Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Viimeiseen pistoon

Tiedättehän sen tunteen, kun saa jotain valmiiksi. Pistää sen viimeisen pisteen tai piston.

Viimeinen langanpää on nyt päätelty. Sen piti olla syntymälahja, mutta kappas saaja onkin kohta seitsemän kuukautta. Mutta kuka sitä nyt villapeittoa kesällä tarvitsisi – edes tänä kesänä.

Hetken mietin, että tämähän olisi kiva isona torkkupeittona kotonakin paksusta langasta neulottuna. Jos tämän pikkuriikkisen peiton valmistuminen venyi yli puoli vuotta, parimetrinen versio ei taida kuitenkaan valmistua ennen eläkepäiviä. Jatkan siis aloittamaani kaulahuivia, se on sentään jo melkein valmis.

Ohje: Brooklyn Tweed, Shale Baby Blanket
Lanka: Debbie Bliss Rialto 4ply (Lankatalo Priima)

Karkkipossua kotioloissa – Farangin karkkipossu

Farangin karkkipossu ottaa kotioloissa aikansa, mutta palkitsee odottajansa.

En ole listaihmisiä: En pysty listaamaan kymmentä suosikkiravintolaani, -kirjaani tai -elokuvaani. Ravintola-annoksista nyt puhumattakaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos jotain listaa ryhtyisin sorvaamaan, Farangin tajunnanräjäyttävä karkkipossu olisi mukana varmasti. Ystäväni Masutoaitemun Riitta oli kokeillut sitä kotona ja hänen jatkuvasti hyvällä ruoalla hemmoteltu miehensä oli todennut sen olevan parasta ruokaa, mitä Riitta on ikinä kokannut. Ystäväni taidot tuntien se on aika paljon sanottu.

Jos haluaa päästä helpolla, kannattaa varata pöytä Farangista. Karkkipossun valmistus on monivaiheista ja vie pari päivää, joten ihan helpot ja nopeat -kategoriaan tällä ei päästä. Resepti edellyttää aika lailla raaka-aineiden metsästystä ja päivystämistä hellan ääressä. Asian voi myös ottaa niin, että lihan hauduttelu on hyvä syy maata sohvalla huumaavassa aniksen, soijan ja inkiväärin tuoksussa lukemassa kirjaa. “Valvon tuota keitosta” saa laiskottelun näyttämään ahkeroinnilta. Lopputulema on kuitenkin vaivan väärti, joskin Farangin keittiön ammattilaiset päihittävät minut tässä asiassa edelleen kuusi-nolla.

Tarvittavat raaka-aineet löytyivät Vii-Voanista Hakaniemestä. Valtaosa itseasiassa olisi löytynyt ihan Stockaltakin samoin kuin paikallisesta K-supermarketista (joka tosin on tavallista parempi). Lähinnä cassian takia jouduin menemään Hakaniemeen. Muut raaka-aineetkin saa kyllä Vii-Voanista muita kauppoja edullisemmin. Cassian voi Sillä Sipulin mukaan korvata kanelilla. Ne muistuttavat toisiaan, ainakin hajussa on kuitenkin jonkin verran eroa, maun osalta en osaa arvioida, kuinka suuri ero on. Alla kuvassa molemmat. Korianterin juurta en löytänyt edes Vii-Voanista, korvasin sen Kulinaarimurujen Jaanan vinkistä korianterinsiemenillä.

Tankkasin huolellisesti sekä Kulinaarimurulan että Sillä Sipuloiden versioita ja tenttasin Riitalta viime hetken vinkit. Oma versioni on yhdistelmä näistä kolmesta, mutta pohjautuu pääosin Kulinaarimurulan reseptiin. Tein reseptiin myös muutamia muutoksia, lähinnä annostukseen. Karkkikastiketta tuli alkuperäisen ohjeen mukaisella annostuksella ihan liikaa, vaikka meillä oli melkein tuplasti lihaa ohjeeseen nähden. Puolitin kastikkeen määrän, jos sen riittävyys epäilyttää, suurenna toki annostusta. Haudutusliemestä vain pieni osa menee karkkikastikkeeseen, loppu kannattaa pakastaa ja käyttää uudelleen. Palmusokeri on aika tyyristä, samoin kuin myös haudutusliemessä käytettävä vähäsuolainen soija, joten viemäriin heitettäväksi kumpaakaan niistä ei kannata ostella.  Palmusokerin on muuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO nimennyt maailman ekologisesti kestävimmäksi makeutusaineeksi, koska se tuottaa ruokosokeria merkittävästi enemmän satoa samansuuruisella alueella ja tarvitsee vähemmän ravinteita.

Lopuksi vielä kätevä emäntä -vinkki: Karamellin saa irti kattilasta kiehuttamalla kattilassa runsaasti vettä, muuten se on aika helvetillistä hommaa.

Karkkipossua Farangin tapaan

4 hengelle pääruokana

750-900 g possun kassleria palana

Haudutusliemi

1 l vettä
4 dl vähäsuolaista soijaa
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1/2 dl makeaa soijaa eli ketjap manista
1 dl sokeria
1 valkosipulin kynsi
5 cm:n pala inkivääriä
1 rkl korianterin siemeniä
2 valkopippuria
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 2 kanelitankoa)
4 tähtianista

Karkkikastike

200 g palmusokeria
1/2 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 1/4 dl haudutuslientä
2 tähtianista
5 cm:n pala cassiankuorta (tai kanelitanko)

Lisäksi

riisiviinietikkaa
korianteria
punaista chiliä

Päivä 1

1. Pilko inkivääri ja valkosipuli krouveiksi paloiksi. Laita kaikki haudutusliemen ainekset suureen kattilaan ja kiehauta. Lisää liha ja hauduta kannen alla nelisen tuntia.

2. Nosta liha kattilasta jäähtymään ja siivilöi haudutusliemi.

3. Laita molemmat jäähtyneinä jääkaappiin yön yli, liha kevyen painon alla.

Päivä 2

1. Valmista karkkikastike. Kuori haudutusliemen päältä rasva pois ja mittaa kattilaan tarvittava määrä. Lisää cassian kuori (tai kanelitanko) sekä tähtianikset. Kiehauta ja ota pois levyltä.

2. Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmusokeri. Kuumenna sokeri-vesiseosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Minulla meni ensimmäisellä kerralla hiukan turhankin tummaksi, mutta se ei onneksi maistunut palaneelta.

3. Lisää haudutusliemi sokerin joukkoon. Ole varovainen, sokeri kuplii voimakkaasti ja on todella kuumaa. Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuta. Tässä voi loppua usko, mutta Riitan vinkin perusteella jatkoin sitkeäksi ja noin tunnin kohdalla kastike oli tahmaisen paksua.

4. Leikkaa possu sopivan kokoisiksi reiluiksi suupaloiksi.

5. Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä 170 asteeseen ja keitä lihapalat rasvassa kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.

6. Sekoita kulhossa lihapaloihin karkkikastike, tuoretta korianteria sekä punaista chiliä.

7. Tarjoa lisäksi punaista chiliä ja riisiviinietikkaa, johon lihapaloja voi dippailla. Meillä possun kanssa tarjottiin myös prosaallisesti riisiä.

Nostalgiatrippi – munakastike kalalle

Joskus vanhat tutut ovat parempia kuin pussillinen uusia. Munakastike on maukasta ja helppoa nostalgiaruokaa.

Enpä muista, milloin olisin viimeksi syönyt munakastiketta, mutta kun huomasin sen Hovkonditorn-blogissa läikähti välittömästi lämmin tunne rinnassa. Se on ihanaa nostalgiaruokaa lapsuudesta.  Kävin samantien laskemassa ahvenverkot lähikaupan kalatiskillä. Paistettuja ahvenia, kesäperunoita ja munakastiketta sunnuntailounaaksi. Se oli juuri niin hyvää, kuin muistinkin.

Ohje on siis Hovkonditornin. Lisäsin kastikkeeseen vain reilusti ruohosipulia. Se toimii minusta hyvin munan kanssa ja antaa hiukan särmää kastikkeeseen. Kastikkeessa ei ole mitään kikkoja, se on suoraviivainen valkokastike. Kauhan varressa pysyminen palkitsee: Kastiketta kannattaa sekoittaa koko keittoajan, ettei se maitopohjaisena pala pohjaan. Tein kastikkeen täysmaitoon, koska olin ostanut sitä jäätelöä varten. Kastikkeesta tuli ihanan täyteläinen, mutta hyvän lopputuloksen saa myös kevytmaidosta.

Munakastike

kolmelle-neljälle

2 kananmunaa
2 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
3 1/2 dl täys- tai kevytmaitoa
suolaa
valkopippuria
reilusti tuoretta tilliä ja ruohosipulia

1. Keitä munat melko koviksi (8 minuuttia sen jälkeen, kun vesi alkaa kiehua).

2. Sulata voi kasarissa, sekoita joukkoon jauhot. Kypsennä jauhoja muutama minuutti voissa, mutta älä anna ruskistua.

3. Lisää maito. Kannattaa lisätä ensin pieni erä maitoa ja sekoittaa voi-jauhosuurus siihen huolellisesti. Saat helpommin tasaisen kastikkeen ilman paakkuja.

4. Keitä maltillisella lämmöllä, kunnes kastike sakenee. Kannattaa sekoittaa ahkerasti, ettei maito pala pohjaan.

5. Kuori kananmunat ja hienonna ne kastikkeen kiehuessa.

6. Kun kastike on riittävän sakeaa, mausta se suolalla ja valkopippurilla, lisää hienonnettu muna ja reilusti yrttejä.