Täydellinen valo. Olen näemmä ihminen, joka tekee elämänsä suurimmat taloudelliset päätökset valon perusteella.
Yli kymmenen vuotta sitten kävelin sisään melkoisen paljon korjausta vaativaan luukkuun ja näin vain valon. Sen takia olemme sinnitelleet putkiremontin ja paljon muuta, mutta kertaakaan ei ole kaduttanut. Meidän kodissamme on ihana valo – se kantaa yli yhden putkirempan.
Pidämme kivijalkaliikkeistä, tykkäämme pyöräillä lasilliselle tai syömään perjantai-iltaisin. Kerrostaloasuminen sopii meille, ei lumitöitä ja grillaaminenkin on onnistunut nykyisen kodin parvekkeella. Vannoimme, että nykyistä kauemmaksi keskustasta emme muuttaisi missään tapauksessa. Alue supistui supistumistaan: tuo talo käy, tuossa en haluaisi asua. Sitten kävelimme sisään tukevasti keskiluokkaisen ja -ikäisen nukkumalähiön 60-luvun rivitaloon, rakastuimme ja löimme samantien pankin avustuksella rahat tiskiin.
Historia toisti itseään. Vuosien haahuilu ja vaatimuslista unohtuivat hetkessä – riitti, että uudessa kodissa on täydellinen valo. Niinpä me kaksi mukavuudenhaluista, vannoutunutta kerrostaloasujaa (vain ylin kerros käy…) ostimme asunnon maantasalta ja pari omena- ja luumupuuta (miten niitä leikataan?) alueelta, jonka ainoat kivijalkaliikkeet ovat S-market, Alepa, apteekki, R-kioski ja kehno pizza-kebabravintola. Ei huoltoyhtiötä, vaan lumityöt pitää tehdä ihan itse, jos aikoo ajaa aamulla töihin.
Vedettiin siis tunteella ja nyt jännittää. Jos rakastuu valoon, ei pysty vastaamaan ystävien järkeviin kysymyksiin, onko siellä tarpeeksi pistorasioita ja mitkä kaikki keittiökoneet täytyy uusia. Parin viikon päästä sekin selviää, kun saamme avaimet.
Tuleeko tästä nyt sitten sisustusblogi, kysyi ystäväni, joka tietää, että minulla on tapana hurahtaa uuden edessä. Ei, ei tästä tule sisustusblogia, vaikka muotoilu on minulle ehkä jopa ruokaa suurempi intohimo. Pelkään kuitenkin pahoin, etten voi olla jakamatta kanssanne kevyttä keittiön ehostusta, saatatte joutua kurkistamaan pieneen pihaamme, kun ensi kesänä jännään, minkä värisenä vuosikymmeniä vanha syreeni kukkii ja tulen tarvitsemaan vertaistukea niiden hedelmäpuiden leikkaamisessa. Onnellisen puutarhurin vuosi on jo avattu puutarhan leikkauskalenterin kohdalta. Onkohan se puutarhasuunnitelmaan 60-luvulla piirretty kirsikkapuu siellä edelleen elossa? Omena- ja luumupuu ainakin olivat tuottaneet jo valtavasti satoa. Taidetaan päästä jo tänä vuonna omien omenoiden makuun – myöhäislajikkeesta kerätään sato vasta vähän ennen lumentuloa.
Nyt minulla on täällä näppylähanskat, pensselit ja telat valmiina, lattialle on levitelty laattoja ja parkettivaihtoehtoja. Leikekirja pursuaa inspiraatiokuvia. Vajaan kuukauden päästä meistä tulee nukkumalähiöläisiä, joiden kodissa on ihana valo. Eiköhän me sen takia jakseta pyöräillä pari kilometriä lisää kahvilaan. Toivon kuitenkin vähälumista talvea – tarvitsen pehmeän laskun pientalolliseksi.
onnea uuteen kotiin 🙂 kunhan valoa elämässä riittää niin eiköhän muustakin selviä!
Kiitos, se on juuri noin!
Voi, ihana teksti! Nyt tosin alkoi mieleen nousemaan haaveet tuollaisesta keski-ikäisen lähiön valoisasta ja hedelmäpuiden ympäröimästä helmestä.. Vaikka olenkin niin loistavasti viihtynyt tässä kodissa, jonka valo ja “se jokin” -tunne riitti aikanaan vakuuttamaan n. 5 min. asuntonäytössä – josta ei sitten muuta muistikuvaa jäänytkään. Mutta se tunne näköjään riitti. Onnea uuteen kotiin!
Minä uskon tässä asiassa tunteeseen. Sen verran kunhan on järkeä mukana, ettei pistä itseään liian suureen taloudelliseen liekaan, loput voi vetää tunteella. Kodin pitää tuntua kodilta.
Ihanaa, onnea uuteen kotiin. Nauti kaikesta uudesta, Lumenluontikin VOI olla terapeuttista! (en nyt tällä vihjaa, että olisit terapian tarpeessa….)
No, ainakin pienimuotoisen terapian tarpeessa on yksi jos toinen meistä, mutta olen kyllä samaa mieltä tuosta lumenluonnista. Olen nytkin käynyt välillä huhkimassa kerrostalomme pihalla ihan terapian puolesta.
Onnea uuteen kotiin! Ja valoa!
Kiitos, molempia tarvitaan 😉
Onnea uuteen kotiin, siitä tulee huikea!!! Valo on tärkeä juttu, sitä kun on vaikea fuskata esiin.
Kiitos. Keinovalo ei ikinä voita luonnonvaloa, se on kyllä totta.
Onnea uuteen kotiin ja päästään yhdessä pähkäilemään pintoja. Meillä nimittäin alkoi juuri pintatyöt.
Ihanaa, että teilläkin ollaan jo niin pitkällä. Alkaako valinnat olla jo selvillä?
No, ne oli selvillä ja nyt katsotaan mitä budjetista on jäljellä ja tehdään uudet suunnitelmat 😀
Jotenkin tuo kuulostaa mahdolliselta skenaariolta myös meillä 😉
Te olette sitten meitä pidemmällä. Meillä on vasta arvontavaihe ja neuvottelut miehen kanssa käytössä.
Mahtavasti onnea uuden kodin johdosta!
Kiitoksia paljon!
Onnea uuteen kotiin! Saas nähdä, millaisia ruokainspiraatioita se ihana valo antaa 🙂
Kiitos! Sitä täälläkin jäädään odottelemaan mielenkiinnolla 😉
Hurjasti onnea uuteen kotiin!
Hurjasti kiitoksia!
Onnea kovasti uuteen kotiin! Eikä haittaa yhtään vaikka välillä eksyisit sisutus-, remontti- tai pihajuttuihin, ne ovat varmasti aivan yhtä ihastuttavaa suolaa & hunajaa -tasoa kuin ruokapostauksetkin 🙂
Kiitos. Pidän tämän luvan mielessä, jos välillä hiukan eksyn ruoka-aiheiden ulkopuolelle 😉 Ja kiitos kauniista sanoistasi, olipas mukavaa lopettaa viikonloppu tämän kommentin lukemiseen.
Mahtavaa, onnea. Odotan innolla mitä tuleman pitää.. Valo on aikas tärkeä juttu!
Sinä jos joku osaat vielä käyttääkin sen hyödyksesi!
Onnea täältäkin!
Kumpa itsekin rohkenisi hankkia lisää tilaa eikä elää “sitku”-elämää… Sitten kun meillä on isompi asunto, pieni piha ja koira ja ja ja ….
Odotan innolla sisustusjuttujakin :).
Minä olen elänyt vuosia sitku-elämää. Sitku ollaan säästetty vähän lisää, sitku asuntojen hinnat laskee, sitku ja mutku. Mutta sitten totesin, että nyt on nyt. Ja olo on aika riemullinen.