Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Possetit mun posselle – Lemon posset

23.07.2012 18:15 \ 18 kommenttia \

Kolmen suora: Kolme ruoka-ainetta, kolme työvaihetta ja vähintään kolme tuntia odottelua. Tuloksena raikkaat lemon possetit.

Uuden tulemisen kokenut posset tunnettiin jo keskiajalla. Alunperin flunssalääkkeenä käytetty maitopohjainen, alkoholilla maustettu juoma on aikojen saatossa taipunut kermaiseksi sitruunavanukkaaksi. Reseptistä on puhallettu pölyt paitsi herkun kotimaassa briteissä myös muualla. Itse olen törmännyt siihen mm. Kööpenhaminassa PatéPatéssa ja se on kokattu lukuisissa suomalaisissa blogeissa, eikä viime aikoina ole paljon suomalaisia tai ruotsalaisia ruokalehtiä julkaistu ilman lemon possetia.

Valmistin possetit tällä kertaa aika pienelle posselle ja skandaalinkäryinen jengimeininki on tästä possesta kaukana, sillä ruokaseurana oli äitini. Ohje on sopiva kahdelle-kolmelle, mutta helpostihan sen tuplaa. Soul Kitchenin Anna, jonka blogissa ollutta reseptiä seurasin, oli oppinut, että onnistuneen tuloksen takaavat tarpeeksi hapokkaat sitruunat. Järkeenkäypää siinä mielessä, että sitruunan hapon täytyy tässä tapauksessa olla jonkinlainen aloitteentekijä siinä kemiallisessa reaktiossa, joka hyydyttää kerman vanukkaaksi. Liivatetta hyydyttämiseen ei nimittäin käytetä.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että jouduin ottamaan possetin kanssa pari erää. Ensimmäisellä kerralla vanukas jäi turhankin juoksevaksi. Sitruunan määrän lisäämisen ohella pidensin hiukan keittoaikaa ja annoin vanukkaan tekeytyä jääkaapissa kauemmin. Mitään liivatemaisen lohkeavaa ei siitä tullut toisellakaan kertaa, mutta jämäkämpää kuitenkin.

Luin muuten juuri, että keiton tarjoaminen cappuccinokupista on so last season, sen sijaan erilaisia purkkeja ja purnukoita tulee vastaan nyt vähän joka paikassa. Possetissa se oli aika kätevä käyttöliittymä, koska purnukat on helppo pinota jääkaappiin.

Lemonposset

kahdelle-kolmelle

2 dl kuohukermaa
reilu 1/2 dl sitruunanmehua (minulla meni 1 1/2 luomusitruunaa)
noin 3/4 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia siitä hetkestä, kun seos on kuumentunut.

2. Lisää tuoreista sitruunoista puristettu sitruunamehu. Maista ja säädä sokerin ja sitruunanmehun määrää makusi mukaan. Itse laitoin aluksi vähemmän kuin ohjeessa mainitun sokerimäärän, se on riittänyt mainiosti tällaiselle hapokkaan ystävälle.

3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia (omani olivat jääkaapissa reilu neljä tuntia).

Kategoriat: jälkiruoat, piknik \ Tagit: , , , , , , \ 18 kommenttia

Etana, etana näytä sarves – pinaatti-vuohenjuustopasta

21.07.2012 8:58 \ 27 kommenttia \

Istutuslaatikoitteni tuotteliain kasvi on toistaiseksi ollut pinaatti, se on selättänyt etanatkin.

Blogiystäväni Nanna Kaikki äitini reseptit -blogista lupaili jossain vaiheessa talvea, että pinaatti on satoisa ja helppo. En olisi uskonut, kuinka satoisa se onkaan. En ole tehnyt mitään muuta kuin kylvänyt ja kastellut ja sitä vaan tulee ja tulee. Viereisen mizunan ovat etanat syöneet rei’ille, mutta pinaatti kukoistaa rinnalla.

Etana on viheliäinen lajike. Onneksi istutuksiini ei ole tullut niitä valtavia tappajaetanoita, mutta kyllä nämäkin ovat saaneet tuhoa aikaan. Olen kerännyt niitä nyt varmaan sata pois salaattieni kimpusta. Olen todennut tehokkaimmaksi tavaksi poimia käsin ensin kaikki, jotka onnistun sieltä löytämään ja sen jälkeen laitan yöksi olutansan kertakäyttömukista, johon sitten ne ryömivät. Etanavauhtia, mutta perille ovat päässeet kuitenkin. Olen joutunut huomaamaan, että vain pieni osa populaatiosta on persoja alkoholille eli olutansa tehoaa vain osaan ja loput joutuu noukkimaan käsin kuolemaan. Hidasta ja turhauttavaa, mutta ne ovat tehneet jo selvää kahdesta eri salaattilajikkeestani, nauriinvarsistani ja sen päälle steviasta, joten motivaationi on korkealla, vaikka se iljettävää hommaa onkin. Opin Soppakellarin Tuslalta, että etanat pitää tappaa ja hävittää huolellisesti. Niitä ei kannata heittää kompostiin eikä biojätteeseen, vaan tavalliseen sekajätteeseen tai uuniin. Saat niistä muuten entistä suuremman riesan.

Pinaattia on meillä syöty jo useaan kertaan mm. risotossa, erilaisissa salaateissa ja munakkaassa. Nyt oli vuorossa pasta. Niin kyllästynyt en kuitenkaan pinaattiin ole, ettenkö jo tietäisi, että tätä istutetaan ensi vuonnakin. Tuo kiitollinen kasvi saa minut tuntemaan itseni sankariviljelijäksi.

Jos on pinaatti kiitollinen kasvatettava, tämä pasta puolestaan on kiitollinen kokattava. Minimaalisesti pilkottavaa, pastan keitinveden kiehumisen jälkeen kymmenen minuuttia ja tuoksuva annos on lautasella. Paljon helpommalla ei ruokaa voi saada aikaan.

Pinaatti-vuohenjuustopasta

kahdelle

vajaa 200 g pastaa

noin 1/2 dl oliiviöljyä
75-100 g tuoretta pinaattia
2-3 valkosipulin kynttä
2 kesäsipulia tai salottisipulia
oliiviöljyä
1 dl kermaa
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
kourallinen silolehtipersiljaa ja basilikaa silputtuna
1-2 tl sitruunankuorta
reilusti mustapippuria

1. Kuumenna pastavesi kiehuvaksi. Pilko kastikeainekset valmiiksi, mutta älä aloita kastikkeen tekemistä, ennen kuin laitat pastat kiehumaan. Kastikkeen tekee alle 10 minuutissa. Keitä pasta.

2. Pastan kiehuessa kuumenna reilusti oliivilöljyä pannulla. Kuullota siinä valkosipuli ja sipuli. Älä päästä ruskistumaan eli malta kuullotella riittävän alhaisella lämmöllä.

3. Lisää pannulle pinaatti ja pyörittele sitä öljyssä muutama minuutti. Lisää kerma, vuohenjuusto ja raastettu sitruunankuori. Mausta kastike mustapippurilla ja lisää halutessasi suolaa. Kuumenna, kunnes vuohenjuusto on sulanut tasaiseksi. Lisää lopuksi yrtit ja sekoita kastike kypsän pastan joukkoon. Säästä hiukan pastan keitinvettä, voit tarvittaessa notkistaa kastiketta hiukan sillä.

4. Rouhi vielä pinnalle mustapippuria ja koristele yrttisilpulla.

Kategoriat: helpot ja nopeat, hyötyviljely, italialainen, kasvimaa, kasvisruoat, pastat \ Tagit: , , , , , , , , \ 27 kommenttia

My Cup of Tea

18.07.2012 10:06 \ 24 kommenttia \

Wehmaan kartanon iltapäiväteellä pääsee englantilaistunnelmiin keskellä suomalaista maalaismaisemaa.

Olen ajanut tukka putkella Kuopio-Helsinki-väliä lukemattomia kertoja. Mitä nopeammin päästään paikasta A paikkaan B, sitä parempi. Päätin kerrankin luopua matkanteon suorittamisesta, ottaa asiaan savolais-zeniläisen minne sitä immeisellä on kiirus valamiissa mualimassa -asenteen ja poimin matkan varrelle leppoisat pysähdyspaikat. Päädyin pitkälle, nautinnolliselle iltapäiväteelle Wehmaan kartanon pihapiirissä sijaitsevaan, englantilaista teekulttuuria vaalivaan Teahouse of Wehmaisiin Juvalle. Juva sijaitsee Mikkelin pohjoispuolella ja visiitti iltapäiväteellä edellyttää vain muutaman kilometrin poikkeamisen viitostieltä. Paikka on perustettu muutama vuosi sitten ja se on ilmeisesti Suomen ainoa englantilaishenkinen teehuone.

Teen nauttiminen keventää mieltä, selvittää ajatuksia, vähentää henkistä ja ruumiillista ahdistusta ja saa aikaan sellaisen mielenrauhan, että kaikki maalliset huolet voi joksikin aikaa heittää pois mielestään, luvattiin paikan teelistalla kiinalaisen teekeisarin sanoin. Mitäpä sitä sitten muuta kuin mielenrauhaa hakemaan englantilaisten ruusukuosien ympäröimänä.

Löysin teehuoneen Kauppalehti Optiossa olleen jutun perusteella, jossa kahvilan perustanut kartanoa isännöivän Grotenfeltin perheen tytär Anna antoi reseptejä sormileipiin. Artikkeli jäi mieleeni, koska hän totesi siinä, että kaikki muut reseptit ovat jaettavissa paitsi skonssiresepti. Niiden takia asiakkaat ajavat hänen mukaansa Helsingistä asti. Skonssifriikkinä halusin päästä testaamaan kehuttuja leivonnaisia.

Teelistalta löytyy kaikkiaan noin kuutisenkymmentä erilaista teevaihtoehtoa. Menuvaihtoehtoja puolestaan on kaikkiaan viisi. Käytännössä ne koostuvat sormileivistä, makeista leivonnaisista ja skonsseista. Laajuus vaihtelee ja hintahaitari on 10-16 euroa sisältäen kannullisen teetä.

Tilasin English Tea -vaihtoehdon, johon sain makeiden leivonnaisten sijaan vaniljaskonsseja kolmen sortin sormileipien rinnalle. Teeksi valitsin Tempelin, jonka sisältö kuulosti runolliselta. Tee oli listan mukaan koristeltu kanervalla, pionilla ja vadelmalla ja maussa luvattiin olevan vadelmaa, raparperia ja kermaa. Sormileipien täytteet olivat perinteiset kurkku-tuorejuusto sekä lohi ja kolmannessa versiossa oli artisokkaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Leivät olivat oikein hyviä, mutta ne jäivät kyllä kakkoseksi, kun pöytään tuotiin uunilämpimät vaniljaskonssit. Menu oli täyttävä: Kaksi pientä leipää kutakin makua ja kaksi skonssia kermavaahdon ja hillon kera. Pakko tunnustaa, että toisen skonsseista jouduin pakkaamaan tuliaisiksi äidille. Olisi ollut synti jättää sellainen herkku syömättä.

Tavoitteenani on monien muiden ohella ollut löytää vaihtoehtoja aabeeceehelveteille ja muille valmiiksi pakattuja kumileipiä tarjoileville huoltamoketjuille. Haluaisin suosia persoonallisia paikkoja, joissa on maistuvaa tarjottavaa. Tässä yksi sellainen: Teahouse of Wehmaisin takia kannattaa tehdä se muutaman kilometrin poikkema valtaväylältä. Kiireen voi unohtaa unohtaa. Se on onneksi paikan rauhallisessa ilmapiirissä helppoa. Erityiskiitokset myös ystävällisestä ja välittömästä palvelusta.

PS Olimme käyneet Sillä Sipuleiden kanssa paikassa ilmeisesti aika lailla peräjälkeen. Kannattaa lukea myös heidän kokemuksistaan.

Kategoriat: hyväksi koettua, matkat, ravintolat \ Tagit: , , , , , \ 24 kommenttia