Hei te siellä ruudun toisella puolella? Mikä ilahduttaa, mistä pidätte, mistä ette? Maistuuko? Nyt se kannattaa kertoa. Palkkioksi kommentistasi voit voittaa kirjallisen ruokamatkan Ranskan halki tai pikapyrähdyksen Pariisiin. Arvonnassa Rachel Khoon My Little French Kitchen ja David Lebovitzin The Sweet Life in Paris.
Kommentit blogiin, satunnaiset sähköpostit, ystävien ja tuttavien kommentit. Aina jännittää, kun joku aloittaa lauseen: “Tein viikonloppuna sinun reseptilläsi…”. Yksi sydämenlyönti jää väliin, tuliko kakku vai pannukakku. Riemukkaita ovat ne hetket, kun kuulen ystävieni ystävien tarjoilleen kutsuillaan ruokia reseptieni pohjalta. Ilman mitään linkkiä minuun. Apua, siis ihan vieraatkin ihmiset uskaltavat luottaa resepteihini.
Jokunen viikko sitten nimimerkki Räpätäti kommentoi Liemessä-blogissa, miten suomalaisten ruokablogien joukko tuntuu pienen sisäpiirin keskinäisen kehumisen kerholta. Kauhistuin. Sulattelin. Juuri tuolta se voi pahimmillaan näyttää.
Omiin silmiini kuva on hiukan toinen. Blogini kommentoijista – tai bloggaajista joiden blogeihin kommentoin – kasvokkain olen tavannut vain pienen joukon. Joistakin on tullut toki myös ystäviä, mutta suurin osa on tuttuja vain blogin tai kommenttilaatikon tekstien verran. Syy kommentoijien bloggaajapainotteisuuteen taitaa olla siinä, että toinen bloggaaja tietää, kuinka hauskaa on saada kommentteja. Yhä edelleen kahden ja puolen vuoden jälkeen odotan aina kauhean uteliaana, mitä postauksiin kommentoidaan. Mitä mieltä muut ovat samasta asiasta. Syntyykö tästä kiinnostavaa keskustelua.
En tainnut itsekään ennen omaa blogia kommentoida kenellekään mitään. Syy ei ollut siinä, että se olisi tuntunut sisäpiirin touhulta. Se ei vain edes juolahtanut mieleen. Joten ymmärrän oikein hyvin, ettei kommenttilaatikon täyttäminen tunnu tarpeelliselta.
Se mikä Räpätädistä tuntuu keskinäiseltä kehumiselta on toisaalta mukavaa sekä bloggaajan että lukijan kannalta. Ruokablogeissa ei näy ilkeilyä eikä henkilökohtaisuuksia. Nykyisessä verkkokeskustelukulttuurissa se on virkistävää. En tietenkään kannusta perusteettomaan kehumiseen, vaan omistani poikkeavat näkemykset, rakentava kritiikki ja ehdotukset esimerkiksi reseptin parantamiseksi ovat vähintään yhtä tervetulleita. Mutta minusta on ihanaa avata kommenttiosuus, kun ei tarvitse miettiä, haukutaanko tällä kertaa koti vai takapuoli.
Minulla on ollut hetkellinen etsikkoaika blogissa. Intoa ei puutu, mutta suuntaa olen miettinyt. Mitä kehittää, mihin panostaa, mikä on minun tapani blogata? Suunta alkaa hahmottua, luulen niin. Mutta olisi kauhean mielenkiintoista kuulla sinunkin näkemyksesi. Mistä sinä pidät blogissa, mikä on ehkä vähän blääh? Mitä enemmän, mitä vähemmän? Oletko onnistunut jollakin blogin resepteistä tai onko joukosta löytynyt jopa joku uusi lempiruoka? En kai vaan ole pilannut kenenkään päivälliskutsuja toimimattomalla reseptillä? Ja minua on alkanut myös kiinnostaa, keitä teitä siellä ruudun toisella puolella on. Vakiolukijoita vai satunnaisia kyläilijöitä?
Siksi päätinkin lahjoa teitä hiukan. Tilasin Amazonista tuplasti Rachel Khoon My Little French Kitchen -kirjaa (sponsored by oma lompakko). Ajattelin tarjota kesäisen ruokamatkan Ranskan maakunnissa itselleni ja joillekin teistä. Toinen kirjoista jää hyllyyni ja toinen matkaa yhdelle teistä. Laitetaan kylkeen vielä vähän Pariisin tunnelmia eli David Lebovitzin The Sweet Life in Paris. Se oli yksi orientaatiokirjoistani ennen Pariisin matkaa viime kesänä (eli tämä kirja on käytetty). Toivottavasti siitä on yhtä paljon iloa jollekin teistä. Koska on mukavampaa ilahduttaa kahta kuin yhtä, matkaan lähtee kaksi pakettia, yksi kirja kummassakin.
Jätä kommenttisi 31.3. mennessä, niin olet mukana. My Little French Kitchen saa uuden omistajan arpomalla. The Sweet Life in Paris matkaa päräyttävimmän kommentin perusteella. Vielä en tiedä perustetta sen valintaan. Ehkä se naurattaa, kiroiluttaa, hymyilyttää, yllättää, saa hyvälle tuulelle tai ajattelemaan. Olen kuulolla.
Minä pidän tyylistäsi kirjoittaa! Asiaa hauskalla tavalla 🙂 Toki olen joitakin reseptejä kokeillutkin…
Kiitos, ihana kuulla, koska minä pidän kirjoittamisesta 😉
Toivottavasti reseptikokeilut ovat olleet onnekkaita…
Ihana blogi sinulla! Ohjeet ovat selkeitä ja tyylistäsi tykkään. Elämän tilane ja jatkuva kova kiire estävät minut kommentoiman useampi. Joskus blogini myös kärsi kiiren takia….
Tunnistan saman ilmiön, kiireen takia moni suosikkiblogi on jäänyt vähälle lukemiselle.
Kiitos kauniista sanoistasi.
Itse viihdyn parhaiten lifestyle -blogien parissa joissa välittyy se ihana vaaleanpunainen elämä mutta jossa jaetaan kuitenkin pieni pala kirjoittajaa itseään ja hänen elämäänsä. Toinen ehdoton suosikki on ruokablogit. Kumpainenkin “tyylilaji” päätyy lukulistalle helppouden, kiinnostavuden ja kauniiden kuvien takia. Niitä lukiessa saan hetkeksi irrottautua arjesta ja keskustella kiinnostavista aiheista.
Sinun blogisi on pitkään ollut yksi omista suosikeista. Ja monia reseptejä on tullut kokeiltua aivan sellaisenaan tai hieman muokaten. Harvoin vain sitä muistaa tulla jäkeenpäin kertomaan miten kokeilut onnistuivat vaikka tietää että siitä olisi paljon iloa. Ehkä vielä joskus rohkaistun oma blogin avaamaan julkiseksi jolloin niitä kokeiluja voisi tulla linkkailemaan takaisin 🙂
Pidän blogisi ulkonäöstä, iiitä että se on selkeä ja jälkikäteen on helppo selailla vanhoja ohjeita. Pidän myös siitä että käsittelet ruokaa “kokonaisuutena” jolloin todella luen blogiasi enkä vain kopioi ohjeita. Lyhesti siis: jatka samaan malliin 🙂
Toivotaan että arpaonni suosii, koska syksyllä on matka Ranskaan (Korsikalle) ja yksi reissun kohokohdista on aivan varmasti ruoka :))
Toivottavasti joku päivä pääsen lukemaan blogiasi. Olipas mukavaa kuulla, että reseptit ovat päätyneet kokeiluun . Hyviä ideoita muokkaamiseen otetaan aina ilolla vastaan. Omatkin reseptit kehittyvät usein paremmiksi ja paremmiksi, kun monet ihmiset laittavat sormensa samaan soppaan.
Hienoa, että myös vanhat reseptit löytyvät. Tunsin kuitenkin pienen piston sydämessäni. Pitkään on ollut suunnitteilla laittaa nuo alasivut kuntoon, jotta vanhojen ohjeiden selailu olisi mahdollisimman helppoa. Pitää loma-aikaan ottaa itseä niskasta kiinni ja siistiä ne.
Pidän sinulle peukkuja arvonnassa, palkinto ainakin sattui sopivaksi!
Olipa mukava arvonta! Ensimmäistä kertaa kommentoin blogiasi, vaikka jo hetken aikaa olen sitä seurannut. Blogisi oli itseasiassa yksi ensimmäisistä ruokablogeista mitä aloin seuraamaan, ja se on ollut menoa siitä lähtien! Blogisi lukemisesta tulee hyvälle mielelle, saa inspiraatiota ja kauniit kuvat kruunaavat kokonaisuuden. Tyylisi kirjoittaa on selkeä, ja minusta on hyvä idea että haet vielä yksilöllisempää otetta ja suuntaa blogillesi. Tuo vain rohkeasti omaa persoonaasi ja tyyliäsi blogiin! Mukavaa kevättä sinulle!
Tervetuloa pöytään! Hienoa, että olet löytänyt tänne ja vielä tullut hyvälle mielelle. Minä tulin hyvälle mielelle kommentistasi. Hyvän mielen jakaminen on yksi isoimmista teemoista, joita itse toivon ihmisten blogistani saavan. Lämmitti kovin, että ainakin sinun kohdallasi olen onnistunut!
Täytyy tunnustaa, että satunnaisesti blogeja seurailen.. Niihin eksyn lähinnä facebookin kautta ja sillloinkin jos on jotain mielenkiintoista ruoka- tai puutarha-aiheista..
Mielenkiinnon herättää yleensä hyvä valokuva ja selkeä otsikko..
Ne pelkästää ei riitä. Pitää olla myös kuvan alla hiukan reseptiä mukana.. Myöskin hiukan yhteiskuntakritiikkä mukana mausteena..
Siinähän se kattaus jo onkin. Kevään lähestyessä täälläkin aletaan kohta innolla kaivaa kaikkea puutarha-aiheista muiden blogeista. Oppi tulee tarpeeseen 😉
Olen ihan kammottavan huono kommentoija, anteeksi siitä! Koetan parantaa tapani, ja tulla useammin kertomaan kommentteja ja kiitoksia resepteistä! Totuus on, että kirjanmerkeissäni on älyttömästi reseptejä, ja enemmistö resepteistä onkin juuri sinun blogissasi. Rakastan sitä monipuolisuutta ja ennakkoluulottomuutta mitä reseptisi edustavat. Moninaisia raaka-aineita, haastaviakin juttuja, ronskia otetta muiden reseptien muokkailuun…juuri sellaista ennakkoluulottomuutta kuin ruuanlaitossa kuuluukin olla! Nyhtöpossu on testattu, vähän leipomuksia, dalia on keitelty, massaman on pakko testata heti ensi viikolla – eikä mistään ole ollut pahaa sanottavaa. Mausteita olen saattanut heittää pataan enemmän kuin ohje on ollut (ollen turruttanut osan makuhermoistani..), mutta kaikki on syöty viime murenaa myöden. Vaikka välillä olenkin eri mieltä kanssasi joistakin jutuista, totean usein postauksen luettuani, että olipa virkistävää lukea asioista toinenkin puoli. Kiitän itseni ja kaikkien koekaniineiksini joutuneiden puolesta, ja samalla toivon runsaasti lisää ruokaisia vuosia ja postauksia 🙂
Hei ihanaa, kun sanot olevasi välillä eri mieltä. Ei ole ihme, itsekin olen usein itseni kanssa eri mieltä – tai ainakin ehdin kääntää takkini, kun kuulen painavia vasta-argumentteja 😉
Teillä on todellakin kokkailtu ahkerasti reseptejäni. Mieletöntä olen todella otettu. Eikä kommentointi tietenkään mikään itsetarkoitus oli. Kiitos, että kommentoit nyt.
Kyllä on kokattu ja tullaan kokkaamaankin 🙂 Minusta reseptisi ovat olleet järkeviä, arkiruokanakin toteutettavia ja maukkaita. Erikoisemmatkaan raaka-aineet (tamarinditahna tmv) eivät ole olleet liian erikoisia, vaan sellaisia joita olen muutenkin halunnut kokeilla ja maistella, ja joita on saatavilla automarketeistakin.
Hienoa 😉 Joskus tietenkin testailen erikoisempiakin raaka-aineita, mutta pääosin meilläkin käydään ihan tavallisessa kaupassa – tosin hyvässä sellaisessa. Se näkyy myös resepteissä. En halua kikkailla liikaa, vaan tehdä ruokia, joissa ei ole valtavaa kynnystä kokata. En ole itsekään mikään superfiinistelijä keittiössä.
Blogeista löytyy usein ne parhaimmat ruokaideat nykyisin, siitä huolimatta en ole luopunut tavasta keräillä mielenkiintoisia keittokirjoja… Arvonnan palkinto olisi jälleen yksi helmi toisten joukkoon hyllyyn. Tänä vuonna papin aamenella sinetöity yhteisymmärryksemme ja -elomme viettää pyöreitä merkkipäiviä ja nyt on haaveena juhlistaa saavutettua paalua lyhyellä matkalla Ranskaan. Pariisiin tai ehkä jopa kurkistus maaseudulle ja kyliin, puutarhoihin ja romanttisiin pikkuravintoloihin ♥
Onnittelut pyöreistä vuosista. Ranska on varmasti mitä oivallisin paikka juhlistaa niitä, menittepä sitten Pariisiin tai jonnekin muualle.
Vaikka luen paljon ruokablogeja, on minulla silti valtavasti kirjoja ja ostan myös erittäin paljon lehtiä. Nytkin odottaa pino uusia kirjoja ja pari tuoretta lehteä. Joskus on kiva selailla asioita ihan paperilla.
Täällä yks toinen (ruoka)bloggaaja, hei!
Kirjat näyttävät niin mielenkiintoisilta, että jo senkin takia on pakko kommentoida ja osallistua arvontaan. Toinen syy on tietysti se, että bloggaajana sitä tosiaan tietää, miten kiva kommentteja on lukea (tietysti muidenkin kuin kolleegoiden). Kolmas syy… no, minä olen harvemmin tosielämässäkään hiljaa, miksi siis virtuaalikeskusteluissakaan?
Aurinkoista kokkailukevättä!
No hei! Itsekin olen päässyt vasta selailemaan omaa kappalettani My Little French Kitchenistä. Ainakin siinä pääsi ihanaan kesäfiilikseen kuvien kautta.
Aurinkoista kokkailukevättä sinnekin!
Päädyn tänne sivuille aina facebookin kautta, kun teet sinne postauksen. Itse olen onneton kotikokki, kun ei yhden ihmisen taloudessa kovin paljon tuu kokkailtua. Blogiasi on aina ilo lukea, tykkään tavastasi kirjoittaa ja kuvat on aina niin hienoja!
Vaikka en kauheast kokkailekaan, niin mussaman currya tulen varmasti kokeilemaan ja linkki ohjeeseen lähti myös kokkaavalle siskolle. Pistän kommenttia heti kun ollaan jompikimpi päästy tuumasta toimtoimeen,
Eihän sitä muutenkaan kaikkea ehdi kokkailla, mutta kiva kuulla, että saat iloa lukemisesta. Se on kaikista tärkeintä.
Jään odottamaan, mitä tykkäätte massamanista.
Minun täytyy kai kertoa että tykkään yksinkertaisesti tyylistäsi. Sinulla on monipuolisesti erilaisia reseptejä, joka makuun jotain. Minusta on kiva että kerrot monesti tekovaiheista vähän tarkemmin jos niihin liittyy jotain erityisiä niksejä/sudenkuoppia. Kuvat ovat myös aina kauniita, ja niitä on ilo katsella. Vielä en ole tainnut kokeilla mitään reseptiä suoraan blogistasi, mutta sitä on hyvin inspiroiva lukea enkä
ihmettelisi vaikka jotain tulisi pian kokattuakin. On myös kiva lukea mistä olet itse inspiratiosi saanut tai reseptin löytänyt. Jatka vain samaa rataa. 🙂
Mietin kommenttiasi lukiessani, milloinkohan olisi itsekään kokannut jotain suoraan reseptistä. Aika harvoin niin tulee tehtyä, kun aina lähtee mopo käsistä ja pitää alkaa soveltaa. Kuulostaa, että sinun keittiössäsi käy vähän samalla tavoin 😉 Kiitos kovasti kaikista kauniista, niitä oli ihan ylenpalttisesti!
Jotain sen suuntaista. 😉
Olen koukuttunut ruokablogeihin. Viikonloppuisin on ihana lueskella, mitä muut ovat kokkailleet, sillä opiskelijan yksiössä pestopasta on valitettavan yleinen, joskin toki herkullinen, keittiötuotos. Parasta blogissasi on mielestäni herkulliset kuvat, hyvin kirjoitetut tekstit sekä houkuttelemaan kokeilevat reseptit. Niiden avulla köyhä opiskelijakin voi tuntea nenässään (ainakin mielikuvituksen avulla) herkullisia tuoksuja 🙂
Täällä työssäkäyvän ruokabloggaajankin keittiössä syödään aika paljon pastaa tomaattikastikkeessa ja monenlaisia edullisia ja helppoja soppia. Niinkuin sanoitkin, usein ne helpot ja halvat ovat niitä herkullisimpia. Opiskeluaika ei aikoinaan ollut talodellisesti kovin leveää, mutta muistelen sitä erityisellä lämmöllä. Mukaan tarttui monta rakkaimmista ystävistäni ja hulvattomia muistoja.
Kirjoitat hyvin ja kuvasi ovat kauniita,ja näidä ohjeitasi lukee mielellään.Olen varmaan lukenut blogiasi heti alusta saakka.En tiedä jos käyt enään blogissani,mutta oli kiva myös lukea kommenttejasi siellä.,
Sinä olet ollut pitkään matkassa, yksi ensimmäisiä kommentoijiani. Remontin takia blogien kommentoiminen on jäänyt viimeisen puolen vuoden aikana harmittavan satunnaiseksi, mutta lupaan – palaan vielä!
Tykkään siitä, että blogissasi on suhteellisen paljon kasvisruokaohjeita, paljon alkupaloja, syventäviä ja monesta näkökulmasta tekstejä elintarviketeollisuudesta ja elintarvikevähittäiskaupoista (tämä on saanut minut miettimään teetkö mahdollisesti väikkäriä aiheesta?), ei liian makeita jälkiruokia, vaan sellaisia kivan happamia ja sitruksisia, muutenkin jälkkäreitä sopivan vähän :), kauniita kuvia, särmikkäitä kuvia, puhdasta suomenkieltä, hyvä taitto, pieniä paloja sisustusta ja muotoilua (mutta ei liikaa), selkeät ja perusteelliset ohjeet resepteissä ja sivulla on helppo “navigoida”.
Aluksi, kun siirryit tänne divaaniblogeihin harmittelin kaikkia mainosbannereita. Ne jotenkin häiritsivät muuten niin hyvän näköistä ulkoasua. Nyt olen jo tottunut niihin 🙂
Toisin sanoen – hyvä kokonaispaketti, josta johtuen (kuten olet varmaan jo huomannut) olen sekä vakiolukija että -kommentoija 🙂 Kehuja en antaisi, ellen tykkäisi ja tätä blogia on vaikea moittia yhtään mistään. Monet ohjeesi ovat olleet kokeilussa, jotkut niistä ovat vakiintuneet keittiössämme ja osan olen jopa tulostanut paperiseen reseptikansiooni.
Lisäksi on ehkä syytä mainita, että Suolaa ja Hunajaa, Soul Kitchen sekä Sillä Sipuli olivat ne kolme ruokablogia, joiden innoitamana lähdin itsekin tähän hommaan 🙂
Minäkään en oikein kommentoinut, ennen oman blogin aloittamista. Tajusin vasta siinä vaiheessa, kuinka hyvältä tuntuu saada yksikin kommentti sinne lootaan. Se kannustaa ylläpitämään harrastusta.
Kasvikset ovat selkeästi yksi herätys, jonka olen saanut itse blogin myötä. Meillä syödään massiivisesti enemmän kasvisruokaa kuin vielä muutama vuosi sitten. Kyse ei ole edes niinkään ideologisista syistä, vaan siitä, että kasvisruoka maistuu hyvältä ja siitä tulee hyvä olo. Viime viikolla totesin juuri miehelle, että oletkos muuten huomannut, olemme syöneet melkein koko viikon pelkkää kasvisruokaa. Siinä ei ollut varsinaisesti mitään suunniteltua, siinä vain kävi niin. Haluaisin tosin kehittää aika paljon taitoja kasvisruoan osalta, vielä repertuaari on hiukan kapea, mutta huikean paljon uusia raaka-aineita on keittiöömme päätynyt.
Ja muuten meillä taitaa olla vain samanlainen maku kanssasi. En ole itse makean ystävä, enemmänkin hapannaama, joten sen vuoksi makeaa nähdään täällä aniharvoin. Enkä oikein ole myöskään pipertäjä, joten jälkkärit ovat tukevasti epämukavuusalueella.
Mikään blogissa ei liippaa läheltäkään työtäni aiheiden osalta. Eli ei väikkäriä ole tulossa, mutta ruoka on alkanut kiinnostaa myös ilmiönä ja se asiat, jotka siihen ympärille liittyvät. Minä olen innostujatyyppi 😉
Kauhean kivaa, että on saanut kunnian olla innoittaja. Ja vielä innoittajana niin hyvälle blogille kuin sinun on.
Täällä tulee käytyä harvase päivä kurkkimassa, että mitä hyvää olisi tarjolla. 🙂
Toivottavasti löytyy yhtä sun toista hyvää 😉
En meinaa uskoa, että olet aloittanut bloggaamisen myöhemmin kuin minä! Olen varmaan sitten lukenut blogiasi ihan alusta asti. Minä tykkään erityisesti kauniista kuvistasi eikä sitä voi kieltää, että oikeassa elämässä tapaaminen (viimeksi eilen:D ) kyllä vaikuttaa siihen, miten blogiin suhtautuu. Alkaa kiinnostaa ihan kaikki mitä tutuiksi tulleet kirjoittavat ja kuvaavat 😀
Kävin vakoilemassa ja ei meillä hirveän montaa kuukautta taida olla eroa bloggaamisen aloittamisessa. Aika alusta alkaen ollaan siis seurailtu toisiamme.
Harmi, että eilen istuttiin samassa baarissa huomaamatta toisiamme. En tiedä, miten ihmeessä se on edes mahdollista 😉
Eikä me oltu edes kovin hiljaa 😀 Ettekä varmaan tekään? 😉
No ei 😉
Vaikka vahtaan televisioista ruokaohjelmia silmät kiiluen ja netistä luen blogeja toistensa perään, en jostain syytä yhdistä näitä keskenään eli siis lukisin ruokablogeja. Poikkeuksena sinun Suolaa ja hunajaa. Sitä seuraan säännöllisesti, varsinkin jos tulee vieraita, joille haluan tarjota jotain uutta ja hyvää. Kommentin jättämiseen kirvoitti myös se, että muutama vuosi sitten pääsin huikealle ruokamatkalle Normandiaan ja olen siitä lähtien kaivannut aitoa ranskalaista ruokailoittelua!
Tuohan on mitä hienoin luottamuksen osoitus. Kiitos!
Kirja olisi siis mitä paras ruokamatka muihin maakuntiin täydentämään Normandian reissua. Toivotaan, että arpaonni suosii.
Onpa kivaa, että joku vielä järjestää tällaisia omakustanteisia pieniä arvontoja. Ei sponssatuissakaan ole mitään vikaa, mutta jotenkin virkistävää näinkin välillä.
Tykkään blogistasi monestakin syystä: ulkoasu kuvineen ja fontteineen on selkeä sekä kaunis, ja ohjeissa on yleensä jokin kiva juju. Tykkään myös, kun on leivontaa ja makeita ohjeita välillä, ja jos minulta kysytään, saisi olla vaikka useammin. 😉 Tosin kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä.
Sponssatuissa on tietenkin välillä aika paljon ylenpalttisemmat palkinnot kuin tässä, mutta ajattelin, että kirjasta olisi varmasti saajalle paljon iloa.
Hahaa, minun jauhopeukaloni on niin keskellä kämmentä, että minä olen kyllä niissä asioissa ihan saamapuolella sinulta ja teiltä muilta taitureilta.
Olen vähän tällainen ujo blogikommentoija omasta blogista huolimatta.. Enemmän hihkun ruokablogien tarinoita ja reseptejä sitten tuolla ei-virtuaalimaailmassa. Yritän pikku hiljaa rohkaistua tälläkin suunnalla, kommentit kun ovat niin kovin ilahduttavia. Kiitos kaunis niistä myös itsellesi!
Täällä blogissasi nautiskelen kauniista kuvista ja inspiroivista, monipuolisista sekä taiten jäsennellyistä teksteistä ja resepteistä. Aasialaisiin makuihin on ollut kova himo tänä talvena, ja niiden loihtimiseen olen löytänyt mainioita noviisillekin sopivia ohjeita täältä. Muiden muassa!
Aika noviisi olen itsekin aasialaisissa mauissa. Olen kuitenkin vähän innostunut niistä – sellaisista kevyistä versioista, jotka onnistuvat tällaiselta aloittelijaltakin. Ollaan siis samalla tiellä molemmat.
Kiitos inspiroivasta blogistasi. En ole aikaisemmin kommentoinut, oikeastaan harvoin tulee kommailtua mihinkään blogiin, osa syy kun itselläni ei enää blogia ole. Tosi aktiivisesti kyllä seuraan ruokablogeja, ja haen vinkkejä kokkailuun ja reseptikokeiluihin. Sinulla on paljon selkeitä hyviä ohjeita, ja hyviä kuvia. Jatka samaan malliin. Mukavaa kevään alkua 🙂
Kiitos itsellesi kommentista. Useimmillahan se on juuri noin, monet lukevat, mutta vain harvat jättävät jäljen käynnistään. Ja se on tietenkin oikein hyvä niinkin. Mukavaa kevättä – toivottavasti pian alkavaa 😉
Hei!
Löysin blogisi ihan äskettäin! Kiertelen yleensä enemmän käsityöaiheisia blogeja mutta tämä blogisi nappasikin heti mukaansa. Tekstejäsi on kiva lukea! Otan mielelläni osaa arvontaasi! 🙂 T:Kati
Hei, tästähän piti tulla alunperin blogi, jossa olisi käsitelty ruoan lisäksi myös kirjoja ja käsitöitä. Sitten totesin, etten osaa kirjoittaa kirjoista ja käsitöissä olen niin hidas, että päivitystahti olisi aika satunnainen. Ruoasta tuli keskeisin osa blogia vähän kuin sattumalta. Nimikin olisi toinen, jos olisin alunperin homman tajunnut.
Hei Jonna! Minua kiinnostaisi kovasti käsityöt, voitko postata hiirenhännän ohjeen? Olen osallistumassa kässäiltaan ja olisi kiva ottaa sinne joku käsityö mukaan.
t. Anna
Hei Anna!
Olen erinomaisen taitava hiirenhännissä. Opin sen jo ennen kouluun menoa naapurin Antilta. Ota lankarulla, virkkaa sormilla siukuraa.
Kyllä se kässäkerhoon kelpaa.
t. Jonna
Rohkaistun kommentoimaan, vaikka riskinä onkin, että kommenttini hukkuu kommenttitulvaan 🙂
Kun vielä itse blogasin (nyt jo edesmenneen) Evita-lehden sivuilla, sain paljon kommentteja ja pyrin aina vastaamaan niihin jokaiselle erikseen. Keskustelua syntyi todella paljon. Saatoin jopa viivyttää seuraavan tekstin julkaisua, kun keskustelu vielä eli niin voimakkaasti edellisessä jutussa!
Nykyään ruokablogaan englanniksi, sillä yhdysvaltalaisen poikaystäväni perhe tykkää selailla reseptejäni ja ruokajuttujani. Kommentteja tulee niukahkosti, mutta blogausintooni se ei ole vaikuttanut. Monilla näin voi kuitenkin olla, joten:
Olen ryhtynyt spontaanikommentoimaan hieman hanakammin muiden blogeihin 🙂 Olen ynnäillyt asian näin: Näen postauksen -> se herättää ajatuksia (enemmän tai vähemmän, mutta aina jotain!) -> blogit /kommenttikentät ovat ajatustenvaihtoa varten. Miksi en siis kommentoisi? Toisinaan jonkin mielenkiintoisen postauksen kommenttiosio on tosin jo aivan täynnä ja silloin jätän yleensä kommentoimatta, ettei mene ihan papukaijailuksi 😉
Sinun blogiisi tulee harvemmin kommentoitua, sillä tuntuu siltä, että sanoisin joka postaukseen “Hei tein just tätä!!”. Harvinaisen paljon on tullut kokkailtua samoja asioita, varmaan joku ruokablogisynkroniteetti 😉
Ihanan positiivinen ongelma, liikaa kommentteja 😉 Joka tapauksessa oli mukavaa löytää blogiisi tätä kautta.
Varmaan kaikki pyörivät vähän samoissa paikoissa – lehdet, kirjat, blogit. Yllättävän samanhenkisiä juttuja aina tarttuu mieleen ja siirtyy blogiin. Se on se ruokablogisynkroniteetti 😉
Ensinnäkin: rakastan nauruasi. Toiseksikin: et pelkää hyv’än aterian päälle tulla vieraammassakin paikassa köllimään viekkuun kun vatsa painaa liikaa.
Tykkään myös siitä, miten realistisen positiivisesti suhtaudut moniin asioihin. Kirjoituksesi sisältävät ansioituneesti pohdintaa ja niitä on varmasti hiottu. Kuvat ovat raikkaita ja omanlaisia. Jaksat myös vastailla perusteellisesti kommentteihin.
Nyhtistä taisin kokeilla ensi kertaa sun ohjeella. Tagineohjetta kehittelen vielä kurkkien täältäkin osviittaa.,
Kiitos samoin, noihin kahteen kohtaan + saat minut nauramaan. Huikeat jutut ja presenssi!
Jään odottelemaan tagineohjetta. Se on ollut ihan liian vähällä käytöllä.
Vakiolukija. Ensin luin blogiasi koska se oli ihana; keveä, kaunis, selkeä ja tietopitoinenkin. Sitten tutustiun sinuun ja nykyään luen blogiasi myös koska pidän sinusta; olet niin keveä kaunis, selkeä ja tietopitoinenkin…. Ihana.
Minä en varsinaisesti suunnittelut tästä sellaista selänrapsuttamispostausta, mutta en nyt ala kieltää, etteikö olisi todella mukavaa saada tällaisia palautteita. Ihanaa olla keveä, kaunis, selkeä ja tietopitoinen! Kiitos, rouva ei-aina-niin-selkeä, mutta juuri siksi niin ihana.
Tykkään kaikesta täällä. Jutut ja ressut on hyviä ja toimivia. Mahtavista kuvista puhumattakaan! kommentoin paljonkin blogeihin ja syy on selvä: tykkään kannustaa ihmisiä kokkamaan ja nauttimaan ruoasta kaikin tavoin. Ei tarvitse olla kokki tai bloggari saadakseen palautetta hyvästä duunista. Bloggarit Suomessa on hyviä kotikokkeja ja ansaitsee siitä edes tsemppaavan kommentin. Jennin ja Kiran kirjatkin on hyviä esimerkkejä laadukkaasta kotikokkailusta,samoin sun blogis. Älä muuta mitään ja jatka hyvää linjaa kaikin tavoin ruokaan liittyen. Usko pois,blogillas oot saanu varmasti monia ihmisiä kokkaamaan ja innostumaan siitä.
Ohoh, onpas mieletöntä saada tällaista palautetta ammattilaiselta. Yritän hinkata reseptejä huolella, koska ymmärrän pettymyksen, jos homma ei toimikaan, kun sitä kotona kokkaa. Kiitos tästä kommentista, olisinpa todella iloinen, jos olen saanut jonkun innostumaan kokkaamisesta.
Päädyin alunperin lukemaan blogiasi sisustusblogikiinnostukseni myötä Divaaniblogien selailun sivujuonteena. Sitten melko pian huomasin, että siinä missä muiden blogeja yleensä tosiaan vain selaillaan, sinun blogiasi voi LUKEA. Ihmettelen ja harmittelen kovasti sitä, että nykyään moni blogi sisältää tekstin sijaan lähes yksinomaan kuvia (usein samasta asiasta) höystettynä parilla sisällöttömällä lauseella tekstiä. On hienoa lukea mielenkiintoisia, oivaltavia ja sujuvia tekstejäsi, joiden voisi ajatella käsittelevän “vain” ruokaa, mutta todellisuudessa ne ovatkin paljon monitahoisempia. Blogiasi on antoisaa lukea, vaikka ei reseptejäsi ei koskaan kokeilisikaan. Väittäisin, että lukisin blogiasi, vaikka kirjoittaisit autoista! Netin “selailumaailmassa” on ilahduttavaa törmätä taitavaan kirjoittajaan ja pitkiin, ajatuksella laadittuihin teksteihin, jota huolella valitut harvat, kauniit kuvat täydentävät!
Kiitos!
P.S. Myös reseptit ovat olleet erittäin toimivia!
Ehkä tämä blogi on se kirja, jonka jokainen kirjoja rakastava pikkutyttö suunnittelee kirjoittavansa, mutta ei koskaan pääse muutamaa liuskaa pidemmälle. Minäkin silloin kymmeniä vuosia sitten.
On hienoa saada tällaista palautetta, koska yritän kovasti paneutua teksteihin ja tehdä niitä huolella. Aluksi luulin, että valokuvaaminen on minun juttuni, mutta olen huomannut, että oikeasti en jaksa hioa kuvia yhtään samassa mittakaavassa kuin hinkkaan tekstejä. Se on niin palkitsevaa ja antoisaa.
Uskallan silti väittää, ettemme taitaisi tavata täällä, jos aiheena olisivat autot. Siinä olisivat oivallukset vähissä ruudun tällä puolella 😉
PS Kiitos, kiva kuulla!
Kukkuu, minä täällä! edelleen ilolla seuraan kaunista blogiasi, jossa joka kerta kuvat saavat minut huokailemaan ihailusta 🙂
Mahtavaa, että olet pysynyt mukana!
Kukkuu pitkästä aikaa :). Ruuhkavuodet iskeneet totisesti päälle ja harmikseni aika ei enää riitä aktiiviseen blogien lukemiseen, kommentointiin tai edes itse bloggaamiseen. Täytyy toivoa, että muuton jälkeen helpottaa ja pääsen taas hiukan enemmän edellä mainittuja harrastamaan, on jo suorastaan ikävä :).
Blogissasi rakastan kuviasi, huolella mietittyjä/työstettyjä tekstejä ja puhtaita raaka-aineita. Aina kun olen jotain ohjetta kokeillut on se myös onnistunut. Uutta suuntaa jään mielenkiinnolla odottamaan ja itseäni kiinnostaa ruoan lisäksi tietysti kaikki mitä tapahtuu puutarhassa.
Sehän on mahtava merkki, että alkaa jo sormia syyhyttää. Kyllä se uusi koti sieltä valmistuu ja sitten toivottavasti helpottaa.
Minäkin odotan innolla, mitä meidän puutarhassamme paljastuu 😉 Minulla ei ole itseasiassa pienintäkään hajua asiasta, koska muutimme niin loppusyksystä.
Kyllähän se totta on, että joissakin blogeissa sisäpiirijutut liikkuvat ja jollet kuulu siihen ryhmään, olet totaalisesti out. Onneksi kuitenkin löytyy niitäkinblogeja, joissa kuka tahansa voi tuntea olonsa kodikkaaksi. Kuten täällä sinun blogissasi. Itsekin toivon sitä omasta blogistani, vaikka aihealueeni ovatkin joko tai: Joko kiinnostaa tai sitten ei pätkänkään vertaa. sinullahan on ruoka aiheena ja kukapa ei ruokia söisi. Plussat sulle siis. 🙂
Tykkään siitä, että erotut eduksesi blogisi sommittelulla ja järjestelmällisyydellä. Lisäksi täällä on selkeät kuvat ja ohjeet ja monipuoliset eväät. On heille, joilla tarvetta juhlavampiin aterioihin ja meille, joilla ei varaa ostaa kuin perus raaka-aineet. Jatka samaan malliin vaan! Liian usein ruokabloggaajat ajautuvat muoti-ilmiöihin ja hienouksiin, jolloin me vähempiosaiset tipahdamme matkasta pois.
Luulenpa, että harva bloggaaja oikeasti ajattelee kuuluvansa mihinkään sisäpiiriin. Tylsää, että lukijoille välittyy sellainen kuva. Olen todella ilahtunut, että tunnet olosi blogissani kodikkaaksi.
Hyvää ruokaa voi onneksi tehdä edullisestikin ja perusraaka-aineista saa oikein maukasta sapuskaa. Yritän pitää kommenttisi – ja muutaman muunkin kommentissa tässä ketjussa – mielessä ja kokata säännöllisesti edullista arkiruokaa antamaan inspiraatiota.
Vielä ehtii osallistua arvontaan ja rapsuttaa sun selkää pikkuisen!
Suolaa & Hunajaa on yksi raikkaimmista ja kauneimmista ruokablogeista, mutta reseptipostauksia enemmän nautin vielä pohtivista ja ruokaskeneä syvemmin ruotivista postauksistasi. Ne saa itsekin ajattelemaan ja huomaan, että kelaillaan monista asioista aika samoin, vaan ei toki kaikista 🙂
Ihana Jonna! Ihana blogi!
Kiitos Hanna, supermukavaa selänrapsutusta!
Olen ihan varma, että sinä olet minua paljon hyveellisempi esimerkiksi raaka-aineiden laadun suhteen. Käyn bongailemassa sinulta myös aina kaikki uutuustrendit eli tunne on molemminpuolinen.
Olen samaa mieltä, en itsekään kommentoinut sen kummemmin ennen kun aloitin oman blogin kirjoittamisen. Mielestäni keskustelua on vaikeeta käydä, jos toisella ei ole blogia. Kaikki kun eivät lue blogikommenttien vastauksia. Itse käyn aina vastaamassa lukijan blogiin, jotta vastaus varmasti menisi perille. Yleensä hyvä keskustelu bloggaajan ja lukijan välillä jatkuu monen blogikirjoituksen verran. Jos huomaa keskustelusta, että kemia toimii ja kirjoittaja ja lukija ovat samalla aaltopituudella, keskustelu muuttuu tuttavuudeksi ja voi ajan mittaan kehittyä ystävyydeksi. Tuntuu, että kiitos kommentoinnin olen lukenut joidenkin blogien jokaisen kirjoituksen jo yli vuoden verran. Mitä tulee blogiresepteihin, toivoisin helpompaa tapaa säästää niitä omia kokkaushetkiä varten. Olisi mahtavaa, jos jonain päivänä voisi bloggaajien resepteistä luoda oman henkilökohtaisen reseptikirjan. Valmiissa ruokakirjassa kun aina on jotain reseptejä, jotka ei toiselle maistu. Ehkä jonain päivänä…aina saa tyttö uneksia! Tällä hetkellä uneksin ruokamatkailusta, joka on hyvä aloittaa kokkauksella 🙂 Itselle ranskalainen keittiö on vielä vieras koska olen enemmän keskittynyt saapasmaahan. Mutta olisin valmis ruokahaasteeseen – heitätkö minulle pallon?
xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
Minä säästän kaikki suosikit Pinterestiin. Olen ihan koukussa siihen, se on on paras tapa pistää muistiin suosikit blogeista.
Se on minun henkilökohtainen reseptikirjani, johon ovat päässeet vain kiinnostavat reseptit. Suosittelen testaamaan, ellet jo ole palvelussa.
Toivotaan, että onni suosii. Itsekin olen ollut aina intohimoinen saapasmaan ystävä ja olen edelleen, mutta kyllä Ranska on monella tapaa noussut rinnalle. Ja pari muutakin keittiötä.
Kukkuu, aloimpa laittamaan oman lusikan soppaan. Suolaa & hunajaa on monipuolinen, ei liian “hienosteleva” blogi, jota seuraan mm;ssa fb; n kautta. Olen saanut maistella blogin ohjeilla valmistettuja alkupaloja sekä kakkuja. Elovena- isku osui ja uppos, meidän perhe söi liisteripuuroani, mutta nyt olen oppinut keittämään sen ohjeiden mukaan oikein 🙂 Ruuan laitto, silloin kun on lapsia, on niin jokapäiväistä, tylsääkin touhua!! Nyt kun aikaa on kulunut “pakkopullasta”, ruuan valmistus ja uudet reseptit ovat kiva mauste ruuanlaittoon! Kiitos Jonna ideoista!
Kiitos serkkuseni. Mukavaa kuulla, että pysyt mukana tätäkin kautta. Tulkaa pian maistamaan livenä. Remonttihommia tarjolla 🙂
Olet ihan oikeassa, että pakkoruoanlaitto on välillä tosi tylsää, mutta parhaimmillaan kaikkien uusien juttujen kokeilu on tosi mukavaa ja palkitsevaa (vaikka välillä meneekin ihan suohon).
Pidän pienenä voittona, että olen saanut teidän puuron pois liisterisestä olomuodosta. Sitä sen ei kuulu olla!