Unohdin, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Haksahdin ensin halpisvohvelirautaan – eihän sitä niin usein käytä. Klassinen virhe: Paistoipa sillä millaisen taikinan tahansa lopputulos oli luokaton. Koska en halunnut tehdä samaa virhettä tuplasti, luin jokseenkin kaiken aiheeseen liittyvän ja kokosin teille vinkit, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon vohveliraudan valinnassa. Ja ostin uuden raudan – sellaisen joka paistaa nopeasti ja tasaisen kauniisti rapeita vohveleita.
Vohveleiden uusi tuleminen on silmiinpistävää, toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita blogeissa ja lehdissä. Kauppaketju omisti kuukauden reseptilehtensä vohveleille, blineille ja pannukakuille. Huhuilin uuden raudan perään paikallisella Facebook-kirppiksellä. Kukaan ei halunnut luopua omastaan. Siis siitä tilaa vievästä kapistuksesta, jota ei käytetä kuin korkeintaan kerran vuodessa. Myös monesta kaupasta raudat oli myyty loppuun, kun etsin omaani. Ei siis epäilystäkään: vohvelit ovat tehneet uuden tulemisen.
Jos vohveliraudan tärkeimmät ominaisuudet haluaa tiivistää, mahtuu ritirimpsu kolmeen ominaisuuteen: Osta tehokas, säädettävä rauta, joka paistaa tasaisesti. Muiden ominaisuuksien painoarvo kannattaa miettiä oman käytön ja mieltymysten perusteella.
Teho
Teho mitataan wateissa, tyypillisesti markettiraudoissa se vaihtelee noin 700 ja 1400 watin välillä. Wattien lisäksi olennaista on se, millä alueella lämpövastukset ovat raudan sisällä. Se on ratkaisevaa tasaisen paiston kannalta. Harvan raudan osalta sitä kerrotaan, joten ainakin itse jouduin luottamaan erinäisiin testeihin rautojen paisto-ominaisuuksista.
Tehokas rauta kypsentää vohvelin nopeasti. Paitsi ajansäästön kannalta se on vähintään yhtä olennaista vohveleiden rakenteelle. Hitaasti paistuvista vohveleista tulee helposti kuivia. Paistopinnan lämpötila vaikuttaa myös vohveleiden rapeuteen.
Lämpötilan säätö ja merkkivalot
Lämpötilan säätö on ominaisuus, josta en tinkisi. Pystyt säätämään raudan haluamaasi lämpötilaan ja voit paistaa monenlaisia vohveleita.
Vähintään yhtä tärkeä on merkkivalo, joka kertoo, kun rauta on kuumentunut haluttuun lämpötilaan. Muuten voi varautua siihen, että ensimmäiset vohvelit menevät kokeilun puolelle. Itse arvostan myös merkkivaloa tai -ääntä, joka ilmoittaa, kun vohveli on valmis. Vohveli saa paistua rauhassa, eikä tarvitse olla koko ajan kurkkimassa kannen alle.
Paistopinta
Kaikissa uusissa raudoissa on tarttumaton paistopinta. Jos rautaa käyttää paljon, paksumpi pinnoite parantaa sen kestävyyttä. Useimmat valmistajat eivät kuitenkaan mainitse erikseen, onko raudassa tuplapinnoite. Harvassa taloudessa vohvelirauta lienee kuitenkaan niin tiiviissä käytössä, että pinta menisi rikki, jos jättää metalliset keittiövälineet kaappiin vohveleita paistaessa.
Säilytys ja puhdistaminen
Kenelläpä säilytystilaa olisi ruhtinaallisesti. Rauta, jonka voi säilyttää pystyasennossa, on tilankäytön kannalta käytännöllinen. Osa raudoista on tosin niin kookkaita pystyasennossa, että säilyttäminen edellyttää aika korkean hyllyvälin. Plussaa myös siitä, jos johdon voi rullata omalle paikalleen.
Eri testeissä harvaa rautaa varsinaisesti kehuttiin puhdistettavuuden osalta, mutta ei se useimmiten vallan vaikeaakaan ole. Kun on valinnut muuten itselleen sopivan raudan, verkosta löytää jonkin verran testejä, joissa otetaan kantaa puhdistamisen helppouteen. Jos raudassa on paljon ylimääräisiä koloja ja uurteita, puhdistaminen on hankalampaa. Itse en ole kokenut yhdenkään käyttämäni raudan puhdistamista kovin hankalana.
Oma valintani ja kokemukset
Vertailujen perusteella päädyin valitsemaan Wilfan WAS-623 Bell -raudan. Miellyin jämäkän raudan syvään paistopesään, vohvelissa on muutakin kuin rapeaa kuorta, tehokkuuteen ja säätömahdollisuuksiin. Se paistaa vohvelit tasaiseksi – jopa se useimmiten koe-eräksi jäävä ensimmäinen vohveli on tasaisesti paistunut. Esimerkiksi kuvan vohveli oli satsin ensimmäinen.
Rautaa voi säilyttää pystyasennossa ja johdon saa pyöritettyä jalustan ympärille säilytyksen ajaksi. Meidän pienelle perheelle yhden paistopesän rauta on ihan riittävä – harvoin vohveleita tulee paistettua läjäpäin, ennemminkin puolittelen taikinoita ja yhden vohvelin rauta vie vähemmän tilaa jo ennestään täysissä kaapeissa.
Wilfan rauta ei kuumene ulkopuolelta vaarallisen kuumaksi. Testasin tuttavalta edullista mallia, jossa poltin sormeni. Sen paistopinnat eivät olleet kokonaan muoviosien suojaamat ulkopuolelta, minkä johdosta se kuumeni polttavaksi myös ulkoreunoista.
Wilfan vohvelirauta on kalliimmasta päästä (69 euroa) markettirautoja. Ostin raudan kolmisen kuukautta sitten ja sillä on paistettu jo monet vohvelit. Kun vertaan sitä entiseen halpisrautaani, se on käytössä osoittautunut hintansa väärtiksi. Toivottavasti tällä mennään loppuelämä. Äitini loistorauta on palvellut uskollisesti jo yli 30 vuotta ja paistaa edelleen hyvät, tasaiset vohvelit.
Uips, kuulostaa ja näyttää hyvältä :D! Saisko sen täydellisen voffelireseptinkin ettei tarvitse koko ohjekirjaa käydä läpi!
En ole vielä varma, onko käsissä ihan täydellinen vohveliresepti. Testaus on kesken, mutta hyvän perustaikinan ohjeen lupaan julkaista pian.
Jäädään siis oottelemaan :D!
Pitää siis pistää vauhtia kuvankäsittelyyn ja kirjoittamiseen 🙂
Napakymppi! Eli meidän vohvelirautamme täyttää kaikki nuo kriteerit hyvälle vohveliraudalle. Se on kotikotoa peritty ja merkkiä Emide, made in West Germany. Ei siis ihan tuore kapine 🙂
Olen havainnut, että näissä asioissa kehitys ei ole kehittynyt. Äidin vohvelirauta, joka ei myöskään ole tuore kapine, on ihan loistovehje. Sen sijaan uudemmissa oli aika kovaa vaihtelua laadussa. Mutta kun Kuopioon on niin kovin pitkä matka vohvelinpaistoon…
No ilmankos olen jo pitkään katsellut vohvelireseptejä sillä silmällä. Suunnittelin oikein pitäväni vohvelikutsut ystävilleni. Minulla on sellainen tuplarauta, muutaman vuoden takainen ostos, hyvä ostos.
Minäkin ehdin haaveilla kunnon raudasta jo hetken – sen verran houkuttelevia reseptejä on ollut.
Sellainen tuplarauta olisi kätevä juuri isommalle porukalle. Miehen kanssa ollaan suunniteltu, että pidetään vohvelikutsut, kunhan kesä koittaa, mutta toivottavasti saadaan aikaiseksi.
Yksi valintakriteeri on toki vielä ns. tavallisen suomalaisen ja paksumman ulkomaalaisen raudan välillä. Kolusin pari vuotta sitten New Yorkin kauppoja ja viimeisenä iltana ostin mukaani paksuja belgialaistyyppisiä vohveleita paistavan raudan. Siitä on ollut kyllä paljon iloa ja parasta on, kun sillä tekee paksun hiivalla kohotetun vohvelin. 🙂
Tuon valinnan tekeminen edellyttää nettishoppailua tai ulkomaanmatkaa. Olen haaveillut varmaan kymmenen vuotta sellaisesta ihan aidosta raudasta belgialaisvohveleille – rakastan niitä paksusta taikinasta tehtäviä Liegen vohveleita, mutta en ole onnistunut löytämään rautaa täältä edes hifistelijöille suunnatuista kaupoista. Sääli, nimenomaan sellaisen olisin halunnut, mutta tämäkään ei ole hullumpi.
Kiitos vinkistä, olen juuri miettinyt vohveliraudan ostoa. Oma äitini paistaa vohveleita juhannuksena mökillä ja nyt niitä on alkanut tehdä mieli muulloinkin:)
Hyviä rautoja on varmasti muitakin, mutta noihin listan asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Niillä on merkitystä.
Enkä ihmettele, jos tekee mieli vohveleita useammin kuin kerran vuodessa 🙂
Tämähän sattui paremmin kuin hyvin. Meillä esikoinen on nyt toivonut jonkun aikaa vohvelirautaa, ja olen sanonut, ettei huonoa kannata ostaa, että pitää vähän vertailla. Taidan nyt luottaa toisen tekemään vertailuun ja suunnata kaupoille 🙂
Minä olen ainakin tykännyt kovasti. Pääsin kokeilemaan kaikkiaan neljää rautaa tässä matkan varrella ja jos ei äidin perintökalleutta lasketa, tämä oli aivan ylivoimainen. Pidän siitäkin, ettei vohveli olen ihan ohut eli pelkkää rapeaa pintaa vaan oikeasti myös pehmeää sisusta ja siksi tällä voi paistaa myös hyviä suolaisia versioita. Toivottavasti miellyttää. Vinkkinä: Ajoin varmaan kolme kauppaa läpi, jotka sanoivat tämän olevan valikoimissaan, mutta oli kaikkialta loppu. Kannattaa siis tarkistaa saatavuus.
Olen myös miettinyt vohveliraudan ostoa jo tovin, sillä lättyjen paisto pannulla on rasvaista ja käryistä puuhaa (asunto haisee lättykärylle vielä useamman päivänkin jälkeen tuuletuksista ja liesituulettimesta huolimatta). Mielessä ollut kaksi vaihtoehtoa Wilfalta; juurikin tämä samainen sekä valkoinen versio (SWA-516W) jossa 750W. Teholtaan näillä kahdella on suurikin ero ja mietin että onko tuo valkoinen sitten hidas ja surkea.
En ole itse testannut kyseistä edullisempaa Wilfaa, joten vaikeaa ottaa kantaa vahvasti, mutta sen perusteella mitä luin ja testailin erilaisia vaihtoehtoja, itse satsaisin tehoon. Kaikissa testeissä juuri teho oli se ominaisuus, mikä erotti jyvät akanoista. Hyvä vohvelirauta kestää käytössä loppuiän, parin kympin hintaero ei ole siinä mittakaavassa iso.
Moi! Kestävä vohvelirauta hakusessa. Onko tämä 2016 vuonna tehty ostos edelleen käytössä ja säilyttänyt tehonsa. Onko pinta ehjä?