä auttaa puolestaan leivänpaahdin. Parhaita rieskat ovat toki tuoreina, mutta oikein maukkaita useamman päivän, kun paahtaa rieskan leipomispäivää seuraavina päivinä.

Perunarieskat

400 g  (n. 4 dl) perunaa keitettyä tai muusia
1 muna
noin 1 dl vettä
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
vajaa 1 tl suolaa (huomioi, että muusissa on jo suolaa)
2 -3 rkl  öljyä
1 tl leivinjauhetta (voit jättää pois, jos haluat rapsakampia rieskoja. Leivinjauheella niistä tulee pehmeämpiä)

1. Survo perunat tasaiseksi jatka vedellä löysäksi velliksi.

2. Sekoita joukkoon muut aineet.

3. Taputtele rieskoiksi, pistele haarukalla.

4. Paista 225-250 asteessa.

Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.