Nokkosleipä za’taarleipien tapaan
Viime viikot olen ollut kontallaan. Kiskonnut sinnikkäästi pois vuohenputkea, joka on valloittanut puutarhamme. Naapurit tuskin uskovat minun viettävän pihassa yhtään aikaa, niin laihat ovat olleet tulokset. Siihen päälle vielä reippaasti voikukkaa ja siinäpä meidän puutarhamme hyvinvoiva kasvusto tulikin lueteltua.
Aloittelevana puutarhurina haaveilin sellaisesta rakkaudella vaalitusta puutarhasta, josta on helppo päästä alkuun. Nyt tuijotan voimattomana rikkaruohoja pursuavaa plänttiä. Omenapuuni leikkaamassa käynyt puutarhuri totesi: “Ei sinulta tässä työ lopu”. Mutta kuka kertoisi, mistä oikein aloittaisi. En ole henkisesti pelkästään kontallaan, olen rähmällään.
Jotain satoa kuitenkin on päätynyt jo keittiöön saakka. Ei niitä vuohenputkia, vaikka nekin olisivat syötäviä. Hortonomin taidoillani on kuitenkin olemassa riski, että ne paljastuvat myrkylliseksi sukulaislajikkeeksi. Käy kuin tanskalaisille, jotka Noman René Redzepin ja muiden kokkien villiyrtti-innostuksen kannustamana ovat intoutuneet hortoilemaan. Innostus näkyi piikkinä myrkytystapauksissa.
Tämän reseptin rikkaruohon taitaa tunnistaa meistä jokainen. Nokkonen maksaa vain poimimisen vaivan ja on mahtavan monipuolinen C-vitamiinipommi. Se on parhaimmillaan alkukesästä pieninä versoina. Hanskat käteen ja sadonkorjuulle. Muista kiehauttaa pienessä määrässä vettä, ennen käyttöä. Nokkonen sisältää nimittäin terveellisten aineiden lisäksi pinaatin tapaan nitraattia.
Nokkos-fetaleipä on Lähi-idässä suositun za’taarleivän suomennettu versio aineista, joita löytyy jokaisesta kaupasta ja useimmilta pihamailta – sieltä minne ahkera käsi ei ole ulottunut. Sain maistaa Kaikki äitini reseptit-Nannan jumalaista grillattua za’taarleipää. Yhtenä päivänä kontallaan vuohenputkia kiskoessa sain idean samaisen leivän hortoiluversioon, syntyi nokkosfetaleipä za’taarin henkeen. Juuston voit jättää myös pois, leipä maistuu todella hyvältä ilmankin.
Ryöppäyksineen ja kuivaamisineen leipä on hiukan monivaiheinen mutta ei vaikea ja sitäpaitsi kaiken vaivan väärti. Eikä maistu hippipuppuilulta, jos sitä pelkäät.
Nokkosleipä fetalla
kaksi pientä leipää
Leipä
2 1/2 dl vettä
1/4 pkt hiivaa
loraus oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
noin 4 1/2 dl durumvehnäjauhoja
nokkostahna
3 dl tuoreita nokkosen lehtiä
3 rkl tuoretta timjamia (lehtiä, ei vartta)
1 1/2 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna
1 tl raastettua sitruunankuorta
vajaa 1/2 tl suolaa
noin 2-3 rkl oliiviöljyä
lisäksi
pieni pala fetaa tai halloumia
1. Tee ensin leipä. Liota hiiva veteen, lisää suola ja öljy. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa, kunnes saat kimmoisan ja joustavan taikinan, jossa on hyvä sitko. Kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
2. Ryöppää nokkosen lehdet nopeasti kiehuvassa vedessä. Nosta paperin päälle ja poista ylimääräinen vesi mahdollisimman huolellisesti. Levitä leivinpaperin päälle yksittäisinä lehtinä. Nypi timjamin lehdet samalle leivinpaperille ja kuivata 150-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia kiertoilmalla. Sammuta uuni sen jälkeen, mutta jätä nokkoset ja timjami vielä hetkeksi uuniin.
3. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä, älä päästä palamaan.
4. Laita mortteliin kuivatut yrtit ja suola. Hiero tasaiseksi jauheeksi. Lisää paahdetut seesaminsiemenet ja raastettu sitruunankuori ja hiero tasaiseksi tahnaksi. Lisää sen verran oliiviöljyä, että saat helposti levitettävän tahnan.
5. Kauli tai taputtele taikinasta kaksi ohutta leipää, levitä nokkostahnaa päälle ja nosta grilliin kypsymään tai paista uunissa 250 asteessa mielellään pizzakivellä. Myös grillissä voit käyttää pizzakiveä, jos sinulla sellainen on. Jos teet leivät grillissä, taputtele leivistä melko ohuita ja grillaa maltillisella lämmöllä, jotta leipä ehtii kypsyä ennenkuin pohja ottaa liian paljon väriä. Murustele puolessa välissä paistamista leipien pinnalle hiukan fetaa (tai raasta halloumia).
Tervetuloa uudistuneeseen blogiin. Kontallaan olon lisäksi olen viettänyt myös paljon aikaa ruudun ääressä. Koodannut KVG-menetelmällä ulkonäköä ja korjaillut aineiston siirrossa rikkoutuneita postauksia. Lajittelin myös kaikki blogin reseptit alasivuille (navi yläreunassa). Toivottavasti se auttaa löytämään paljon kokattavaa myös vanhoista postauksista.
Urakka on ollut suuri – ja vaatinut myös hiukan tuskanhikeä. Ilman lankomiehen apua olisi saattanut jäädä julkaisu tekemättä. Jotain on voinut jäädä huomaamatta ja vanhimpien postausten valokuvia palauttelen edelleen manuaalisesti. Vinkkaa ihmeessä, jos joku ei toimi tai huomaat jotain kummallista. Pääosin tämä taitaa olla onneksi tuparikunnossa.
Arkistot ovat myös Divaaniblogeissa vielä muutaman viikon, sen jälkeen kaikki löytyy vain täältä. Niin uudet kuin vanhatkin jutut. Mukavaa kun löysit tänne, mitäs tykkäät?
******
It feels like I have been on all fours for the last weeks. Trying to fight against goutweed, which have taken over our garden. Dandelions and gouweeds, the power couple with roots from hell. Luckily also some stinging nettle. It is not only edible but also delicious and as versatile as spinach. Just keep in mind that they need to be parboiled before use to remove the formic acid.
While pulling weeds from my garden, I came up with an idea of a Nordic version of a grilled za’taar bread. Nestle, thyme, lemon and toasted sesame seeds. I just found one weed I started to love.
Onnea uudistuneelle blogille. Luin manifestisi vanhasta, ja onnittelen päätöksestäsi. Sinun blogisi kuuluu ruokablogien parhaimmistoon juuri siksi, että hyvien reseptien lisäksi pohdit, etsit tietoa, kirjoitat yhtä kunnianhimoisesti kuin jos kirjoittaisit artikkelia lehteen. On hyvä idea jättää sille tilaa ja aikaa. Ja luovuudelle.
Ja olen tajuttoman kateellinen, että en itse keksinyt tätä leipää. Vähän vihainen itselleni ja sulle 😉
Olen Marin kanssa tismalleen samaa mieltä. Ihailen, Jonna, sinun tapaa olla kirjoituksissasi syvä ja pohtiva, selvääottava ja kunnianhimoinen olematta kuitenkaan lainkaan jäykkä. Ja kun resepteihin voi luottaa satavarmasti, on koko paketti ihan huikea. I h a n h u i k e a.
Apua, sitä ei varsinaisesti ollut tarkoitettu manifestiksi, koska divaanilaisten kanssa on ollut kiva tehdä juttuja. Mutta ehkä se on siinä mielessä manifesti, että olen tajunnut, mikä on minun tapani tehdä blogia.
Parhaat blogihetket ovat niitä, kun oivaltaa jotain. Niinkuin vaikka tämän leivän 😉 Olen odottanut ihan kuin kissa pistoksissa, milloin pääsen julkaisemaan tämän, koska tämä on ehkä blogin yksi kaikkien aikojen parhaita reseptejä. Niinkuin mun mielestä.
Ja Hannele, et arvaa, kuinka tuo palaute lämmittää. Tallennan se todella syvälle mieleeni.
Juu, en minä sitä sellaiseksi julistukseksi ajatellutkaan, positiivinen mieli välittyi lukijallekin. Kunhan nyt olin vaan innoissani siitä, ettet halua tinkiä niistä hyvistä pohdintajutuista muiden paineiden vuoksi! Minkäs sille voi, jos rakastaa mahtipontisia sanoja 😉
No hyvä! Mahtipontiset sanat ovat tehokkaita näin lakonisen kielialueen asujalle 😉
Hienoa Jonna! Mahtiurakan tuloksista saat nyt nauttia. Ja kuuluu nauttia.
Mä voin vain haaveilla tälläisestä remontista!
Tua leipä – WAU!
Joo, en ala valehtelemaan, ettei olisi käynyt ihan työstä 😉 Mutta lopputulos on onneksi paljolti sellainen kuin toivoin. Vielä pientä hienosäätöä ja vikoja fiksauksia.
Ja Nanna, kiitos kuule leipäinspiraatiosta. Tämä oli niin hyvää, että vaikka toinen paloi ekalla kerralla pohjasta, syötiin sekin. Pahimmat mustat vain leikattiin pois.
Onnea uuteen kotiin, hyvältä näyttää :).
Olin neljä vuotta sitten aika samassa tilanteessa kuin sinä oman pihan kanssa. Vuohenputkia pursuavat “kukkapenkit”, voikukkia ja sammalta kasvava “nurmikko” sekä epämääräinen alue, jossa kasvoi sekalainen joukko rikkaruohoja. Ainoana ilona oli omenapuu (sekin tosin leikkaamaton) ja kirsikkapuu, joka ei ensimmäisenä kesänä tuottanut satoa lainkaan. Nyt neljän kesän puuhailun jälkeen aletaan olla jo voiton puolella, mutta valmiista ollaan vielä hyvän matkan päässä :). Tsemppiä taisteluun rikkaruohoja vastaan, hiljaa hyvä tulee!
Tuon asenteen aion omaksua. Enemmän se on juuri siinä, että kun ihan kaikki rempsottaa, niin ei tiedä, mistä aloittaisi. Meillä on vaikka ihana syreeni, mutta ei se jaksa juurikaan kukkia. Kirsikkapuu on enemmän risukasa. Saniainen on vallannut puolet pihasta.
Mutta minulla on nyt suunnitelma, mistä lähden liikkeelle ja ensimmäisen osan olen ehtinyt siistiä edes siedettäväksi. Sekin helpottaa.
Näyttää mahtavan hyvältä tämä uusi sivu! Hienoa ja arvostettavaa, että päätit siirtyä blogin kanssa omillesi – kyllä blogi vie aika paljon aikaa työssäkäyvältä, joten turha tehdä itselleen harrastuksesta stressin aihetta.
Tuosta puutarha-asiasta ajattelisin enemmänkin niin, että eikö ole mahtavaa kun saat aloittaa sen kanssa ihan alusta? Kiskoa rikkaruohot pois ja tehdä siitä juuri sellainen kun haluat. Parasta on mielestäni puutarhajutuissa juuri se matka, ei heti tarvitse olla valmista (tai onko ylipäänsä koskaan?). Parin vuoden päästä voit sitten katsella jo pykälän valmiimpaa, oman näköistä puutarhaa hyvillä mielin 🙂
Kiitos!
Tavallaan se on puutarhan kanssa juuri noin kuin sanot, mutta hankalinta on ehkä se, etten ole oikein tiennyt, miten päästä liikkeelle. Pitää ottaa sellainen asenne, että teen siitä pala kerrallaan enemmän omannäköisen ja sitten pidän peukkuja, että kasvit päättävät pysyä hengissä 😉
Laitan tulemaan virtuaalista Reima-juurileipää ja pussin suolaa blogitupareihin!
Hyvältä näyttävät uudet sivut.
Oi Reima-juurileipä tekisi hyvää ihan livenäkin.
Ja kiitos, olen kokenut monta kertaa onnistumisen iloa tässä matkan varrella, kun olen opetellut “koodaamaan” suurinpiirtein nollasta.
Onnea uuteen blogikotiin! Näyttää todella hyvältä!
Tsemppiä (loputtomaan) taisteluun vuohenputkea vastaan. Jos selätät ne, tule meille jatkamaan. Kymmenessä vuodessa olen ottanut vain muutamia erävoittoja.
Kiitos.
Sitä ei taida olla voittaminen, mutta en ihan vielä aio luovuttaa. Vaikka sitä mukaa, kun kiskon, uutta pukkaa tulemaan 🙂
Onnea uuteen blogikotiin!
Marin lailla luin “manifestisi” vanhasta osoitteesta. Päätös kuullostaa oikealta ja perustellulta – tekemisestä kuuluu myös nauttia ja itsensä kuunteleminen on tärkeää. Uusi osoite ja uusi ulkoasu näyttää hyvältä, blogisi on oma ikisuosikkini, joten tämä flikka pysyy matkassa mukana jatkossakin 🙂
Hyvä, että flikka ei helpolla luovuta – yksi lempilukijoitani 😉
Joo, manifesti todellakin isoissa lainausmerkeissä. Kyse on enimmäkseen ajankäytöstä ja siitä, että haluan jättää elämässä tilaa monelle asialle. Joskin blogi on edelleen yksi niitä isoja juttuja, koska nautin tästä suunnattomasti. Ja haluan säilyttää sen tekemisen ilon.
Onnea uudelle blogikodille ja näyttää niin kauniilta täällä. Kävin onnittelemassa myös Divaanin puolella,mutta varmuuden vuoksi myös täällä. Ja hyvin ymmärtää tuon muuton tänne;ei bloggaaminen ole kivaa jos on kauheita suorittamispaineita.
Kiitos, pohja oli onneksi jo valmiiksi aika hyvä ja olen muokaillut sitä aika maltillisesti.
Se on just noin, uskon, että kepeys ja ilo välittyy myös lukijalle – tai vastakkaisesti, jos se alkaa mennä raskaaksi, sekin välittyy. Onneksi koko ajan on ollut ilo tallella, mutta vapaassa bloggaamisessa on se hyvä puoli, että voi hengähtää, kun siltä tuntuu.
Oikein paljon iloa ja inspiraatiota uuteen blogikotiin. Kovin sinunlaiselta näyttää, eli viimeistellyltä ja kepeältä. Jään innokkaana odottamaan juurikin näitä pohtivia juttujasi. Sivultasi testatut ohjeet ovat toimineet AINA – vaikka Jukka niiden pitojen kanssa olikin hiukan skeptinen 😉 .
Kiitos, ihanaa, että sinulla on tuollainen mielikuva minusta 🙂
Ja pitkää nenää Jukalle….
Onnea tänne uuteen blogikotiin, vaihdoin tämän osoitteen heti suosikkilistaani 🙂
Kiitos, se oli nopeaa toimintaa 🙂
Onnea ja iloa uuteen blogikotiin! Vaikka mihin blogikaupunkiin tai -maahan muuttaisit, pysyy Kotiharmi kuulolla 🙂
Kiitos, eikös se ole aina niin, että uudessa kodissa on aluksi valtava onnentunne. Erityisesti sen tekee nyt se, että olen ylittänyt itseni moneen kertaan tässä matkan varrella ja saanut tämän sivuston ulos. Se on moninkertaisesti enemmän kuin osasin vielä kuukauden alussa….
Ja kyllä noiden sanojen jälkeen on todettava, että eihän sinua voi kuin rakastaa 😉
Kiitos reseptistä, ei muutakuin kontalleen 😀
Se kannattaa 😉
Onnea ja menestystä uuteen kotiin! Mahtavalta näyttää ja mukana pysyn! Keep going! 🙂
Kiitos ja mukavaa kuulla, että olet mukana 😉
Katselinkin meidän pihan nokkosia jo sillä silmällä ja tämä ohje kuulostaa aivan ihanalta, että taitavat nokkoset tähän päätyä.
Anteeksi, kommentti tuli vastaan vasta nyt, vaikka olit jättänyt sen aikaa sitten.
Toivottavasti pääsit kokeilemaan, tykkäsimme ainakin itse kovasti.
Kauniit sivut 🙂 ja ihana resepti!
Kiitos 😉 Vielä viimeistelyjä vailla, mutta ehkä se siitä vähitellen syntyy.
Ja leipää kyllä suosittelen, se on aivan ihanaa. Sopivasti vähän suolaista ja mukana maku grillistä.
Kas, täältähän tämä ihana resepti löytyikin! Täytyy kokeilla kesän kuluessa. Elo on ollut sellaista haipakkaa, etten ole ehtinyt käydä kurkkimassa blogiasi. 🙂
Välillä se on juuri sitä 😉 Minullakin mene puoli kevättä kaikki blogit ihan ohi, mutta onneksi elämä on kesää kohden hiukan rauhoittunut.
Ja tämä leipä on ihanaa. Tykkäsin ihan valtavasti.