Karviaisclafoutis
Milloin sesonkiruoasta on tullut harvain herkkua? Vaikka kaupat ja torit tulvivat parasta kotimaista satoa, liian monien ravintoloiden listasta ei vuoden satoisinta aikaa huomaa.
Neljän viikon Suomen kiertäminen avasi silmät. Kauden sadon saaminen lautaselle ei ole suomalaisessa ravintolassa ollenkaan itsestäänselvää. Matkan varrella söimme mahtavia sesongin herkkuja: Ihanaa parsaa, uusia perunoita, kerrankin kypsiä tomaatteja. Jos on valmis raottamaan kukkaroa, ei ole pulaa ravintoloista, jotka kaivavat sesongin antimet lautaselle.
Tiedän kyllä kotikaupunkini ravintolat, joissa panostetaan raaka-aineisiin, joskus ne jopa kasvatetaan osin omassa maassa ja niihin suhtaudutaan ylitsevuotavalla rakkaudella. Nämä rakkauden hedelmät eivät irtoa halvalla ja maksan niistä mielellään sen kolminumeroisen summan, joka kahden hengen illallisesta maksetaan. Siihen tuskin meistä kenelläkään on kuitenkaan varaa kovin usein.
Mutta kurkkaapa perusketjuravintolan tai monen paikallisen lounasravintolan listaa. Sama jäävuorisalaatti ja Espanjasta lennätetyt tomaatit silputtuna salaattipöydässä kuukaudesta toiseen. Uusia perunoita ei varmaankaan saa esikäsiteltynä, koska lohkoperunat kannattaa laittaa lautaselle pakastimesta olipa kesä tai talvi.
Kun etsimme lomalla lounasta useammassakin suomalaisessa kaupungissa, tarjolla oli esimerkiksi valmislihapullia ja perunasosetta keskellä kesää ja spagettia bolognesekastikkeella, mutta kertaakaan listalla ei näkynyt vaikkapa kesäkeittoa. Erään suomalaisen kaupungin torin laidalla sijainneen kahvilan salaattibuffetissa ei ollut heinäkuun loppupuolella yhtään raaka-ainetta kurkkua lukuunottamatta kotimaasta. Pienellä otannalla Suomessa on lukuisa määrä ravintoloita, joiden lista on sama vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Niille mahtuu kaloista useimmiten lohi, satunnaisesti kuha. Missä ahvenet, hauet ja muut lähivesien sintit? Kuka hauduttaisi lounaaksi kaalilaatikkoa ja rinnalle puolukoita? Ihan kohta olisi niiden aika.
Kauppojen valikoima on onneksi parantunut huimasti sesonkituotteiden osalta. Marjoista löytyy ennen hyllyt täyttäneen mansikan rinnalla valtavasti vaihtoehtoja. Itse kokkaamalla on helppo herkutella uudella sadolla. Omat karviaiseni poimin taas kerran anopin puskista, mutta ilokseni niitä sai ostettua jopa meidän lähikauppamme edessä olevalta marjatiskiltä. Sesongin kunniaksi tein karviaisista clafoutiksen, jonka maustoin vaniljalla ja kardemummalla. Happamat karviaiset raikastavat makean paistoksen. Nimeään myöten täyttävä – clafoutis tulee murresanasta täyttää – paksu pannukakku valmistetaan tyypillisimmillään kirsikasta. Muunnelmia on kuitenkin lukuisia.
Keneenpäs muuhun kuin Juliaan sitä ihminen luottaisi ranskalaisten klassikoiden ollessa kyseessä? Tämänkin Limousinen alueen perinneherkun reseptin mittasuhteet on kaivettu tietenkin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista. Valmistuksessa uskaltauduin hieman soveltamaan.
Karviaisclafoutis
(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-neljälle, noin 20-senttiseen vuokaan tai valurautapannulle
2 dl maitoa
2 munaa
1 dl jauhoja
1/2 dl sokeria
noin 3 dl karviaisia
1 tl vaniljasokeria tai lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
1/2 tl jauhettua tai rouhittua kardemummaa
hyppysellinen suolaa
1 rkl voita
muutama rkl sokeria
tomusokeria pinnalle ennen tarjoilua
1. Kuumenna uuni 175 asteeseen
2. Kaada kulhoon maito, riko munat, lisää sokeri, vaniljasokeri ja kardemumma. Vatkaa sekaisin.
3. Vatkaa joukkoon jauho, vatkaa taikina kuohkeaksi ja tasaiseksi.
4. Laita voi valurautapannun pohjalle ja nosta pannu kuumaan uuniin. Kun voi on sulanut ja saanut hiukan väriä, nosta pannu uunista, pyörittele voita kauttaaltaan pannun pohjalle ja reunoille ja kaada ylimääräinen taikinan joukkoon.
5. Kaada vajaan sentin verran taikinaa pannun pohjalle, nosta se uuniin muutamaksi minuutiksi eli kunnes taikina hiukan jähmettyy.
6. Ripottele pinnalle karviaiset ja sokeria. Kaada loput taikinasta päälle ja paista noin 45 minuuttia tai kunnes clafoutis on kauttaaltaan kypsä eli pannukakku on ruskistunut ja kohonnut, eikä siihen pistettyyn tikkuun enää tartu taikinaa.
Clafoutis kuuluu sarjaan “yksinkertaisuuden ylistys”. Mahtavan hyvää niin kirsikoista, luumuista, karviaisista, viinimarjoista, mansikoista kuin tyrneistä tehtynä. Ja ehkä vielä parempaa seuraavana päivänä aamupalalla (pitää tehdä riittävän iso annos).
Yyh, mitäköhän ihmisparan pitäisi tehdä lounas- (ja kovin monissa kaupungeissa myös päivällis)tarjonnan parantamiseksi? Kuten kirjoitit, niin kaupoissa tilanne on viime vuosien aikana mennyt hieman parempaan suuntaan, en tosin ole täällä nähnyt yhtään tuoretta valkosipulia ja kaikki kotimaiset fenkolit ovat olleet edellisviikolla kuolleita, perulaista parsaa on kyllä tarjolla…
Lounaalla harvoin on aikaa juosta kovin kauas, eikä ainakaan meidän lähellä ole kovin montaa vaihtoehtoa. Siksi on yleensä tyydyttävä siihen mitä saa.
Clafoutis on kyllä niin hyvää. Usein yksinkertaiset asiat ovat.
Ooooooo! aivan ihanan näköinen karviaisherkku. En ole ennen moisesta ranskalaisherkusta kuullutkaan.. ja onpa kiva huomata että karviaisestakin on moneksi.
Karviaisversiosta tuli suosikkini. Sen kirpeys toimii hienosti vaniljan ja kardemumman kanssa. Ei tule varmasti olemaan viimeinen kerta, kun teen clafoutiksen nimenomaan karviaisista.
Hei, ei voi vaatia ihmisiä ottamaan yhteiskunnallisesti kantaa, jos samaan aikaan heittää niiden ajatukset herkulliseen jälkiruokaan!!! 😀 Ei irtoa nyt muuta kuin että olen samaa mieltä, niin clafoutista kuin joidenkin ravintoloiden heikosta sesonkien tajusta.
Tämähän on siis ihan valtava yhteiskunnallinen ongelma, jota on pakko lievittää karviaisclafoutilla 😉
Mä tiedän jo kuinka hyvältä tää maistuis sunnuntai-aamuna hiljaisessa tuvassa ekan kahvikupin kera.
Pirun hyvältä, uskoisin.
Hyvältä näyttää, mutta onko ohjeessa pikku virhe kahden maidon osalta? Kumpi on jauhoja?
Kiitos tarkennuksesta, olisi tullut varsin vetinen pannukakku. Ohje on nyt korjattu eli ensimmäinen on maitoa ja toinen jauhoja.
Kai se on ravintoloitsijoiden kunnianhimottomuudesta kiinni. Ja siitä, että Suomessa ei vain arvosteta tarpeeksi ruokaa ja raaka-aineita. Tai sitten ravintoloitsijat eivät vain tiedä paremmasta ja ole pääseet herkuttelemaan esimerkiksi karviaisclafoutiksella. 🙂 Meidän mökillä supikoira (?) söi karviaiset, niistä riitti just ja just yhteen toscapiirakkaan.
Vastapainoksi on toki niitä kunnianhimoisiakin ravintoloitsijoita, mutta kun katselen meidän lounasruokalan listaa sillä silmällä, ei sieltä kovin paljon uutta satoa löydy.
No, onneksi tuli sentään se toscapiirakka. Se on mahtanut olla hyvää.
Tomaatteja ei muuten lennätetä Suomeen vaan ne tulevat maa- ja meriteitse konteissa. Mutta kyseenalaista on silti niiden rahtaaminen tänne keskellä parasta satokautta.
Kiitos tarkennuksesta, Minttu. Jotenkin tuo lentäminen oli lennokkaampi kielikuva 😉
Mä en ole vielä edes syönyt karviaisia tänä kesänä, saati että ois tehnyt jotain tuollaista! Nam!
Onneksi vielä ehtii oikein hyvin.
Voi olla, että olen vain liian nuori vertailemaan ruokakauppojen valikoimaa muutaman vuoden takaiseen, mutta aika apeaksi ne sesonkiajattelun suhteen pakkaavat vetää. Ainakaan meidän lähi-Valintatalosta ei voisi millään keinolla arvata, mikä vuodenaika nyt on menossa. Parsaa ja mansikoita juuri ja juuri löytyy korttelikaupoistakin, mutta jo omput ovat keskellä parasta satokautta niitä valtavia vetisiä kimpaleita joita talvellakin. Niinkin erikoisia vihanneksia kuin nauriita löytääkseen täytyy käydä torilla tai Stockan herkussa. Näin keskellä kaupunkia asuvana ja paljon metsiä koluavana en siis sinänsä voi valittaa, mutta harmittaa jos suomalaiset tavallisesti todella syövät noin yksipuolisesti.
Meillä on onni omistaa yksi Helsingin parhaista lähikaupoista. Vaatii tosin autoilua hiukan, mutta vain viitisen minuuttia ja sieltä saa kyllä komeasti kesän satoa lähituottajilta. Asialleen omistautunut kauppias on meidän onnemme.
Ihana herkku! Itse annoin palautetta ravintolalle kun kesällä salaattiannos sisälsi jäävuorisalaattia. Ei kyllä tee mieli maksaa siitä moskasta parhaaseen satoaikaan.
Aiheellinen palaute. Jäävuorisalaatti tuntuu olevan ainoa saatavilla oleva lajike vaikka kuinka monessa paikassa.
Pingback: MΛTHIΛS K » Clafoutis á la framboise et mangue