Kesä on nostalgian kulta-aikaa. Silloin kaupunkilais-Suomi linnottautuu maalle ja muistelee lapsuuden kesiä ulkohuussissa. Meidän mummolassa ainakin paistoi aina aurinko ja oli lämmin. Paitsi sinä yhtenä juhannuksena, kun käännettiin tuulitakeista froteevuori ulospäin, ettei juhannuskokko sytytä takin muovipintaa tuleen. Se oli aikaa ennen goretexia.
Pulkkilan mummolassa syötiin tönkkösuolattuja muikkuja pää irti ja loput suuhun -menetelmällä, leivinuunissa paistui pannukakku ternimaidosta, enkä olisi maistanut luuvelliä tai rössypottuja ilman Pohjois-Pohjanmaan sukulaisia. Kaavin mummo paistoi parhaat rönttöset, karjalanpiirakat ja joka vuosi jokainen sai oman tölkin mummon parasta vadelmahilloa metsävadelmista. Juuri oikean valuvaa eikä yhtään liian sokerista. Eikä juuri koskaan tarvinnut arvailla menua. Pöydässä oli joko lanttukukkoa tai karjalanpaistia. Ukki keitti lopuksi kahvit. Ei yhtään ylimääräistä kupillista, koska se olisi ollut tuhluuta.
Näissä nostalgisissa tunnelmissa ja suomalaisia makuja nostavan ravintola Juuren uuden Juuri nyt! -keittokirjan innoittamana – mutta en kuitenkaan ulkohuussista käsin – päätin julistaa bloggaajien heinä-elokuun ruokahaasteen teemaksi mummolan. Heinä-elokuussa metsästetään siis mummolan makuja joko ihan perinteisesti tai modernisoituna. Toivottavasti saataisiin kattaus suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta. Uudempia ja vanhempia.
Ruokahaaste on vuodesta 2007 saakka kuukaudesta toiseen kiertänyt blogihaaste. Vuosien varrella on ennätetty käydä yhdessä jos toisessa maassa ympäri maailmaa, inspiroiduttu jonkun toisen kassakuitista, kokattu mysteerilaatikosta ja käytetty jokseenkin kaikki käytettävissä olevat mausteet ja raaka-aineet. Vielä ei olla palattu mummolaan, joten matkataan sinne nyt. Kaikki vuosien varrella olleet haasteet ja kunkin voittajat on listattu Kulinaarimuruja-blogissa. Minulle haasteen voitto napsahti grillatulla varhaiskaalilla ja caesarkastikkeella, tämän kesän suosikkiherkulla.
Säännöt: Kisaan kelpuutetaan kaikki blogit, eli muutkin kuin ruokablogit voivat hyvin tehdä uusia aluevaltauksia keittiön suuntaan. Osallistua voi yhdellä ruoalla per blogi, ja hyviin tapoihin kuuluu mainita reseptin lähde, jos se ei ole omasta päästä. Kilpailuun voi osallistua 4.7.-23.8.2014 kommentoimalla tätä kyseistä postausta ja liittämällä kommenttiin kilpailupostauksen osoitteen (URL). Haasteeseen osallistuessaan kilpailija antaa luvan kilpailupostauksen kuvien käyttöön ja niiden muokkaamiseen ja koon säätöön haasteseen liittyviä postauksia varten.
Kooste kilpailuun osallistuvista resepteistä julkaistaan tässä blogissa 24.8., ja parhaan reseptin äänestysaika on 24.-29.8. Ruokahaasteen voittaja julkaistaistaan 30.8.. Voittaja saa kunniakseen järjestää vuorostaan syyskuun ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste 5.9. mennessä, muuten siirtyy toiseksi tulleelle.
Asuin pienenä maalla kunnes 10-vuotiaana muutimme ulkomaille, jossa kaikki muut suomalaiset olivat helsinkiläisiä, usein heidän isovanhempansakin Helsingistä, ja usein sain yksin muistella heille kuinka meijän isovanhempien kanssa ei käyty ravintolassa (paitsi heidän 20-vuotis hääpäivänä) vaan syötiin oman maan perunoita, oikeaa hämäläistä rievää, ihan alustatehtyä maksalaatikkoa ja verilettuja (traumatisoin muutaman ihmisen kertomalla kuinka lapsena näin kuin mummo sekoitteli litroittain verta taikinaan :D) ja tietenkin pullalooraa ! nyt kun mummu on jo kuollut ei valitettavasti ole ketään enää tekemässä näitä, äiti onneksi keittelee hlloja ja kiisseleitä vielä. Ehkä sitten kun itse olen aikuinen tutustutan semmoiset herkut kuin pullalooran omille lapsilleni ja he saavat viedä eteenpäin tätä ruokaperinnettä 🙂
Ehdottomasti. Erilaiset ruokaperinteet ovat iso rikkaus. Vaikka en ole varmaan 20 vuoteen syönyt luuvelliä (savulihakeittoa), pystyn helposti palauttamaan sen tuoksun nenääni. Nyt on pakko kysyä, mikä on pullaloora? Siinä näkee, miten rikas on paikallinen ruokakulttuuri Suomessa ainakin ollut, ei tuosta meillä Savossa oltu kuultukaan.
Pullaloora on vähän niinkuin köyhiä ritareita eli vanhaa pullaa maito-kananmunaseokseen kastettuna, runsaasti voidellussa vuoassa paistettuna. Nautitaan vanilijakastikkeen kera !
Kuulostaa taivaalliselta, vähän niinkuin leipävanukas.
voi kuinka sattuikaan 🙂 meidän mummola oli juuri niin idyllinen kuin mummolat (ainakin nostalgiahuuruiseen päähän vuosikymmeniä myöhemmin) tuppaavat olemaan; rantasaunoineen, sinne metsän läpi johtavine polkuineen ja niine kesäöineen, jolloin laiturilla ei voinut kuin ihmetellä joesta nousevaa usvaa ja kaukaa kiirivää kuikanhuutoa.
Mummolassa syötiin kalaa – PALJON kalaa. Ruokittavana kun oli kuitenkin ollut 12 suuta. Eikä se kala mitään lohta ollut, vaan sitä halvinta sorttia: omasta joesta verkoilla pyydettyä ahventa. Muikkua ja silakkaa.
Ja papalle katettiin aina pöydän päähän “papan oma paikka” johon ei vahingossakaan saanut kukaan muu istua – siitä mummo muisti huolen pitää. Ja papan paikalle katettiin aina papan oma veitsi, jonka myöhemmin sain perintökalleutena omaan kotiini. Sitä kalaa syötiinkin siinä määrin, ettei isäni vieläkään siihen koske. etenkään silakkaan. Niinpä itse löysin sen vasta aikuisiällä ja voi, mitä rakkautta se onkaan ollut!
Yksi asioista, johon toivon blogini ihmisiä innostavan, on silakan suosiminen. Se mikään roskakala ole! Kotimaisena se on lähiruokaa, ekologisesti ja eettisesti kestävää ja sen lisäksi vielä halpaa, hyvää ja todella monipuolista. Niinkuin viimeaikaiset reseptimmekin osoittavat. Se kun taipuu niin Välimeren makuihin kuin aasialaisiin vivahteisiin. Nuo jälkimmäiset ovat muuten osoittautuneet sellaiseksi makumaailmaksi, että niillä saa viekoiteltua puolelleen sellaisiakin, jotka eivät ole silakkahurmokselle antautuneet.
Niinpä osallistumme kisaan heti tämänpäiväisellä reseptillämme: kookoskermasta, srirachasta, inkivääristä, limestä ja korianterista pehmeäntulisen viettelevyytensä saavalla tomaattisilakalla. Veikkaanpa, että jopa isäni olisi sitä maistettuaan valmis päästämään irti silakkatraumoistaan… 😉
Ja resepti, se löytyy täältä: http://www.andalusianauringossa.com/2014/07/kookos-chili-korianterisilakkaa.html
Ja vielä mahtava tarina kaupan päälle. Tämä resepti on ilmeistä mummola-ainesta! Onnea kisaan.
Isälläni oli sama inho kalaan melkein 15 vuotta kotoa muuttamisen jälkeen. Kalaa syötiin niin paljon, että se jo inhotti. Ihan ymmärrettävää 8 lapsisessa maatalossa, että ilmaista ruokaa syödään niin paljon kuin on mahdollista ja tilan tuotto myydään.
Nykyään syö taas ihan hyvällä ruokahalulla ja valittelee, kun vastapyydettyä kalaa saa niin harvoin 😀
Mielenkiintoinen haaste! Täytyy kattoa, ehtiikö osallistumaan ja syntyykö mitään.
Nykypäivänä ei-kalastusta harrastavalle tuore kala on harvinaista luksusta. Siltä osin ei ole edistystä tapahtunut, vaikka ruoan saatavuudessa ja riittävyydessä muutoin kyllä.
Toivottavasti ennätät osallistua haasteeseen, vielä yli kuukausi aikaa.
Sattuipas hassusti, oon kotosin juurikin kyseisen Pulkkilan vierestä ja nuo juurikin sun Pulkkilan mummulan ruoat on kuuluneet munkin maistatuslistalle (tosin ei nyt ihan hirmuisina suosikkeina). Noihin sun listaamiin mummularuokiin (tai kotiseuturuokiin) lisäisin vielä juustokeiton (tai juhannusjuuston tai miksi sitä kukakin haluaa sanoa).
Hassu yhteensattuma todellakin. Siikajokilaakso ei ole turhan suuri alue, eikä varsinkaan kovin kansoitettu.
Kaikki muu mummolan ruokalistalla oli minusta hyvää, mutta rössypottujen hienoutta en ymmärtänyt – enkä ymmärrä. Silloin myöskään kunnon rieskaa ei saanut kuin sieltä tuomalla. Tönkkösuolatut muikut ostettiin ihan vain minun takiani, ne oli niitä hienouksia, joita muualla ei myyty. Mahdetaanko myydä enää edes siellä?
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.fi/2014/07/mummolan-maitoperunat.html
Mumma <3
Olipa hieno kirjoitus. Mummot, mummat, mummit ja mammat <3
Ihana ja ajankohtainen aihe.
Osallistun täällä
http://thevaniljavilla.blogspot.fi/2014/07/maija-mummon-kesakeitto.html
Tervetuloa mukaan kisaan. Kesäkeittoa parempaa sesonkiruokaa olekaan.
Laitettiin vähän mummolan kesäkeittoreseptiä uusiksi. Epätrendikäs ruokablogi osallistuu kesän ruokahaasteeseen tällä päivityksellä
http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/2014/07/uusi-kesakeitto-2014.html
Tervetuloa mukaan haasteeseen. Onpas maukkaan oloinen soppa, tätä on testattava myös tällaisen perinteisen keiton ystävän. Yhä harvemmin mummolat ovat sen vanhan mielikuvan mukaisia.
Mukana muikkukukolla, jossa vedin mutkat suoraksi. Toivottavasti mummo ei käänny haudassaan:
http://maukastaminimibudjetilla.blogspot.fi/2014/07/muikkukukko.html
Onpas todella hyvännäköinen, ei se pekonin kokoinen poikkeaminen perinteistä vielä mummoa saa liikekannalle. Taitaisi olla ylpeä jälkikasvusta ennemminkin. Tervetuloa mukaan haasteeseen!
http://halftenspydderestendog.blogspot.fi/2014/07/mummolan-muisto-viilipytty.html
Voi Sofia, ihana tarina ja mielettömiä lapsuusmuistoja. Hienoa, että hyppäsit mukaan haasteeseen.
Aivan ihana haaste! Kiitos inspiraatiosta 🙂 Mukana mummon sipulikurkuilla http://skorpioninkeittiossa.blogspot.fi/2014/08/mummon-sipulikurkut.html.
Tästähän ei voi tulla kuin hyvälle mielelle. Hienoa, että haaste inspiroi tekemään lapsuuden suosikit. Tervetuloa mukaan!
Kyllähän minäkin lähden näin ihanaan haasteeseen mukaan! Mummolta saatu ykkösresepti on tietysti kotijuusto, jonka teen aina juuri niin kuin mummo on opettanut (miksi muuttaa hyvää ohjetta, joka tuo sekunnissa maullaan mieleen lapsuuden):
http://nautiskellen.blogspot.fi/2014/08/mummon-kotijuusto.html
Tervetuloa mukaan. Tätä täytyy kokeilla itsekin. Hienoa, että nämä sukujen perinnereseptit nousevat täällä esiin.
Resepti on omistettu kaikille pullantuoksuisille mummuille <3
Osallistun haasteeseen tällä reseptillä 🙂
http://meriscupsandcakes.blogspot.fi/2014/08/kardemummapulla.html
Kardemumman tuoksu on lempituoksujani, taitaa tuoksua monessa mummolassa. Tervetuloa haasteeseen.
tulin vaan sanomaan, että Kotonablogini on arvioitu kahdelle sijalle 100-ruokablogin listauksessa.
Olen sijoilla 39. ja 69. Mielelläni olisin vain yhdellä sijalla niin kuin muutkin. Kannattaa niputtaa pisteet
En tienytmihin voisin antaa palautteen, joten kirjoitan sen tähän.
PS. Harkitsen Mummola-haastetta, kun nyt huomasin, että täällä sellainen on.
Palaan aiheeseen. jos ideaa syntyy. Kiitos, jos korjaatte listaukseen blogini vain kerran.
Toivottavasti tulet vielä mukaan haasteeseen.
Top100-listauksesta vastaa Ankerias Vipunen. Minulla ei ole sen kanssa muuta tekemistä kuin iloisena ja tyytyväisenä käyttäjänä.
Ankeriaan yhteystiedot löydät täältä http://ankeriasvipunen.com/yhteystiedot/
Kivistö osallistuu ruokahaasteeseen muistojen mustikkapiirakalla!
http://kivistossa.com/2014/08/19/muistojen-mustikkapiirakka/
Hyvä Kivistöt. Hapankorppumadoilla olisitte olleet voittamattomia 😉
Olipa mukava palata lapsuuden ruokamuistoihin. Mukana Mummun sillikaviaarilla! http://dilliajapiparjuurta.blogspot.fi/2014/08/mummun-sillikaviaari.html
Tervetuloa mukaan. Taas yksi mahtava makumuisto lisää kisaan. Rakastan silliä, joten luulenpa, että tätä tullaan testaamaan meillä.
Pingback: Paluu mummolaan - ruokahaasteen äänestys - suolaa & hunajaa