“To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”
– W. SOMERSET MAUGHAM

Englantilainen ruoka ei ole enää huonon maineensa kaltaista, mutta edelleen W. Somerset Maughamin sanonnassa on vinha perä. Juuri missään ei saa niin hyvää aamiaista kuin Lontoossa. All day dining on kalliiden vuokrien kaupungissa varmasti osin myös keino laittaa ravintola tuottamaan riittävästi. Niinpä kahviloista, useista etnisistä ja paremmistakin ravintoloista löytyy usein oma aamiaislista. Kananmunaa kaikissa muodoissa, mutta yhtä lailla listalta löytyvät lähes poikkeuksetta myös granola, mysli ja puuro. Puuro tosin makeana versiona.

Selitys tuhtiin englantilaiseen aamiaiseen löytyy satojen vuosien takaa. Kautta aikojen vaurauden merkki on ollut se, että voinut syödä niin paljon lihaa kuin haluaa. Teollistuminen mahdollisti sen myös muille kuin aatelisille ja keskiluokkakin alkoi kattaa pekonia pöytään. Aamiaiselle keskiluokan lihankaipuu osui, koska brittien ruokailurytmissä syötiin kevyesti iltaisin ja aamulla nälkä kurni. Maissa, joissa syöminen keskittyy iltaan, kuitataan aamiainen vähällä.

Englantilaisen aamiaisen leviämiseen maailman hotellien buffetpöytiin ovat syyllisiä siirtomaihin muuttaneet brittiläisen imperiumin kansalaiset. Englantilainen aamiainen oli nimittäin saarivaltiosta poismuuttaneiden karjalanpiirakka ja Jamppa Tuominen. Nostalginen osa vanhaa kotimaata. Siirtomaissa katettiin tuhti aamiaisbuffet, sopi se uuden kotimaan sääoloihin tai ei.

Meidän aamiaisemme keskittyivät Maryleboniin, kivenheiton sisälle hotellistamme. Välillä leivät mukaan ranskalaisesta laatuleipomoketju Paulista tai Apostrophesta ja puistoon nauttimaan auringosta. Useimpina aamuina rauhassa pöydän ääressä. Tässä pari suosikkiani kulmilta. Toisin kuin Suomessa niin aamiainen kuin brunssikin tilataan useimmiten listalta ja valmistetaan jokaiselle erikseen.

Fischer’s

50 Marylebone High Street

Lontoon harmaahapsisten kultasormien Jeremy Kingin ja Chris Corbinin uusin ravintola oli matkamme aikaan (juhannuksena) avattu vain muutama viikko aiemmin. Ensimmäisten viikkojen aikana siellä on nähty mm. Nigella Lawson, Nigel Slater ja Salman Rushdie.  33 vuoden ajan duo on pyörittänyt Lontoon seurapiirien suosimia ravintoloitaan (Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay). Niitä ovat suosineet mm. prinsessa Diana ja nykyajan kuninkaallinen perhe eli Beckhamit. Kantavana ajatuksena kaksikolla on nostalgia ja vanhan ajan palvelu. Fisher’s on uusin lisä ketjuun. Sen ruokalista ja sisustus kumartaa vuosisadan alun wieniläiskahviloihin, mutta on huomattavasti sliipatumpi versio alkuperäisistä vastineistaan.

Me emme menneet ravintolaan high societyn tai A-listan perässä vaan munakkaan. Fischer’sin sisarravintolan The Delaunayn kehutaan laajalti tarjoavan kaupungin parhaan munakkaan. Päättelimme, ettei homma voi pahasti mennä pieleen sisarellakaan. Paikassa on porvarillista charmia, pidättyväinen mutta ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen listalta. Munakokkeli oli juuri niin mehevän kosteaa kuin kuuluukin ja tuhti jogurtti tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Annokset ovat melko kalliita, mutta suuria. Esimerkiksi jogurtti oli niin tuhtia, että siitä riitti helposti kahdelle. Annoksia kannattaa jakaa seuralaisen kanssa.

Aamiainen kahdelle noin 35 puntaa.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street, toinen liike Highbury Parkissa

Kotoisa ja tyylikäs juustokauppa, jonka sanotaan olevan yksi Englannin parhaista. Juustojen lisäksi kaupan on mm. tuoretta leipää, hedelmiä ja vihanneksia, sekä laadukkaita öljyjä ja kuivatuotteita mm. erinomaista mysliä.

Kaupan yhteydessä on myös pieni ravintola, johon sopii alle 20 henkeä. Joka päivä aamiaista, viikonloppuisin brunssi, arkisin lounasta ja iltaisin mm. leikkele- ja juustolautasia. Suppeahko lista ja yksinkertaista ruokaa hyvistä raaka-aineista valmistettuna. Valintoja tehdessä ei kannata ohittaa juustoja. Ainakin viikonloppuisin ovella grillattiin mahtavia juustoleipiä. Tuoksumarkkinointia tehokkaimmillaan.

Kevyt aamiainen kahdelle noin 20 puntaa.

******

“To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”, said W. Somerset Maugham and had it quite right. It may not be true in its original sense. You surely get great food in Britain also outside breakfast hours.  Having breakfast in London is however a pleasure only few cities can outweight. All day dining is provided by the vast majority of restaurants. Astronomical rents might have contributed to a wide selection.  Revenue needs to be generated in all possible hours in order to survive.

We were enchanted by the bourgeois charm of Marylebone where we overnighted. Two favorites from the neighborhood: 

Fischer’s

50 Marylebone High Street

Jeremy King and Chris Corbin are the legendary goldfingers of the London restaurant scene. Fisher’s is the newest addition to their chain of restaurants  (e.g. Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay) loved by the A-list and high society.  As all the King & Corbin spots Fisher’s, a polished version of a Viennoise coffee house in the early years of 20th century, builds on a nostalgia and old-fashioned service. 

Excellent, but a bit pricey breakfast, £35 for two. Perfect scrambled eggs.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street (also location in Highbury Park)

La Fromagerie is famous for its selection of cheeses but both locations have also a on-site kitchen and a small and cozy tasting café. Limited breakfast list during the weekdays, a popular brunch on weekends and tasting plates in the evening. Just follow your nose, the aroma of their superb grilled cheese sandwiches will lead your way.

A light breakfast for two £20.