Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Limepossetit

Sitten viime kesän villityksen olen ehtinyt tehdä possetista jo monen monta versiota. Tässä ehdoton suosikkini: Limepossetit ja mintulla marinoitua mangoa. Joka kerta se jaksaa yllättää helppoudellaan. 

limeposset-suolaajahunajaa

Totuuden kuulee muka vain lasten ja imeväisten suusta. Siihen listaan kannattaa lisätä myös sukulaiset: “Ihan hyvin sinä kirjoitat, mutta ei minulla ole aikaa lueskella niitä löpinöitä, laita sinne printattavat versiot niistä resepteistä”. Periaatteessa suvusta tulleet muutosehdotukset joutuvat tavallista tarkemman arvioinnin alle, mutta tämä pääsi seulan läpi. Resepteistä on nyt aina myös printattava versio, johon on linkki ohjeen yhteydessä. Toivottavasti niistä on hyötyä teille muillekin vai liekö niin, että niitä käyttävät vain kiireinen serkkupolo ja surkean mokkulan varassa oleva äitini, joka voi nyt tallentaa suosikkinsa omalle koneelleen (äiti, tämä oli tekninen vinkki). Mutta mitäpä sitä ei ihminen tekisi perheensä eteen.

Olimme Soul Kitchenin Annan ja Masutoaitemu-Riitan kanssa jokunen viikko sitten ruokamatkalla Tampereella. Berthassa sain pitkästä aikaa viime kesän blogihittiä lemonpossetia mangosorbetin kera. Piti kaivaa taas kotonakin kermat esille, hyydytellä possetit ja tarjota ne Tampereen tuliaisista eli Muuton matalista juomalaseista. Meidän taloudessa ne ovat löytäneet paikkansa jälkiruoka-astioina.

Tein possetit tällä kertaa limestä ja tarjosin ne mintulla marinoidun mangon kanssa. Toistaiseksi paras possetmakuyhdistelmä, jonka olen tehnyt. Posset on uskomattoman monipuolinen ja se on herättänyt niin paljon innostusta ruokabloggaajien keskuudessa, että versioita on tehty sitruunan lisäksi mm. verigreipistä ja appelsiinista. Jos et ole vielä kokeillut, kokeile ihmeessä. Lopputuloksena on ihanan raikas sitruksinen jälkiruoka, joka syntyy todella helposti muutamasta raaka-aineesta. Possetissa kerma hyytyy sitrushedelmän hapon ansiosta, eikä siinä käytetä ollenkaan liivatetta. Lopputulos on pehmeämpi ja valuvampi kuin liivatteella tehtäessä eli pannacottamaista rakennetta ei edes kannata tavoitella.

Limepossetit marinoidulla mangolla

(tulostettava versio reseptistä)

kahdelle

2 dl kuohukermaa
3/4 dl sokeria
2 limen mehu (reilu 1/2 dl)

1.  Sekoita sokeri kerman joukkoon kattilassa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kiehahtamisen jälkeen reilu viisi minuuttia.

2. Purista sillä aikaa limen mehu ja sekoita sen keittämisen jälkeen kerma-sokeriseokseen. Maista, lisää tarvittaessa limeä tai sokeria makusi mukaan.

3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja nosta hyytymään jääkaappiin. Vähintään kolmeksi tunniksi. Itse hyydytän yleensä jokusen tunnin enemmän.

Marinoitua mangoa

reilu 1/4 tuoretta mangoa
1/4 dl limemehua (noin 1/2 limeä)
1 tl ruokosokeria
pari oksaa minttua

1. Sekoita sokeri limemehun joukkoon.

2. Kaada seos paloitellun mangon päälle.

3. Sekoita joukkoon silputtu minttu. Anna maustua noin tunti.

Slaavilaistunnelmissa – pirogit

Venäläistyyppiset pirogit
Iso kannullinen teetä tai kulhollinen tuhtia lihalientä ja pari piirakkaa vie slaavilaistunnelmiin.

venäläiset-piirakat

Hyytävä ja sateinen Pietari sai uudet kasvot viime keväänä, kun astuimme kadulta lämpimään kellarikahvilaan ja saimme eteemme muutamalla roposella täydellisiä pieniä piirakoita ja kannullisen teetä. Vielä parempia ankka- ja lohipiirakoita tarjottiin Kohvik Moonissa Tallinnassa.

Siitä lähtien olen yrittänyt saada aikaan samanlaisia. Kysäisin jopa Kohvik Moonissa, miten ihmeessä kuoresta saa näin hyvää. Tarjoilija pyöritti silmiään ihmeissään: “Sehän on ihan perusvehnätaikina”. Viva Ciabattan Aleksi tarjosi lopulta minulle ratkaisun ja taika oli yksinkertainen: Ihan perusvehnätaikina, mutta vähemmän hiivaa, jolloin taikinasta tulee hiukan tiiviimpi. Tajusin myös, että taikina kannattaa kaulita todella ohueksi. Silloin kuoresta ei tule rakenteeltaan pullamainen ja täyte pääsee pääosaan. Kaikkien kokeilujen jälkeen palattiin perusasioiden äärelle: Vehnätaikinaan.

Täytteenä oli tällä kertaa sieniä, porkkanaa ja riisiä. Sieniä on aika maltillisesti, koska vasta harjoittelen henkisen sieniallergiani voittamista. Laita ihmeessä enemmän, jos olet sienten ystävä. Jos haluat lihaisamman täytteen, jätä riisi pois. Laita silloin enemmän sieniä, porkkanaa ja sipulia. Vaihtoehtoisesti voit tehdä piirakoihin myös lohi– tai kaalitäytteen.

Venäläistyyppiset pirogit

12-16 keskikokoista piirakkaa  tai noin 20 pientä piirakkaa

Kuoritaikina

3 dl maitoa

vajaa 1/4 pkt hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
50 g voita
6-7 dl vehnäjauhoja

Täyte

1 iso sipuli
1-2 porkkanaa
400 g jauhelihaa
5 g kuivattuja sieniä
1,5 dl keittämätöntä riisiä
mustapippuria
valkopippuria
(timjamia)
suolaa
öljyä

1 kananmuna voiteluun

1. Aloita taikinasta. Sekoita maitoon hiiva, sokeri ja suola.

2. Sekoita joukkoon noin 5 dl jauhoja. Ala vaivata. Lisää sulatettu rasva, vaivaa taikinaa ja lisää jauhoja sen verran, että saat kimmoisan taikinan, joka irtoaa kulhon seinistä.

3. Anna kohota kaksinkertaiseksi.

4. Valmista täyte. Laita sienet likoamaan ja keitä riisi kypsäksi.

5. Pilko sipulit ja porkkanat pienen pieniksi kuutioiksi. Kuumenna öljy ja kuullota sipuleita ja porkkanoita jokunen minuutti, kunnes ne alkavat pehmentyä.

6. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää sienet ja mausta.

7. Sekoita joukkoon riisi, maista mausteet ja lisää tarvittaessa.

8. Jaa taikina 12-20 osaan ja kauli paloista ohuita pyörehköjä kiekkoja.

9. Nosta keskelle täytettä reilusti. Jätä reunoille taikinaa sen verran, että saat kuitenkin suljettua piirakan napakasti. Sulje piirakka nostamalla taikinanreunat vastakkain täytteen päälle ja paina ne kiinni sormilla. Käännä saumapuoli alapuolelle.

10. Voitele piirakat munalla ja paista 200 asteessa noin 12-14 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä ja kauniin ruskeita

 

facebook_finalsuolaa&hunajaa myös Facebookissa. Liity joukkoon!

Uudet ja vanhat tutut, tervetuloa pöytään!

Hei, olen Jonna, helsinkiläinen ruokaharrastaja, tämän blogin emäntä. Suolaa&hunajaa-blogia olen pitänyt noin puolitoista vuotta, ruokaa laittanut aina. Jo lapsuudenkodissani on keitetty, paistettu ja leivottu innolla. Ei kallista, eikä hienoa, vaan hyvää, maukasta kotiruokaa. 70-80-luvulla sitä ei vielä kutsuttu ruokaharrastukseksi vaan keittotaidoksi. Äidin opit olivat takataskussa maailmalle lähtiessäni ja äidin puhelin soi edelleen säännöllisesti: “Monessako asteessa pannukakku taas paistettiinkaan?”

Haluan välittää hyvän ruoan ja ruoanlaiton ilosanomaa ilman ryppyotsaisuutta ja tärkeilyä. Kohtuudella kaikkea – paitsi makua. Sitä saa olla yllinkyllin. Siinäpä ruokafilosofiani lyhykäisyydessään.

Rakastan italialaista ruokaa, ihailen heidän kykyään saada vähät raaka-aineet loistamaan. Yhtä lailla olen oppinut arvostamaan ranskalaista keittotaitoa ja kukapa ei mummolan ja lapsuuden makuja muistelisi lämmöllä. Innostun sesongeista, koska keväällä parsa vaan maistuu parhaalle ja syksyisin mieli janoaa pitkään haudutettua kaalilaatikkoa.

avauskuva-suolaajahunajaa-web

Keväällä ja kesällä täällä intoillaan hyötyviljelystä, syksyn tullen toivottavasti intoillaan sadosta. Vuoden kokemusta rikkaampana tämä vihertumpelo aikoo jatkaa seikkailuaan parvekepuutarhan ja istutuslaatikoiden parissa. Tässä lajissa minulla on vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta yhtä asiaa osaan jo toivoa: Hei etanat, pysykää kaukana salaatinlehdistäni.

Blogissa kokataan siis edelleen rakkaudesta hyvään ruokaan, iloitaan onnistumisista, opitaan virheistä, innostutaan arjesta, herkutellaan pitkän kaavan mukaan, kippistellään pienimmästäkin syystä, odotetaan sormien työntämistä multaan ja toivotaan sormet ristissä satoa.

Tästä kaikesta syntyy soppa, johon laitan lusikkani. Entiseen tapaan, mutta uudessa paikassa, osana Divaaniblogeja.  Uudet ja vanhat tutut, tervetuloa pöytään! Toivottavasti tapaamme täällä usein.