Murun briossi
En ole listaihminen, joka suvereenisti pystyy listaamaan kaikkien aikojen parhaat elokuvat, ravintolaillalliset ja merkittävät musiikkikappaleet. Jos minulta kysyttäisiin listaa suosikkiravintoloistani Helsingissä olisi mahdotonta arvottaa suosikkien joukosta yhtä toisen edelle. Niillä jokaisella on ihan oma paikkansa ja tilanteensa. Lisäksi uusia kiinnostavia tulee koko ajan. Niin paljon, ettei perässä pysy.
Erikseen on sellaiset, johon mennään fiinistelemään elämän erityistilanteissa ja sellaiset, joihin menee vähän jännittyneenä siitä, mitähän he ovat tällä kertaa keksineet ja sitten on Muru, joka tuntuu vähän siltä kuin kotiinsa menisi. Paitsi että siellä on paljon ystävällisempää ja ripeämpää palvelua ja erittäin paljon parempaa ruokaa kuin meillä kotona.
Kotoisuus ei johdu siitä, että kävisin siellä erityisen usein. Oikeastaan käyn ihan liian harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. Olen juhlistanut siellä hääpäivää – pariinkin otteeseen – mutta yhtä lailla piipahtanut risotolla ja lasillisella viiniä arki-iltana töiden jälkeen. Toimii molempiin. Sellaisia ravintoloita on harvassa. Siinä kiteytyy se, mistä Murussa todella pidän. Tarpeeksi fiini, että se kohottaa arjen yläpuolelle, riittävän rento, että sinne on helppo mennä ilman erityisempää juhlistettavaa.
Ruoka on maukkaista raaka-aineista valmistettua ja täynnä makua, mutta ilman ylenmääräistä kikkailua ja hifistelyä. Laadusta ei tingitä, mutta ei myöskään tärkeillä. Usein saan sieltä hyviä ideoita kotiin, mutta en silti missään olosuhteissa pystyisi samaan oman lieden äärellä. Viimeksi sain jokseenkin täydellistä fasaaniboudinia ja papucassouletia ja erinomaista madetta. Kumpaakaan en pystyisi sellaisenaan toistamaan itse, mutta paria juttua olen niistäkin jo soveltanut kotona.
Laitakokin alkupalasta pääsin maistamaan Murun maukasta briossia, joka tarjottiin savulohimoussen kera. Sen ohje on myös Murun keittokirjassa. Briossi on roikkunut pitkään to-do-listalla, koska se vaatii kohotuksen yön yli jääkaapissa ja vielä parin tunnin nostatuksen aamulla huoneenlämmössä. Voista ja kananmunista tuhdin koostumuksensa saava leipä ottaa siis aikansa, mutta vaatii lopulta aika vähän aktiivista tekemistä, jos omistat monitoimikoneen, joka vaivaa taikinaan kunnon sitkon. Reseptillä tulee ihanan voista ja mehevää briossia, en ole muuttanut sitä yhtään vaan ennemminkin punninnut kaiken grammalleen.
Tein briossin tuliaisiksi ystäville, joiden luo olimme menossa päivälliselle, mutta nappasin pienen palaan taikinaa erikseen ja paistoin siitä pienen leivän pohjaksi lounasleiville. Paahdetun briossiviipaleen päälle pestoa, babybinaattia, loraus hyvää savuöljyä Hella & Herkusta, ilmakuivattua sianniskaa ja uppomuna. Talouden toinen osapuoli on pahassa savuöljykoukussa. Pesisi sillä varmaan hampaansa, jos voisi.
Murun briossi
1 vuokaleipä
1/4 pkt hiivaa
70 g (0,7 dl) maitoa
500 g (8,5 dl) vehnäjauhoja
6 kananmunaa
50 g (4 rkl) sokeria
1 tl suolaa
300 g huoneenlämpöistä voita
Lisäksi kananmunaa voiteluun
1. Liota monitoimikoneen kulhossa maidon sekaan hiiva.
2. Lisää suola, sokeri, kananmunat ja lopuksi jauhot.
3. Vaivaa yleiskoneella noin 10 minuuttia tai kunnes taikinassa on hyvä sitko.
4. Lisää huoneenlämpöinen voi nokareina taikinaan koko ajan vaivaten ja vaivaa kunnes taikina on tasaista.
5. Kohota liinan alla jääkaapissa yön yli.
6. Siirrä taikina leipävuokaan ja anna kohota huoneenlämmössä liinan alla vähintään kaksi tuntia.
7. Voitele pinta kananmunalla, paista 175 asteessa kunnes leipä on paistunut kullanruskeaksi (noin 20-30 minuuttia).
********
I would not be able to pick just one restaurant for my favourite and would never make up my mind about a top-10 list. But I know one on my list. Muru, a French bistro in the heart of Helsinki. It makes me feel warm at heart every time I dine there.
Muru has managed to conquer the hearts of Helsinkians. From my perspective my fellow citizens seem to be even a bit too fond of it. Waiting for three months for a table on a Friday or Saturday night for a casual bistro is just surreal. Just popping in is not an option even on most weekdays.
Visiting Helsinki? Book a table. Well advanced. I guarantee they make you feel warmly welcome. Meanwhile bake a perfectly buttery brioche. It’s almost like one of their signatures and you nail it perfectly with this recipe from their cookbook (Google translator translated it understandably, original language is Finnish).
As a Seinäjokian, have never actually managed to dine in Muru. Except for that one special occasion. ♡
Enkä oo briossejakaan teheny, mutta pian luulen tekeväni.
Well, then again it was a really special occasion 😉
Tee kuule ihmeessä. Eihän siitä voi olla tykkäämättä.
Että sattui, briossiviikonloppu kummallakin 🙂 Ja ihan erilaiset ohjeet! Tuollaisesta aamiaisleivästä haaveilin, mutta en jaksanut tänä aamuna alkaa värkkäämään. Ehkä sunnuntain ratoksi sitten, on niin ihanan näköinen.
Mahtava sattuma. Oikeasti tein tämän jo viikko sitten, mutta oikeasti voisi tehdä jo toisen 😉
Tämä on siitä hankala aamiaisherkku, että joutuu odottamaan aamulla pari tuntia pelkästään kohoamista.
Ooh ja aah mikä herkku! Briossin tekemistä olen moneekin otteeseen pyöritellyt päässäni vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Ja Muru (toinen setti oohia ja aahia!) on kyllä sellainen referenssi että kokeiluun menee 🙂
Murun keittokirja on pääosin osoittautunut todella toimivaksi. Kaikista tekemistäni resepteistä oikeastaan yksi oli sellainen, jonka lopputulos oli todella omituinen. Tai ainakaan meillä on pudonnut niin appelsiininen sardellipasta.
Kylläpä oli osuva kuvaus Murusta! Juuri noin. Ihana etenkin tuo ystävällisempi palvelu -kohta, pätee meilläkin 😉 Minä voisin lisätä vielä miehen kommentin, eli sellaisen joka on tottunut syömään vain juuri pyydettyä kalaa hyvin valmistettuna, että Muru on ainoa ravintola jossa on saanut yhtä hyvää/parempaa kalaa kuin mihin on tottunut.
Minä sain myös siellä viimeksi yhtä elämäni parhaista kaloista mateen muodossa. Täytyy kyllä kateellisena todeta, että teillä syödään todella hyvää kalaa.
Todella herkullisen näköisiä! Pitäisipä itselläkin joskus tehdä kulinaarimatka sinne etelään, ei ole tuolla Murussakaan tullut koskaan käytyä (kuten ei juuri muissakaan Helsingin ravintoloissa).
Helsinki on kyllä kulinaarimatkan arvoinen. Nyt löytyy todella paljon mielenkiintoisia ravintoloita, fiinimpiä, rennompia ja todella rentoja. Tervetuloa siis!
Briossi oli herkullinen! Ja Murun keittokirja ehdottomasti ostamisen arvoinen.
Olin iloinen, että tykkäsit. Tunsin suunnatonta onnistumisen iloa – ja luotan, ettet sanonut vain kohteliaisuuttasi.
Murun keittokirja on yksi lemppareistani omassa hyllyssä.
Ei liity nyt tähän briossiin, vaan haluan taas kiittää ihanista resepteistä, siis briossia en ole vielä kokeillut. Tänään maistui taas pinaatti-avokadopasta! NAM.
Voi miten kiva kuulla, että tykkäsit. Se on ihan lempparipastani juuri nyt. Voisin syödä sitä harva se päivä.
Kiitos, kun kerroit. Nämä kommentit todellakin lämmittävät mieltä, koska aina jännittää, mitä muut mahtavat tykätä.
PS Olenkin miettinyt välillä, onkohan Reetta pysynyt mukana 😉 Mukavaa, että olet vielä siellä ruudun toisella puolella.
Voi kun ihanaa, että muistit :), olen otettu. Tulipa hyvä mieli.
Täällä ollaan ja reseptejäsi kokeillaan! Ja kevättä sekä kesää kohden vielä enemmän, kun on aikaa. Olen myöskin aloittanut bloggaamisen (lifestyle).
valkoisentalonreetta.blogspot.fi
Piti käydä heti kurkkaamassa, kiva blogi. Lupaan tulla uudemmankin kerran.
Ai ka-ma-la! Tajusin just, että sain joskus kiitokseksi eräästä keittiön ja ruokatilan lainaamisesta Murun keittokirjan. Siis joskus vuosi sitten! En ole edes avannut sitä, unohdin sen kaiken kiireen keskellä. Nyt pitäisi enää tietää, missä se on, niin viikonlopun ruokapohdinnat olisivat pulkassa.
Oi Mari! Onneksi vielä ehtii, se on nimittäin aivan ihana keittokirja. Voisin kokata sen melkein kannesta kanteen, helposti.