Kesäkeitto jakaa perheitä. Syytän hienon keiton maineen pilaamisesta koulukeittiöitä kautta maan. Pakastevihanneksista keitetyllä ylikypsällä kammotuksella ei ole mitään tekemistä kesäkeiton kanssa. Tuoreista kauden kasviksista valmistettuna keitto on herrojen herkkua.
Meidän parisuhteessamme kesäkeittorintamalinja kulkee keskellä. Onneksi lapsuudenperheessä ymmärretään hyvän päälle. Kattilallinen ei silti synny ilman kinastelua. Kuoritaanko perunat, kermaa vai maitoa, suurustetaanko, saako soppaan laittaa tilliä. Olemme äitini kanssa kaikissa näissä asioissa eri leireissä. Yhtä mieltä on kuitenkin helppo olla siitä, että paras keitto syntyy tuoreista kasviksista, jotka jätetään napakoiksi.
Sain erävoiton: Äitini tunnusti, että keitin harvinaisen maukkaan keiton – edes oksa tilliä ei sitä pilannut. En kuori kesäperunoita, pesen ne vain huolellisesti, kypsennän kasvikset kasvisliemessä napakoiksi ja lorautan lopuksi keittoon kermaa, enkä missään tapauksessa suurusta keittoa. Kesäkeittoon ei vehnäjauhoja sotketa.
Vaikka muutoin valmistammekin erilaisen sopan, yhtä äidiltä opittua kikkaa käytän minäkin: Kuullotan aluksi kesäsipulit liemessä kypsentämisen sijaan. Kasvislimi ja sipuleiden kuullottaminen antavat makua liemeen. Toisin kuin koulunkeitossa, jossa liemi maistui vain lämpimältä maidolta.
Kesäkeittoa voi fiinistellä keittämällä jokaisen raaka-aineen erikseen ja nostamalla ne sen jälkeen jääveteen odottamaan keiton kokoamista ja loppukuumennusta. Erinomaisen keiton keittää kuitenkin myös laittamalla kaikki samaan kattilaan, kunhan on tarkkana kypsymisaikojen kanssa.
Hienon keiton maine on pilattu koulukeittiöiden ylikypsillä pakastevihanneskammotuksilla. Ylikypsät, löysät kasvikset eivät maistu yhtään sen paremmilta, vaikka ne laittaisi itse kattilaan – tuoreet toki pakastettuja versioita paremmilta. Kypsyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsymisen vaikuttaa, minkäkokoisia kasvispalat ovat. Alla olevat kypsennysajat pätevät reiluhkoille kesäkasvispaloille.
Kesäkeitto
kolmelle
1-2 kesäsipulia
5 kesäperunaa
3 porkkanaa
1/2 kukkakaali
1/2 litraa herneitä
loraus rypsiöljyä
3/4 l kasvislientä
1 – 1 1/2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
yrttejä (esim. tilliä, kesäsipulin varsia tai persiljaa)
1. Silppua sipulin vaalea osa, jätä vihreä osa talteen ja mausta sillä lopuksi keitto.
2. Pese perunat ja porkkanat huolellisesti. Pilko ne reiluiksi suupaloiksi, silvo herneet ja leikkaa kukkakaalista pienehköjä nuppuja.
3. Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia.
4. Lisää kattilaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat puoliksi kypsiä.
5. Lisää kattilaan porkkanat, keitä minuutti, lisää kukkakaalin nuput ja keitä kolme minuuttia, lisää herneet ja keitä vielä minuutti.
6. Lisää kattilaan kerma, mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle kesäsipulin vihreät varret ja yrttejä.
*****
School cafeterias across the nation are to blame for a controversy caused by a humble vegetable soup, which now divides families. Frozen vegetables overcooked in milk taste just as disgusting as they sound. That is the way the soup has been prepared in school kitchens over generations. This miserable concoction has nothing to do with the real thing.
As a direct translation, summer soup, precisely captures, the traditional Finnish soup is in all its simplicity about embracing and celebrating the very first baby vegetables of the season. They are gently boiled al dente in a tasty vegetable broth, the soup is then finished with a generous amount of heavy cream and fresh herbs. Simple yet delicate.
Onkohan kesäkeitto meidän ainoa kiistakapula mitä ruokaan tulee, kaikesta muusta tunnutaan olevan yhtä köyttä. Vieläkö muistat mun kesäkeittokokeilun, sen liilan?
No menit tekemään jollain italialaisella ohjeella, onko tuo nyt ihme 🙂
En ole äkkiä tavannut ihmistä, jonka kanssa maku menee niin yksiin. Nyt kun selätit sillitkin.
Kesäkeitto. Herkkukategoriassa mun listalla.
Arvasinkin, että siellä ymmärretään hyvän päälle ottaen huomioon maitopotut, joita olet kovasti kehunut.
Juu, täytyy myöntää että olen rintaman toisella puolen…. teinin lapsuuskauhuihin myös maitoperunat, uudet perunat keitettynä pelkässä maidossa, suvun matriarkan luona. Siellä ei kuulemma uskaltanut sanoa ei. Miksikähän tuo ei maistu, vaikka tykkään maidosta lohikeitossa?
Ehkä juuri noiden lapsuudenkauhujen vuoksi. Olen ihan vakuuttunut, että omassa päässäni oleva inho peruna-purjososekeittoa kohtaan johtuu ala-asteen opettajasta, joka pakotti syömään sitä. Istuin ruokalassa kylmän keiton äärellä ja yökkäilen söin sitä opettajan ollessa vieressä. Nyt aikuisena tuo kuulostaa aika sadistiselta kasvatusmetodilta.
Herkkua! (Ja olen aina tykännyt maitopotuistakin, kuten Nanna.) Minäkään en kuori pottuja kesäkeittoon, ja lisään aineksia samalla tavoin kuin sinä – kypsymisajan mukaan. Kerman sijaan laitan maitoa, mutta en missään nimessä suurusta. Koulun kesäkeitto puistattaa, itse tehty hurmaa.
Käytätkö kuitenkin kasvislientä pohjana?
Juujuu, kasvislientä!
No sittenhän maidollakin maistuu!
Kesäkeittoa ei pitäisi edes valmistaa muulloin kuin kesällä, jolloin kaikki siihen tarvittavat kasvikset ovat parhaimmillaan. Meillä itämaisin maustein tuunatusta “kesäkeitto 2.014″stä (ilman reseptissä mainittua kalaa) on yllättäen tullut koko lähisuvun uusi suosikki, joskin myös wanhan ajan kesäkeitto maistuu hyvältä. Kannattaa kokeilla, kalalla tai ilman
http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/2014/07/uusi-kesakeitto-2014.html
Muistankin tuon keiton, mukavaa vaihtelua perinteiseen versioon. Koko kesän on pitänyt tehdä vihreää currya kesän sadosta. Saisikohan sen viikonloppuna väännettyä kasaan ihan alusta asti.
Oi ihana kesäkeitto! Kesän paras keitto! Päihittää kalakeitonkin ja se on paljon se!
Ei jauhoja kesäkeittoon – ei ikinä!
Kermaa minäkin laitan. Avopuoliso laittaa kulutusmaitoa. Sekin on hyvää. Mammankin on tosi hyvää, kun hän laittaa maidon lisäksi koskenlaskijaa.
Ja kesäkeittoa saa tehdä vain kesäisin ja vain tuoreista vihanneksista! Ja vähän tilliä sekaan.
Kyllä, kesän paras keitto. Kermalla tai maidolla – varmasti koskenlaskijallakin, mutta aina ja vain tuoreista kasviksista. Ollaan aina vaan samoilla linjoilla.