Olen minimalisti – teoriassa. Haluan, että kaikilla irtotavaroilla on oma paikka visusti ovien takana – vaikka ne eivät aina sinne löytäisikään. Uuden kodin yksi isoimpia hankintoja ovatkin olleet kiintokalusteet. Halusin maksimoida säilytystilan. 60-luvun talossamme sitä ei juurikaan valmiina ollut.
Habitaren parhaita löytöjä oli syksyn uusi lanseeraus Witkawood. Se on muotoilija Ville Witkan hanke, johon hän on saanut mukaan viisi suomalaista yritystä. Ne ovat tuoneet yhteistyöhön oman osaamisensa. Tuoteperhe sai alkunsa muotoilijan siskon taloon suunnitelluista väliovista ja laajeni kokonaiseksi tuoteperheeksi yhdessä kumppaneiden kanssa. Sarjaan kuuluvat mm. säilytysjärjestelmät, väliovet, keittiö- ja kylpyhuonekalusteet, joiden avulla kotiin on mahdollista rakentaa yhtenäinen ilme.
Vanerin käyttö materiaalina ja pelkistetty muotokieli kumartavat vahvasti suomalaiseen muotoiluperinteeseen. Suomalaisuuden rinnalla varsinkin liukuovissa on myös hiukan japanilaista henkeä. Suunnittelijan lempimateriaalia, vaneria, on käytetty kauniisti tehokeinona, se yhdistyy tuotteissa joko mustaan, harmaaseen tai valkoiseen kalustelevyyn tai kuten liukuovikaapeissa valkoiseksi maalattuun lasiin ja alumiiniin.
Ville Witkan mukaan suomalaisessa huonekaluperinteessä vanerilla on ollut vankka asema ja meillä on paljon osaamista sen käytössä. Helposti se ei silti näihinkään tuotteisiin taipunut. Kabinetti-säilytysjärjestelmiä valmistava Hahle-ryhmään kuuluva Ecolam Oy löysi tuotekehitysprosessissaan ratkaisun, jolla saadaan vanerin luonne esiin, mutta samalla tuotteesta tulee toimiva ja teollisesti valmistettava. Nyt kun kaappimme ovat paikallaan, olen ihastellut erityisesti pieniä yksityiskohtia kuten sitä, miten kauniisti vaneririmat on leikattu viistoon vedinlistoissa. Usein vähemmän on enemmän ja silloin pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus.
Kotimme on 60-luvun momo eli laatikko, jonka kaltaisissa suurin osa suomalaisista asuu. Siinä oli maallikolle turhan paljon hormia ja kulmaa. Minulla oli aika selkeä visio, mitä halusin saada aikaan, mutta ilman Kabinetin Riitta Pirisen apua en olisi ratkaissut pulmallisia paikkoja.
Opin suunnitteluprosessissa, että parhaan lopputuloksen saa, kun on miettinyt aika tarkkaan omat tarpeensa. Kun menet suunnittelutapaamiseen, kannattaa tehdä muutama asia jo ennen tapaamista:
– Tee lista tavaroista, joita aiot kaapissa säilyttää. Ole realisti, muutaman kauniin paidan omistavia ihmisiä on vain sisustuslehdissä. Niitä voi toki roikottaa esillä, mutta kaappiin pitää sopia myös ne mukavimmat ja maailman rumimmat kotihousut ja paljon muuta.
– Kaiva mittanauha esiin. Mittaa, kuinka paljon tarvitset vaatetankoa, kuinka paljon laatikoita ja kuinka paljon hyllymetrejä. Ammattilainen auttaa sisällyttämään ne kaappiisi, mutta ei voi tietää tavaroidesi määrää.
Meidän kotimme kaappeja suunnittelimme lähes kaksi tuntia. Kaapit syntyivät silmieni edessä, muuttelimme ja testasimme vaihtoehtoja. Liuta kysymyksiä seurasi toistaan: Kuinka pitkä miehesi on? Onko sinulla paljon hippamekkoja? Säilytätkö T-paitoja hyllyllä vai laatikossa? Tuleeko tänne siivouskomero? Kysymystulvan ja vastausteni perusteella suunnitteluohjelmassa liikuteltiin hyllyjä, lisättiin laatikoita, pidennettiin vaatetankoja. Lähdin tapaamisesta nippu mallipiirroksia kainalossa hyväksyttämään suunnitelmat kotona.
Kunnon visualisointi helpottaa kummasti päätöksentekoa. Tälläiselle amatöörille kokonaisuus aukeaa ihan toisella tavalla, kun sen näkee silmiensä edessä valmiiksi piirrettynä. Kabinetin suunnitteluohjelmassa pääsee näkemään, miten ovet aukeavat eli jääkö joku osa kaapista hankalasti liukuovien taakse ja miltä sisäosat näyttävät. Suunnitelmassa oli myös kaikki mitat selkeästi eli oli helppo varmistaa kotona, riittävätkö hyllymetrit ja olenko osannut varata riittästi vaatetankoa vähäisille hippamekoilleni. Ohjelmasta näkee helposti myös kokonaisuuden hinnan ja muutosten vaikutuksen siihen. Sama suunnitteluohjelma on käytössä lähes kaikilla Kabinetin jälleenmyyjillä. Ruutupaperille piirrettyyn suunnitelmaan en tämän prosessin läpikäyneenä luottaisi.
Ilman taitavia asentajia kaapit olisivat hyvästä suunnittelusta huolimatta jääneet asentamatta. Kabinetin suosittelemilla miehillä oli mahtava asenne: Ongelmat oli tehty ratkaistavaksi – asentajien eikä asiakkaan toimesta. Siellä ne kaapit nyt ovat, jämäkästi pystyssä ja millilleen oikeassa paikassa huolimatta luonteikkaasta kuusikymmentälukulaisestamme.
Remontin kestäessä kodissamme on lampsinut sekalainen seurakunta remonttimiestä. Vaikka jälki on ollut onneksi hyvää kaikilla, jäi kaapit asentanut ryhmä erityisen lämpimästi mieleen. On mukavaa, kun kotiamme kohdeltiin kunnioittavasti, ensin katsottiin suojausta kaipaavat paikat ja kaapistot kannettiin sisään niin varoen, että vahingoitta selvisivät sekä koti että kaapistot. Muiden remonttimiesten jäljiltä olemme mm. maalanneet seiniä uudelleen rappausroiskeiden jäljiltä ja siivonneet koirankakkaa matoista. Olen oppinut, ettei huolellisuus ole millään lailla itsestäänselvyys.
Lopputulemana saimme valtavasti lisää säilytystilaa. Kaikki on tehty mittojen mukaan – jopa tenniskassilleni on eteisen komerossa juuri oikeankokoinen kolo. Yhden laatikon aion kaapistoihin lisätä, mutta muuten osuttiin hämmentävän toimivaan ratkaisuun kerralla.
Minulla ei ole enää yhtään selitystä tavaroihin, joita minulla on tapana sirotella ympäri kämppää. Liian vähän säilytystilaa on jo vuosien mittaan ollut vakiotekosyyni.
Plussat ja miinukset Kabinetin mittatilauskaapistoissa:
+ Vain Kabinetin kaapistoihin on mahdollista saada Witkawood-ovet, joiden muotoiluun ihastuin. En voi olla ihastelematta vanerin, maalatun lasin ja himmeästi kiiltävän alumiinin liittoa. Ylimääräinen iso plussa uudesta, toimivasta kotimaisesta arjen muotoilusta.
+ Hyvät mekanismit. Kaikki osat liukuvat sulavasti ja kevyesti. Tuntuu pieneltä asialta, mutta vähentää kummasti ärräpäitä. Olemme eläneet kymmenen vuotta liukuovien kanssa, joilla on tapana pudota kiskoiltaan. Pidä siinä sitten ovea paikallaan, kun kädet ovat täynnä tavaraa.
+ Vaikeisiinkin paikkoihin saa juuri sopivat kaapit. Meillä esimerkiksi eteisen ja viereisen huoneen välinen tilanjakaja rakennettiin ohuesta seinästä ja kaapistoista. Saimme tämän ratkaisun avulla avarrettua eteistä viereisen miesluolan kustannuksella. Kahden kaapin väliin saatiin myös liukumaan luolan vieraiden silmiltä sulkeva liukuovi, mikä säästää paljon tilaa eteisessä. Työhuoneessa taas jouduttiin kiertämään hormia ja tekemään kaapistot eri korkuisiksi ikkunan takia. Standardikaapeilla se ei olisi onnistunut.
+ Kaappien sisäosat voi suunnitella juuri omien tarpeiden mukaan. Meillä on nyt hyvät paikat vieraspeitoille, laskettelumonoille ja molempien vaatteille – ja kaappi kuvaustarvikkeilleni. Kaikki on mitoitettu todellisten tarpeiden, eikä standardien mukaisesti. Äidin ohjeiden mukaisesti hyllyjä on tiheästi, jotta kaapit on helppo pitää järjestyksessä, eivätkä pinot kasva hallitsemattomiksi läjiksi.
+ Yrityksen oma suunnittelujärjestelmä on erinomainen. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ennen tilausta ja muutoksia on helppo tehdä suunnitteluvaiheessa. Myös inhimillisten virheiden määrä on minimoitu. Järjestelmä laskee suunnitelman perusteella kaikki tarvittavat osat ja nappia painamalla tilaus lähtee suunnitelman mukaisena tehtaalle. Kaappimme tulivat kerralla kuntoon, eikä yhtään osaa puuttunut toimituksesta.
+ Kaapit valmistetaan Polvijärvellä, pienessä kunnassa Suomen itälaidalla, jossa olen viettänyt lukuisia lomia lapsena. On mukavaa tukea suomalaista työtä aikana jolloin otsikot huutavat irtisanomisista.
– Hinta nousee tietenkin edullista hintaa painottavien yritysten standardikaapistoja korkeammaksi. Ensimmäisten kuukausien perusteella koen saaneeni rahoilleni vastinetta: Sujuvasti liukuvat mekanismit, jämäkät ovet ja toimivat sisätilat ovat varmasti pitkäikäinen ratkaisu kodissamme.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Kabinetti-kaapistoja valmistavan Hahle Oy:n kanssa. Kaapistot asensi RT-Lasi Oy. Yhteistyö lähti liikkeelle minun aloitteestani sen jälkeen, kun ihastuin kaapistojen muotoiluun Habitaressa. Kahden kuukauden koekäytön jälkeen olen myös erittäin tyytyväinen tuotteiden laatuun ja koko suunnittelu- ja asennusprosessiin Hahlen ja RT-lasin kanssa.
Ompa kauniit! Olen miettinyt meille mittojen mukaan tehtyä vanerikaapistoa katossa olevan palkin takia. Kerran jo selvittelin hintoja mutta projekti hautautui kiireisiin. Nyt keväällä säilytystilaa olisi pakko saada lisää. Minkä hintainen teidän kaappi oli ja mikä on ylipäänsä hintataso? Ikea-hintoja en odota. Meillä on jo kaksi Ikea kaappia ja siinä on jo kaksi liikaa 🙂 Eteisen kaapit on Iskun ja samaa sarjaa keittiön kanssa, niihin ollaan tyytyväisiä.
Meillä tuli kaikkiaan kolmeen huoneeseen kaappeja aika huikea määrä. Laita minulle mailiin tai FB:ssä viestiä, kuinka paljon teillä on kaappeja, niin vertaan sitä määrää meidän määrään. On helpompi kertoa hintaluokka.
Kuvittelisin, että aika lailla Isku-hinnoissa mennään. Tuo ovimalli on varmaan kalleimpia heidän kokoelmassaan (valkoisen lasin takia), mutta oli vaan niin kaunis, että halusin ehdottomasti.
Niin ihanat kaapit. Tuo oma kisko jokaiselle on huiman hyvä ajatus.
Mä muuten aikoinaan lauloin meille rivitalonren´monttiin eteisen liukuovikaappiin reilut alennukset. …joo, joo, se oli just se biisi…
Joka aamu minä kiitän niitä omia kiskoja, kun me ukon kanssa aamuäreyksissä kaivetaan kumpikin tavaraa omasta osastosta ilman häiriötekijöitä. Vöhemmän perheriitoja.
Yksi biisi riittää, jos sen vaikutus tehoaa edelleen… Ton jutun minä haluan joskus kuulla. Tuutko hoitamaan meidän loput hankinnat…
Kaiken muun olen suunnitellut, paitsi säilytysratkaisut. Pienoisena ajatuksena ollut takaraivossa, että pitiäisi ehkä hetki asua ennen kuin tietää tarkat tapeet. Tai sitten menee heti muutossa hermot ja äkkiä hommataan jotain :).
Veikkaan tuota viimeistä 😉
Kauniit ja toimivan näköiset kaapit! Ja ihan häkellyin, kun luin että ne valmistetaan Polvijärvellä, lapsuuden kotikunnassani! Tätä nykyä asun toisella puolella maapalloa, mutta tiedän mistä kodin säilytysratkaisut hankitaan, kun joskus Suomeen palaamme.
Se oli iso plussa minullekin. Hienoa nähdä, että Suomen itärajalla voi vielä hyvin pyörittää teollisuutta ja iloitsin myös, että todentotta sain laatua, juuri sellaista kuin suomalaisen työn sanotaan olevan. Aina se ei pidä paikkaansa, mutta nyt kyllä piti.