Rasti seinään – askartelin. Kasvimaalle merkkaajia, jotta muistan, mitä olen istuttanut. Kun homma lähti taas käsistä jo siemenkaupassa, tämä on ainoa tapa yrittää pitää lukua, mitä sieltä maasta nousee. Huomatkaa lauseeseen sisältyvä vahva optimismi, jota viime vuoden sateet eivät saaneet lannistumaan.
Löysin idean merkkaajiin vuosi sitten Pinterestin kautta Wit&Whistle-blogista ja nyt sijaistoimintana suotuisaa kylvämisajankohtaa odotellessa etsin niihin tarvikkeet askarteluliikkeestä. Kaulitsin askartelumassan muutamassa erässä ja leikkasin sen tikuiksi – noin sentin levyisiksi, vajaan viidentoista sentin pituisiksi, toinen pää suoraksi ja toisesta terävä, jotta se uppoaa helposti multaan. Jos et omista erikseen askarteluun käytettävää kaulinta (jotkut kuulema omistavat, luin askarteluliikkeiden sivuilta), kaulitse massa kahden leivinpaperin välissä, jotta voit edelleen käyttää kaulinta myös ruoanlaittoon. Kirjoitin nimet kirjainleimasimilla ja sen jälkeen laitoin tikut kovettumaan uuniin 110 asteeseen noin puoleksi tunniksi. Kovettumislämpötila riippuu hiukan käyttämästäsi massasta. Itse käytin Fimomassaa. Massa kovettuu lopulliseen kovuuteensa, kun se jäähtyy. Se ei ole kivikovaa, mutta kestää kyllä oikein hyvin tökkäämisen multaan. Nyt merkkaajat ovat olleet tuotetestauksessa kasvimaalla – helleaallosta huolimatta ne ovat ehtineet saada muutamat sateet ja kannuttain kasteluvettä niskaansa. Hyvin ovat kestäneet sekä auringon että veden. 350 gramman pakkauksesta tulee yli 30 tikkua.
Yrtit toki tunnistaa – ainakin omat istuttamansa, mutta tikut näyttävät hyviltä myös yrttiruukuissa eli jos et tarvitse taimitikkuja, kaulitse muutama yrttitikku.
Superihania!
Eikö olekin, kun on kopsattu idea, voi huoletta kehua 😉
Siis AIVAN IHANA idea. Niin ihana, että oli pakko käyttää pölkkykirjaimia!
Nuo on ehkä vähän siistimpiä kun minun kertakäyttölusikkaan sinisellä permanenttitussilla sutatut pork, sidsal, pjpit, pina ja muut lyhenteet. On minulla myös keppejä, joissa on kiinni puinen pyykkipoika, ne on sentään aika stylejä 😉
Pakko päteä näissä ulkoviljelyllisissä avuissa, kun itse viljely ei ole vielä ihan ydinosaamisaluetta…
Mä en kyllä kestä, noi on niin hienot. Ja monivuotiset vielä. Viime vuonna askartelin oksista leimatut merkit, mutta ne on yhden kesän jälkeen aika menetettyä kamaa, vaikka ne puuöljyssä uitettiinkin.
Pitäisköhän vielä ryhtyä..
Kannattaa, hyvin ennättää. Minulla tulee edelleen hyvä mieli, kun pällistelen tiluksilla ja siistit rivit on hienosti merkittynä. Pari pitäisi vielä tehdä. Onko muuten shisot itäneet? Meillä näkyy ihan vähän vihreää yhdessä kohdassa ja ne ovat olleet purkeissa sata vuotta.
Niinhän sitä voisi luulla, että omaistuttamat muistaa, mutta en minä ainakaan talven jälkeen aina kaikkia enää muista. Kätsyt ois jotkut tuollaiset tikut. Noi sun tekemät on aika huipputyylikkäät.
Minä en muista enää, kun olen istuttamisen jälkeen selkäni kasvimaalle kääntänyt! Ni porkkanat on nyt tossa, eiku punajuuret, eiku kyssäkaalit. Saa olla aika tarkkana tällaisen pään kanssa.
Vähän olisi samaa ongelmaa. Nyt yritän muistaa, että minulla on paksoin siemenet olemassa eli ne on istutettava heinäkuussa.
Mutta onneksi voi aina maistaa. Minä tunnistin lajikkeet, mutta jokunen yllätys nousi eli pari lajiketta paljastui monivuotiseksi. Positiivista sinänsä.
Vähän on vielä tekniikassa hiomista, kun vertaa malliin, mutta hyvin se asiansa hoitaa ja kepittävät viime vuoden epämääräiset viritelmät.
Ihanat! Onko noi muuten elintarvikeystävällistä materiaalia? Tuollaiset, nimillä varustetut, olisivat aika kivat drinkkitikut nääs johonkin juhliin. Tunnistais oman lasin.
Hyvä Riikka, lasket siis alkoholin elintarvikkeeksi 😉 En tullut kysyneeksi juoman kestävyyttä. En ehkä käyttäisi tuohon tarkoitukseen.
Ehkä sellaiset jätskitikkutyyppiset ratkaisut toimisivat paremmin drinkkitikkuina. En kai mää mistää alkoholijuomista puhunut, ihan muumilimpparia tarkoitin. 😉
Olettaisin jätskitikun olevan elintarvikekestävää, joten eiköhän ne toimisi sinun muumilimusi kanssakin 😉
Mahtavat!
Kiitos!
Onpas hurmaavia! Askartele vaan jatkossakin 🙂
Saas nähdä, saako tässä toisen mielenhäiriökerran. Jotenkin ei tunnu olevan näkyvissä 😉
Tyylikästä! Vielä kun olis se kasvimaa..
Minä olen kannustanut niihin viljelylaatikkoihin siihen teidän kerrostalopihaan. Alat diilata naapureiden kanssa.
Onpa nättejä! Byääh, nääkin sit ens kesänä (ellen uskaltaudu jotain kokeilemaan vielä lomilta palattua heinäkuussa, varsinkin jos säät näin suosii)..
Japanilaiset kasvit pitääkin istuttaa vasta heinäkuussa. Esim. paksoi tarvitsee pimeät illat. Opin just 😉
Jee! Pitää (=saa) ruveta siis viljelemään Edamameja ihan urakalla!
Niinpä, se on vain lajinvalintakysymys 😉
Mahtava idea ja hieno toteutus! Tämä täytyy laittaa muistiin. vaikka tuo oma kasvimaa ei kovin kummoinen olekaan, olishan tollaiset tikut hienot :). Samalla idealla oon tehnyt merkkauskylttejä pyyhkeille sekä säilytyslaatikoille askartelusavesta eli leimasimetkin löytyis jo ihan omasta takaa.
Näitä tarvitaan myös pienellä kasvimaalla – mulla on kuitenkin vain neljä viljelylaatikkoa eli melkoisen pienet tilukset. Silti en muistaisi kaikkea sinne survomaani 😉
Kiva idea! Itsellä meni jo kasvatusvaiheessa kaalien taimet totaallisen sekaisin ja nyt sitten jännityksellä odotetaan missä kasvaa mitäkin :D.
Ne taitaa onneksi olla helppo tunnistaa sitten kun sieltä alkaa jotain puskea 😉