Ajoittain kuumana käyvässa rasvakeskustelussa on kai turha valaa öljyä laineille. Jo pelkästään mainitsemalla sanan kookosöljy laineet vain nousevat.
Pahamaineinen vanhan ajan munkkiöljy on pelkkää tyydyttynyttä rasvaa. Kun purkin kylkeen lyödään sanat neitsyt, luomu ja kylmäpuristettu, lisääntyy pehmeä rasva hiukan, mutta vain erittäin vähän. Edelleen kookosöljy – myös kylmäpuristettu neitsytkookosöljy – on kaikista rasvoista rasvakoostumuksensa osalta epäterveellisin.
Rasvakoostumus on toki vain yksi öljyn terveellisyyden mittareista, mutta sitä pidetään kuitenkin laajasti merkittävimpänä. Esimerkiksi Harvardin tutkijat ovat todenneet, että kookosöljy voi sisältämänsä lauriinin ansiosta olla vähemmän paha kuin tyyydyttyneen rasvanmäärän perusteella voisi kuvitella, mutta edelleen se on kuitenkin muita kasvirasvoja merkittävästi epäterveellisempi. Toisin kuin muut kasvirasvat se nostaa myös kokonaiskolesterolia eikä pelkästään hyvää kolesterolia.
Viimeaikaisessa keskustelussa ovat voimistuneet äänet, jotka leimaavat ravintotieteilijät ruokateollisuuden marioneteiksi ja omaa näkemystä tukemattomat tutkimukset maksetuiksi. Keskustelupalstoilla kiroilujen kohteena ovat “kaikenmaailman pekkapuskat”, vaikka suomalainen ravitsemustiede ei ole rasvanäkemystensä kanssa yksin. Minua ihmetyttää, miksi öljyn kauniiseen pakettiin pyöräyttävien superfood-yritysten valikoima tutkimus on uskottavaa, mutta tieteellinen ravintotiede on kätyrien hommaa. Kummallekohan se leipä tulee suoraan oletetuista terveysvaikutuksista ja tuotteiden menekistä?
Tietenkään tiede ei ole erehtymätön eikä nykytieto lopullinen totuus. Voi olla, että jossain vaiheessa olemme eri mieltä rasvoista ja kookosrasvaakin on ehditty tutkia pidempään. Jos sukuperintönä on saanut kaikki edellytykset kerätä kuonaa suoniin, ei huvita alkaa oman elämänsä rottakokeeseen ja testata, mahtavatko nämä nykyravintotieteen haastajat mahdollisesti olla oikeassa. Olisiko jossain etelämeren pienellä saarella havaittu kookosöljyn terveysvaikutus sittenkin enemmän totta kuin kaikkialla muualla maailmassa toistaiseksi saadut tulokset – tämänhetkinen paras tieto?
Siksi meillä paistetaan rypsi- tai oliiviöljyllä, maustetaan salaatit oliiviöljyllä. Satunnaisesti käytän niiden lisäksi erilaisia pähkinä- tai avokadoöljyjä. Eikä lusikallinen kookosöljyäkään satunnaisesti haittaisi. Todella harvoin sitä tulee käytettyä, joskus jälkiruoissa. Ja kyllä meillä voilla leivotaan.
Tämän vuoden puolella olen tainnut ostaa yhden pienen purkin kuohukermaa (jos kummipojan synttärikakkua ei lasketa), pari purkkia kookosmaitoa ja joulusta saakka sama voipaketti on hitaasti huvennut jääkaapissa. Arkisin syön avokadokoukkuni takia useammin leivän päällä avokadoa kuin juustoa, mutta silloin kun syön juustoa, se on kunnollista, eikä kumimaisen teollista kevytjuustoa. Kerman sijaan jääkaapin ovessa on yrttirivistö, niiden lisäksi taion makua sitrushedelmistä, öljyistä ja maustepurkeista, ei kermapurkista. Osin kyse on myös vähän tiedostamattomasta kehityksestä, viimeiset vuodet olen ollut innostunut mm. Välimeren ympäristön keittiöistä, eikä niissä kermalla läträillä.
Täydellistä puritanismia kovan rasvan suhteen eivät edellytä myöskään ravitsemussuositukset, eivät kookosrasvankaan osalta. Itsekin olen enemmän isot linjat kunnossa -koulukuntaa – pääosin terveellisen puolella ja välillä ollaan sitten kuin Ellun kanat. Mutta niiden geenien takia yritän pysytellä enimmäkseen siellä hyvien rasvojen puolella.
Jos jostain tässä lainehtivassa keskustelussa ollaan yhtä mieltä, se on rasvaisten kalojen terveellisyys. Harissalla maustetun lohisopan resepti siis kelvannee rasva-aallokon kaikilla rannoilla.
Sain tutustuttavaksi Sydänmerkin Sydänruokaa-keittokirjan. Mielikuvissani erittäin ummehtunut merkki on puhaltanut pölyt valistuksesta tekemällä kuvankauniin kirjan, jossa on toimivaa ja helppoa arkiruokaa. Vaikka moni kirjan resepteistä ei ihan suoraan sovellu meidän keittiöömme, koska en käytä korvikkeita enkä pakastevihanneksia, vaan oikeaa tavaraa, olen poiminut sieltä ideoita helppoon arkiruokaan.
Tämäkään resepti ei ole kirjasta, mutta kirjan kuva lohisopasta sai minut kerta toisensa jälkeen palaamaan reseptisivulle ja kehittämään tomaattisesta lohisopasta mausteisemman, välimerellisemmän version – mutta suomalaisilla potuilla. Reilusti mausteita ja makupohja fenkolista ja selleristä. Lupaan, et ajattele syöväsi terveysruokaa, vaikka keitto sitäkin on. Mutta ennenkaikkea se on maukasta noin puolessa tunnissa syntyvää helppoa arkiruokaa. Ja tulvillaan hyviä rasvoja – nykytutkimuksen mukaan niitä kaikkein parhaita.
Harissalla maustettu lohikeitto
viidelle-kuudelle
1 sipuli
1/2 fenkoli
1 varsisellerin varsi
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 rkl harissatahnaa
8 dl vettä
1 kalaliemifondi tai -kuutio
1 tlk säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 laakerinlehteä
1 tl raastettua appelsiininkuorta
1 rkl tomaattipyreetä
4 porkkanaa
3 perunaa
pala palsternakkaa
noin 400 g lohta
suolaa
mustapippuria
1. Leikkaa varsisellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Viipaloi fenkoli ohuiksi siivuiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori juurekset ja leikkaa ne reiluiksi suupaloiksi. Kuutioi lohi.
2. Kuumenna öljyä pannulla. Lisää sipuli, fenkoli, varsiselleri ja valkosipuli. Kuullottele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia.
3. Lisää harissatahna, vesi, kalaliemikuutio, appelsiininkuori, laakerinlehti, tomaattipyre ja säilötyt tomaatit. Keitä muutama minuutti.
4. Lisää juurekset, keitä noin 15 minuuttia.
5. Lisää lohikuutiot, keitä noin 5 minuuttia tai kunnes lohi on kypsää.
6. Mausta suolalla ja pippurilla.
*****
Coconut oil has become the hot potato of oils and fats. Health benefits and a nutritional value the marketers promise it to have, have not been proved widely by a scientific research. Nonetheless it has gained passionate defenders convinced that the current research will be proven wrong over time even though the evidence behind many claimed health benefits is rather thin. Either there is no proof found to back up those claims or studies around them are so scarce that their do not have significance yet.
What is however well known is the fact that of all oils and fats coconut oil is the one containing most saturated fats – 92 %. Even butter contains only two thirds of that level. This fact is not changed even though words like virgin, cold-pressed or organic would be printed to the label.
In this slightly heated discussion around oils it might be useless to try to pour oil on troubled waters but there is one oil that all parties approve, the one contained by oily fishes. Such as salmon, the main ingredient of this Mediterranean fish soup combining flavour and non-argueable health benefits.
Sydänruokaa-kirja on saatu lehdistökappaleena.
Takatalven iskiessä harissalla maustettu lohikeitto kuulostaa hyvältä ajatukselta 🙂
Eikö kuulostakin, jos ei harissa pure pakkaseen, ei sitten mikään 🙂
Kookosöljyn (kylmäpuristetun) vaikutuksista ei ole vielä tarpeeksi näyttöä (tosin eräs brasilialainen tutkimus,jossa ylipainoiset naiset nauttivat 12 viikon ajan reilun määrän kookosöljyä,selvitti että sekä LDL-.taso että HDL-taso nousivat,mutta HDL nousi suhteessa enemmän). Luulen että parasta on käyttää kaikkea kohtuudella,myös kookosöljyä. Suosin eniten oliivi-ja rypsiöljyä,mutta pidän paljon kookosmaidosta,jossa tuota kookosrasvaa on ,samoin kuin raakajälkkäreistä,joissa käytetään kylmäpuristettua kookosöljyä.Mutta todellakin,käytän niitä kohtuudella.
Harvardin tutkijat totesivat tuon saman, eli kookosrasva kyllä parantaa hyvää kolestrolia samoin kuin muutkin kasvirasvat, mutta toisin kuin muut kasvirasvat, se nostaa myös huonoa ja sitä kautta kokonaiskolesterolia. Tiede voi toki löytää paljon, mitä ei ole vielä todennettu ja on varmasti kiintoisaa, mitä vielä selviää. Minäkin pidän kovasti kookosmaidosta, mutta ei sitäkään kauheasti kulu.
Olemme rasva-asioissa selvästi samalla aaltopituudella. Ajoittain innostun käyttämään paljon kookosmaitoa, mutten lotraa sillä jatkuvasti. Osittain geenien vuoksi, mutta ennen kaikkea maun vuoksi, syön paljon saksanpähkinöitä, jotka tekevät kalan ohella hyvää kolesteroliarvoille. Miksi en ole itse keksinyt laittaa lohikeittoon harissaa? Täytyypä testata!
Kookosmaitoa menee meilläkin aika ajoin, se on ihanaa, mutta ei sitä jatkuvasti tarjoilla.
Saksanpähkinä olisi todellinen supereväs, se ei ole suosikkini pähkinöistä, joihin muuten olen aika koukussa.
Harissa oli kalakeitossa todella hyvää. Lohi on niin tuhdinmakuinen kala, että se kestää kyllä mausteisuuden ilman, että se hukkuisi siihen.
Olemme hyvin samanlaisia rasvankäyttäjiä, Jonna. Itselläkin on tuo suonet tukkoon- geeni ja käyn kolesterolikontrolleissa säännöllisesti. Iloinen asia on se, että vaikka lääkäri tuputti kevytuotteita ja suositteli välttämään esim. voin käyttöä, olen tehnyt juuri päinvastoin ja luvut paranevat joka kerta kun käyn niitä tarkistuttamassa. Monipuolinen rasvankäyttö on tuntunut itsellä olevan apu 🙂
Minun pitäisi käydä huomattavasti säännöllisemmin kontrolleissa, toistaiseksi onneksi asiat ovat olleet hyvin juuri sen vuoksi, että hyvä kolesteroli on arvoissani tukevasti vallalla eli sama monipuolinen rasvankäyttö on tainnut täälläkin auttaa. Ihan mahtavaa kuulla, että sinullakin on auttanut, koska kevyttuotteet eivät ole yhdenkään suupalan arvoisia 🙂
Joo, siis kevyttuotteita ei meillä tulla koskaan syömään, mieluummin jättäisin esim juuston syömättä. Tämän kolesterolivaivan kanssa on oppinut paremmin kohtuudella-mentaliteetin ja vaikka nyt joskus hurahtaisi kokonainen briejuusto suusta alas, niin ei sekään ole niin vakavaa. Rakkaus avokadoihin on auttanut myös tosi paljon ja olen ihastunut pellavansiemeniin aamujogurtissa. Ihanaa kun kolesterolivaivaan voi syödä oikeasti herkullisia raaka-aineita eikä tinkiä mauista 🙂
Parasta asiassa onkin, että avokado on ihanaa, kala on hyvää kaikissa muodoissaan ja pellavansiemenistäkin olen aina tykännyt. Vastenmielisemmätkin lääkkeet voisi olla 🙂
Olipas Jonna jälleen hyvä ja tietorikas postaus! Kiitos!
Sydänruokaa-keittokirja on muuten hirmuisen kaunis teos. Nyt opintovapalla sieltä pääsee kyllä pari sapuskaa testiin.
Ei kestä kiittää, minua alkaa aina välillä kiinnostaa joku asia ja sitten pitää penkoa. Tämäkin lähti liikkeelle siitä, kun luin yhtä erinomaista juttua rasvoista ja erehdyin lukemaan sieltä kommentit, jotka olivat kovin kiihtyneitä. Piti alkaa penkoa, mikä tässä kiihdyttää, mutta en vieläkään ihan ymmärtänyt sitä.
Sydänruokaa on ihan huikean kaunis kirja. Mielettömän rohkeaa merkiltä uudistaa noin upeasti visuaalista ilmaisuaan. Minusta se on oikein käytännöllinen arjen idealähde ja ihan varmasti sieltä pääsee täälläkin useampi sapuska testiin. Todennäköisesti muokattuina, koska niin meidän keittiössä aina käy 🙂
Taas tiedontäytteinen, perusteltu teksti. Olen sun kanssa niin samoilla linjoilla tässä(kin) asiassa.
Mulla ei nyt varsinaisesti mitään geneettisiä syitä esimerkiksi kolesterolin tarkkailuun, mutta haluan muuten vain pitää itsestäni huolta ja voida hyvin. Sitä edesauttaa, kun ruokavalion peruspilarit ovat kunnossa ja terveellisiä.
Se on nimenomaan noin, geeneistä riippumatta itsestäänhuolehtiminen ei ole pahasta. Toinen asia on sitten, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä siitä, millainen on hyvä ruokavalio. Valtaosa varmaan uskoo viralliseen ravitsemustieteeseen, mutta vähemmistö on vain äänekäs.
No nyt oli kalakeitto “miun maun mukkaa” !
Taisin muuten juuri valmistaa lihaisan ruoan aikas lailla samoilla mausteilla, Jerusalem-keittokirjan inspiroimana, lohen tilalla luomulampaan jauhelihaa. Harissa-tuubista piti vääntää viimeiset tipat kuin hammastahnasta…
Totta, hyvin toimisi myös melkein samoilla aineksilla lihallakin.
Harissa on ihan loistavan monipuolinen mauste. Se on todella hyvää myös marinadeissa, mutta olet varmaan jo testannutkin – vaikuttaa siltä, että et harissa on teilläkin löytänyt paikkansa keittiössä. Meilläkin tyhjennettiin purkin loppu tähän.
Olipa kiintoisaa tekstiä. Olen myöskin tuossa “geeniperimä”-jengissä ja opettelen nykyään kovaa kyytiä ja mielenkiinnolla tuota terveellistä ruokaa. Meillähän vaan tuo yksi sydän ja kuka siitä pitäis huolta, jollemme itse.
Kookosöljyä käytän ja voitakin ihan pakko, kun isäntä kalastaa, ja kalahan ei maistu millekkään ilman voita. Vanha uskomus, mutta totta. Koskaan ei osteta kalaa, syömme tosi paljon, kaikessa muodossa. Muuten käytän rypsi- ja oliiviöljyjä ruoanlaitossa. Olen myös innolla tutustunut raakaherkkuihin ja smoothiet on mitä mainioin välipala. Ei kevyt-tuotteita missään muodossa. Kavahdan kevyt-sanaa kaupassa, mutta suosin paljon hedelmiä ja vihanneksia.
Herkullista ja voimaannuttavaa kevättä ja sydämen terveyttä kaikille. 🙂
Kiitos Tanja, että kommentoit. On aina todella mukavaa kuulla, mitä muut ovat samasta asiasta mieltä.
Uskon, että itsestäänhuolehtiminen kannattaa. Jo pelkästään lyhyellä tähtäimellä hyvänä, energisenä olona.
Meilläkin käytetään kaikkia rasvoja kohtuudella, mutta olennaista kai lienee se, missä päässä painotus on.
Herkullista kevättä myös sinulle – ei se paljon muuta voisi ollakaan, jos olet tuoreen kalan äärellä säännöllisesti 🙂 En pistäisi ollenkaan pahakseni, jos täälläkin innostuttaisiin kalastamisesta.