Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Lounaalla portinpielessä

Tunnetko jo Teurastamon? Ellet, kannattaa pistäytyä kurkkaamassa lupaavaa alkua Kalasataman ja Sörkän kainalossa.

Syksyllä avautunut Teurastamo on minusta kenties parasta, mitä helsinkiläiselle ruokakulttuurille on tapahtunut tänä vuonna. Toiminta on toki vasta alkutekijöissään. Alueella on kuitenkin kaikki ainekset kehittyä todella mielenkiintoiseksi, kunhan toiminta nousee kunnolla siivilleen. Jo nyt siellä tapahtuu yhtä sun toista: Maalaisten markkinoita, keittiökirpputoreja ja ravintolapäivänä piha toivottavasti täyttyy ravintoloitsijoista. Minä ainakin hingun lisää. Olisi hienoa, jos näistä tulee vakio-ohjelmaa ja vaikkapa maalaisten markkinat olisivat säännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa. Lisäksi alue kaipaa lisää kiinnostavia liikkeitä, jotka vetävät ihmisiä paikalle. Ensi vuoden aikana Teurastamolla avaa ovensa onneksi monta uutta ravintolaa mm. keittiönsä kiinalaiseen katuruokaan pohjaava Ho’s Food ja BBQ-kulttuuriin uskova B-Smokery.

Olen käynyt syksyn mittaan mm. keittiökirpputorilla, lounaalla Kellohallissa ja viime viikonloppuna kävimme noutamassa tuorepastaa Pasta Factorystä, lihaa Roslundilta ja possuburgerin innoittama jäimme samantien Roslundiin myös lounaalle. Suosittelen lämpimästi. Possun lavasta valmistettu savunmakuinen pulled pork burger (7,50 euroa) vei kielen mennessään. Saimme yllätyksenä myös maistiaiseksi pienet ankanrintaburgerit. Toivottavasti niitä löytyy jatkossa myös lounaslistalta: Mureaa ankanrintaa komppasi kevyesti sinapille vivahtanut majoneesi ja raikas viipale appelsiinia. Muuta ei tarvittu, raikas ja maistuva makupala. Ja hyvän palvelun ansiosta ruoka maistui vielä tavallistakin paremmalle. Miten niin Suomessa ei muka olisi palvelukulttuuria? Täältä lähdimme hymyssä suin ja hyvillä mielin.

Vakiovalikoima Roslundilla kattaa lähinnä peruslihat, koska heillä ei ole liikkeessä omaa sahaa. Tilaamalla saa kuitenkin kuulema vaikka krokotiiliä. Heidän lihatukkunsa sijaitsee lähes naapurissa, joten koko tukun valikoima on käytännössä saatavilla. Eikä perusvalikoimakaan huono ole: Meidän mukaamme tarttui mm. pancettaa ja maissikanaa. Ensi kerralla aion testata ainakin landekinkkua eli suomalaista ilmakuivattua kinkkua.

Lihakauppiaiden mukaan lounasasiakkaita on jo ilahduttavasti, mutta muutoin Teurastamon liikkeitä ei ole vielä oikein löydetty. Hei helsinkiläiset, poikkeaminen Teurastamolla vaatii meistä useimmille pienen kiepauksen, mutta mitäs jos äänestetään lompakoilla ja pidetään paikka hengissä. Se on nimittäin sen arvoinen jo nyt ja sitä kehitetään innolla ja intohimolla koko ajan paremmaksi ja kiinnostavammaksi. Menkää siis kokeilemaan, toivottavasti tekin yllätytte yhtä iloisesti. Seuraavaksi me testaamme Kellohallin illallista, jota olivat käyneet maistelemassa ainakin Siskot kokkaa-blogin Nelle, Avaruusaseman Arietta ja Sillä Sipulin Merituuli.

Teurastamosta ja sen tapahtumista löydät lisätietoja heidän Facebook-sivuiltaan ja verkkosivuiltaan. Jos ravintoloitsijana toimiminen on ollut tilan puutteesta kiinni, marraskuussa sekään ei ole este: Teurastamo tarjoaa pihansa ravintoloitsijoiden käyttöön.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa.

Parempaa arkiruokaa – jättikatkarapupasta

Jättikatkarapu-inkivääripasta
Hanna ja Alexander Gullichsenin uusi kirja lupaa parempaa arkiruokaa ja lunastaa lupauksensa.

Safkaa – parempaa arkiruokaa ilmestyi elokuussa ja ilmeisesti laatua arjen ruokahetkiin on kaivattu monissa kodeissa: Kirja on esimerkiksi Akateemisen myydyimpiä tietokirjoja. Sain kirjan Otavalta heti ilmestymisen jälkeen ja se on kulunut meillä ahkerasti varsinkin sohvannurkkalukemisena. Sen resepteistäkin testaukseen on päätynyt jo jokunen ja vielä useampi on kokeilulistalla.

Maxillia ja Raflaa pyörittävä pariskunta on takakannen tekstin mukaan koonnut kirjaan  parhaat ohjeet äidin aarteista, täydellisiä makuja ulkomaanmatkoilta ja omien ravintoloiden klassikoita. Viruksen lailla verkossa on kiertänyt mm. kirjan avokadopasta, joka on jättänyt varjoonsa muut kirjan ruoat. Viimeistään reseptin julkaisu Hesarissa tyhjensi ainakin pääkaupunkiseudulla hyllyt avokadoista ja pecorinosta.

Kaikkiaan kirjassa on yli 60 reseptiä, joista ilahduttavan moni houkuttaa kokkaamaan. Ohjeissa on uskallettu pysyä perusasioiden äärellä. Vaikka ohessa julkaisenkin kirjasta kokkaamani pastan, erityisesti sormiani syyhyttää kirjan klassikkoanti kuten haukimurekepihvit, Lindströmin pihvit ja tietenkin se Raflan kuuluisa lohi-avokadosalaatti.

Pidän kirjan tärkeilemättömyydestä. Resepteissä ei turhia kikkailla ja kuvat näyttävät uskottavasti siltä, että ne on otettu pääosin arjessa. Aitouden tunnetta lisää myös se, että samasta kirjasta löytyy yhtä lailla ohje merimiespihviin ja suklaafondanttiin. Kirjasta välittyy tunne, että tämä todella on kertomus yhden perheen ruokasuosikeista. Reseptit ovat Alexanderin, kuvat ja tekstit Chicling-blogistakin tunnetun Hannan.

Pidän myös Hanna Maulan taitosta – ja ihanasta mattapaperista. Varsinkin aukeamat, joilla kuva ja resepti ovat saaneet arvoisensa tilan hivelevät silmää. Ainoa mitättömän pieni asia, mikä minua häiritsi oli muutamat aukeamat, joihin oli laitettu monia reseptejä. Sivun yläreunaan varattu kapea kuvapaikka on haastava. Niihin laitettuina esimerkiksi varhaiskaalisalaatti (joka muuten on ihanaa kirjan reseptillä toteutettuna) tai pinaattilisuke eivät pääse oikeuksiinsa. Niistä on valittu kirjaan todella läheltä otetut kuvat. Mutta kuten todettu, tämä on pienenpieni kauneusvirhe. Muut kuvat ovatkin sitten sitäkin parempia: Ei ylenmääräistä stailausta, vaan kauniin yksinkertaisia kuvia, joissa ruoka nousee pääosaan.

Kokonaisuutena kirja on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja valtaosa resepteistä sopii luvatusti arkeen. Ja myös sellaisille kokeille, jotka eivät jaksa ylenmäärin käyttää aikaa ruoanlaittoon. Hyvistä raaka-aineista kun saa maukasta vähän pienemmälläkin vaivalla.

Valitsin kirjan monista resepteistä julkaistavaksi oheisen pastan, koska se jos mikä on parempaa arkiruokaa. Valmistuu puolessa tunnissa ja vaikka jättikatkaravut nyt eivät hintansa puolesta ihan arkiruokaa ole, ohjeella kruunaa helposti työviikon perjantaina, kun haluaa vähän parempaa – mutta nopeasti. Tässä oma versioni – muutokset ovat minimaalisia ja niitä ohjasivat lähinnä puutteet keittiökaappieni valikoimassa.

Jättikatkarapupasta inkiväärillä

kahdelle

1 pkt tuorepastaa tai noin 200 g kuivapastaa

1 prk hyviä säilöttyjä tomaatteja
2 valkosipulin kynttä
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili (käytin peperoncinoa öljyssä)
ripaus ruokosokeria
6-8 raakaa jättikatkarapua tai tiikerirapua
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kourallinen silolehtipersiljaa (ohjeen mukaan basilikaa)

1. Laita pastan keitinvesi kiehumaan

2. Pilko valkosipuli ja chili. Raasta inkivääri.

3. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota hetki valkosipulia, chiliä ja inkivääriä pannulla.

4. Lisää säilötyt tomaatit, mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Hauduta kannen alla kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä.

5. Kuumenna toinen pannu, lisää öljy ja paista rapuja kuumassa öljyssä noin minuutti kummaltakin puolelta.

6. Lisää ne kastikkeen joukkoon. Lisää joukkoon kourallinen yrttejä ja sekoita kastikkeen sekaan pasta.

Persikkapiirakka syystunnelmissa

Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
Se on tämä syksy. Sen on pakko olla tämä syksy. Normaalisti leivon äärimmäisen harvoin, nyt meillä jauho pöllyää vähän väliä. 

Päärynän jälkeen tajuntaani on iskeytynyt persikka. Aiemmin ei ole tullut mieleenkään käyttää sitä oikeastaan missään leivonnassa, mutta yhtäkkiä minulle on käynyt kuin raskaana oleville naisille, jotka kuulema näkevät vauvamahoja kaikkialla. Minä näen nyt kaikkialla persikkaa: Piirakkaa, paistosta, cobblereita. Oli vain yksi tapa hoitaa se vaiva: paistoin lääkkeeksi nektariineista – koska persikoita en saanut – piirakan amerikkalaisen omenapiirakan tapaan.

Piirakkataikinan käsittely vaatii jonkin verran harjaantumista. Tärkeää on käyttää leivonnassa voi ja vesi kylmänä ja antaa taikinan vetäytyä jääkaapissa muoviin käärittynä. Siitä huolimatta se tahtoo repeillä, mutta ei kannata lannistua. Kyllä uuni sen kaunistaa. Ja aina voi hurmata kauniilla reunoilla. Sen jälkeen kukaan ei enää huomaa paria paikkausta kannessa, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun pääsee iskemään kiinni piiraaseen. Tämä oli nimittäin ihanaa ja salaisuus on ruokosokerissa, kanelissa ja muskottipähkinässä. Jos muutat reseptiä, älä jätä niitä kuitenkaan pois.

Piirakkaa ja ihana aurinkoinen syysviikonloppu. Kyllä näillä eväillä taas jaksaa sateisemmankin viikon.

Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan

noin 20-senttiseen piirakkavuokaan

Taikina

150 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl appelsiininkuorta
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 1/2 dl kylmää vettä

Täyte

6-7 persikkaa tai nektariinia
1/2 dl ruokosokeria
1/2-1 tl kanelia
1/4-1/2 tl muskottipähkinää
2 reilua rkl vehnäjauhoja
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua

voiteluun

kermaa tai 1 muna + 1 rkl maitoa
sokeria pinnalle

1. Leikkaa jääkaappikylmä voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivat aineet ja nypi voi ja kuivat aineet nopeasti sekaisin. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on tasainen ja kiinteä pallo. Jaa kahteen osaan, laita muovikelmuun ja jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

2. Tee täyte odotellessa. Kuori persikat tai nektariinit. Lohko ne. Ne irtoavat helpoiten kivestä, kun siivutat koko persikan kiveä vasten ja irrotat sen jälkeen lohkot yksi kerrallaan. Sekoita persikkalohkojen joukkoon loput täytteen ainekset.

3. Kauli taikinasta ohuet levyet esimerkiksi kahden voipaperin välissä: Toinen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja toinen kanneksi täytteen päälle. Kaulimista helpottaa, kun ripotat taikinapallon päälle hiukan jauhoja ennen kaulimisen aloittamista.  Kaulitse levyt niin isoksi, että ne menevät reilusti käyttämäsi vuoan reunojen yli.

4. Aseta pohjalevy piirakkavuokaan. Nosta päälle täyte siten, että keskikohta on hiukan korkeammalla. Nosta täytteen päälle toinen taikinalevy ja siisti reunat. Hifistelijöille ne pari vinkkiä kauniisiin reunoihin.  Leikkaa kanteen muutama aukko, jotta höyry pääsee ulos. Voitele piirakka joko kermalla tai sitten maito-munaseoksella. Ripottele päälle sokeria.

5. Paista 180-asteissa uunissa noin 50 minuuttia.