Avokado-srirachaleivät kananmunalla tai mozzarellalla
Voi, jospa voisi elää pelkällä leivällä – ja avokadolla. Niistä taikoo lounaan noin viidessä minuutissa.
Juuri nyt minulla on menossa pitkään jatkunut avokadokausi. Aika terveellinen ruokakoukku. Nannan blogista löytynyt Kiran avokado-uppomunaleipäresepti ja kesästä asti lähes korkkaamattomana pyörinyt srirachapullo tekivät avokadoleivistä lounas- tai brunssikelpoisia.
Sriracha on käsittämätön tuote. Se keksittiin yli 30 vuotta sitten ja keksijänsä Vietnamista Amerikkaan paenneen David Tranin mukaan tuotteen myynti on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta lähtien lähes joka vuosi kaksinumeroisia lukuja. Samaan kyenneitä yritysjohtajia on harvassa. Ehkä menestyksen salaisuus oli halu tehdä mahdollisimman hyvä tuote. Mammonan sijaan David Trania motivoi halu luoda soosi, joka olisi riittävän hyvä hänen ja muiden maamiesten pho-keittoihin.
Yksinkertainen chilikastike on hullaannuttanut amerikkalaiset ja sen sanotaan olevan yksi tämän vuosikymmenenen kuumimpia ruokailmiöitä (mm. Bon Appétitin vuoden elintarvike 2010) – ilman ensimmäistäkään myyntimiestä tai minkäänlaista mainontaa. Monet tosin povaavat, että sen suosio olisi nyt saavuttanut lakipisteensä. Edelleen kuitenkin kysyntä on niin kovaa, ettei edes lähes 50 miljoonaa kiloa kastikkeeseen tuotettua chiliä riitä vastaamaan huutoon.
Suurin osa vuoden sadosta kerätään muutaman kuukauden aikana, chilit murskataan päivän sisällä sadonkorjuusta ja kasvatetulla chilimäärällä on katettava koko vuoden myynti. Pullonkaula onkin se, kuinka paljon chiliä yritys pystyy tuottamaan. Tosin suuremmaksi pullonkaulaksi uhkasi muodostua se, että yrityksen uusi tehdas määrättiin rajoittamaan tehtaasta aiheutuvia hajuhaittoja, mikä johti sen osittaiseen sulkemiseen noin kuukauden ajaksi. Suurin osa chileistä oli kuitenkin jo murskattu, Irwindalen asukkaiden vuotavat silmät eivät pysäyttäneet pullojen matkaa hyllyihin.
Versioita tein kaksi, pohjalla molemmissa täysjyväpaahtoleipää, avokadoa ja srirachaa. Kiralta ja Nannalta lainatussa versiossa päällä on uppomuna ja korianteria, toiseen versioon asettelin vähän tomaattia ja revin päälle buffalomozzarella ja pari basilikalehteä. Molempiin vielä rouhaisu mustapippuria ja suolaa. Viiden minuutin lounas oli valmis.
Uppomunan tekeminen ei ole yhtään niin vaikeaa kuin luulisi. Ei niistä aina superkaunottaria tule, mutta ei se ole niin vakavaa. Kaunein muna syntyy omien testieni perusteella, kun malttaa pitää veden kiehumisen maltillisena ja liu’uttaa (ei siis pudota) raa’an kananmunan pyörteeseen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Sain vahvistusta kotikeittiössä koetulle lukemalla Huffington Postin artikkelin asiasta. Lehden mukaan myös suola pitäisi jättää vedestä pois.
Uppomuna
1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.
2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.
3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen.
4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia. Kuvan munassa valkuainen suojasi hyvin keltuaista, joten kolmen minuutin kohdalla sisus oli vielä todella valuva.
5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla vempeleellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.
Varaa leipiin lisäksi
pari viipaletta paahtoleipää
1 kypsä avokado
srirachaa
suolaa
mustapippuria
sekä
buffalomozzarellaa ja basilikaa TAI 2 uppomunaa ja korianteria
Lähteet: Forbes, Los Angeles Times, Quartz, Wikipedia.
Nyt ei irtoa järkevää kommenttia, armoton nälkä sumensi aivot…
Äkkiä ruokaa!
Ei ole Huy Fong Foods näemmä pörssissäkään. Ja hintoja ovat kait korottaneet yhden kerran sitten vuoden 1980. Jotenkin sydäntä lämmittää, kun on syntynyt tällainen menestystarina ihan vain mainion tuotteen varaan, ilman minkäänlaista markkinointia tai muutakaan liikemiestajua.
Tulee taas todistettua, että hyvä tuote on parasta markkinointia.
No on kyllä super hyvän näköinen leipä ja eipä se noilla raaka-aineilla muuta voi ollakkaan. Kananmuna ja avocado on omaan suuhun taivaallinen yhdistelmä eikä srirachakaan suinkaan pahaa ole 🙂
Kannattaa kokeilla myös avokadoa ja mozzarellaa. Loistoyhdistelmä sekin. Sriracha toimii kyllä yhdessä jos toisessa paikassa – chiliä ilman kirveleviä sormia 😉
On kyllä niin hyvän näköistä, että tämän takia minäkin voisin uskaltautua kokeilemaan elämäni ensimmäistä uppomunan valmistamista 🙂
Tuo sriracha-kastike näyttää olevan nyt monella käytössä. Mitä muuta siinä on, kuin chiliä? Onko täynnä lisäaineita vai enempi naturel?
Ei ole vaikeaa eli upoksiin vaan.
Enempi luonnollista kamaa, tosin raaka-ainelistan loppupään aineksia en tunnistanut. Mutta alussa luetellut pääraaka-aineet ovat ihan sitä oikeaa tavaraa.
Onpa hyvän kuuloinen kombo! Syön nykyään mitä vain, jos siinä on avokadoa 🙂 sriracha on kiilannut meilläkin ihan ykköschiliksi, kun se säilyy niin hyvin ja maustaa sopivasti melkein mitä vain. Ei ole viime aikoina tullut tuoreita chilejä ostettuakaan, vaikka toki niillekin on paikkansa.
Alkuviikosta tein oksat pois avokadopastan ja muutenkin meillä syödään avokadoa aivan valtavasti. En voi ymmärtää, miten en joskus pitänyt siitä. Sen on pakko liittyä siihen, etten ollut saanut kunnon kypsää avokadoa.
Meillä miessakki laittoi varmaan puoli vuotta joka jumalan ruokaan srirachaa, jos ei erikseen kielletty pilaamasta huolella rakennettua makumaailmaa. Nyt sitten yhtäkkiä piti oikein erikseen kehottaa laittamaan sitä hampurilaisen väliin. Ilmeisesti liika on liikaa srirachaakin. Mä vannon edelleen sen nimeen – kohtuukäytöllä 😉
Rajansa se on suurimmillakin faneilla. Meillä ei ole vielä saatu edes ihan pullollista loppuun, joten voidaan todellakin puhua kohtuukäytöstä 😉
Mutta onko tua joku minipullo?
Ja mahtavan näköiset leivät! Sullon mun miäli!
Tuo oli kai ainoa koko, mitä siinä hyllyssä silloin ostaessa taisi olla. Normikoko oletan. Mutta tottakai teillä Pohjanmaalla myös tuontituotteet ovat suurempia… 😉
Mullon sun miäli ja sää aika lailla avitit näiden lounasleipien löytymistä. Olin kyllä lukenut sen jutun, mutta vallan ohittanut nuo leivät.
Ihana avokadoleipä. Taisin juuri eilen kommentoida Nannalle, että olen ostanut sriracha-pullon, mutten vielä ole käyttänyt sitä lainkaan. Nyt on ihanasti rseptejä kokeiltavaksi 🙂
Ei olisi kauhean vastenmielistä elää leivällä… Sriracha toimii aika kätevästi monessakin jutussa tuoreen chilin korvikkeena. Mm. wokkeihin töräytän sitä säännöllisesti 😉
Ihanan näköiset leivät ja herkulliset ainekset. Srirachaa on pakko ostaa itsekkin kun nyt ylistystä ilmassa monelta eri taholta 🙂
Pullollinen ei ole onneksi kovin suuri investointi ja voin vakuuttaa, että on ihan tehokkaasti kuluvaa tavaraa. Ei jää nurkkiin pyörimään 😉
Aikamoinen menestystarina tuolla srirachalla. Tuo pullon koko pisti minullakin silmään. Meillä se taitaa olla ½ litraa Mitähän se on pohjanmaalla? 😉
Se on siis suurkuluttajien versio. Ehkä meidänkin seuraava pullo on sitä kokoluokkaa 😉
Pohjanmaan pullo ei mahtuisi ehkä meidän jääkaappiin…
Löydätkö hyviä avokadoja? Mun mielestä kauppojen siirtyminen ready to eat hass avokadoihin on avokadot vaihtuneet ihanan kermaisista ja pehmeistä vetisiin ja pistäviin. Ihan sama ostaako raakoja vai kypsiä,on aina pettynyt?
Vähän samaa ilmiötä olen itsekin huomannut. En ehkä niinkään pistävyyttä, mutta mauttomuutta on ollut havaittavissa. Juuri eilen tein avokadosta pastaa ja vaikka avokado oli kypsä, se oli jotenkin vähän mauton. Ei puhettakaan samettisen kermaisesta mausta. Tänään vuorossa oli guacamole ja siihen onnistuin nappaamaan aika hyvän yksilön.
Sekä muna- että mozzarellaversio kuullostavat herkullisilta 🙂
Niin ne olivatkin 😉
Pingback: Elämäni ensimmäinen uppomuna (+arvonta) » 52 Weeks of Deliciousness