Kanaa Marsala-kastikkeessa
Suomi on jakautunut kahteen heimoon. Heimoraja on tiukka. Lumenkarttajien heimo iloitsee jokaisesta päivästä, jonka saamme venytettyä lumetonta talvea. He riemuitsevat vuorettomista kävelykengistä ja lumettomista jalkakäytävistä. Lunta haikailevat puolestaan saivat riemun aiheen viikonloppuna, kun eteläänkin saatiin viimein ensimmäinen sentti lunta ja valkea maa.
Lumenhaikailijat jakautuvat vielä kahteen alaryhmään. Esteetikot iloitsevat vähästä. Muutama senttikin muuttaa maiseman ja valaisee. Hiihtokansalle ei vähä riitä. Heidän onnekseen pääkaupunkiseudullakin ollaan vajottu tukevasti pakkasen puolelle, joten lumitykit ja traktorimiehet puskevat urakalla Paloheinää hiihtokuntoon.
Kaksi edellistä talvea tuntuu uuvuttaneen nukkumalähiön naapurit. Sunnuntaina kolasin sitä säälittävää senttiä lunta ihan kolaamisen ilosta. Molemmat ohikulkijat kommentoivat: Nyt se sitten tuli. Kumpikaan heistä ei ymmärtänyt riemuani, kun totesin, että tulihan se, vihdoinkin! Lumityöhalut olivat hautautuneet kahden lumisen talven lumivuorien alle.
Koko syksyn ilta toisensa perään olen tuijottanut ennen nukahtamista sysimustaa taivasta, jota valaisee vain katuvalo. Lauantaina yhtäkkiä tajusin, että taivas oli lähes valkoinen. Se väreili vaaleanpunaisissa sävyissä. Lumi oli tehnyt sen. Valaissut koko maailman. Vedän mielellään jalkaan talvikengät – ja vaikka toppahousutkin. Viimeinkin tämä loputon marraskuu päättyi edes hetkeksi.
Marsalakana syntyy vaikka arki-iltana. Tämä on yksinkertaisettu ja pikainen versio, jossa kastiketta ei keitetä kauan kasaan ja se syntyy muutamasta raaka-aineesta. Käyttäisin mielellään kastikkeessa aika lailla kaikissa resepteissä suositeltua kuivaa marsalaviiniä, mutta sitä ei Alkosta löydy. Joten otin sen pullon, mitä sain ja siitä samaisesta olemme toistaiseksi kaikki marsalakanat tehneet. Siitä tulee hiukan makeutta kastikkeeseen, laitakokin mukaan se on kastikkeen paras elementti, joten en ole nähnyt suuremmin vaivaa saadakseni kuivaa marsalaa. Viini silaa hienosti jopa maailman turhimmat sienet eli herkkusienet.
Tällä kertaa tarjosin kanan polentan kanssa. Polenta on murheenkryynini. Sain aivan loistavaa polentaa joku vuosi sitten Mechessä. Se vei kielen mennessään. Polentassa ei pitäisi olla mitään vaikeaa, mutta niin hyvää en ole itse saanut aikaiseksi. Aion jatkaa harjoittelua sinnikkäästi.
Kanaa marsalakastikkeessa
neljälle
4 broilerin rintafilettä tai 6-8 paistileikettä
muutama rkl vehnäjauhoja
voita ja öljyä paistamiseen
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulin kynsi
8-10 herkkusientä
1 dl marsalaviiniä
1 dl kanalientä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tuoretta salviaa (tai lehtipersiljaa, jos pidät enemmän siitä)
1. Jos käytät paistileikkeitä, poista luut. Halutessasi nuiji paistileikkeitä ja rintafileitä hiukan ohuemmiksi. Silloin ne kypsyvät nopeammin. Mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja pyörittele vehnäjauhoissa.
2. Kuumenna nokare voita ja loraus öljyä paistinpannussa. Ruskista broilerin palat muutamassa erässä. Siirrä syrjään.
3. Lisää pannulle nokare voita ja hiukan öljyä ja ruskista sienet. Siirrä broilerin kanssa odottamaan.
4. Laske pannun lämpötilaa, lisää tarvittaessa öljyä ja kuullota sipuleita ja valkosipulia rauhassa, kunnes ne ovat läpikuultavia.
5. Lisää pannulle marsalaviini, kanaliemi ja sitruunamehu. Anna kiehua viitisen minuuttia keskilämmöllä.
6. Lisää pannulle broilerit ja sienet ja anna kypsyä kastikkeessa, kunnes ne ovat kypsiä. Loppuvaiheessa lisää tuoreet yrtit. Jos olet nuijnut broilerin, se kypsyy muutamassa minuutissa, paksummat palat vievät kauemmin. Jos kastike uhkaa kuivua broilerin kypsentämisen aikana, lisää pannulle tilkka marsalaa ja kanalientä.
7. Kiillota kastike lopussa sekoittamalla joukkoon nokare voita.
Mä kuulun ehdottomasti lumenkarttajien heimoon 😀 Mitä pidempään menee ilman sitä vähemmä aikaa se piina kestää ja onneks tota on nyt vielä ainakin täällä satdissa hyvin vähän 🙂
Marsalakanaa en sen sijaan karttaisi, vaikuttaa herkulliselta ja menee kyllä tonne to do-listalle ehdottomasti !
Tätä voi juuri ja juuri lumeksi kutsua, ei vielä edes hangeksi 😉 Ei aiheuta vaivaa, mutta antaa valoa. Minulle kelpaa kyllä.
Kannattaa kokeilla. Tätä tehdään meillä suht säännöllisesti – mitään yksittäistä ruokaa ei tehdä kovin usein, mutta tätä sentään jo kohta niin usein, että on uuden pullon osto edessä. Vähän luksusta pienellä vaivalla.
Minä olen ollut lunta paossa jo joitakin vuosia,mutta kyllä sitä luntakin joskus ikävöi täällä etelässä…
Sitä alkaa ikävöidä viimeistään siinä vaiheessa, kun kolme kuukautta on ollut pimeää, märkää ja satanut vettä 😉 Sitä ongelmaa ei taida onneksi teillä siellä olla. Maastamuutto on marraskuussa välillä mielessä juolahtava vaihtoehto. Ja sitten persut vielä pelkää, että tämä paikka täyttyy maahanmuuttajista. Henkilökohtaisesti arvostan jokaista maahanmuuttajaa, joka selviää suomalaisen marraskuun.
ootko sä koittanu tehdä sitä tuorepolentaa?
No silloin kerran ja päädyttiin sylkemään niitä maissinkuoria pois. Se oli rakenteeltaan aika kyseenalainen, kaukana siitä sinun ihanan samettisesta versiostasi. Otan uuden yrityksen jossain vaiheessa maissiaikana.
Parin lumenkolauskiroilutalven jälkeen on ollut kiva pitää taukoa, joskin tämänhetkinen tilanne on aika ideaali: vähän lunta ja paljon aurinkoa!
Mutsi tekee vähän samantyyppistä kanapataa, mutta täytyy vinkata sille salviasta, kuulostaa tosi hyvältä!
Aika vähällä kolaamisella on toistaiseksi päästy, mutta vielä ei voi nuolaista…
Salvia taitaa jakaa mielipiteitä. Tässä tykkäsin kyllä kovasti.
Nam, salvia ja marsala ovat mieleen. 🙂
Se on sitten kokkaushommia edessä 😉
Herkkusienen kynsi pitäisi varmaan olla ohjeessa valkosipulin kynsi? Muuten kuulostaa hyvältä. Kiitos myös aiemmista herkullisista resepteistä!
Ihan uusi kasvilajike 🙂 Kiitos, kaikesta oikoluvusta huolimatta oli päässyt lipsahtamaan. Kiitos kovasti, kun kommentoit. Korjaan samantien!