Maailma näyttää kovin erilaiselta ammattilaisen silmin. Aasialaiset possunposkeni pääsivät ammattilaisten käsittelyyn ja minä seuraamaan sitä vierestä.
Kuva Nico Bäckström, stailaus Teresa Välimäki
Osallistuin Sunsweetin ja Ifolorin luumureseptikisaan ja Teresa Välimäki valitsi reseptini parhaaksi pääruokasarjassa. Kunniakirjan ripustan lapsuuden urheilumitalien viereen (tilaa kyllä riittää). Parasta voittamisessa (siis sen voittamisen ohella – vanha kilparatsu) oli kuitenkin se, että pääsin näkemään reseptini ammattilaisten silmin.
Teresa oli kokannut posket ohjeeni mukaan. Omat poskeni punastuivat, kun hän kehui liemen intensiivistä makua. Jouluun vivahtavien mausteiden vuoksi annos voisi kuulema sopia heidän joulupöytäänsä uunijuuresten kanssa. Resepti toimi lähes sellaisenaan, hän kannusti lisäämään liemeen hiukan happoa, minkä vuoksi ohjeessa on nyt alkuperäistä enemmän valkoviiniä. Maistoin pikkupalan poskea ja edelleen on pakko olla tyytyväinen tuhdin mausteiseen lopputulokseen.
Teresa stailasi annoksen ja sen jälkeen se päätyi paljon hänen kanssaan työskentelevän Nico Backströmin kuvattavaksi. Nicon kädenjälkeä ovat myös mm. suuresti ihailemani Murun keittokirjan kuvat. Annos stailattiin minimalistiseksi ja kuvasta rakennettiin tumma. Jos olet joskus erehtynyt luulemaan, että ammattilaisten salaisuus on kuvankäsittely, olet väärässä. Jo raakakuvat olivat huikeita. Siinä missä valo hallitsee useimpia amatöörikuvaajia, ammattilainen hallitsee valoa.
Oma suosikkini Nicon kuvista on alla. Täydellinen kombositio, jossa ruokailuvälineet ohjaavat katseen annokseen. Valo leikkii ruoassa ja korostaa annoksen muotoja. Yksinkertainen kuva, joka ei kaipaa mitään ylimääräistä stailausta. Ruoka riittää. Sellaisia ovat minusta ruokakuvat parhaimmillaan.
Kuva Nico Bäckström, stailaus Teresa Välimäki
Tulevaisuuden tavoite omiin kuviini – enemmän kauniita annoksia, vähemmän lautaspinoja pelastamaan mitä pelastettavissa on. Vähemmän on enemmän. Valoa en varmaan opi nopeasti hallitsemaan, mutta olisi hienoa oppia hyödyntämään sitä aiempaa paremmin. Minä ja pahvinpalaseni, jatkamme yhteistyötä täydellisen ruokakuvan toivossa.
En laita omia kuviani tähän vertailukohdaksi – rikkoisivat vain täydellisen harmonian. Ne, samoin kuin resepti, löytyvät täältä.
*****
My recipe, styled by a food stylist and seen through a lens of a professional photographer. A whole different story.
******
Kisan järjestivät Ifolor ja Sunsweet.
Onnittelut voiton johdosta. 🙂 Kuulostaa tosi kivalta kokemukselta tuo ammattilaisten työtapoihin tutustuminen. Tosi hienojahan nuo kuvat kyllä on, tosin ei näin amatöörin silmään omat kuvasikaan juuri näille häviä.
Kiitos. Kun työskentelyä seurasi vierestä, tajusi ennenkaikkea sen, miten vähän osaa ja miten paljon voi vielä oppia. Omia kuviaan on vaikeaa arvioida objektiivisesti, mutta tuo kuva olisi saattanut jäädä syntymättä. Nyt opin pari uutta juttua, joiden avulla toivottavasti saa taas uusia juttuja aikaan myös omissa kuvissa.
Onnea vielä voitosta! oli tosi kiva aamupäivä. Sain itse hurjasti intoa ja oppeja kuvaamiseen, tuntuu että ei tiedä vielä yhtään mitään koko hommasta 🙂 mutta, harjoitus tekee mestarin. Olisi ihanaa osata kuvata myös tällaisia tummia kuvia, tykästyin tuohon ensimmäiseen ensisilmäyksellä. Ja komppaan Rommirusinaa, otat upeita kuvia jotka ei kyllä jää kakkoseksi ammattilaisen kuville.
Ymmärsin, miten paljon en ymmärrä, mutta onneksi monet asiat ovat helppoja, joita kyllä kokeilemalla oppii. Ja sitäpaitsi kesäkuussa päästään teho-oppiin, sitä odotan ihan hirveästi jo nyt. Ihanaa, kun kehutte, mutta siihen on syy, miksi saan leipäni ihan muusta 🙂 On tosin ollut kyllä ihanaa nähdä oma kehitys. Muutamassa vuodessa askeleet eteenpäin ovat olleet isoja.
Onnea Jonna! Juuri luin Kaikki äitini reseptit-Nannan blogista uutiset! Olisinpa ollut siellä, kuvat ovat todella hienoja!
Kiitos samoin. Ajattelin laittaa sinulle viestin, mutta ajattelin, että ovat varmasti sieltä sinuun yhteydessä.
Oli todella kivaa, harmi, ettet tällä kertaa päässyt paikalle.
Onko kesäkuun oppi jotain, joka voisi koskea minuakin? 🙂
Olemme Annen kanssa molemmat menossa Tim Clinchin valokuvauskurssille, jonka järjestää Rock Your Blog. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. En ole ihan varma, mutta kuulin, että kurssi olisi mahdollisesti jo täynnä. Huumauduin Timin valonkäytöstä ja yksinkertaisista kuvista niin, että oli pakko ilmoittautua.
Aa, huomasin itsekin tuon, en vaan ole osannut päättää, lähteäkö. Reseptini arvostus toi uutta innostusta boggaamiseenkin, aikaa vaan ei ole sen enempää kuin ennenkään. 🙂
Voi kun olisikin kaikki aika maailmassa 🙂 Mutta toisaalta en haluaisi tehdä tätä työkseni, vaan ehkä juuri siksi se on niin mukavaa, kun se on vain vastapaino.
Blogiin valokuvaaminen on kyllä siitä hankalaa, että minä ainakin kokkaan syödäkseni, jolloin ei voi aina valita kuvausolosuhteita ja varsinkin nyt talvella on ollut aika hankalat kuvausolosuhteet. Nyt on valon myötä alkanut helpottaa… Sinun kuvasi ovat kyllä ihan mainioita, joten turha niitä nolostella yhtään. Se on selvä, että ammattilainen on aina ammattilainen – jos itsekin kuvailisi ruokakuvia päivät pitkät, kehittyisi varmaan aika nopeasti paremmaksi. Itse kyllä tykkään valokuvauksessa juuri siitä, että koskaan ei ole valmis ja aina voi kehittyä, vaikka välillä kyllä kieltämättä vähän tekee pahaa katsella omia vanhoja kuviaan. Tuo workshop on varmasti antoisa!
Meillä ei useinkaan blogiin päädy talvella arkiruokia, koska tykkään kuvata enemmän luonnonvalossa. Välillä kuvailen keinovalolla, mutta aika harvoin.
Valokuvaamisessa on parasta nimenomaan juuri se, että siinä on helppoa havaita oma kehittyminen. Toisaalta pidän kirjoittamisesta vähintään yhtä paljon ja usein hifistelen tekstejä paljon, paljon enemmän kuin kuvia. Varsinkin kuvien käsittelyyn olen liian laiska.
Workshopia odotan todella innolla!
Upeita kuvia sinulla jo nyt ja tosi kiva postaus. Itse ahmin nyt kaikkea ruokakuvaukseen ja valokuvaukseen yleensä liittyvää tietoa ja oppia.. Me muuten tapaamme kesäkuussa Tim Clinchin opissa! Mukavaa nähdä livenä! Mahtavan aurinkoista ja kuvausvaloisaa viikonloppua!
Onpas kiva tavata ihan oikeastikin.
Minä olen ollut kuvaamisen suhteen jotenkin todella laiska viimeisen puolen vuoden ajan. Nyt kun alkaa taas näkyä valoa, alkaa taas vähän innostaa enemmän myös kuvata ja olen ihan varma, että Tim Clinchiltä saamme ihan valtavasti oppia.
Tänä viikonloppuna ei pitäisi olla ainakaan valosta pulaa. Mukavaa viikonloppua!
Onnittelut voitosta, resepti vaikuttaa mainiolta! Nämä tässä näkyvät kuvat on kyllä mielettömiä, tummien kuvien ottaminen onkin varmaan sitä haastavinta kuvausta.. Saa jälleen kerran miettimään pitäisköhän sitä panostaa oikein kunnon kameraan. 🙂
Kiitos, tummien kuvien ottaminen on todella vaikeaa. Olen lueskellut aiheesta ja treenaillut – ja viime viikolla satsasin uuteen kunnon kameraan. Vielä on ennenaikaista sanoa, onko kuvien parantumisessa kyse kamerasta vai uutuudenviehätyksestä 🙂 Blogiin asti niitä ei ole vielä juurikaan päässyt.