Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Pariisin taivaan alla

Jos pitää Micheliniä raamattunaan, Pariisi lienee kiistatta maailman ruokapääkaupunki. Kun olin muutaman päivän ajan suorittanut kulinarismia ja juoksuttanut matkaseuralaista mutkien kautta huonon kartan kanssa etsimässä erinäisiä kehuttuja ravintoloita, kahviloita ja viinibaareja, päätin keskittyä lähikulmien antiin ja alkaa nauttia kaupungin tunnelmasta kaikessa rauhassa.

Lomogram_2013-06-20_05-22-30-PM

Jos jaksaa kiivetä kaikkien turistiravintoloiden ja matkamuistomyymälöiden ohi Montmartren kukkulalle ja katsoo alhaalla avautuvaa näkymää Sacré Couerin rappusilta, joutuu toteamaan, etteivät tässä auta mukavimmatkaan kävelykengät. Kaupunki on valtava ja jatkuu silmän kantamattomiin. Tunnustin saman tosiasian kuin kaupungin aiemmatkin valloittajat: Pariisia ei voi valloittaa – yrittää voi, mutta lopullisesti se ei antaudu. Ennemmin tai myöhemmin Pariisi voittaa sen taistelun. Keikkuu vaan ei uppoa todetaan kaupungin tunnuslauseessakin.

Totesin tappioni, kun olin juoksuttanut laitakokkia monta päivää sen parhaan ravintolan, herkkukaupan tai croissantin perässä. Oikeasti erinomaisia ravintoloita, herkkukauppoja ja croissantteja on lähes joka kulmalla, ei ole mitään tarvetta lähteä merta edemmäs kalaan. Istuin alas, otin pari lasia viiniä ja muistin taas, miksi ihastuin edellisellä matkalla Pariisiin.

Avasin silmäni, löysin mahtavia yllätyksiä kulman takaa – ne olivat lähempänä kuin osasin edes odottaa. Seurasimme paikallisen juutalaisyhteisön iloista sunnuntain viettoa (Rue des Rosiers) keskellä falafelkojuja, kosherpizzerioita ja juutalaisia herkkuja myyviä kahviloita. Yhtenä iltana ujuttaidumme mukaan grillijuhliin kirkon portaille. Bändi soitti chansoneita, nuotio paloi ja ihmiset tanssivat sen ympärillä.

laulaja

nuotio-suolaajahunajaa

Maassa, jossa ruoanlaitto on Julia Childin mukaan taidemuoto ja kansallisurheilua, makuelämyksiä löytyy etsimättäkin. Yhden reissun parhaista aterioista söimme täpötäydessä kulmabistrossa, jota ei varmasti mainita yhdessäkään matkaoppaassa, sillä samanlaisia löytyy lukuisia kaikkialta Pariisista. Täydellisen kypsyistä ankkaa ja karitsaa, pistoulla silattuja vihreitä papuja ja päälle tuhti tarte tatin. Iloinen puheensorina ja lasien kilinä, runsain joukoin ranskalaisperheitä sunnuntailounaalla. Oli helppo ymmärtää, miksi UNESCO on sisällyttänyt ranskalaisen keittiön aineettomiin kulttuuriperintöihin. Valinnan taustalla on juuri aterioihin kiinteästi kuuluva sosiaalisuus.

kahvikuppi-suolaajahunajaa

Juhannusyönä kaupungissa vietettiin vuosittaista Fête de la Musique -tapahtumaa. Hilpeä juhlatunnelma oli vallannut kaupungin ja musiikki soi joka kulmalla. Tunnelma tarttui, vietimme mukavan illan musiikkia kuunnellen ja hyvistä viineistä nauttien viinibaareissa, jotka olivat levittäytyneet kaduille. Yhdessä leppoisimmista terassilla pöytien ja tuolien virkaa toimittivat väärinpäin käännetyt puulaatikot, joiden päällä istuen ihmiset maistelivat paikan oivallista shampanjaa. Parasta Pariisissa onkin elämä. Se ei lopu koskaan. Sama mihin suuntaat, joka puolella tapahtuu, eikä koskaan voi aavistaa, mitä parin korttelin päästä paljastuu. Kahdentoista miljoonan ihmisen metropoliin mahtuu monta tarinaa.

viinilasit-suolaajahunajaa

Kehutussa ranskalaisessa ruokakulttuurissa on kaksi mysteeriä. Ensimmäinen niistä on todella näkyvä katukuvassa. Hyviä raaka-aineita arvostava kansa, joka suhtautuu ruokaan suurella hartaudella, kuluttaa samaan aikaan vuosittain Bloomberg Business Weekin mukaan viisi miljardia euroa McDonald’s-ravintoloissa. Kaiken järjen vastaisesti Ranska on ketjulle kaikista kannattavin markkina Amerikan ulkopuolella ja maassa on kaikkiaan yli 1200 Mc Donald’s-ravintolaa. Suosittu on myös Subway, jolla on maassa lähes viisisataa ravintolaa, eikä Pariisin kaduilla pysty kävelemään törmäämättä Starbucksiin. Kauas on tultu päivistä, jolloin paikallisten maanviljelijöiden keulakuvasta tuli lähes kansallissankari, kun hän hajotti kotikaupunkiinsa avatun McDonald’s-ravintolan ja sai paikalle ranskalaisen mielenosoituskulttuurin hengessä 40 000 nuorta tukijoukoikseen.

Toinen mysteereistä on ihmetyttänyt amerikkalaisia siinä määrin, että tieteellisissä tutkimuksissakin on pureuduttu ranskalaiseksi paradoksiksi kutsuttuun ilmiöön. Paradoksina pidetään sitä, että runsaasti tyydyttyneitä rasvoja ravinnossaan nauttivat ranskalaiset eivät samaan aikaan kärsi korkeasta kolesterolista ja sydän- ja verisuonitaudeista. Vielä oudommaksi tilastot menevät, kun yhdistää samaan analyysiin ranskalaisten naisten Euroopan korkeimman eliniänodotteen, suhteellisen ahkerasti käryävän tupakan ja Euroopan hoikimmat ihmiset. Juustojen ja viinien kotimaassa alle 10 % kansasta kärsii ylipainosta.

hyppynarut-suolaajahunajaa

Ehkä kiitos kuuluu pariisilaisten – ja muidenkin ranskalaisten – kellon tarkalle ruokarytmille. Lounas syödään lounasaikaan ja sitten ravintola kiinni. Tervetuloa päivälliselle, kun on sen aika. Toki monet ravintolat ovat auki myös koko päivän, mutta pääsimme muutaman kerran todistamaan, miten bistrot olivat täyteen ahdettuja lounasajan koittaessa ja puolta tuntia myöhemmin paikka ammotti tyhjyyttään – jäljellä vain me viinikarahviamme viimeistelevät turistit. Se olikin lähes ainoa ajankohta, kun pariisilaisessa ravintolassa on väljää. Kaupungin kovat vuokrat pakottavat ravintolat hyödyntämään jokaisen neliösentin. Kiinnostavia ravintoloita löytyi mitä pikkuruisimmista koloista. Pöydät ovat vierivieressä. Lähikontaktia viereiseen pöytään ei voi välttää, kun väliä on kymmenisen senttiä.

pusu

Ranskalaiset ottavat tunnetusti ruoan aika vakavasti – tai ainakin tosissaan. Kaupungissa, jossa on varmasti jokaisella kulmalla leipomo, listataan vuosittain mm. parhaat croissantit, patongit ja financierit. Tuomariston työn on toden totta käytävä jo työstä. Totuuden nimissä on nimittäin todettava, että keskivertosuomalaiselle makuaistille kolmanneksi paras (lompakon tyhjentävä, ylihinnoiteltu Bread & Roses) tai kahdeksanneksi paras (Blé Sucre) croissant olivat molemmat jokseenkin taivaallisia. Tosin näistä kahdesta valitsen milloin tahansa Blé Sucren. Parhaan saa Ranskan toiseksi suurimman lehden, Le Figaron, listauksen perusteella tällä hetkellä luksusleipomo Pierre Hermestä.

leivät

Stereotypia tylyydessään huippuunviritetystä pariisilaisesta palvelusta sai kyytiä viikon matkalla. Helena Petäistö totesi kanadalaiskollegansa nimenneen Pariisin kaupungiksi, jossa on maailman pienin hymykiintiö, mutta ystävälliset, avuliaat ja poikkeuksetta englantia puhuvat tarjoilijat ja myyjät pyyhkivät ennakkokäsityksillä pöytää. Edes 80 miljoonaa vuosittaista turistia ei ole hyydyttänyt hymyjä. Ilman kiukkuista ja yrmeää naapuriamme, joka läksytti meidät ennenkuin ehdimme ovesta ensimmäisen kerran sisälle, olisi jotain autenttisesta pariisilaiskokemuksesta jäänyt puuttumaan.

Listaan teille muutamia suosikkiosoitteitani kaupungissa vielä toisessa postauksessa – jos vaikka satutte sopivasti kulmille matkallanne. Hyvän ruoan takia ei tarvitse Pariisissa kovin kauas suunnata. Aikamoisia aarteita löytyy varmasti ihan siitä majapaikan tuntumasta.

Kuukauden lempiraaka-aine: Ahven

Paistetut ahvenet, hernepyree, uuden sadon perunat ja kananmunakastike

paistetut-ahvenet-ja-hernepyree-suolaajahunajaa

Heinäkuuhun sopivasti huomenna ilmestyvässä uudessa Divaanissa on kalastettu ahvenia kesäpöytään. Suvi Rüster on tehnyt kolme kiintoisaa reseptiä niistä ja täydennän sarjan neljännellä täällä blogissa. Ahven päätyy Suvin ohjeissa mm. savustuspönttöön ja grilliin. Sormia syyhyttää jo nyt.

Kaikista vedenelävistä – tai ainakin kaloista – juuri ahven on suosikkiraaka-aineitani. Se ei kaipaa voissa paistamista kummempaa. Uudet perunat ja kasa paistettuja ahvenia on aika lailla täydellinen kesäateria. Talvesta saakka olen halunnut kokeilla Chez Jasun Jasun ylistämiä savustettuja ahvenia. Alunperin ajatuksena oli kaivaa pönttö tulille tässäkin reseptissä. Koska Suvin resepteistä löytyy kuitenkin jo savunmakua, vaihdoin suunnitelmaa.

Laitakokki hemmotteli minua syntymäpäivälahjana illallisella kaupungin kattojen yllä Savoyssa. Pääsin myös pikaisesti kurkkaamaan ravintolan omaa kattopuutarhaa, mutta valitettavasti en nähnyt kaupunkimehiläisiä työssään. Olen syönyt Savoyssa vain muutaman kerran elämässäni – normaalipalkkaiselle se on aika iso satsaus, mutta tuntuu jokaisen euron arvoiselta, kun ihailee kaupunkia lintuperspektiivistä kattoterassilta. Uusi tiimi Kari Aihisen johdolla on uudistanut ruokaa, mutta ahvenannoksessa tiivistyi se, mikä on parasta Savoyta: Suomalaisen ravintolamaailman kiintotähti tarjoaa rinta rottingilla asiakkailleen paistettuja ahvenia, hernepyreetä, uusia perunoita, pinaattimuhennosta ja kananmunakastiketta. Ei klassikon hajottamista komponentteihin, vaan viimeisen päälle valmistettua ruokaa laadukkaista raaka-aineista modernisti mutta perinteitä kunnioittaen. Paras ahvenannos, jonka olen koskaan saanut.

herneet-suolaajahunajaa

Halusin tehdä samasta makumaailmasta helposti kotikeittiössä toteutettavan version. Paistoin ahvenet voissa ja tein rinnalle hernepyreen tuoreista herneistä. Tarjosin ne uusien perunoiden ja kananmunakastikkeen kera.

Suolaa kala kunnolla ja annostele kananmunakastikkeeseen avokätisesti tuoretta ruohosipulia, herneen makeus kaipaa särmää seurakseen. Hernepyreeseen tarvitset reilusti tuoreita herneitä, kahden hengen annokseen kului noin noin puolitoista litraa – kyllä luit oikein. Kyseisestä määrästä tulee silvottuna noin kaksi desilitraa herneitä ja silpomiseen tietenkin kuluu oma aikansa. Voit oikein hyvin käyttää pyreeseen myös pakasteherneitä.

herneenpalot-suolaajahunajaa

Paistetut ahvenet 

(printattava versio reseptistä)
kahdelle

6-8 ahvenfileetä
nokare voita
suolaa
tilliä

1. Paista ahvenet voissa kullanruskeiksi molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja tuoreella tillillä.

Hernepyree

kahdelle

2 dl tuoreita herneitä (tai pakasteherneitä) – noin 1 1/2 litraa herneitä palkoineen
3-4 uuden sadon pientä sipulia tai 1 pieni sipuli
nokare voita
1/2 dl kanalientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja kuullota sitä voissa. Lisää pannulle herneet, kanaliemi ja kerma. Keitä, kunnes herneet ovat pehmeitä – noin viitisen minuuttia.

2. Soseuta pyree sauvasekoittimella (tai jos teet suuremman määrän, voit soseuttaa sen myös blenderillä) ja purista sose siivilän läpi kattilaan. Tuoreiden herneiden kuoret eivät soseudu täysin, joten samettisen pehmeää saat pyreestä vain siivilöimällä kuoret. Mausta suolalla ja pippurilla ja kuumenna ennen tarjoamista.

 

facebookissa-lätkä

Hyvän maun jäljillä – guacamole

Guacamole

guacamole-suolaajahunajaa

Kemikaalicocktail-blogin Noora Shingler yhden naisen taistelu Pirkka guacamolen harhaanjohtavaa nimeä vastaan päättyi yllättävästi. Guacamoleksi kutsutussa tuotteessa oli avokadoa 0,7 prosenttia. Lopputulos: Eviran totesi nimen olevan harhaanjohtava, Kesko nimesi sen uudelleen. Hyllyihin ilmestyi Pirkka avokadonmakuinen dippi. Tuotesisältö on edelleen sama: 0,7 prosentilla avokadoa jauheena saadaan siis riittävä avokadon maku.

Mikään ei olisi nyt helpompaa kuin heristää sormea: Iso paha kaupan keskusliike tarjoaa meille tällaista sontaa. Miten surullista. Mutta eikö surullisempaa ole, että meille kuluttajina tämä kelpaa? Purkki ei olisi siellä hyllyllä puolta vuotta kauempaa, jos se ei kelpaisi ostoskoreihimme. Olisikohan totuudenmukaisella nimeämisellä kuitenkin yllättäviä vaikutuksia myyntilukuihin? Lihapullia vai kanannahkapullia? Guacamolea vai avokadojauheella maustettua dippiä? Kumpaan tarttuisi suomalainen kuluttaja, joka Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskasen mukaan tekee ostopäätöksensä lähinnä hinnan perusteella?

Heiskasen väitettä puhtaasti hinnan perusteella päätöksensä tekevästä kuluttajasta eivät tue luvut suomalaisen ruoanlaittokulttuurin muutoksesta: Taloustutkimuksen Suomi syö -tutkimuksen mukaan vuonna 2006 yksikään vastaajista ei valmistanut arkena kaikkea kotiruokaa itse, viisi vuotta myöhemmin niin kertoi tekevänsä yli neljännes. Kauppalehti Optiossa esille nostetun kyselytutkimuksen perusteella ainoastaan 3 % suomalaisista pitää valmisruokia hyvänmakuisena. Hei ruokatehtailijat, voisiko tässä olla markkinarako? Uskomaton innovaatio: Hyvältä maistuva valmisruoka.Mutta ai niin, alan liiton edustajien näkemyksen mukaan laaduksi vaikuttaa riittävän, että toimitaan lakien mukaan ja kuluttajaa nyt ohjaa vain hinta.

Kokkikartanon toimitusjohtaja Kati Rajala arvioi Kauppalehti Optiossa valmisruokamarkkinoiden kooksi noin 500 miljoonaa euroa eli lähes 100 euroa suomalaista kohti myös lapset ja imeväiset mukaanlukien. Radikaali ajatus: Entäs jos valmisruokateollisuus on menettänyt maksuvalmiit asiakkaat tarjoamalla pahalta maistuvaa ruokaa? Suurin osa suomalaisista käyttää edelleen eineksiä ja puolivalmisteita, mutta viidessä vuodessa sen laivan on jättänyt siis 26 % suomalaisista, joka ei joko käytä tai halua tunnustaa käyttävänsä eineksiä. Viikonloppuisin valmisruokaan tarttuu vielä harvempi. Tässähän voisi olla teollisuudelle peiliin katsomisen paikka. Minun kaltaisteni satunnaisten maksalaatikon ja valmispelmenien ostajien rahoilla ei yhtään ruokatehdasta pidetä pinnalla, mutta uskon, että useampikin olisi valmis helpottamaan arkeaan puolivalmisteilla ja eineksillä, jos mausta ja laadusta ei tarvitsisi tinkiä.

Guacamolen osalta Pirkka joutui syyniin, mutta eivät sen kilpailijatkaan avokadopitoisuuksilla häikäise. Parhaimmillaankin kaupan hyllyllä löytyvästä guacamolesta avokadoa on noin neljännes, suurimmassa osassa vaihtoehdoista vain murto-osa siitä. Tässä klassisessa reseptissä sitä löytyy senkin edestä. Se tarkoittaa tuhdin kermaista avokadon makua ilman pisaraakaan mitään maitotuotteita. Guacamoleja on monenlaisia, tämä on klassisista klassisin – vain olennaisimmat raaka-aineet, ei edes tomaattia. Paljon, paljon parempaa kuin yksikään kaupan hyllyltä löytyvä. Valitsen siis itsetehdyn – ja elintarviketeollisuudelle terveisiä, en tee valintaani hinnan perusteella.

Guacamole

neljälle

2 avokadoa
1/2 pienestä punasipulista tai 1/4 suuresta
1/2 punainen chili
1/2 tl suolaa
1/2-1 limen mehu
1 pieni valkosipulin kynsi
muutama oksa tuoretta korianteria silputtuna
mustapippuria

1. Jos haluat sileän tahnan: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili. Kaiva avokado kuoresta. Laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

TAI

1. Jos haluat rustiikkisemman guacamolen: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieneksi silpuksi. Laita puolet niistä mortteliin suolan kanssa ja hiero tasaiseksi tahnaksi. Muussaa avokado haarukalla melko suurpiirteisesti. Lisää joukkoon maustetahna ja loput ainekset. Sekoita.

facebookissa-lätkä