Kesäinen grillattu perunasalaatti
Kokkaaksä koko ajan? Jos uusien ihmisten kanssa tulee puhetta, että pitää ruokablogia, ensimmäinen kysymys lähes poikkeuksetta on: Miten sinä jaksat kokata koko ajan?
Jokaisen on syötävä. Joka päivä. Jotain. Joten tuskinpa ruokabloggaajan kokkaaminen määrällisesti eroaa keskivertoihmisen kokkaamisesta. Ero tulee enemmän tuosta sanasta jaksaa. Minulle kokkaamisessa ei ole useimpina päivinä mitään jaksamista – arkisinkin mennään pääosin ilon kautta. Kun kuorii kiloa porkkanoita porkkana-vuohenjuustokeittoon pystyy parhaimmillaan tyhjentämään pään kaikesta ylimääräisestä ja joutuu pakosti pysähtymään hetkeksi. Perunankuorimisella tai varsinkaan muhkuraisilla maa-artisokilla ei kuitenkaan ole samanlaista mielenterveysvaikutusta. Porkkana on zenpyrkimyksiin sopivan simppeli juures, joka ei koettele ihmisten kärsivällisyyttä piilottelemalla multapaukkuja koloihinsa.
Ymmärrän toki, että arkiruoan laittaminen nälkäiselle lapsilaumalle voi välillä olla pelkkää perkelettä, mutta kahden aikuisen taloudessa verensokeri harvoin on niin alhaalla, että se veisi kokkaamisesta ilon tyystin pois. Niinpä meillä kokataan harva se päivä jotain, vaikka sitten jatkojalostetaan edellisen päivän tähteitä tai pyöräytetään nopea munakas tai salaatti.
Viime aikoina olen kuitenkin viettänyt harvinaisen vähän aikaa keittiössä. Olen hautautunut A4-pinojen alle arkisin, alkukesän ihana helle vei ruokahalun ja viikonloput ovat täyttyneet mukavista juhlahetkistä poissa kotoa. Ainakaan mitään uusia juttuja ei ole ehtinyt edes miettiä. Sääli, sesonkihan sen kun paranee viikko viikolta. Kaikki on nyt niin maukasta, että muutama hyvä raaka-aine lautasella riittää. Vaikka lomaan on vielä hetki aikaa, aion taas palata keittiöön ja nauttia todenteolla alkukesän sadosta. Omat viljelykset ovat vasta kasvuvaiheessa, mutta pihalta löytyy jo onneksi runsaasti yrttejä, eikä salaattia ole hetkeen tarvinnut kaupasta hakea.
Kesäinen perunasalaatti on raikkaampi versio klassisesta versiosta: Suolakurkku on vaihdettu kurkkuun ja majoneesi ranskankermaan tai kermaviiliin. Kolmen pääraaka-aineen superhelppo salaatti valmistuu nopeasti ja helposti, yrttejä ja mausteita muokkaamalla se taipuu yhtä lailla kalan kuin lihan seuraan. Kun tarjoan sitä kalan kanssa, laitan fenkolinsiemeniä, reilusti tilliä ja ruohosipulia, lihan kanssa vaihdan yrtit sopivaan yhdistelmään timjamia, oreganoa, lehtipersiljaa ja ruohosipulia. Fenkolinsiemenet voi lihan kanssa korvata Keski-Euroopassa suositulla perunasalaattimausteella eli kuminalla. Alkuperäinen resepti Food & wine -sivustolta.
Grillattu perunasalaatti
(tulostettava versio reseptistä)
neljälle
12 uuden sadon perunaa
1 pieni kurkku
1 pieni punasipuli
1/2 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
1/4 dl oliiviöljyä
1 tl dijonsinappia
3 rkl valkoviinietikkaa
hyppysellinen chilihiutaleita
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2-1 tl fenkolinsiemeniä tai kuminansiemeniä
tuoreita yrttejä (ruohosipulia ja oreganoa/lehtipersiljaa/timjamia tai tilliä ja ruohosipulia)
suolaa, mustapippuria
1. Pese perunat ja keitä ne melkein kypsiksi. Anna jäähtyä hetki ja halkaise perunat kahtia.
2. Siivuta kuorittu kurkku ja punasipuli. Punasipuli kannattaa leikata mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi.
3. Sekoita kastike, vatkaa kevyesti ranskankermaa, sekoita joukkoon sinappi, viinietikka ja murskattu valkosipuli. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta chilihiutaleilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon reilusti tuoreita yrttejä silputtuna. Jos tarjoat salaatin kalan kanssa, tilli ja ruohosipuli toimivat hyvin. Lihan kanssa esim. lehtipersilja, oregano ja ruohosipuli.
4. Grillaa perunat ja anna niiden jäähtyä hetki. Sekoita kaikki ainekset. Lisää kastiketta vähitellen, kunnes sitä on omaan makuusi sopivasti. Raikkaimmillaan salaatti on, kun käytät kastiketta suhteellisen säästeliäästi.
Heh, minulta kysytään usein samaa, ja ei ruoanlaitossa minullakaan ole useimpina päivinä mitään jaksamista, vaan pidän siitä älyttömästi. Nyt on täälläkin menty kuukauden verran sellaisella vaihteella, että keittiöhommat ovat vähän olleet paitsiossa, mutta siellä vietetyt hetket toisaalta ihanan rentouttavia. Juuri tänään fiilistelin tätä ihanaa kesää, uusia perunoita ja porkkanoita. Ja muutaman viikon päästä alkavaa lomaa, sitten laitan ainakin jonkun juhla-aterian ihan ajan kanssa! 🙂
Ja vautsi hei mikä kuva! Oletko hankkinut uutta kuvauskalustoa vai harjoitellut kuvaamisen saloja enemmänkin? Huimaa kehitystä havaittavissa 🙂
Minäkin odotan kovasti, että pääsee taas kunnolla kauhan varteen. Onneksi on saanut ihania kesäherkkuja kotikeittiön ulkopuolella.
Ja kiitos! Samoilla vermeillä mennään ja kameraankaan en ollut koskenut kahteen viikkoon – ehkä se oli kaivattu tauko 😉
Just näin! Toinen, jota kuulee paljon, on “teillä syödään aina niin hienoja ja mahtavia ruokia”. Joo, joskus syödäänkin, ihan sydän pakahtuu ilosta, kun on saatu aikaan jotain yyberherkullista, mutta kyllä vedetään ihan leipää ja jugurttiakin, ja hyvää on sekin. Tilanteen mukaan mennään, ja joskus tilanne vaatii seisten syödyn sämpylän ja kävellessä juodun maitolasillisen 🙂
Mutta pahin on, mitä minä sinulle tarjoaisin, kun sinä olet melkein ammattilainen. En ole lähelläkään ja olen aina yhtä kiitollinen kaikesta ruoasta.
Herkullisilla jämillä mentiin tänäänkin 😉
Samaa kysytään usein meiltä ja vastaan yleensä, että meillä on aina kokkailtu lähes joka päivä. Blogin pitäminen lisäsi ensisijaisesti intoa kokeilla uusia juttuja.
Tosin kiireisinä aikajaksoina huomaan kokkaavani niitä vakiojuttuja, joista suurin osa on tullut jo postattua – sellaisia nopeita ja rutiinilla syntyviä kotiruokia. Siksi blogi elääkin aina silloin tällöin hiljaiseloa, vaikka keittiössä olisi täysi touhu päällä.
Toivon (ja uskon), että suurin osa suomalaisista edelleen kokkaa useammin, kuin syö valmisteita. Ihan perus murukastikkeen valmistaminen ja perunoiden keittäminen on jo ruoanlaittoa, eikä niiden valmistamiseen tarvita ydinfysiikan ymmärrystä tai tajuttoman paljon aikaa. Se on sitä perus keittotaitoa, jonka toivoisi siirtyvän sukupolvelta toiselle 🙂
Luin juuri tutkimuksesta, jossa uskomuksesi sai jossain määrin katetta eli yhä edelleen suurin osa suomalaisista kokkaa ihan itse.
Meillä mennään samalla kaavalla, välillä tulee kokeiltua oikea rynnistys kaikkea uutta ja välillä mennään samoilla linjoilla viikkotolkulla. Minulla turvariepuruokia, joiden ainekset pystyn keräämään kaupasta vaikka silmät kiinni ja niiden kokkaaminen sujuu aika lailla samalla rutiinilla. Ja joskus jääkaapin jämistä kootut lämpimät leivätkin voivat olla juuri sitä, mitä ihminen sillä hetkellä tarvitsee.
kyllä meillä on töissä alkanut vakiintua alkuun varsin epäuskoisena virinnyt käsitys allekirjoittaneesta: “joo- ei se muuta mieti kuin ruoantekoa”. Mutta samoilla linjoilla sun kanssa ollaan : kyllä se vain sellainen ilonlähde on. Parhaimmillaan myös muille pöydän ympärille kootuille 🙂
Jaettu ilohan on paras ilo, more the merrier pätee kyllä tässäkin asiassa 😉
Yhdet uudet perunat oon vasta syönyt tänä kesänä. Ne oli vähän mauttomia, niin odotan nyt Timoja. Niiden pitäisi ilmestyä myyntiin ihan just. Mutta sai Timoja tai ei, niin jussina on pakko saada jotain uusia pottuja.
Onko sinulla muuten shisot miten lähteneet? Minulla ne on vasta sellaisia ihan pieniä alkuja.
Minullakin ne shisot ovat vasta ihan pieniä pieniä alkuja ja niitäkin vähänlaisesti. Katsotaan, miten käy, mutta eivät kyllä kaverit varsinaisesti kasva silmissä.
Niin tuttu kommentti, että hymyilytti :). Ihmisillä on niin erilainen suhtautuminen ruokaan ja ruoanlaittoon. Itselleni päivän parhaita hetkiä ja joillekin pakollinen paha. Ihana salaatti.
Noinhan se juuri menee. Ja vaikka kokkauksesta tykkääkin, mahtuu päähän paljon muitakin ajatuksia 🙂