Kukkakaaligratiini
Kukkakaaligratiini olisi helppo niputtaa retroruokiin ja lapsuuden makuihin. Mutta eikö kyseessä ole jo klassikko, jos se ei ikinä pöydästä kadonnutkaan? Joka kesä houkuttelevat uuden sadon kukkakaalit päätyvät ainakin meillä uuniin.
Klassikko on parhaimmillaan juuri nyt, kun uuden kotimaisen sadon kukkakaalit ovat pieniä ja somia. Ne voi gratinoida vaikka kokonaisena. Suuremmat kannattaa paloitella kukinnoiksi. Mieto kukkakaali tarvitsee vahvan juuston kaverikseen. Testasin ensimmäisen kerran gratiinissa voimakkaanmakuista vuohenjuustogrueyreä. Piste i:n päälle. Jos et pidä vuohenjuustosta, valitse vaikka vahva emmental.
Tässä reseptissä kukkakaali on vain kevyesti hunnutettu juustokastikkeella. En halua peittää alkukesän maukkaiden kaalien makua uittamalla niitä kastikkeessa. Työpaikkaruokaloiden juustokastikkeessa uiskentevat ylikypsät kukkakaalit ovat gratiinin irvikuva. Kukkakaalien pitää jäädä uuninkin jälkeen napakoiksi ja juustokastiketta tulee olla maltillisesti, sanoo tämä vankka kukkakaalin ystävä. Gratiini oli osa täydellistä loman aloituslounasta: Kukkakaaligratiinia, uusia perunoita ja savustettua lohta Kuopion kauppahallista. Vain hyvä kuohuviini jäi puuttumaan. Sen säästin iltaan.
Viime vuonna yritin kasvattaa kukkakaaleja myös itse, mutta citykanit tuhosivat suunnitelman alkuunsa. Vierailun jäljiltä säilyi ainostaan varrennysä hampaanjäljillä koristettuna. Heti sen jälkeen suojasin jäljelle jääneet istutukset kaniverkoilla, mutta kukkakaalit menivät sen siliän tien.
Kulinaarimurulassa oli myös hellitty makuaistia uuden sadon kukkakaalilla.
Kukkakaaligratiini
neljälle-kuudelle
2 pienehköä kukkakaalta
2 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
4 dl kevytmaitoa
80 g vuohenjuustogruyereä tai muuta voimakasta juustoa raastettuna
suolaa
ripaus valkopippuria
1. Poista kukkakaalista lehdet ja kova osa kannasta. Jos käytät yhden suuremman kukkakaalin, paloittele se kukinnoiksi.
2. Höyrytä pieniä kukkakaaleja noin 7 minuuttia, suurempia muutama minuutti enemmän – ja kukinnoiksi pienimiäsi muutama minuutti vähemmän. Ei siis kypsiksi, vain hiukan kypsemmiksi, lopun hoitaa uuni.
3. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Kypsennä voi-jauhoseosta koko ajan sekoittaen, jotta jauhot hiukan kypsyvät. Älä anna niiden ruskistua. Lisää maito pienissä erissä. Sekoittele kastiketta koko ajan, ettei se ota pohjaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Suolan suhteen kannattaa huomioida, että juusto on suolaista, joten aloita varovasti. Keitä kastiketta, kunnes se sakenee. Lisää joukkoon juusto ja keittele kastiketta vielä hetki, jotta juusto sulaa kastikkeen joukkoon.
4. Nosta kukkakaalit vuokaan. Kaada päälle juustokastike ja paista 225 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes gratiini on saanut väriä ja kukkakaalit ovat kypsiä, mutta edelleen napakoita.
*********
Ihan klassikkokamaa -postaussarjassa opettelen klassikkoruokalajeja ja ruoanlaiton perustekniikoita yksi kerrallaan. Edellisessä postauksessa perehdyin riistaliemen saloihin. Kukkakaaligratiinissa perusasioiden äärellä ollaan valkokastikkeen tekemisessä. Se muodostaa pohjan moneen mm. lasagnen bechamelkastikkeeseen.
Oi nam! Mä olen hyvin vahvasti työpaikkaruokaloiden gratiinien masentama enkä ole koskaan tainnut kokeilla tehdä sitä itse. Tämä kuulostaa (ja näyttää) niin herkulliselta, että menee kyllä testiin!
Ne ovat laitoskeittiögratiinit eivät ole gratiinia nähneetkään. Mutta sen sijaan sopivasti napakka kukkakaali juustokastikkeella kuorrutettuna on aivan eri asia.
PS Minulla on täällä tiskirätti työn alla…
ja jos gratinoi sen kukkakaalin vielä kypsytetyllä mimolettejuustolla se vasta on herkkua!
Choufleur Mimolette
Tuo juusto onkin minulle ihan uusi tuttavuus, kiitokset vinkistä. Pistän korvan taakse ja testiin, kun tulee vastaan.
Tässäpä oiva resepti pari päivää kestävän kesäleskeyden ajalle, kiitos!
Tämä on kuin luotu siihen, maistuu vielä ihanammalta kun saa liian harvoin.
juuri keittelin seuraavaan soppasunnuntaihin kukkakaalta vaniljan kanssa ja kipuilin juurikin sen kanssa, että en sitä osaa oikein hyödyntää – suuressa osassa ohjeita kun sen kaverina on juurikin tuo juustovammaista kauhistuttava juusto…
Juustovammaisuus on kyllä vakava tauti ;-), mutta onneksi kukkakaali on hyvää ihan kaikissa muodoissa.
Kyllä se kukkakaali tarttuu mukaan varmaan joka kauppareisulla näinä aikoina. Mulla on aikamoinen himo myös aivan raa´an kukkakaalinnrouskuttamiseen.
Niin minunkin mukaani, voisin lähes elää sillä ja uusilla porkkanoilla. Tarkemmin ajatellen lista on kyllä pidempi ja joukossa myös muutama epäterveellinen pahe 😉
Mutta joka tapauksessa olen suurkuluttaja tähän aikaan vuodesta.
Heippa taas, nyt on mahat täynnä tätä ihanuutta ja savukalaa. Tein varmuuden vuoksi miehelleni ja minulle 2 pientä kukkakaalia ja hyvä niin, koska mieheni söi yhden kokonaan ja vielä vähän toisesta.
Ja taas sain kovasti kehuja. Mainitsen kyllä aina, että tää oli taas sieltä blogista…
Kyytipoikana oli kylmää Chablista, kyllä ihmisen on hyvä olla.
Meillä taitaa Reetta olla sama makuhermo 😉 Tämä on niin ihanaa, että helposti menee isompikin annos. Onneksi ennättää vielä hetken nauttia näistä uuden sadon kukkakaaleista ja tehdä jonkun satsin. Vähän alkoi taas tehdä mieli… Ja terveiset miehelle, mahtavaa, että teillä tykätään!
Unelmoin tänään juuri kukkakaalista, tosin sellaisesta unelmaisen samettisesta keitosta rapeilla pekonimuruilla… Ja söin sitten kukkissalaattia. 🙂
Kaiken kokkausunelmoinnin vastapainona kamera pullistelee kuvia ja kalenterissa ei ole vapaata. Että miten tässä ehtisi joskus bloggaamaan?
Kaalien kasvattaminen on kyllä niin oma taiteenlajinsa, että useimmiten turvaudun ammattilaisten tuottamiin. Ja nythän ne ovat niin äärimmäisen maukkaita!
Ihanaa, meidän on Tusla on alive & kicking. No, kyllä sitä aikaa jossain vaiheessa taas on. Mukavaa kuitenkin, että kamera pullistelee kuvia, sehän tarkoittaa, että meille on jotain mukavaa luettavaa tiedossa – sitten kun kalenterissa tilanne helpottaa.
Kaalit jätin itsekin muuten tänä vuonna väliin paitsi, että paksoita aion kokeilla parvekkeella. Kohtahan alkaa olla se aika, että sen voisi istuttaa.
Lomanaloituslounaat ovat lounaista parhaimpia! Ihanaa lomaa! Meillä kukkakaalit eivät meinaa kesällä ehtiä kypsennykseen, kun niitä on niin kiva rouskutella sellaisenaan.
Siksi minä ostinkin neljä, joista kaksi pääsi uuniin asti 😉 Kiitos, tuntuu kuin olisi ollut jo ties kuinka kauan lomalla, vaikka ekaa viikkoa viedään.
Slurps, juustoa ja kukkakaalia – kyllä kiitos! Kukkakaalin maun pitää ehdottomasti nousta ykköseksi, ihan samaa mieltä. Ja vaikken vuohenjuustosta sellaisenaan välitä, niin vuohenjuustogruyère on jotenkin mun suussa ihan eri asia, tykkään kovasti.
Vuohenjuustogruyére ei maistu vuohelle 😉 Tosin nykyään tykkään kyllä valikoidusti muistakin vuohenjuustoista.
Just on gratiini uunissa, tosin parsakaalista tällä kertaa tehtynä. Tuoksu on jumalainen…
Oijoijoi. Harmittaa, että Suomesta ei saa niitä brokkolinejä, ne näyttävät aivan ihanilta.
Jos älyttömän maukas ja stydi kukkakaalisoppa maistuu niin täältä löytyy mun suosikki resepti: http://freakingtasty.blogspot.fi/2013/08/konstailematon-kukkakaalikeitto.html
Todellakin maistuu. Reseptisi innoittamana voisikin keitellä soppaa.
Aurajuusto sopii myös tosi hyvin juustokastikkeeseen ja kukkakaalin makuun. Päälle vielä vähän vaikka emmentalia, että ruskistuu kauniisti. Olen samaa mieltä, kastiketta ei saa olla liikaa.
Tästä sainkin idean, mitä tarjota italialaisille vieraille. Kukkakaaligratiinia, savulohta ja hyviä
perunoita. Jälkiruuaksi vaikka mustikkapiirakkaa.
Totta. Aurajuusto on juuri sopiva ryhdistämään mietoa kukkakaalia.
Ihanaa, että sait idean menuun, aivan täydelliseen sellaiseen. Ihanaa, kun voi tarjota suomalaista satoa.